Oklahoman Cowboy-perinne

Longs Peak

Etualalla Estes Parkin läpi kulkeva joki, jonka varrella majoituksemme on. Taustalla Longs Peak, Rocky Mountain National Parkin korkein huippu yli neljässä kilometrissä.

Joulunajasta ei ole paljoa kerrottavaa, sillä olemme viettäneet sen tukevasti vuorten keskellä, lähinnä takan tai ruokapöydän ääressä. Valmisjoulukinkku oli ihan hyvää – kypsentämätöntä versiota ei kaupasta löytynyt – ja erinomaisesti onnistuivat myös tapaninpäivän oliivipossu ja perjantain kateenkorva. Bataattivuohenjuustovuokaakin sain aikaiseksi, mutta pieni kämmi oli, etten huomannut kaupassa vuohenjuuston olleen maustettu tillillä.

Statue

The End of the Trail, veistänyt James Earle Fraser

Palaan siis viime viikonloppuun sekä saapumiseemme Oklahoma Cityyn, jossa ensimmäinen pysähdyksemme oli National Cowboy & Western Heritage Museum. Aikaa museon kiertämiseen oli vain tunti ennen kiinnimenoa, mikä ei ollut läheskään tarpeeksi, mutta siinäkin ajassa ehdimme oppia vaikka mitä cowboyelämästä.

Cowboy Christmas Ball

Museoon oli rakennettu kopio vanhasta lännenkylästä, josta löytyi mm. hevostenvuokrauspalvelu

Old School

Lippuvalaa on vannottu Yhdysvaltain kouluissa jo reilu sata vuotta, ja minäkin seisoin yläasteella joka aamu käsi sydämellä rintamasuunta kohti lippua, kun muu luokka lausui uskollisuuttaan voittamattomalle kansakunnalle under God.

Termi cowboy on yleistynyt lehmipoikien nimitykseksi vasta populäärikulttuurin kautta. Aiemmin Texasissa yleisempi nimitys oli vaquero, mikä tulee suoraan espanjasta ja kertoo Texasin läheisyydestä Meksikon kanssa, kun taas Kaliforniassa yleisempi termi oli buckaroo. Kaliforniassa lehmipoikia rekrytoivat erityisesti fransiskaanimunkit, jotka pitivät yllä karjalaumoja pystyäkseen ruokkimaan käännytettäviä intiaaneja.

Cowboy Boots

Cowboyn kotipaikan pystyy tunnistamaan kannuksista, ja brassailevat miehet löysäsivät niiden kiristysnauhat niin, että ne kliksuivat kylän raittia kävellessä

Cowboy

Taustalla olevien vankkureiden nimitys on chuckwagon, ja sellainen kulki lehmipoikien mukana heidän paimentaessaan karjaa pitkiä matkoja. Chuckwagonin ajaja oli yleensä myös seurueen kokki, ja wagonin takaosasta aukesi pöytä, jonka ääressä pystyi laittamaan ruokaa. Wagonissa kulki myös lehmipoikien teltat ja makuupussit, ja takaosassa jokaisella lehmipojalla oli oma pieni henkilökohtainen kenkälaatikon kokoinen säilytystila. Chuckwagoneita käytetään vielä nykyäänkin vaikeakulkuisimmissa maastoissa lehmiä paimennettaessa.

Rautatiet vedettiin Kansasiin 1860-luvulla kuljettamaan biisonintaljoja itärannikon markkinoille. Kun biisonilaumat oli alle vuosikymmenessä metsästetty henkihieveriin, junat siirtyivät kuljettamaan karjaa vastaamaan itärannikon nousseisiin naudanlihahintoihin. Texasista karja paimennettiin pohjoiseen Kansasiin maiden lävitse suurina joukkoina, ja mukana kulkevat lehmipojat olivat lähinnä kausityöläisiä.

