Tältä näyttävät Breaking Badin kuvauspaikat

Viettäessämme pitkää viikonloppua New Mexicon Santa Fessä olin ajatellut, että kävisimme vaikkapa Los Alamosissa tutustumassa ydinpommien historiaan, mutta Iirolla oli muuta mielessä. En ollut tuolloin vielä katsonut jaksoakaan erästä suosittua huumekauppiaaksi ryhtyvästä kemististä kertovaa TV-sarjaa, mutta Iiro sai minut ylipuhuttua: me lähtisimme Albuquerqueen kiertämään Breaking Badin kuvauspaikkoja.

Kauniista ja sympaattisesta Santa Festä on vain tunnin ajomatka huomattavasti vähemmän sympaattiseen Albuquerqueen, joten pian olimme perillä kolkuttelemassa ensimmäisessä kohteessamme.

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque: Pesula
Vapaapäivänä pesulan edessä ei ollut muita autoja parkissa kuin meidän.

Pesula, jonka kellarissa pyörii metamfetamiinilabra

…tai siis ei oikeasti pyöri. Labra on tietenkin kuvattu studiossa, mutta pesulan ulkotilat ja yläkerta ovat myös monesti esillä sarjassa. Kuvauspaikaksi paljastui Pohjois-Albuquerquen teollisuusalueella sijaitseva liinavaate- ja työasupesula, jonka ohi ajoimme pari kertaa, ennen kuin tajusimme, että tuossa se nyt on.

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque: Pesula
Sisäpihalle ei saanut mennä, joten kuva on otettu aidan raosta.

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque: Pesula

Hetken aikaa pyörimme paikalla: onko tämä nyt ihan oikeasti se? Etupuoli ei ollut koskaan näkynyt sarjassa, joten Iirolla oli vaikeuksia tunnistaa paikkaa, mutta kaikki epäilykset haihtuivat, kun paikalle kaarsi tämä:

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque: Pesula
…hyvin tutun näköinen asuntoauto, josta purkautui lauma turisteja kameroineen. Okei!

Jälkikäteen sarjaa katsoessa pesula oli hyvinkin tunnistettavissa. Samat liinavaatepinot yhä takapihalla:

breaking-bad-pesula
3. kauden 5. jakso: Más

Delta Uniform & Linens sijaitsee osoitteessa 1617 Candelaria Road NE.

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque, The Grove

Lydian lempiravintola huumebisnesten hieromiselle

Oli sopivasti lounasaika, joten päätimme seuraavaksi suunnata yhteen monista kuvauspaikkana toimineista ravintoloista. Valintamme osui The Groveen, lähiruokahipsterikahvilaan, joka lounasaikaan oli niin täynnä, että hyvä kun löysimme pöydän jossa istua. Tietenkin päädyimme ikkunapöytään, jossa Iiro muisteli sarjan hahmojenkin istuneen.

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque, The Grove
Tilaukset piti käydä tekemässä tiskillä. Menuna oli vaihteleva setti erilaisia leipiä kauden aineksista.
Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque, The Grove
Minä tilasin vuohenjuustovoileivän ja ison lasin jääteetä, joka sopi helteiseen päivään. Oli muuten tosi hyvää.

Osa asiakkaista istui isojen teemukien kanssa läppärin ääressä, osa oli tullut selvästi syömään brunssia perheen kanssa, ja yksikään muu meidän lisäksemme ei näyttänyt turistilta. Ilmeisesti ravintola on ihan yliopistokampuksen vieressä, joten iso osa asiakaskunnasta taisi olla opiskelijoita. Ravintola ei varsinaisesti vaikuttanut paikalta, jonne itse lähtisin keskustelemaan huumekaupoista, mutta toisaalta istui hyvin Lydian tyyliin.

breaking-bad-grove
5. kauden 16. jakso: Felina

The Grove Cafe & Market sijaitsee osoitteessa 600 Central Avenue SE. Avoinna ti-la klo 7-16 ja su klo 8-15.

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque: Dog House

Jessen vakiohengauspaikka, hodari-drive-in

Yhdysvalloissa on ero, onko paikka drive through vai drive in. Ensimmäinen tarkoittaa sitä, että paikassa on autokaista – se, mitä Suomessa kutsutaan drive-in-kaistaksi – kun taas jälkimmäinen tarkoittaa, että paikkaan voi ajaa autolla, eikä autosta tarvitse poistua. Dog House -hodarikiskallakaan ei ole autokaistaa vaan tarjoilija, joka kiertää autojen luona kyselemässä tilauksia.

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque: Dog House

Breaking Badissa tämä hodarikiska ei koskaan esiintynyt päivänvalossa, mutta suoraan sanottuna päivänvalossa se ei ollut yhtään vähempää epäilyttävämmän oloinen. Emme jääneet syömään.

2. kauden 1. jakso: Seven Thirty-Seven
2. kauden 1. jakso: Seven Thirty-Seven

Dog House Drive In sijaitsee osoitteessa 1216 Central Ave NW.

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque: The Candy Lady

Do you have the blue stuff?

Seuraava vierailemamme paikka ei varsinaisesti esiintynyt sarjassa, muta oli silti pääroolissa. Kaikki sarjaa katsoneet muistavat varmasti sinisen metamfetamiinin, jota sarjassa kaupattiin, ja tämäkin oli paikallista tuotantoa, nimittäin albuquerquelaisen karkkikauppiaan The Candy Ladyn karkkia.

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque: The Candy Lady

Kiersimme pitkään kauppaa etsien the blue stuffia ja lopulta rohkaistuimme kysymään tiskin takana seisovalta tädiltä, joka totesi, että nämä ovat myynnissä vain tiskin alta. Kauppojen synnyttyä – huomattavasti huokeammalla hinnalla kuin Breaking Badin maailmassa – täti vielä varmisti, että olemmehan käyneet kuvauttamassa itsemme eteisessä. Emme olleet, mutta nyt kävimme. Tässä Iiro:

Iiro Breaking Bad

The Candy Lady sijaitsee Albuquerquen vanhassa keskustassa osoitteessa 424 San Felipe Street NW  ja on avoinna ma-la klo 10-18 ja su klo 10-17.

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque: A1 Car Wash AKA Octopus

Autopesula, jossa autojen lisäksi pestään rahaa

Albuquerquen omakotitalomaton keskellä ajaessa Iiro tunnisti yksittäisen liikerakennuksen jo kaukaa: tuo on se autopesula! Automme ei ollut erityisen likainen, mutta sisätilat kaipasivat imurointia, joten päätimme hyvin nopeasti ryhtyä asiakkaiksi.

