Maailman pisin luola

Maaliskuun Kentuckyn reissullamme pistäydyimme luolassa, joka oli nimetty mahtailevasti Mammoth Caveksi. Luolan ympärille perustetun kansallispuiston vierailijakeskuksessa selvisi, että oli syytäkin mahtailla, sillä yli 600km pituisella luolastoverkostollaan se on maailman pisin, yli kaksi kertaa pidempi kuin toiseksi jäävä meksikolainen luolasto, ja vaikka luola on tunnettu moderneina aikoina 1700-luvulta, uusia sivuhaaroja löydetään jatkuvasti.

Ranger Keven at Mammoth Cave National Park

Oppaamme puistonvartija Keven oli varsin puujalkavitsikäs mies, jonka opastuksiin osaksi pääsimme ainoina ulkomaalaisina. Ah, niiden Suomi-vitsien määrää!

Olimme varanneet etukäteen netistä paikkamme kahden tunnin luolakierrokselle, jota veti vanha puistonvartija ei-tarpeeksi-kuuluvalla äänellä, ja jonka viereen lapsiperheet toivat kirkuvat kakaransa. Ymmärrän, että lapsiperheidenkin pitää päästä katsomaan luolia, mutta eikö viisivuotias voisi olla jo tarpeeksi vanha, että sen voisi opettaa olemaan välillä hiljaa tai edes kiljumatta huvikseen, ja jos ei, niin voisiko sen kanssa jäädä pääryhmästä vähän jälkeen, jotta muut kuin aivan opasta lähimpänä seisovat kuulisivat sanaakaan opastuksesta? Alkupuoli opastuksesta siis meni harakoille, ja tietoja piti täydentää jälkikäteen Wikipediasta, mutta loppupuolella opimme rynnimään oppaan perässä, jotta kuulisimme edes jotain.

Cave entrance at Mammoth Cave National Park

Edellinen ryhmä tuli vastaan sisäänkäynnillä

Jo intiaanit tiesivät luolasta, ja sitä käytettiin ilmeisesti aika monipuolisesti suojana, kaivoksena ja hautapaikkana. Löytyneet intiaanimuumiot ovatkin olleet tarkoituksellisesti luolaan haudattuja yhtä lukuunottamatta: vuonna 1935 erään ison kiven alta löytyi intiaaniruumis, jonka taannoinen haltija oli ilmeisesti ollut kaivamassa mineraaleja luolasta, kun kivi oli vierinyt hänen päällensä. Seuraavat 35 vuotta ruumista kuljetettiin näytillä ympäri Yhdysvaltoja – ooh, kuollut intiaani! – kunnes 1970-luvulla joku hiffasi, ettei tämä välttämättä ollut soveliasta, ja ruumis palautettiin takaisin salaiseksi jääneeseen luolaston kolkkaan.

Mammoth Cave National Park

Uudisasukkaat löysivät luolan 1700-luvun lopussa, kun joku metsästäjä seurasi haavoittunutta karhua sen kotipaikkaan, joka olikin vähän normaalia karhunpesää isompi. Luonnollisesti kyseisen metsästäjän eri sukuhaarat kiistelevät vielä nykypäivänäkin metsästäjän tarkasta identiteetistä, että kuka perheen veljeksistä luolan tarkalleen ottaen löysi.

Mammoth Cave National Park

Rotunda Room lähellä luolan sisäänkäyntiä, jossa toimi 1800-luvulla salpietarikaivos

meet you a mile underground...

”Rotunda” kokonaisuudessaan [kuva: Peter Rivera]

Vuoden 1812 sodan iskiessä brittilaivasto saarsi amerikkalaiset satamat ja ruutiin käytetystä salpietarista tuli huutava pula. Sattumalta kalkkisalpietaria eli kalsiumnitraattia löytyy luolista, joten eipä aikaakaan kun Mammoth Caveen perustettiin salpietarikaivos, ja luolasta tuli yksi sodassa käytetyn salpietarin suurtuottajista, jossa työskenteli 70 kaivostyöntekijää, jotka ajan hengen mukaisesti olivat kaikki mustia orjia. Sodan loputtua salpietarin tuotanto ei ollut enää kannattavaa, mutta tähän mennessä luolan maine oli jo kiirinyt ja paikalle alkoi valua turisteja.