Hawaii Cowboy

Lehmät tulivat Havaijille 1790-luvulla löytöretkeilijöiden mukana, ja aluksi ne olivat osa Havaijin kuninkaan henkilökohtaista eläintarhaa, eikä niitä saanut tappaa. Parissa vuosikymmenessä vapaana kulkevat lehmät olivat kuitenkin lisääntyneet sen verran, että ne olivat haitaksi saarien ekosysteemille, joten niitä ruvettiin paimentamaan espanjalaisin opein. Lehmipoikia kutsuttiin panioloiksi espanjalaisten mukaan.

Barbed wire

Museoon oli tallennettu parisataa eri tyyliä sitoa piikkilanka-aitaa.

Piikkilanka keksittiin 1880-luvulla, ja se käytännössä lopetti suuret karjan ajot Texasin preerioiden lävitse, kun maanviljelijät rajasivat maitaan ja estivät karjan kulkemisen maittensa läpi. Muutos ei kuitenkaan lakkauttanut lehmipoikien ammattia; kulkupeli vaan on vaihtunut nykyaikana yhä useammin hevosesta pickupiksi.

Branding

Lehmän kotitilan tunnistaa polttomerkistä, jonka muoto on yleensä antanut nimen koko tilalle. Nykyään polttomerkin sijaan saatetaan käyttää ”jäämerkkiä”, jossa lehmän ihoon painetaan kiinni kuuman raudan sijaan erittäin kylmä rauta, joka ei satuta lehmää savalla tavalla mutta muuttaa lehmän karvat valkoisiksi.

Cowgirls

Lehmityttöjäkin oli olemassa, mutta palkollisten sijaan he olivat yleensä tilallisten tyttäriä.

Tunnissa meiltä jäi tutkimatta museon intiaanihistoria ja taidenäyttely. Ensi kerralla sitten!

Viimeiset tuhat kilometriä

Kymmenen asteen pakkasesta huolimatta automme starttasi eilen aamulla kuin unelma ja pääsimme lähtemään liikkeelle Oklahomasta auringon noustessa horisontissa.

kohticoloradoa1 (1280x853) (640x427)

Kaksiovisen avoauton takapenkit on kätevintä lastata täyteen matkalaukkuja ja muuta sälää katon ollessa auki – myös pakkasella

kohticoloradoa2 (1280x853) (640x427)

Oklahoman tasangot olivat peittyneet ohueen lumikerrokseen, joka jatkui tasaisena silmänkantamattomiin

Olimme jättäneet reissun viimeiselle päivälle eniten kilometrejä – pyöreät tuhat – ja ajotuntejakin oletimme kertyvän melkein kymmenen. Päällimmäisenä motiivina reittisuunnittelulle oli halu päästä perille, mutta myös se, ettei matkan varrella ollut oikein mitään, mihin pysähtyä. Tasaisilla pelloilla vaelteli lehmälaumoja, pikkukylissä ränsistyneet bensikset toimivat myös sekatavarakauppoina, ja tieverkko oli valtavaa ruutukaavaa jatkuen viivasuorana kymmenen mailia kerrallaan.

kohticoloradoa3 (1280x853) (640x427)

Horisontissa vasemmalla mustat lehmät yrittävät järsiä ruohoa lumen alta

kohticoloradoa4 (1280x853) (640x427)

kohticoloradoa5 (853x1280) (427x640)

Cherokeen kylän vesitorni. Alunperin Georgiassa asuneet cherokeeintiaanit ajettiin 1800-luvulla Oklahomaan, mikä näkyy paikannimissä.

Oklahoma ja Kansas eivät tuota pelkästään peltoja ja lehmiä, vaan myös öljyntuotanto on tärkeä osa paikallista maaseutua. Alueen alla sijaitseva öljykenttä oli aikoinaan maailman suurin tunnettu öljyvaranto, kunnes joku keksi Lähi-Idän potentiaalin, mutta yhäkin maaseutu on täynnä yksittäisten maanomistajien öljypumppuja.

kohticoloradoa6 (1280x853) (640x427)

Näitä oli paljon

kohticoloradoa7 (1280x853) (640x427)

Tästä tarvikkeet pistää pystyyn oma öljykaivo

kohticoloradoa8 (1280x853) (640x427)