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque: Octopus AKA A1 Car Wash
Imurointi menossa
Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque: Octopus AKA A1 Car Wash
Iiro maksaa. Pesu ja imurointi oli noin $10. Tällä välin auto kulki talon lävitse pesulinjastoa pitkin.
Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque: Octopus AKA A1 Car Wash
Ulkona auto vielä kuivattiin käsin.

Tällaiset autopesulat, jossa pesuun kuuluu imurointi ja kuivaus ja ikkunoiden pesu suoritetaan käsin, eivät ole mikään harvinaisuus Yhdysvalloissa, ja usein hinta on halvempi kuin Suomessa huoltoasemalla pesettäminen. Talon arkkitehtuuri on sen sijaan sen verran tunnistettava, että ei ihme, että juuri tämä autopesula valikoitui sarjaan.

Ensimmäisen kauden ensimmäinen jakso
Ensimmäisen kauden ensimmäinen jakso

Autopesula on käyntimme jälkeen vaihtanut omistajaa ja on nykyään ilmeisesti nimeltään Mister Car Wash. Se löytyy osoitteesta 9516 Snow Heights Cir NE ja on auki klo 8-18.

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque: Walter Whiten koti

Albuquerquen kuuluisin omakotitalo

Jep, siinä se on, Walter Whiten kotitalo. Keskellä omakotitalomattoa sijaitsee talo, jonka miljoonat ihmiset tunnistaisivat. Ja tässä kohtaa kuvauspaikkabongareihin iski häveliäisyys: onko tämä nyt oikein hiippailla katselemassa ventovieraiden koteja?

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque: Walter Whiten koti

Parkkeerasimme vähän kauemmaksi herättääksemme mahdollisimman vähän huomiota ja lähdimme ”muina miehinä” kävelemään talon ohitse. Voi arvata, että meistä paistoi TURISTI kilometrien päähän, sillä avoimesta autotallista astui ulos keski-ikäinen nainen, joka huikkasi meille, että voimme ihan vapaasti ottaa kuvia, mutta talon pihamaalle ei saa tulla.

Talon omistaja oli laittanut autotalliin mehukestit ja selvästi odotteli jotakuta – Breaking Bad -kierrosbussia, ehkäpä? – joten jäimme hetkeksi juttelemaan. Nainen kertoi, että he olivat miehensä kanssa ilmoittaneet talonsa jollekulle agentille, joka välittää kuvauspaikkoja erilaisiin TV-tuotantoihin. Pilottia kuvatessa heillä ei ollut mitään käsitystä, millainen menestys sarjasta tulisikaan, ja nyt autoja hidastelee kohdalla räpsimään kuvia kymmeniä päivässä. (Tätä kertoessa ohimateleva auto juurikin teki näin.)

Itse kuvaukset eivät kestäneet kuin viikon jokaisen kauden aikana, ja siksi ajaksi he muuttivat muualle. Ihmettelimme, miten viikossa saataisiin purkitettua kauden verran materiaalia, kun nainen selvensi, että mukana sarjassa oli vain heidän talonsa ulkoa päin, ja sisätilat oli tietenkin kuvattu studiossa. Emme kehdanneet kysellä, oliko sarjassa vain talon etupuoli, vai löytyisikö takapihalta uima-allas, joten tarkistimme sen myöhemmin Google Mapsista: löytyy sieltä, tutun muotoinen.

Tältä talo näytti pilotissa.
Tältä talo näytti pilotissa.

Whiten perheen kotitalo sijaitsee osoitteessa 3828 Piedmont Dr NE.

Breaking Bad kuvauspaikat: Albuqueruqe: Hankin talo

Huumepoliisin palkalla asutaan prameasti

Waltin talon jälkeen halusimme tietenkin nähdä myös Hankin talon, eikä sinne ollut kovinkaan pitkä ajomatka – mutta hyppäys sosioekonomisessa luokassa oli valtava. Siinä missä Walter Whiten talo sijaitsi keskiluokkaisella, ehkä vähän halvemman puoleisella omakotitaloalueella, Hankin ja Marien talolle ajettiin ylös kukkulan rinnettä, jota valtavat pueblo-tyyliset omakotitalot täplittivät. Oli selvää, että nämä eivät olleet mitään ”taloja” vaan arkkitehtien suunnittelemia miljoonalukaaleja.

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque
Näkymä Hankin talolta

Iiro halusi parkkeerata melkein talon eteen ja kierrellä katselemassa, mutta minua hermostutti, että joku soittaa paikalle vähintään neighborhood watchin tai jopa poliisit, koska naapurustossa liikkuu ”epäilyttäviä ihmisiä”. Niinpä emme kuluttaneet paikalla paria minuuttia pidempään.

2. kauden 1. jakso: Seven Thirty-Seven
2. kauden 1. jakso: Seven Thirty-Seven

Hankin ja Marien kotitalo löytyy osoitteesta 4901 Cumbre Del Sur Court NE.

Breaking Bad kuvauspaikat Albuquerque: Twisters AKA Los Pollos Hermanos

Los Pollos Hermanos – kanaa ja huumekauppaa

Breaking Bad -sarjassa pikaruokalaketjun omistaja käytti kanaravintoloidensa logistiikkaketjua huumeiden kuljettamiseen, ja sarjassa istuttiin useaan otteeseen eräässä tietyssä ketjun toimipisteessä. Tämä toimipiste kuuluu oikeasti Twisters-pikaruokaketjulle, joka myy newmexicolaista ruokaa – mm. palkittuja green chile burritoja – ja sijaitsee yllättävän keskellä ei mitään.

Breaking Bad kuvauspaikat Albuquerque: Twisters AKA Los Pollos Hermanos
Sarjassa Los Pollos Hermanos myi kanaa, mutta menusta löytyy aika paljon muutakin
Breaking Bad kuvauspaikat Albuquerque: Twisters AKA Los Pollos Hermanos
Me olimme paikan ainoat asiakkaat sunnuntai-iltapäivällä.
Breaking Bad kuvauspaikat Albuquerque: ruoka, Twisters AKA Los Pollos Hermanos
Olin jo syönyt sämpylän päivemmällä, mutta nachoille on aina tilaa vatsassa!
Breaking Bad kuvauspaikat Albuquerque: Twisters AKA Los Pollos Hermanos
Ravintolan takaseinään oli maalattu Los Pollos Hermanosin logo, mutta muuten paikassa ei ollut viitteitä Breaking Badistä.
Breaking Bad kuvauspaikat Albuquerque: Eläimet Los Pollos Hermanosin pihalla
Pikaruokalan viereisellä joutomaaläntillä laidunsi tällainen eläinpariskunta.

