10 Pohjois-Amerikan parasta lomakaupunkia

Matkailulehti Travel+Leisure julkaisi taannoin amerikkalaisten lukijoidensa äänestämän listan kymmenestä parhaimmasta kotimaisesta (ml. Kanada) lomakaupungista. Ilahduin ensin siitä, että olen käynyt listan kaupungeista kuudessa, ja sen jälkeen vielä lisää siitä, että korkeimmilla sijoilla ei ollut eurooppalaisten tuntemia jättiläisiä vaan niitä pienempiä, vähän ”sivussa” olevia helmiä, jotka minäkin olen parin viimeisen vuoden aikana löytänyt.

Jos siis tänä vuonna suunnittelet roadtripia Pohjois-Amerikkaan niin ota tästä listasta koppi:

10. Asheville, Pohjois-Karolina

 Asheville on toinen tämän listan kahdesta kaupungista, joka on jäänyt minulta väliin, vaikka tarkoitus on ollut toinen. Suunnittelimme siellä poikkeamista Georgiassa asuessamme, mutta vihdoin Great Smoky Mountainseille suunnatessamme ehdimme poiketa Pohjois-Karolinan puolella vain Cherokeen intiaanikapungissa.

Ashevilleen olisin halunnut, koska kuulin paljon juttua alueen koskenlaskumahdollisuuksista, ja lisäksi moni mainosti kaupunkia new age -hippien kotipaikkana vuorten keskellä. Asheville tunnetaan kuitenkin ehkä eniten Etelän Pariisina, jonka lempinimen se on eittämättä saanut Biltmore Estaten ansiosta: tämä ranskalaiseen renessanssityyliin rakennettu yli 16 000 neliömetrin kartano on Yhdysvaltain suurin yksityisomisteinen talo.

Biltmore Estate
Biltmore Estaten renessanssicharmia, jota myös turistit pääsevät ihastelemaan. [kuva: Blake Lewis]

9. Victoria, British Columbia, Kanada

Victoria on pienempi kaupunki lähellä Vancouveria, joka kuitenkin peittoaa isoveljensä monessa asiassa, ainakin säässä: siellä sataa vain kolmasosa siitä mitä Vancouverissa. Victoriassa on vain 80 000 asukasta, ja brittivaikutteinen keskusta on kaunis ja helposti hahmotettavissa. Seattle/Vancouver-nurkkaus Pohjois-Amerikasta on jäänyt minulta vielä väliin, mutta kun tuonne suunnalle eksyn, niin Victoriaa ei voine jättää välistä.

Victoriasta juttua blogeissa:

Victoria night
Victoria on British Columbian pääkaupunki. Tässä parlamenttitalo yövalaistuksessa. [kuva: Annika / Tarinoita maailmalta]

8. New York City, New York

Ei varmaan yllätä ketään, että vanha kunnon NYC on päässyt listalle? Sen sijaan yllätyksenä saattaa tulla sen sijoitus, vasta kahdeksas! NYC on ikoninen, erilainen, ihan omaa luokkaansa, yksi minunkin lempikaupungeistani, mutta myönnettävä on, ettei se ole matkailijalle niitä helpoimpia kohteita. Hotellien hinnat kun ovat suoraan sanottuna aivan poskettomia.

Jos kuitenkin majoitus järjestyy, niin NYCissä riittää nähtävää ja koettavaa vuoden jokaiselle päivälle, ja ravintolatarjonta hakee vertaistaan. Lisää juttua New Yorkista löytyy tästäkin blogista:

…ja lisää varmasti tulee. Ostimme nimittäin eilen lennot New Yorkiin hääpäiväksemme!

New York Street View

7. Chicago, Illinois

Olen käynyt päiväreissulla Chicagossa vuonna 2007, ja tuolloin todellakin kaupungin lempinimi, The Windy City, piti kutinsa. Melkein jäädyin kävellessäni Michiganjärven rantaa, vaikka ei ollut kuin ”vasta” lokakuu.

Chicagossa vaikutuksen minuun teki kaupunki. Kiipesin heti alkajaisiksi Willis Towerin (silloinen Sears Tower) huipulle ja ihailin alla levittäytyvää kaupunkimattoa, josta siellä täällä kohosi pilvenpiirtäjiä. Arkkitehtuuri ja urbaani kulttuuri mainitaankin amerikkalaisessa mediassa suureksi syyksi suunnata Chicagoon, ja se meillä on aikomuksena.