Kansasin puolella oli ihan yhtä paljon öljynpumppausta

kohticoloradoa9 (1280x853) (640x427)

Sopiva paikka öljykaivolle on esimerkiksi omakotitalon takapiha…

kohticoloradoa10 (1280x853) (640x427)

…eivätkä lehmätkään pane pahakseen pientä pumppaustoimintaa laitumellaan

Kansasissa päätimme suunnata yhä pienempiä teitä pitkin Dodge Cityyn, mistä oletimme löytävämme lounasta. Päädyimme oikaisemaan Gypsum Hillsien läpi, missä kumpareet ja kukkulat toivat yllättävää vaihtelevuutta maisemaan. Huomasimme olevamme todellisessa erämaassa: seuraavan 40 mailin aikana näimme ehkä viisi autoa eikä yhtäkään muuta elon merkkiä.

kohticoloradoa11 (1280x853) (640x427)

Gypsum Hills eli Kipsikukkulat

Lounaan jälkeen maisema muuttui harmaanvalkoisesta ruskeaksi ja pellot palasivat, jos mahdollista vielä tasaisempina. Pohdimme, miltä tuntuisi tulla tänne uudisraivaajana ja pystyttää talo keskelle avaruutta. Hetken ajan vaeltelevien puhvelilaumojen tiirailu ikkunasta kuulosti hauskalta idealta, mutta sitten muistimme 30-luvun Dust Bowlin eli kuivan ajanjakson, jolloin näitäkin alueita riivasivat pölymyrskyt, ja talo ilman mitään tuulensuojaa ei enää kuulostanutkaan niin houkuttelevalta.

kohticoloradoa12 (1280x853) (640x427)

kohticoloradoa13 (1280x853) (640x427)

No minne me sitten lopulta päivän lopuksi päädyimme? Lähimmäksi veikkasi Pilvi ehdottaessaan määränpääksemme Denveriä. Uusi Amerikan-kotimme sijaitsee siitä nelisenkymmentä kilometriä luoteeseen Boulderin hippikaupungissa, jossa katukuvaa hallitsevat pyöräilijät, hipsterit ja pienpanimot – mutta siitä lisää joskus myöhemmin.

welcometocolorado (640x427)

Ylitimme matkamme viimeisen osavaltiorajan juuri ennen auringonlaskua

Meidän piti alunperin saada tavaramme viimeistään jouluaatonaattoon mennessä, mutta myöhemmin muuttofirma ilmoitti, että muutto voisi olla ehkä jouluaattona. Jossain Kansasin peltojen keskellä saimme sitten lopulta yhteyden muuttofirman edustajaan, joka vakuutteli ettei ollut yrittänyt vältellä meitä vaikka selvästi oli yrittänyt, ja syykin oli selvä: tavaramme olivat yhä Atlantassa, eikä muuttofirmalla vieläkään ole tietoa, milloin ne saataisiin tänne puolelle mannerta. Joulusuunnitelmat menivät siis meidän osaltamme vähän uusiksi, ja muuttolaatikoiden purkamisen sijaan suuntaamme vuorille samoille seuduille, missä vietimme jo Thanksgivingiä.

Oikein hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!

Päivä jäämyrskyn jälkeen

Arkansas State Capitol

Aamu valkeni pilvisenä mutta kuivana Arkansasissa, jonka osavaltiontalo eli state capitol on samanlainen Pariisin Pantheonin kopio kuin kaikki muutkin näkemäni osavaltiontalot

Matka jatkui tänään lähtien liikkelle Little Rockista Ozarkien ylänköjen läpi, jossa söimme lounasta Ozarkin pikkukaupungin kohdilla interstate rest stopilla: uppopaistettuja juttuja valkoisella gravy-kastikkeella. Arkansasin puolella maisema oli vielä vihreää metsää, mutta Oklahoman rajalla metsät katosivat ja jättivät tilalle ruskeita peltoja, joilla suuret karjalaumat laidunsivat vielä joulukuun lopulla. Kunnes yhtäkkiä maisema muuttui valkoiseksi.