Pikaruokala Twisters AKA Los Pollos Hermanos sijaitsi tosiaan keskellä ei mitään, kaukana Albuquerquen keskustasta etelään vanhaa valtatietä pitkin, jota nykyään varmaan harva käyttää. Naapurusto oli autokorjaamoita, mobile homeja ja trailer parkeja. Ruoka oli kuitenkin erinomaista, iso peukku sille!

3. kausi, 6. jakso: Sunset
3. kausi, 6. jakso: Sunset

Twisters-ketjun toimipiste, joka tunnetaan myös nimellä Los Pollos Hermanos, sijaitsee osoitteessa 4275 Isleta Blvd SW ja on auki joka päivä klo 05.30-21.

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque: Crossroads Motel

Motelli, joka näyttää epäilyttävämmältä oikeassa elämässä kuin telkkarissa

Muistatteko motellin, jonne Jesse pakeni aina, kun kakka osui tuulettimeen ja piti päästä vetämään huumeita? Se on oikeasti olemassa, ja se on oikeassa elämässä vielä epäilyttävämmän näköinen kuin sarjassa.

Breaking Bad kuvauspaikat, Albuquerque: Crossroads Motel

Crossroads Motel ei sinänsä poikkea normaalista amerikkalaisesta suburbiamotellista, mutta se, että motelli on päättänyt lisätä tienestejään ripustamalla seinänsä täyteen kylttejä, joissa kerrotaan, että hotellin ulkoseinien valokuvaaminen maksaa, kertoo jotain hotellin tasosta. Sanomattakin on selvää, ettemme me maksaneet mitään, eikä tällaiset kyltit taida olla erityisen laillisia USAssa.

1. kauden 3. jakso: ...And the Bag's in the River
1. kauden 3. jakso: …And the Bag’s in the River

Crossroads Motel sijaitsee osoitteessa 1001 Central Ave NE. Motellin arvostelut netissä ovat sen verran huonot, ettei kannata edes harkita siellä yöpymistä.

Kierroksen päätyttyä ajoimme takaisin Santa Fehen viettämään iltaa, ja kun pääsimme kotiin asti, minä aloitin Breaking Bad -katselumaratonin saadakseni vihdoin tietää, missä oikein olimme käyneet.

10 Pohjois-Amerikan parasta lomakaupunkia

Matkailulehti Travel+Leisure julkaisi taannoin amerikkalaisten lukijoidensa äänestämän listan kymmenestä parhaimmasta kotimaisesta (ml. Kanada) lomakaupungista. Ilahduin ensin siitä, että olen käynyt listan kaupungeista kuudessa, ja sen jälkeen vielä lisää siitä, että korkeimmilla sijoilla ei ollut eurooppalaisten tuntemia jättiläisiä vaan niitä pienempiä, vähän ”sivussa” olevia helmiä, jotka minäkin olen parin viimeisen vuoden aikana löytänyt.

Jos siis tänä vuonna suunnittelet roadtripia Pohjois-Amerikkaan niin ota tästä listasta koppi:

10. Asheville, Pohjois-Karolina

 Asheville on toinen tämän listan kahdesta kaupungista, joka on jäänyt minulta väliin, vaikka tarkoitus on ollut toinen. Suunnittelimme siellä poikkeamista Georgiassa asuessamme, mutta vihdoin Great Smoky Mountainseille suunnatessamme ehdimme poiketa Pohjois-Karolinan puolella vain Cherokeen intiaanikapungissa.

Ashevilleen olisin halunnut, koska kuulin paljon juttua alueen koskenlaskumahdollisuuksista, ja lisäksi moni mainosti kaupunkia new age -hippien kotipaikkana vuorten keskellä. Asheville tunnetaan kuitenkin ehkä eniten Etelän Pariisina, jonka lempinimen se on eittämättä saanut Biltmore Estaten ansiosta: tämä ranskalaiseen renessanssityyliin rakennettu yli 16 000 neliömetrin kartano on Yhdysvaltain suurin yksityisomisteinen talo.

Biltmore Estate
Biltmore Estaten renessanssicharmia, jota myös turistit pääsevät ihastelemaan. [kuva: Blake Lewis]

9. Victoria, British Columbia, Kanada

Victoria on pienempi kaupunki lähellä Vancouveria, joka kuitenkin peittoaa isoveljensä monessa asiassa, ainakin säässä: siellä sataa vain kolmasosa siitä mitä Vancouverissa. Victoriassa on vain 80 000 asukasta, ja brittivaikutteinen keskusta on kaunis ja helposti hahmotettavissa. Seattle/Vancouver-nurkkaus Pohjois-Amerikasta on jäänyt minulta vielä väliin, mutta kun tuonne suunnalle eksyn, niin Victoriaa ei voine jättää välistä.

Victoriasta juttua blogeissa:

Victoria night
Victoria on British Columbian pääkaupunki. Tässä parlamenttitalo yövalaistuksessa. [kuva: Annika / Tarinoita maailmalta]

8. New York City, New York

Ei varmaan yllätä ketään, että vanha kunnon NYC on päässyt listalle? Sen sijaan yllätyksenä saattaa tulla sen sijoitus, vasta kahdeksas! NYC on ikoninen, erilainen, ihan omaa luokkaansa, yksi minunkin lempikaupungeistani, mutta myönnettävä on, ettei se ole matkailijalle niitä helpoimpia kohteita. Hotellien hinnat kun ovat suoraan sanottuna aivan poskettomia.

Jos kuitenkin majoitus järjestyy, niin NYCissä riittää nähtävää ja koettavaa vuoden jokaiselle päivälle, ja ravintolatarjonta hakee vertaistaan. Lisää juttua New Yorkista löytyy tästäkin blogista:

…ja lisää varmasti tulee. Ostimme nimittäin eilen lennot New Yorkiin hääpäiväksemme!

New York Street View

7. Chicago, Illinois

Olen käynyt päiväreissulla Chicagossa vuonna 2007, ja tuolloin todellakin kaupungin lempinimi, The Windy City, piti kutinsa. Melkein jäädyin kävellessäni Michiganjärven rantaa, vaikka ei ollut kuin ”vasta” lokakuu.

Chicagossa vaikutuksen minuun teki kaupunki. Kiipesin heti alkajaisiksi Willis Towerin (silloinen Sears Tower) huipulle ja ihailin alla levittäytyvää kaupunkimattoa, josta siellä täällä kohosi pilvenpiirtäjiä. Arkkitehtuuri ja urbaani kulttuuri mainitaankin amerikkalaisessa mediassa suureksi syyksi suunnata Chicagoon, ja se meillä on aikomuksena.

Lisää juttua Chicagosta löytyy ainakin Auringon alla -blogista.