Lisää juttua Chicagosta löytyy ainakin Auringon alla -blogista.

The bean - Chicago, United States - Travel photography
Chicagon tunnetuin taideteos on Bean, josta rakennukset tässä heijastuvat. [kuva: Giuseppe Milo]

6. Quebec, Québec, Kanada

Eurooppalaisin pala Kanadaa? Se lienee Quebec.  Kaupunki ja sitä ympäröivä samanniminen provinssi taitavat olla ainoita alueita Yhdysvalloissa ja Kanadassa, joissa pelkällä englannilla ei välttämättä tule toimeen, ja jossa matkailijankin oletetaan puhuvan ranskaa.

Itse en ole Quebecissä käynyt, mutta olen sinne halunnut siitä lähtien, kun tajusin, että Quebecin vanhakaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde. Vanhat söpöt kaupungit vievät minulta aina jalat alta.

Quebecistä löytyy lisää juttua Tarinoita maailmalla -blogin Annikalta, joka on opiskellut kaupungissa.

Quebec
Joku vanha eurooppalainen kaupunkikeskusta? Ei kun Quebec! [kuva: Annika / Tarinoita maailmalta]

5. San Francisco, Kalifornia

San Franciscon kaupunkia ei ole lämmöllä pilattu. Kävimme täällä pari vuotta sitten keskellä elokuuta, ja ensimmäistä kertaa roadtrippimme aikana piti vetää pitkähihaista päälle. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut.

Kaupungissa parasta omasta mielestäni oli sen monet erilaiset kaupunginosat, jotka poikkesivat toisistaan välillä kuin yö ja päivä. Tietenkin ratikatkin hurmasivat kolistellessaan ylös alas katuja. Vietimme kaupungissa vain kaksi päivää, ja tuntui, että jäi niin paljon näkemättä, että tänne on pakko tulla uudelleen. Ja eiköhän me tulla!

San Franciscosta lisää juttua löytyy muista blogeista:

San Francisco view from Lombard Street

4. Santa Fe, New Mexico

Nyt aletaan päästä niihin kaupunkeihin, jotka johdannossa mainitsin sivussa oleviksi helmiksi! Santa Fe taitaa olla tuttu nimeltä monelle suomalaiselle, mutta kovinkaan moni tuskin on paikan päällä pyörähtänyt, koska New Mexicoon on matkaa vähän kaikkialta. Tänne kannattaa kuitenkin tulla pidemmältäkin!

Santa Fen keskusta on rakennettu lähes kokonaan pueblo-tyyliin savitiilistä, ja välillä tuntuu, kuin aika kaupungissa olisi pysähtynyt jonnekin 1600-luvulle. Kaupunki on tunnettu monista museoistaan, joista kaikki, joissa ehdimme käydä, olivat kiinnostavia, ja museoiden suljettua ovensa ei ollut mitään parempaa kuin istuminen helteistä iltaa viettäen yhdellä kaupungin monista terasseista.

Santa Festä olen kirjoittanut aiemmin blogiin: Savitiilinen Santa Fe, konkistadoreja ja intiaaneja.

Santa Fe

3. Savannah

Savannah, kaupunki josta en ollut kuullutkaan ennen muuttoamme Georgiaan, ja johon ihastuin täysin. Lähetimme tänne useammatkin suomalaiset vieraamme, ja kenelläkään ei ollut muuta kuin hyvää sanottavaa kaupungista. Eli siis mikä Savannah?

Savannahin kaupunki on satoja vuosia vanhoja antebellumhuviloita ja puutarhoja, ja sen asemakaavaa hallitsevat vanhat puistomaiset aukiot, joiden tammet ovat aavemaisesti naavatillandsian peitossa. Paikallinen taideteollinen yliopisto, yksi maailman arvostetuimmista, on tainnut vaikuttaa positiivisesti kaupungin henkeen, ja kadut ovat täynnä pieniä gallerioita, design-kauppoja, söpöjä kahviloita ja hyviä ravintoloita.

Olen kirjoittanut blogiin parin vuoden takaisesta vierailustamme Savannahiin, ja lähtisin tänne mieluusti uudestaan, ihan koska vaan.