Mammoth Cave Family Trip in Kentucky

[kuva: Michael Reed]

Mammoth Cave National Park

Aikaisemmat turistit olivat jättäneet puumerkkinsä

1830-luvulla luolan omistaja päätti tehdä fyffeä turisteilla ja alkoi pyörittämään luolassa ohjattuja kierroksia, joiden vetäjät ajan hengen mukaisesti olivat mustia orjia. Yksi näistä orjista, Stephen Bishop, suhtautui luolaan varsin intohimoisesti, nimesi ison osan nähtävyyksistä, laati luolasta karttoja ja etsi uusia käytäviä. Hänen vetämät opastuksensa olivat niin eläviä, että suurin osa turisteista pyysi oppaaksi juuri häntä. Orjalle poikkeuksellisesti Stephenille annettiin kunnia hänen tekemästään tutkimustyöstä, mutta orjana hän pysyi 34-vuotiaaksi, jolloin hänen tuberkuloosiin kuolleen omistajansa testamentti vapautti hänet. Kauan ei Stephen ehtinyt nauttimaan vapaudestaan, sillä hän itse kuoli tuberkuloosiin vuotta myöhemmin.

Mammoth Cave National Park

Luolan pääkäytävä oli läpimitaltaan neljän metrotunnelin kokoinen

mammoth6

Fat Man’s Misery oli parikymmentä metriä pitkä kapea osuus reitissä, jonka osa porukasta kiersi

Tuberkuloosi oli tosiaan 1800-luvulla iso vitsaus, jota vastaan luolan omistanut lääkäri yritti taistella. Hän perusti 1830-luvulla luolaan tuberkuloosiparantamon, sillä mikä voisi paremmin parantaa tuon taudin kuin kuiva luolailma? Niinpä luolaan rakennettiin potilaille kivimökkejä, joissa he yskivät keuhkonsa pihalle, mitä edesauttoi vielä entisestään lämmitystulten savu. Päivä päivältä potilaat kalpenivat auringonvalon puutteesta ja sairauden edetessä kunnes yksi toisensa perään kupsahtivat. Ja toki samanaikaisesti luolassa pyöritettiin kierroksia, joten turistitkin pääsivät näkemään tämän tuberkuloosisairaalan toiminnassa.

Mammoth Cave, Historic Tour

Kun oltiin ensin pikkuhiljaa laskeuduttu 100 metriä, piti saman verran tietenkin kiivetä ylöspäin. [kuva: Jeff Kubina]

Turistien kierrättäminen luolissa oli niin rahanarvoista bisnestä, että maanviljelyksen tökkiessä yksi jos toinenkin paikallinen farmari puhkaisi aukon luolaan ja yritti kaikin tavoin houkutella vierailijoita omalle sisäänkäynnilleen. Opastuskyltit saattoivat vaihdella päivittäin sen mukaan, kuka viimeksi oli käynyt rukkaamassa kylttejä itselleen hyödyllisen näköisiksi, ja apureita sijoitettiin kauemmas luolista pääreittien varteen tarjoamaan turisteille ”ilmaisia opastuspalveluita” luolalle. Nämä Kentuckyn ”luolasodat” loppuivat, kun luolan ympärille perustettiin 1941 kansallispuisto.

mammoth7

Pilvinenkin sää oli kirkas parin tunnin luolailun jälkeen

Jeesus kävelee vetten päällä…

…KATSO KUVA!

Me emme päässeet kävelemään Vetten päällä, tai emme edes yrittäneet, koska ajattelimme että straaffia saattaisi tulla museovirkailijoilta. Vierailupaikkana siis Kentuckyn Corvette-museo, joka sijaitsee Corvette-tehtaan kupeessa. Jos olisi pitänyt ummikkona arvata, missä maailman ainoa Corvette-tehdas sijaitsee, täytyy myöntää, että Kentuckyn peräpellot ei olisi tullut ihan ensimmäisenä mieleen.