The bean - Chicago, United States - Travel photography
Chicagon tunnetuin taideteos on Bean, josta rakennukset tässä heijastuvat. [kuva: Giuseppe Milo]

6. Quebec, Québec, Kanada

Eurooppalaisin pala Kanadaa? Se lienee Quebec.  Kaupunki ja sitä ympäröivä samanniminen provinssi taitavat olla ainoita alueita Yhdysvalloissa ja Kanadassa, joissa pelkällä englannilla ei välttämättä tule toimeen, ja jossa matkailijankin oletetaan puhuvan ranskaa.

Itse en ole Quebecissä käynyt, mutta olen sinne halunnut siitä lähtien, kun tajusin, että Quebecin vanhakaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde. Vanhat söpöt kaupungit vievät minulta aina jalat alta.

Quebecistä löytyy lisää juttua Tarinoita maailmalla -blogin Annikalta, joka on opiskellut kaupungissa.

Quebec
Joku vanha eurooppalainen kaupunkikeskusta? Ei kun Quebec! [kuva: Annika / Tarinoita maailmalta]

5. San Francisco, Kalifornia

San Franciscon kaupunkia ei ole lämmöllä pilattu. Kävimme täällä pari vuotta sitten keskellä elokuuta, ja ensimmäistä kertaa roadtrippimme aikana piti vetää pitkähihaista päälle. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut.

Kaupungissa parasta omasta mielestäni oli sen monet erilaiset kaupunginosat, jotka poikkesivat toisistaan välillä kuin yö ja päivä. Tietenkin ratikatkin hurmasivat kolistellessaan ylös alas katuja. Vietimme kaupungissa vain kaksi päivää, ja tuntui, että jäi niin paljon näkemättä, että tänne on pakko tulla uudelleen. Ja eiköhän me tulla!

San Franciscosta lisää juttua löytyy muista blogeista:

San Francisco view from Lombard Street

4. Santa Fe, New Mexico

Nyt aletaan päästä niihin kaupunkeihin, jotka johdannossa mainitsin sivussa oleviksi helmiksi! Santa Fe taitaa olla tuttu nimeltä monelle suomalaiselle, mutta kovinkaan moni tuskin on paikan päällä pyörähtänyt, koska New Mexicoon on matkaa vähän kaikkialta. Tänne kannattaa kuitenkin tulla pidemmältäkin!

Santa Fen keskusta on rakennettu lähes kokonaan pueblo-tyyliin savitiilistä, ja välillä tuntuu, kuin aika kaupungissa olisi pysähtynyt jonnekin 1600-luvulle. Kaupunki on tunnettu monista museoistaan, joista kaikki, joissa ehdimme käydä, olivat kiinnostavia, ja museoiden suljettua ovensa ei ollut mitään parempaa kuin istuminen helteistä iltaa viettäen yhdellä kaupungin monista terasseista.

Santa Festä olen kirjoittanut aiemmin blogiin: Savitiilinen Santa Fe, konkistadoreja ja intiaaneja.

Santa Fe

3. Savannah

Savannah, kaupunki josta en ollut kuullutkaan ennen muuttoamme Georgiaan, ja johon ihastuin täysin. Lähetimme tänne useammatkin suomalaiset vieraamme, ja kenelläkään ei ollut muuta kuin hyvää sanottavaa kaupungista. Eli siis mikä Savannah?

Savannahin kaupunki on satoja vuosia vanhoja antebellumhuviloita ja puutarhoja, ja sen asemakaavaa hallitsevat vanhat puistomaiset aukiot, joiden tammet ovat aavemaisesti naavatillandsian peitossa. Paikallinen taideteollinen yliopisto, yksi maailman arvostetuimmista, on tainnut vaikuttaa positiivisesti kaupungin henkeen, ja kadut ovat täynnä pieniä gallerioita, design-kauppoja, söpöjä kahviloita ja hyviä ravintoloita.

Olen kirjoittanut blogiin parin vuoden takaisesta vierailustamme Savannahiin, ja lähtisin tänne mieluusti uudestaan, ihan koska vaan.

Owens-Thomas House
2. New Orleans, Louisiana

New Orleans koki kauheuksia hurrikaani Katrinan kynsissä, eikä tämä köyhähkö etelän kaupunki ole vieläkään palautunut täysin yli kymmenen vuoden takaisista tapahtumista. Kaupungin turistikeskustassa, French Quarterissa, sitä ei kuitenkaan huomaa, ja Yhdysvaltojen virallinen bilekaupunki pyörii yötä päivää. Viemärit saattavat kesäisin haista ja kaduilla näkyy rottia, mutta siitä viis.

Myös French Quarterin ulkopuolella kannattaa matkailijan vierailla. Garden Districtissä on paljon upeita isoja huviloita, kun taas Saint Louisin hautausmaalta löytyy monia kiinnostavia vanhoja hautoja.

Blogistani löytyy lisää juttua The Big Easysta.

Bourbon Street at Night

1. Charleston, Etelä-Karolina

Tämä ei ole suinkaan ainoa lista, jossa Charleston on keikkunut kärjessä. Kaupunki on kehuttu maasta taivaisiin kaikissa matkailumedioissa, se pärjää myös hyvin elämänlaatuindekseissä, ja sitä yritetään kovasti saada UNESCOn maailmanperintölistalle.

…joten arvatkaa vaan ärsyttääkö, että emme ehtineet tänne asuessamme Georgiassa! Charlestonista moni tuttu sanoi, että se on ”vähän kuin Savannah, paitsi kivempi”, eli potentiaalisesti olisi ollut minunkin lempikaupunkini. Etelä-Yhdysvaltojen romanttinen helmi, ruokakulttuurin keskus, ja nyt sinne vaan on vähän pidempi matka.

Charlestonissa on käynyt mm. Pohjois-Karolinassa asuva Leena.

Charleston, South Carolina
[kuva: JR P]
Oletko sinä käynyt näissä kaupungeissa? Entä minne näistä sinä lähtisit mieluiten?

PS. Jos Yhdysvalloissa matkailu kiinnostaa, niin tule linjoille Twitteriin ensi maanantaina. Silloin keskusteluaiheena #matkachatissa Yhdysvallat!

yhdysvallat

Savitiilinen Santa Fe, konkistadoreja ja intiaaneja

Kuvittele kaupunki, jonka paletti on tasaisen hiekan värinen, muodot pyöreitä ja talot savitiilestä. Kaupunki, jossa rakennustyyli ei ole muuttunut viimeisen 400 vuoden aikana mihinkään, espanjalaisten konkistadorien voisi yhä kuvitella vaeltelevan kaduilla, ja intiaaneja ei tarvitse edes kuvitella – monelle heistä tämä kaupunki on koti.