Owens-Thomas House
2. New Orleans, Louisiana

New Orleans koki kauheuksia hurrikaani Katrinan kynsissä, eikä tämä köyhähkö etelän kaupunki ole vieläkään palautunut täysin yli kymmenen vuoden takaisista tapahtumista. Kaupungin turistikeskustassa, French Quarterissa, sitä ei kuitenkaan huomaa, ja Yhdysvaltojen virallinen bilekaupunki pyörii yötä päivää. Viemärit saattavat kesäisin haista ja kaduilla näkyy rottia, mutta siitä viis.

Myös French Quarterin ulkopuolella kannattaa matkailijan vierailla. Garden Districtissä on paljon upeita isoja huviloita, kun taas Saint Louisin hautausmaalta löytyy monia kiinnostavia vanhoja hautoja.

Blogistani löytyy lisää juttua The Big Easysta.

Bourbon Street at Night

1. Charleston, Etelä-Karolina

Tämä ei ole suinkaan ainoa lista, jossa Charleston on keikkunut kärjessä. Kaupunki on kehuttu maasta taivaisiin kaikissa matkailumedioissa, se pärjää myös hyvin elämänlaatuindekseissä, ja sitä yritetään kovasti saada UNESCOn maailmanperintölistalle.

…joten arvatkaa vaan ärsyttääkö, että emme ehtineet tänne asuessamme Georgiassa! Charlestonista moni tuttu sanoi, että se on ”vähän kuin Savannah, paitsi kivempi”, eli potentiaalisesti olisi ollut minunkin lempikaupunkini. Etelä-Yhdysvaltojen romanttinen helmi, ruokakulttuurin keskus, ja nyt sinne vaan on vähän pidempi matka.

Charlestonissa on käynyt mm. Pohjois-Karolinassa asuva Leena.

Charleston, South Carolina
[kuva: JR P]
Oletko sinä käynyt näissä kaupungeissa? Entä minne näistä sinä lähtisit mieluiten?

PS. Jos Yhdysvalloissa matkailu kiinnostaa, niin tule linjoille Twitteriin ensi maanantaina. Silloin keskusteluaiheena #matkachatissa Yhdysvallat!

yhdysvallat

Rapumakkaragumbo Cajun-tyyliin

Cajun ja Creole ovat yleisimmät termit puhuttaessa New Orleansin ruokakulttuurista. Kyseessä on kaksi ihmisryhmää ja kulttuuria, jotka ovat oikeastaan puoliksi päällekkäisiä: cajun viittaa vahvemmin ranskalaisen Louisianan kolonialisteihin, creole taas kehen tahansa Uudessa Louisianassa syntyneeseen, jonka juuret saattavat olla ranskalaiset, espanjalaiset tai jopa afrikkalaiset. Usein ”paikallista” ruokaa tarjoavat ravintolat New Orleansissa ovat yhdistettynä ”Cajun & Creole”, mutta näiden kahden tyylin välillä on myös eroja.

New Orleansissa Iiro söi ensimmäisenä iltana paikallista mielettömän hyvää pataruokaa, gumboa. Kotiin tultua piti tietenkin yrittää toistaa tuo makuelämys, ja salapoliisi-Jennille selvisi, että kyseinen gumbo oli ollut cajuntyylistä, koska se oli yleisväritykseltään ruskeaa. Creolegumbo sen sijaan on useammin tomaattikastikepohjainen. Lopulta käytin jonkinlaisena pohjana Kevin & Amandan Shrimp Sausage Gumboa, jota muokkasin omien mieltymysten, wikipedian perinnetietojen ja kaupan valikoiman mukaan. Oikea sakeus olisi pitänyt saada aikaiseksi ohjeessakin käytetyllä sassafras-puusta tehdyllä filé-jauheella, mutta kierrettyäni neljä eri kauppaa jouduin toteamaan tappion etsinnöissä. Toinen vaihtoehto olisi ollut okra, mutta sekin oli loppu… sitä kuitenkin löytyy Suomesta, joten jos toistat ohjeen, sitä kannattaa käyttää. Pelkällä ruskeakastikesakeutusmenetelmällä ei tullut tarpeeksi sakeaa, joten huijasin, ja heitin perään vähän maissitärkkelystä, joka lopulta tuotti aidon oloisen ja erittäin maukkaan lopputuloksen.