Corvette Logo

Corvette Turning Heads

Päät kääntyy kun ohi ajaa Corvette!

Museo oli alkanut arkistointiprojektina: oli päätetty koota yhteen kasa sekalaista Corvetteen liittyvää sälää. Jossain vaiheessa joku totesi, että jos perustatte museon, niin minä muuten lahjoitan tai ainakin lainaan sinne omaa huolella puunattua museokoslaani. Ja siitä se ajatus sitten lähti…

Corvette at the Gas Station

Alunperin Corvettea sai vain valkoisena

Thank-you-letter for the Corvette buyer

Vanhoina hyvinä aikoina Chevrolen toimitusjohtaja kirjoitti onnittelu- ja kiitoskirjeen kaikille Corveten ostajille

Corvettea alettiin valmistaa 1950-luvulla siksi, että Euroopan sodasta palanneet nuoret miehet toivat mukanaan tarinoita Ferrareista. Joku sai idean, että osataan me täällä Jenkeissäkin autoja valmistaa, ja parin vuoden näpertämisen ja säätämisen jälkeen oli jonkinmoinen yritys kasassa, jonka tuunaaminen maailmanluokan urheiluautoksi vei vielä pari vuotta. Tässä vaiheessa museo esitteli monta insinööriä nimeltä, mutta insinöörien kohtalo on jäädä unohduksiin, joten enpä minäkään heitä enää muista.

An American Dream...

Corvette motors

Moottori vaati jonkin verran säätöä ennen kuin Corvette kykeni lähellekään Ferrarin suorituksia

Corvette nimettiin taistelulaivatyyppi korvetin mukaan, joka oli kerännyt kunniaa toisessa maailmansodassa ja oli ominaisuuksiltaan mm. nopea ja ketterä.

Corvette Racing

Corvettella kisattiin ja kisataan edelleenkin joissain autourheiluluokissa. Tämä tuli minulle ihan puun takaa.

Schwinn Corvette Bicycle

Schwinn Corvette, Corvette minun mieleeni!

Corvette Guitar

Toinen yhteistyöprojekti: Corvette-kitara

Niille, jotka tietävät autobrändeistä yhtä vähän kuin minäkin, tiedoksi, että Corvette-malleja ovat C1, C2, C3, C4, C5 ja C6. Helppoa. Kutakin mallia on valmistettu kymmenisen vuotta, joten voidaan myös puhua esimerkiksi 90-luvun Corvetesta. 2010-luvun Corvette, C7, tulee ulos ensi vuonna.

Astro-Vette

Astro-Vette: Vuoden 2018 muotoilua jo vuonna 1968.

Astro II

Vielä makeampi yksilö just hyvässä värissä. Miksei näitä saa kaupasta?

Corvette Licence Plates

Rekkarikikkailu on täällä paljon suositumpaa kuin Suomessa

Museon loppupuolella oli pyöreä sali, jossa oli laaja katsaus Corvetteja kaikilta mahdollisilta vuosikymmeniltä sekä Corvette Hall of Fame – kaikkien niiden pärstät, jotka olivat vaikuttaneet merkittävästi automerkin historiassa. Positiivisena yllätyksenä joukossa oli jopa yksi nainen: Betty Skelton, joka 50-luvun lopulla ajoi Corvettella useita nopeusennätyksiä.

Corvette Hall of Fame

Seinällä keskellä vauhtirouva Skelton

Dempster Corvette

Yukonin roadtrippiä varten varusteltu Corvette, feat. etupuskurisuoja ja tuulilasin edessä olevat rapasuojat

Corvette Hall of Fame

Koska olimme saaneet kunnian siirtää aikavyöhykerajan ylitysten ja pirun kesäajan takia kelloja yhteensä kolmeen otteeseen kahden vuorokauden aikana, olin koko ajan vähän hermona siitä, mitä kello oli ja ehtisimmekö seuraavaan paikkaan ajoissa. (Ehdimme ihan hyvin.) Kun olin viimein saanut miehen repäistyä ulos museosta, matkalla näimme vielä yhden ’Vetten.

Corvette on the road to Louisville

Georgiassa näitä näki vähän Suomea useammin, noin pari kertaa viikossa