Santa Fe

Santa Fe on New Mexicon osavaltion pääkaupunki, vanhin kaikista Yhdysvaltojen osavaltiopääkaupungeista. Rio Grandeen laskevan Santa Fe -joen varrella asui pueblointiaaneja jo yli tuhat vuotta sitten, mutta varsinaisesti kaupungin historian katsotaan alkaneen siitä, kun New Mexicon espanjalainen kuvernööri Don Pedro de Peralta perusti vuonna 1607 paikalle kaupungin, jolle hän antoi pontevasti nimen La Villa Real de la Santa Fe de San Francisco de Asís, Franciscus Assisilaisen pyhän uskon kuninkaallinen kaupunki. Myöhemmin nimi lyhennettin Santa Feksi, Pyhäksi uskoksi.

Map of Pueblo indians in New Mexico

Pueblo-intiaanien asuinsijat Don Pedro de Peraltan aikaan, jolloin karavaanit vaelsivat El Camino Realia tuoden Santa Fehen espanjalaisten tarvitsemia tarvikkeita ja vieden vastavuoroisesti Mexico Cityyn turkoosia ja intiaanitaidetta. Nykyään kaksi läheisintä isompaa kaupunkia ovat Breaking Badistakin tuttu Albuquerque sekä nimessään historiansa paljastava Española.

Santa Fe

Taannoin suunnittelimme viikon lähiosavaltioiden kiertomatkaa syyskuun ensimmäiselle viikolle, koska syyskuun ensimmäinen maanantai on täällä arkivapaa Labor Dayn kunniaksi. Elokuun puolivälissä tänne muuttaessani totesimme kuitenkin, ettei juuri nyt jaksaminen riitä yli viikon reissuun, ja lomapäivät on parempi lykätä sellaiseen hetkeen, kun niistä pystyy oikeasti nauttimaan. Jonnekin oli silti päästävä, ja kun löin silmäni Taos Pueblon intiaanikylään ja etelässä päin pyörineeseen Colorado State Fairiin, pitkän viikonlopun kohteeksemme valikoitui New Mexico ja tukikohdaksi siellä Santa Fe.

Santa Fe

Santa Fe

Plazan käsityömarkkinat sulkivat jo viideltä, joten me kipusimme kattoterassille oluelle nauttimaan ilta-auringon lämmöstä. Rooftop Pizzerialla on hyvien näkymien lisäksi laaja lista paikallisten pienpanimoiden tuotteita.

Santa Fe on paitsi vanhin, myös korkeimmalla sijaitseva osavaltiopääkaupunki. 2,2 kilometrin korkeudessa Sangre de Criston vuorten kupeessa sää ei ollut tuskastuttavan kuuma vaan pyöri mukavasti hellerajoilla. Kaupungin keskuspiste on Plaza, satoja vuosia vanha tori, jota reunustavat kaupungin vanhimmat rakennukset. Sama savitiilinen rakennustyyli on kuitenkin levittäytynyt myös vanhan kaupungin ulkopuolelle, ja niin pikaruokapaikat kuin ketjuhotellitkin kaupungin reunamilla ovat pyöristettyä beessiä. Taco Bellin imagoon se sopi erittäin hyvin, McDonalds ja Kentucky Fried Chicken hymyilyttivät meitä enemmän.

Santa Fe

Santa Fe

Plazan laidalla sijaitseva Palace of Govenors, jonka varjossa intiaanit myyvät käsitöitään.

Koska New Mexicon historian tuntemuksemme oli tätä ennen aika hatara, suuntasimme kaupunkiin tultuamme ensimmäiseksi New Mexicon historiamuseoon, joka sijaitsee Plazan vanhimmassa rakennuksessa nimeltä Palace of Governors, kuvernöörien palatsi, rakennettu vuonna 1610. Eurooppalaisesta näkökulmasta neljäsataa vuotta vanha talo ei tunnu erityisen vanhalta, mutta täällä talon ikä herättää ihmetystä ja kunnioitusta, eikä suotta: rakennuksella on kunnia olla Yhdysvaltain vanhin yhä olemassa oleva julkishallinnollinen rakennus. Sen sotkuiseen ja sotaisaan historiaan mahtuu niin vuoden 1680 suuri pueblokapina, jonka jälkeen pueblointiaanit muuntivat rakennuksen kodiksi usealle kymmenelle intiaaniperheelle ja jonka jälkiä arkeologit yhä kaivavat esille rakennuksen lattian alta, kuin myös espanjalaisten alueen uudelleenvalloitus vuonna 1694, jolloin intiaanit ajettiin rakennuksesta tiehensä. Meksikon itsenäistyttyä vuonna 1821 rakennus toimi Santa Fe de Nuevo Méxicon provinssin hallintorakennuksena, kunnes lopulta vuonna 1848 Meksikon–Yhdysvaltain sodan rauhansopimus siirsi koko New Mexicon Yhdysvalloille ja uuden territorion hallinto perustettiin taloon.

Santa Fe Museum of History

Museo kävi lävitse osavaltion historiaa viimeisen tuhannen vuoden ajalta mielestäni aika objektiivisesti sekä konkistadorien että intiaanien menneisyydestä kertoen, ja pääsimme ihmettelemään konkistadorien haarniskoita, jotka näyttivät kuin 10-vuotiaalle lapselle mitotetuilta. Tuon ajan espanjalaisia ei oltu pituudella pilattu.

Santa Fe

Palatsin suuri sisäpiha, jonka toisella puolen on toiminut 1800-luvun alkupuolelta lähtien sanomalehti- ja kirjapaino.

Amerikkalaisittain poikkeuksellisesti autot oli Plazalla kielletty, ja me liikuimme tiiviissä keskustassa kävellen. Samalla pystyi ikkunashoppailemaan pikkuputiikkeja, joista moni oli taidegallerioita, koska Santa Fe on pitkään ollut suosittu asuinpaikka taiteilijoiden keskuudessa. Tunnetuin heistä on kukkia ja pääkalloja maalannut Georgia O’Keeffe, jonka taidetta esittelevä museo on kaupungin keskustassa, mutta myös nykytaiteella on vahva jalansijansa: Plazasta itään sijaitsevalla Canyon Roadilla on yli sata galleriaa, ja kuulema perjantaisin viinistä ei kannata kaupungissa maksaa, vaan kannattaa suunnata taidegallerioiden avajaisiin, joita on taatusti joka viikko.