Cajun Gumbo

Rapumakkaragumbo Cajun-tyyliin
6-8 annosta

4 rkl voita
2 sipulia
2 sellerinvartta
1 punainen paprika
suolaa ja pippuria maun mukaan
4-5 valkosipulinkynttä
1,5 litraa kanalientä
1/2 tl cajunpippuria

5 dl tummaa riisiä

4 rkl voit
4 rkl vehnäjauhoja

(2 rkl maissitärkkelystä, voi korvata okralla)

700g jättikatkaravun pyrstöjä
500g mausteista makkaraa
(itse käytin ”puolalaista makkaraa”)

1. Kuulota padassa voissa sipulit, sellerit ja paprika noin 5 minuuttia. Lisää suola ja valkosipuli ja jatka kuulottamista toiset 5 minuuttia kunnes sipuli on läpikuultavaa.

2. Lisää kanaliemi, pippuri ja cayennepippuri. Jos käytät okraa, lisää se tässä vaiheessa pieneksi pilkottuna. Anna kiehahtaa ja jätä hautumaan matalalla lämmöllä.

3. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.

4. Riisin keittyessä pilko makkara ja ruskista pannulla noin 7-10 minuuttia. Lisää ruskistettu makkara gumboon, mutta kaada pannulle kertynyt ylimääräinen rasva pois.

5. Sulata samalla pannulla 4 rkl voita. Kun voi alkaa kuohua, lisää vehnäjauhot ja pyörittele pannulla, kunnes jauhot ovat vaaleanruskeita, noin 2-3 minuuttia. Lisää gumboon. Jos huijaat minun tapaani maissitärkkelyksellä, nyt on oikea hetki sekoittaa se pieneen määrään kylmää vettä ja lisätä mukaan.

6. Lisää gumboon jättikatkaravunpyrstöt ja riisi. Käännä hellasta lämpö pois, laita padan kansi kiinni ja anna gumbon seistä noin 10 minuuttia ennen tarjoilua. Nauti. Ylijäämät voi pakastaa kerta-annoksiksi.

Pizzakokki Dennis

Istuessamme viikko sitten Parasol’sin terassilla vieressä istui nuori lunkin oloinen mies, joka heitti läppää ohikulkijoille ja tuntui tuntevan heidät kaikki nimeltä. I used to work here, that’s why I know everyone hän selvensi meille, kun huomasi meidän seuraavan häntä, ja esitteli itsensä Dennisiksi.

Dennis kertoi muuttaneensa New Orleansiin varsinaisesti vasta puoli vuotta sitten. Mardi Gras -festivaalien aikaan hän oli ollut Parasol’sissa ja päätynyt kiireiltana auttamaan tiskin taakse. Paikan omistaja oli ollut tyytyväinen nuoren miehen aikaansaavuuteen ja tarjonnut töitä, joten Dennis oli jäänyt tänne töihin pariksi kuukaudeksi. Nyt hän oli jo saanut muita töitä pizzakokkina kauempana olevasta italialaisesta ravintolasta ja oli erittäin tyytyväinen, että tulee 21-vuotiaana itsenäisesti toimeen. My sister, she’s living with my mom and on her money, and my mom also offers me some money when I go visit her but I say, Mom, I’m living on my own now, and I’m proud of myself.

Dennis oli tykästynyt New Orleansin kaupunkiin jo ollessaan täällä teininä siivoamassa hurrikaani Katrinan tuhoja. Emme saaneet ihan selvää, minkä järjestön, yrityksen tai tahon kautta tämä oli tapahtunut, ja mitä Dennis tarkkalleen ottaen oli tehnyt, mutta niiden parin kuukauden aikana hän oli saanut New Orleansista sen verran ystäviä että oli uskaltautunut muuttamaan tänne kotikaupungistaan Chicagosta. You know it’s really cold there in Chicago, you wouldn’t believe how cold hän toisteli vielä senkin jälkeen, kun olimme kertoneet, mistä itse olimme kotoisin, ja teki selväksi, että New Orleansin kostea lehmänhenkäys oli enemmän hänen mieleensä.

Ilmaston lisäksi Dennis arvosti New Orleansin taloudellista tilannetta. There’s a lot of jobs here in the service industry, and the minimum wage is higher hän selosti ja kertoi, että New Orleansissa minimipalkka oli jopa $8/h, kun se pohjoisemmassa saattoi olla vain $5/h. Here, I can have my own house and I don’ have to work two jobs hän kehui kaupunkia ja vaikutti tyytyväiseltä elämäänsä. Heti perään hän mainitsi, että oli hänellä kyllä college degree in English, mutta toimittajan tai äidinkielen opettajan hommia on niin paljon vaikeampi saada tässä taloudellisessa tilanteessa, ja lisäksi toimittajan ura freelance-töineen olisi todella epävarmaa.