Oklahoma Winter Forest on I-40

Ensireaktioni oli, että onko täällä ollut joku metsäpalo, kun puut ovat noessa?

Oklahoma Winter Forest

…kunnes tajusin, että valkoisuudella saattaa olla jotain tekemistä talven kanssa.

Siinä missä eilen Arkansasissa kärsimme kaatosateista, täällä oltiin kärsitty alijäähtyneestä kaatosateesta. Onneksi tie oli jo sulanut, mutta muuten maisema oli puolen sentin jääkerroksen peitossa. Mieluummin siis pelkkä kaatosade, koska tuossa säässä ei ihan oikeasti olisi voinut ajaa. (Paikallissäästä oli muuten maininta myös YLEn uutisissa, vaikka jäämyrsky ei ihan taidakaan olla meteorologisesti oikea termi sääilmiölle.)

freezingrain1

freezingrain2

Oklahoman Cowboy-museon edustalla oleva patsas oli täynnä jääpuikkoja

freezingrain3

Jokaisen ruohonkorren ympärille oli muodostunut paksu jääpuikko

freezingrain4

freezingrain5

freezingrain6

freezingrain7

Auringonlasku kuulsi puiden oksia ympäröivän jään läpi

freezingrain8

freezingrain9

Vaikkei auto olisikaan liikkeessä alijäähtyneen sateen aikana, ihan yhtä mukavaa on niillä, jotka ovat jättäneet autonsa ulos.

freezingrain10

Tasaista paksua jääkerrosta oli auton päällä puoli senttiä. Siitä vaan rapsuttamaan…

Tosiaan pääsimme Oklahoma Cityyn saakka, ja jopa sen verran ajoissa, että aikaa jäi nähtävyyksien kiertämiselle. Kaupunki on Helsinkiä pienempi, mutta pari imagopilvenpiirtäjää piirsi profiilia taivaalle, ja keskustaan oli muodostumassa pienehkö ruuhka, koska siellä oli joku konsertti tai peli tai jotain; pysäköintilaitokset mainostivat event parkingia.

oklahomadowntown

Pilvenpiirtäjien valaistus muistuttaa joulusta

oklahomacapitol

Mitä minä sanoin siitä, että kaikki osavaltiontalot näyttävät samoilta? Oklahomassa tosin talon vieressä oikealla on ekstrana ihka aito toimiva öljynporaustorni.

oklahomacanal

Oklahoma Cityn keskustaa halkoo Oklahomajoen lisäksi kanaali, jonka varrella on ravintolaa ja baaria

Kävimme syömässä paikalliseen tyyliin pihviä – Iiro valtavan T-luupihvin, minä vähän maltillisemman strip sirloinin – mutta sitä ennen ehdimme juuri ja juuri shoppailemaan intiaanien pitämään korukauppaan. Me pitäydyimme kaupassa tuppisuina, mutta joku toinen asiakas hieroi kaupanpitäjän kanssa tuttavuutta – puheista päätellen kenties oli jo tutuntuttu – ja sivukorvalla kuunnellen kävi ilmi, että kauppias itse oli navajointiaani ja kotoisin New Mexicosta. Navajoja ei yleensä Oklahomassa näy, mutta osavaltiossa on oma reservaatti melkein neljälläkymmenellä eri heimolla, ja matkalla Cityyn näkyi jatkuvasti kylttejä – ”Now Exiting Muskogee Territory” – ”Now Entering Sac And Fox Territory”. Tien päällä näkyi myös rekisterikilpiä, jotka oli osavaltion sijaan rekistöity jossain tietyssä intiaaniheimossa.

freezingrain11

Huomenna matka jatkuu jo ennen auringon nousua, sillä yritämme päästä perille vielä huomisiltana. Huomiselle tosin on luvattu Kansasiin lunta, joten jos säätilanne äityy pahaksi, varasuunnitelmana on yöpyä vielä yksi ilta tienvarsihotellissa. Toivotaan hyvää säätä, ja toivotaan, että lempeisiin lämpötiloihin tottunut automme starttaa, sillä aamulla pitäisi olla yli 10 astetta pakkasta…