Santa Fe

Jos joku eksyy Santa Fehen – ja eksyminen tänne tosiaan kannattaa! – suosittelen illallispaikaksi Elevation Bistroa. Newmexicolaiseen tapaan ruokaa tilatessa kysyttiin, haluaako sen kanssa punaista vai vihreää chilikastiketta; jos haluaa kumpaakin, ruoka on syytä tilata joulutyyliin, ”Christmas style”. Elevation Bistron ruoat olivat herkullisia ja hintalaadultaan erinomaisia, sillä pääruoat pyörivät $10 paikkeilla, palvelu ystävällistä ja ravintola myöhään auki, mikä sopii meille, sillä lomalla vääntäydymme illalliselle aina viimeisten joukossa.

Santa Fe Museum of Indian Arts & Culture

Santa Fen intiaanikulttuurin ja -taiteen museossa oli kielletty valokuvaaminen sisällä – kuvat ulkopuolen patsaspuistosta – mutta suosittelen tätä museota lämpimästi kaikille intiaaneista kiinnostuneille, sillä se tarjoaa erinomaisen katsauksen sekä intiaanien menneisyyteen että nykyelämään. Museoihin ilmaisen sisäänpääsyn takaavat Culture Passit meille tarjosi New Mexicon kulttuurivirasto.

Tiwa-intiaani Flowers ja Taos Pueblo

Taos Pueblo

Taos Pueblon pohjoinen päätalo, Hlaauma, jonka edessä olevilla puukehikoilla kuivatetaan satoa ja metsän saaliita.

We don’t care how long we have lived here, intiaaniopas nimeltä Flowers tokaisi vastauksena kysymykseen, kuinka vanha puebloksi kutsuttu talo on. Our oral history states that we have lived here from the time the Earth was created. Sen verran Flowers kuitenkin talojen aikajanaa avasi, että yleisesti hyväksyttyä on, että talot ovat yli tuhat vuotta vanhoja, ja Taos on Yhdysvaltain vanhin yhtäjaksoisesti asutettu kaupunki. Jonkun maakiistan yhteydessä intiaanit palkkasivat omat antropologinsa, jotka olivat sitä mieltä, että talojen ikä voisi olla vanhempikin ja alueella on viljelty maata jo tuhansia vuosia, mutta selvyyttä aiheeseen ei saatu.

Taos Pueblo

Taos Pueblon alueella ei ole juoksevaa vettä tai sähköä, koska niitä varten tarvitsisi vetää putkia ja johtoja seiniin. Propaanikaasu sen sijaan on sallittu, koska yhtä pientä reikää talon seinässä voidaan katsoa sormien lävitse.

Taos Pueblo sijaitsee pohjoisessa New Mexicossa, lähellä Coloradon rajaa, ja siellä asuu noin 4500 tiwa-intiaania. Olimme hetken alueella palloiltuamme lyöttäytyneet opaskierrokselle, jonka vetäjä esitteli itsensä Flowersiksi – kaiketi sanatarkka käännös tiwankielisestä nimestä. Flowers kertoi, että tiwoilla on kaksi settiä nimiä: tiwankielinen kutsumanimensä, jota ei koskaan kirjoiteta, koska tiwalla ei ole eikä haluta olevan kirjoitusasua, sekä virallinen nimi – I call it the paycheck name – joka on yleensä espanjankielinen, koska konkistadorit antoivat intiaaneille nimet valloittaessaan New Mexicon aluetta ensimmäisen kerran 1500-luvun lopulla.

Taos Pueblo Graveyard

Vanhalle hautausmaalle oli risteihin kirjoitettu haudattujen espanjankieliset nimet. Hautausmaalla kulku on rajoitettu tiettyihin henkilöihin ja tiettyihin päiviin, sillä aluetta pidetään pyhänä.

Pueblointiaanit, joihin tiwatkin kuuluvat, kyllästyivät espanjalaisten päällepäsmäröintiin – räikeimpänä esimerkkinä agressiivinen käännyttäminen ja oman uskonnonharjoittamisen kieltäminen – ja ryhtyivät vuonna 1680 kapinaan. Suuren pueblokapinan johtaja Popé, joka oli saanut sytykkeen kapinalle jouduttuaan espanjalaisten ruoskimaksi, johti menoa Taos Pueblosta käsin, ja kapina onnistui. Seuraavat 12 vuotta pueblot elivät ilman espanjalaisten sekaantumista ja torjuivat vastahyökkäykset, kunnes espanjalaisten alueen kuvernööriksi asettama Diego de Vargas neuvotteli alueen palautuksen espanjalaisten vallan alle lupaamalla intiaaneille rauhaa, ruoka-apua ja koulutusta. Flowersin tuhahtelusta pystyi päättelemään, mitä mieltä tiwat ovat nykyään tästä sopimuksesta.

Taos Pueblo Graveyard

Taos Pueblon vanha kirkko tuhottiin kapinassa. Hautuumaa sen ympärillä on kuitenkin säilynyt.

Taos Pueblo Church

Nykyään tiwat ovat virallisesti katolisia, mutta suurin osa seuraa myös perinteisiä uskomuksia. San Geronimon kirkko, rakennettu 1850, on kylän uusimpia rakennuksia.

Vaikka toisin voisi luulla, uskonto aiheuttaa yhä konflikteja intiaanien ja hallinnon välillä. Flowers kertasi lyhyesti tapahtumasarjan, jota hän kutsui nimellä Battle for Blue Lake. Tiwojen pyhä vuoristojärvi, josta kylän käyttövesi virtaa, on jokasyksyisen pyhiinvaelluksen kohde. Vuonna 1906 presidentti Roosevelt pakkolunastutti kyseisen alueen osaksi silloista Rooseveltin kansallismetsää ja vakuutteli intiaaneille, että tämä on hyvä juttu. Todellisuudessa tapahtuman jälkeen intiaanit joutuivat hakemaan tästä eteenpäin erikoislupia pyhiinvaellukselle, joista joskus myönnettiin, joskus ei, eikä alueesta siltikään huolehdittu niin hyvin kuin mitä intiaanit olisivat halunneet. Oikeustaistelu alueen palauttamiseksi intiaanien vallan alle kesti 64 vuotta ja levittäytyi mediaan, jossa tiwat kävivät PR-kampanjaa, ja lopulta vuonna 1970 presidentti Nixon hyväksyi lain, joka takasi tiwoille oikeuden pyhiin maihinsa. Regardless of what the rest of the country thinks about Nixon, for us Native Americans, he has been the only president who has ever done any good to us, Flowers kommentoi tästä.