Kyselimme kartanoista, joita samaisen kadun varrella oli, ja ihmettelimme, keitä niissä asuu. You know Sandra Bullock? The actress? Nyökyttelimme. Well she lives down the street, as does Robin Williams, the other actress, you know him? Nyökyttelimme. And also you know Lenny Kravitz? Nyökyttelimme. He was the other day giving autographs down the street and being all cool. Oh man, and you must know Lil’ Wayne, he actually dropped by here to eat one day! Tässä kohtaa emme nyökytelleet, mutta Dennis ei tainnut huomata.

Tässä vaiheessa baarimikko, joka näytti pikkuhiljaa selviävän krapulastaan, tuli tuomaan meille po’boyt. Dennis kysyi, millä täytteellä olimme tilanneet leipämme, ja kun kerroimme, että paahtopaistilla, hän nyökytteli hyväksyvästi. Kuulema paikan omistaja oli vaihtunut aivan vähän aikaa sitten, ja them new owners, they done something about the roast beef, don’t know what, but it’s super good now. Ja niinhän se oli.

Po'boy at Parasol's

Vasemmalta: Po’boy, Baarimikko, Dennis ja Iiro

Reissun päätepiste, The Big Easy

Viimeinen kirjoitus sarjassa Labor Dayn roadtrip… saavuimme nimittäin viikko sitten myöhään sunnuntaina New Orleansiin, reissun päätepisteeseen, josta lensimme tiistai-iltana kotiin.

Bourbon Street at Night

Bourbon Streetin ihmisvilinää sunnuntai-iltana yhdeksän jälkeen

Ranskalaiskorttelin pääkadusta Bourbon Streetistä näytti etukäteen kaikilla löytyvän mielipide: se on likainen, se on liian meluisa, se on tosi autenttinen, se on paras paikka hengailla iltaisin… ja kun paikan päälle pääsi yhdeksältä illalla, tajusi, mistä mielipiteet kumpusivat. Katua pitkin velloi ihmismassoja, suurimmalla osalla kädessä muovituopissa olutta tai joku drinkki, joita sai ostaa mukaan kadun varressa olevista kioskeista. Joka kolmannella ovella strippari houkutteli ihmisiä sisään katsomaan esityksiä, eivätkä stripparit olleet ainoita vähiin vaatteisiin sonnustautuneita; kadulla liikkui myös Southern Decadence -homofestivaalin ansiosta miehiä, jotka saattoivat olla sonnustautuneita pelkkään sukkaan. Väkijoukko oli nuorta ja vanhaa (poislukien lapset, joita ei ymmärrettävästi näkynyt), monta eri rotua, monta eri kansallisuutta, mutta kaikkia yhdisti yksi asia: hyvä meininki. Silti yöunet hotellihuoneessa, jonka ikkuna on kadulle päin, saattaisivat jäädä melun ansiosta lyhyiksi.

Law on Drinking

New Orleans on yksi harvoista paikoista Yhdysvalloissa, joissa kadulla alkoholin nauttiminen on sallittua, mutta täälläkin katukyltit muistuttavat, että juoma tulee olla muovituopeissa.

French Quarter

Ranskalaiskorttelin takorautaparvekkeet, ah!

Seuraavana aamuna aluetta ei ollut uskoa samaksi. Kioskibaarit ja strippiluolat olivat sulkeneet ovensa, kadulla liikkui unisia ja vähemmän unisia kasvoja, ja edellisillan kaduilla vilistävät rotat ja paha haju oli pesty pois. Sen sijaan esille pääsi todella kaunis arkkitehtuuri – melkein joka talo oli ihmettelyn arvoinen!

French Quarter Beads

Moni talo oli koristeltu Mardi Gras -helmillä, joita heitetään kulkueesta katsojille (myös niille, jotka eivät näytä tissejään)

Breaux Bridge Benedict

Breaux Bridge Benedict – nuo pallot ovat uppomunia, ei jätskiä.

Kävimme aamupalalla Stanleyssa. Paikka oli täynnä, mutta saimme pöydän jo 10 minuutissa, mikä riitti juuri ja juuri Jackson Squaren kiertämiseen.