Taos Pueblo

Taos Pueblo

Vaikka Nixonin ansiosta tiwat saivat oikeuden pyhiin maihinsa, vielä iso osa tiwojen taannoin hallinnoimasta maasta on jonkun muun alaisuudessa. Flowers selitti, että verrattain korkea kylän pääsymaksu ($16 aikuiselta) menee tähän tarkoitukseen: We use that money to buy back our ancestral lands. Oikeudessa tiwojen läpi puskema ennakkotapaus nimittäin tukittiin joitain vuosia myöhemmin, ja nykyään paras tapa intiaaneille saada ns. omansa takaisin on ostaa se.

Taos Pueblo Church

Dog at Taos Pueblo

Pueblon alueella kuljeskeli koiria, jotka vaikuttivat kulkukoirilta, mutta Flowers vakuutteli, että niillä kaikilla on koti. They come in the morning when the tourists arrive and leave when you leave. Whatever you do, don’t feed them.

Flowers kertoi itse viettäneensä lapsuutensa pueblossa. Vaikka tiwat olivat tuolloin erittäin köyhiä, Flowers koki lapsuutensa rikkaaksi: aamun hän aloitti aina hakemalla käyttövettä läheisestä joesta, jonka jälkeen vanhempien lähtiessä töihin hän oli vapaa juoksentelemaan pitkin mantuja ja metsiä. Isommat lapset opettivat pienemmille metsässä selviämisen taitoja – I will always remember when I caught my first fish with my bare hands – ja metsä koettiin oman kotitalon jatkeena, josta haettiin iso osa ruoasta. Kun omia metsätaitoja oli treenattu tarpeeksi, samat opetettiin eteenpäin nuoremmille.

Horses at Taos Pueblo

Koirat eivät olleet ainoita eläimiä, jotka kulkivat pueblossa vapaana.

Taos Pueblo Guide

Flowers kylän lävitse virtaavan joen luona. Joen varrella kasvaa lännenpensaskanukkaa, jonka mukaan joki on nimetty englanniksi Red Willow Creekiksi, ja Taosissa asuvat tiwat kutsuvat itseään lännenpensaskanukan heimoksi.

Välissä Flowers asui vuosia muualla, mutta nyt, kun hänellä on omaa perhettä, hän on muuttanut takaisin puebloon, koska haluaa siirtää heimonsa kulttuurin eteenpäin omille lapsilleen. Tällä hetkellä hän on vaihtamassa uraa arkkitehdiksi ja vetää opaskierroksia rahoittaakseen opintonsa. Saimmekin aika seikkaperäisen selostuksen kylän arkkitehtuurista.

Taos Pueblo

Pueblo koostuu suomalaisittain ilmaistuna monesta rivitalosta, jotka eivät vaan näytä kovinkaan säännönmukaisilta. Jokaiseen yleensä kaksion kokoiseen asuntoon on korkeintaan yksi ovi, ja joihinkin ei ole rakennettu yhtäkään, vaan kulku on tikapuita pitkin katolle ja sieltä sisään kattoluukusta. Entisaikaan tämä oli ainoa reitti kaikkiin taloihin, koska se auttoi talojen puolustuksessa. Koko kylää taas puolusti kolme metriä korkea muuri.

Taos Pueblo

Suurin osa ovista on sinisiä. Flowersin mukaan tällä ei ole mitään syvempää merkitystä, vaan väri sattui aikoinaan olemaan halvin, mitä maalikaupasta sai. Nykyään maalikaupat myyvät väriä nimeltä Taos blue hyvällä katteella.

Talot on rakennettu savitiilistä, eli maa-aineksesta sekoitettuna heiniin ja veteen. Kun tiilet on ensin muurattu yhteen, talojen seinät vielä päällystetään samalla aineella, jota lisätään seiniin vuosittain – osa seinistä on reilusti yli puoli metriä paksuja. Savitiilit ovat hyvä eriste, joten helteellä talot pysyvät viileänä ja talvella niitä on helppo lämmittää. Katon muodostavat isommat puupalkit, vigat, joiden päät näkyvät seinistä ulkona. Vigojen päälle on kasattu pienempiä puita, latilloja, ja näiden päälle on rakennettu maakatto.

Taos Pueblo

Dog at Taos Pueblo

Kodit periytyvät perheeltä perheelle, ja monessa niistä on nykyään jonkinlaista käsityöläiskauppaa tai intiaanitacoja tarjoilevia kahviloita. Flowersin jätettyämme suuntasimme kiertelemään näitä ja osuimme kylän kauimmaisessa nurkassa sijaitsevaan kauppaan, jossa oli laaja valikoima savikippoja kohtuulliseen hintaan. Taos Pueblon perinteinen tyyli ei kuitenkaan hyvin rosoisena meitä oikein miellyttänyt, joten arvoimme pitkään navajoruukkujen välillä, kunnes päädyimme läheisen Jemez Pueblon tuotantoon.

Pueblointiaaneilta ostamamme matkamuisto
Pueblointiaaneilta ostamamme matkamuisto. Jemez Pueblon asukkaat eivät ole tiwoja vaan towaintiaaneja.

Taos Pueblo

Vaikka Flowersin näkemykset Yhdysvaltain hallinnosta vaihtelivat penseästä avoimen vihamieliseen, näköjään kylässä jotkut kuitenkin osoittavat kansallismieltään.

Taos Pueblon suurimmat ja vanhimmat rakennukset ovat Unescon maailmanperintökohteiden listalla. Kylä on auki yleensä noin klo 08-16, mutta kalenterissa on niin useita juhlapäiviäkin kuin sulkemisajankohtia, joten se kannattaa tarkistaa ennen paikan päälle suuntaamista. Paikan päälle ajaa Santa Festa reilun tunnin.

New Mexicon roadtrip pikakelauksena

Viimeiset neljä vuorokautta tuntuvat paljon pidemmiltä, nähtiin ja koettiin sen verran paljon. Palaan varmaan vielä moneen otteeseen tämän reissun tapahtumiin (toiveita saa esittää jos jotain tiettyä juttua haluaa nopeammin langoille), mutta tässä lyhyt yhteenveto reissusta Instagram-kuvien avulla.

Colorado State Fair

Perjantaina meillä piti olla kahden tunnin ajomatka Colorado State Fairille, mutta hieman epäonnisen ruuhka-ajoituksen ja tietöiden ansiosta matkaan meni kolme ja puoli tuntia. Meille jäi siis lopulta aika vähän aikaa tutustua markkinatarjontaan – uppopaistetut juustokakut jäivät löytymättä! – mutta tämä ei haitannut, sillä ehdimme monster truck showhun. En ole aiemmin tajunnut, mitä järkeä on päristellä ympäriinsä isorenkaisilla hullunkokoisilla avolavarekoilla, mutta nyt tajuan. Kun yksi rekoista hyppyrin jälkeen lanasi koulubussin etuosan mennessään, hihkuin ympärillä istuvien penskojen mukana. Ihan mielettömän siistiä!