St. Louis Cathedral & Jackson Square

Jackson Squaren puisto ja sen takana oleva Saint Louisin katedraali

Painter on Jackson Square

Psychic Readings on Jackson Square

Päädyimme miettimään päivän ohjelmaa ilman selvännäkijän apua

Penny Lane

Katutaidetta: yksi kadunkulma oli peitetty pennin kolikoilla

Frogs

French Marketin sammakot

Meinasimme kiertää kaupunkia ratikoilla, mutta ne olivat huollossa, joten hortoilimme sen sijaan päämäärättömästi ympäri Ranskalaiskorttelia. French Market oli täynnä kiinalaista krääsää, mutta seasta löytyi myös paikallisesti käsintehtyjä helmiä. Ostin korvakorut keski-iän ylittäneeltä mustalta mieheltä, joka tehtaili niitä lisää käsityönä myyntitiskin takana. Iiro osti tenneseeläisen kurnuttavan sammakon. Tarjolla olisi ollut myös käsintehtyjä sinettejä sekä ovelista ovelin kukkaruukunripustussysteemi, jota himoitsin parvekkeellemme, mutta joka valitettavasti ei olisi mahtunut käsimatkatavaroihimme.

Garden District

Kartano myynnissä Garden Districtistä, hinta tuskin on kohtuullinen

Ranskalaiskortteleissa vaellettuamme siirryimme eteenpäin Garden Districtiin, jossa omakoti- ja rivitalot sijaitsivat kauniiden puutarhoiden keskellä. Nautimme paikallisen sämpylän eli po’boyn paahtopaistilla Parasol’sin terassilla – taaskin paikka, jonne ei olisi ikinä eksynyt ilman suositusta, mutta joka oli todellakin suositusten arvoinen, sillä po’boy eli täytetty ranskanleipä oli kastikkeesta mehevä ja käypä lounas kahdelle.

Garden District

Garden Districtin rivitalontapaisia

Happy Hour at the Columns

Drinkit Columnsin siirtomaatyylisellä terassilla

Illallisen jälkeen lähdimme kuuntelemaan elävää musiikkia hieman Ranskalaiskorttelin ulkopuolelle Frenchmen Streetille, joka oli kuin Bourbon Streetin voisi kuvitella olevan ilman strippiklubeja, kitchiä ja turistihössötystä. Kiersimme pari eri paikkaa: Cafe Negrilissä oli reggaeta ja meidän lisäksemme pelkästään mustia asiakkaita, The Spotted Catissa hipsterijazzia ja lähestulkoon pelkästään valkoisia. Kummassakin oli hyvä meininki.

Music at Frenchmen Street

Cafe Negril ja reggaeta

Seuraavana päivänä ehdimme ennen lennon lähtöä kiertää New Orleansin vanhimman hautausmaan sekä etsiä erästä museota, jonka osoitteen suhteen Google Maps neuvoi meidät aivan väärään päähän katua. Totesimme, että nyt on ehkä sopiva hetki navigoida takaisin Ranskalaiskortteliin, kun lyhtypylväissä alkoi näkyä kylttejä: ”Drug-Free Neighborhood”. Jotenkin moiset kyltit saivat epäilemään asian olevan aivan päinvastoin, ja mielessä kävi hotellivirkailijan vakuutus, että Ranskalaiskortteli on completely safe to walk. Kun kysyin, missä sitten ei ole turvallista, virkailija totesi että in some places outside the French Quarter, but you won’t be going there.

Niin, sananen vielä hotellista. Varasimme sen vasta kaupunkiin saapumista edeltävänä iltana ja saimme tosi hyvän diilin Ranskalaiskorttelissa sijaitsevaan Hyattiin. Mainitsemisen arvoista tässä oli, että kyseinen diili löytyi vain Androidin Hotels.com-sovelluksen kautta. Netissä Hotels.com-palvelussa hotelli olisi ollut kalliimpi. Eräs meistä tiesi kertoa, että tällainen hinnoittelu on tapana, koska Android-käyttäjät ovat yleisesti pihempiä kuin esim iPhone-käyttäjät tai nettiselaajat yleisesti, joten parhaat hotellitarjoukset löytyvät Androidin sovelluksista. Tämä vinkkinä kaikille, jotka reissaavat Yhdysvalloissa ja varailevat hotelleja vain jonkin verran etukäteen.

Room at the Hyatt

Hotellihuoneen ikkunat olivat hiljaiselle sivukadulle päin, mutta silti hotellilta oli vain vajaa kortteli Bourbon Streetille