Las Vegasissa vietetyn yön jälkeen – siis New Mexicon Vegasissa, Nevadaan suuntaamme vasta loppusyksystä – jatkoimme matkaamme Santa Fehen, jossa palloilimme pitkin kaunista vanhaakaupunkia. Keskustassa melkein kaikki talot olivat pueblo-tyylisiä savitiilirakennuksia, keskustorin käsityöläismarkkinat kauppasivat turkoosikoruja ja ihmiset, me mukaanluettuna, nauttivat auringosta kattoterasseilla istuen.

Santa Fe shopping and beer

En voinut vastustaa käsityöläismarkkinoiden vetoa ja ostin mm. kuvan repun. Illalla vielä suunnittelimme reissun jatkoa majapaikkamme patiolla istuen.

Meillä oli sunnuntaille kaikenlaisia suunnitelmia, mutta lopulta unohdimme ne kaikki ja lähdimme spontaanisti katsomaan Breaking Badin kuvauspaikkoja läheiseen Albuquerqueen. Löysimme päähenkilöiden kotitalot, pesetimme automme juuri siinä autopesulassa ja tsekkasimme tuttuja ruokapaikkoja. Monesta paikkaa pystyi aistimaan, ettemme olleet suinkaan ainoat, jotka kuvauspaikkoja kiertelevät.

Albuquerque Set-jetting

TV:stä tuttuja. Los Pollos Hermanos on oikeasti Twister-niminen meksikolaisketju, mutta Dog House myy hodareita ihan oikeastikin, eikä luukulle tarvitse mennä edes itse, sillä täällä ”drive-in” tarkoittaa, että tarjoilija tulee myymään hodarit auton ikkunaan.

Santa Fessa nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaamme pohjoiseen Taos Puebloon, jossa intiaaniopas piti jokseenkin vihamielisen kuuloisen luennon paikan historiasta ja siitä, että intiaanina aina häviää. Kyläyhteisö teki minuun suuren vaikutuksen siinä, miten hyvin he ovat onnistuneet pitämään kiinni vanhoista tavoistaan, ja toisaalta miten kynsin ja hampain he yhä haluavat pitää kiinni esimerkiksi elämästä ilman sähköä tai juoksevaa vettä.

nm1

Taosin jälkeen pysähdyimme vielä yhdeksi yöksi Coloradon puolelle. Suunnitelmamme hiekkadyynien keskellä leiritymisestä eivät menneet ihan nappiin – kerron sille syyn myöhemmin – mutta virallinenkaan telttailualue ei ollut niistä kaukana, ja dyynit olivat joka tapauksessa upea ilmestys aamun ensiauringossa.

Aamulla teltasta herätessä pystyi ensimmäiseksi ihailemaan aamunkajossa hailakan lilaksi värjäytyneitä hiekkadyynejä.

nm2

Aamureippailuna rämmimme dyynien huipulle maisemia katsomaan, ja pehmeässä hiekassa rämpiminen oli juuri niin vaikeaa ja raskasta kuin voisi kuvitella. Meiltä meni toista tuntia päästä huipulle, mutta alastulo oli huomattavasti nopeampaa. Melkein sääli, ettemme olleet hoksanneet vuokrata hiekkakelkkoja.

Paluumatkalla ajoimme Kalliovuorten kautta, spottailimme yli neljän kilometrin korkuisia vuorenhuippuja ja ihmettelimme South Parkia, sitä aitoa ja alkuperäistä vuorten välissä levittyvää ylänköä, jonka mukaan eräskin piirrossarja on saanut nimensä.

Colorado Road


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Running With Wild Horsesin Veera. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.

Viikonloppu New Mexicossa

Pitkä viikonloppu New Mexicossa on vasta edessäpäin, mutta olen jo nyt ihan täpinöissäni. Ensi maanantai on täällä Yhdysvalloissa vapaapäivä Labor Dayn kunniaksi, joten me lähdemme perjantaina heti töiden jälkeen ajelemaan kohti etelää. Otamme vauhtia Pueblon kaupungista, missä on Colorado State Fair, osavaltiomessut tai mitkälie, tiedossa huvipuistolaitteita, aivan ihmeellisen kuuloisia ruokia – miltä kuulostaa uppopaistettu juustokakku? – ja monster truck show, johon ostimme jo liput. Jälkimmäisin oli Iiron valinta ohjelmaan, mutta odotan sitä itsekin ihan mielenkiinnolla.

New Mexicon puolelta olen bongaillut maisemia Instagramista hashtagin #NewMexicoTRUE alta. Tältä siellä näyttää:

#NewMexicoTRUE Collage
@sboeckelman: Rio Grande -joen rotko | @drmoose: Maantietä Santa Fen lähellä | @prismphotographers: Zuni-intiaanien tanssiryhmä Santa Fen intiaanimarkkinoilla | @fx_cordero: Mosaiikkirappuset Santa Fessä

Vietämme viikonlopun Santa Fessä, New Mexicon pääkaupungissa, joka on tunnettu taidegallerioistaan ja käsityöläisskenestään. Museoiden ja markkinoiden läpiluuhausta siis tiedossa, ja kuulema kaupunki on myös täynnä hyviä ravintoloita. Jos ehdimme, pistäydymme läheisessä Los Alamosissa tutustumassa ydinaseen historiaan.

#NewMexicoTRUE Collage
@fx_cordero: Mariachi-muusikko | @markryerson: Cabezon Peak vähän Santa Festä länteen | @artiescheff: Kasha-Katuwen telttakivet Los Alamosin vieressä | @cathyscholl: Santa Fen intiaanimarkkinat

Santa Festä jatkamme matkaa Taosiin, jossa sijaitsee yksi Yhdysvaltojen harvoista UNESCOn maailmanperintökohteista: Taos Pueblo. Kyseessä on Yhdysvaltojen vanhin yhä asuttu kaupunki, pyöreät tuhat vuotta vanha pueblointiaanien koti.

#taospueblo Collage
Kuvat: @lada_david, @rawwrrr_, @thinkelsewhere, @marionaema

Paluumatkalla takaisin Coloradoon pysähdymme vielä Great Sand Dunesin kansallispuistossa. Jos sää vain on sopiva, tarkoitus olisi kaivaa autosta rinkat ja tassutella hiekkadyynien keskelle telttailemaan.

Kuva: @tobiastronaut
Kuva: @tobiastronaut

Onko kellään viime hetken vinkkejä tuonne päin? Onko kukaan käynyt Santa Fessä?


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Running With Wild Horsesin Veera. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.