Lauantaina heräsimme tekstariin: vene vesillä, tulkaa venesatamaan kun ehditte. Edellisenä päivänä oli ollut puhetta Charlesin kanssa veneilystä viikonloppuna, ja kun kerran päivä oli pilvetön ja helteinen, mies oli ryhtynyt tuumasta toimeen. Pikaisen aamiaisen ja kamojen kasailun jälkeen suuntasimme kohti Allatoona-järveä, joka sijaitsee meistä vajaan puolen tunnin ajomatkan pohjoiseen.
Venesatama
Charles osti alkukesästä ”pienehkön” moottoriveneen, johon mahtuu kymmenen ihmistä päiväreissuille, mutta josta puuttuu sisätilat. Venepaikka hänellä on venesataman ”kerrostalossa”, josta vene nostetaan tarvittaessa nosturilla järveen. Kun saavuimme paikalle, Charles oli jo toista tuntia pessyt ja puunannut venettä ja oli valmiina lähtöön.
Allatoona-järvi on toistakymmentä kilometriä pitkä luikeromainen järvi, oikeastaan leveämpi kohta joessa, joka ei missään kohtaa ole kilometria leveämpi. Järven rannat on rakennettu vain pieneltä osin täyteen lake houseja ja suomalaiseen silmään kummallisia kaksikerroksisia laitureita, sillä osa järvestä sijaitsee osavaltionpuiston mailla. Loppualue on täynnä pieniä poukamia, joihin on hyvä parkkeerata vene ja lähteä uimaan noin 25-asteiseen veteen.
Järven rannat ovat kasaantunutta hiekkaa, ja järvi syvenee niin, että parin metrin päässä rannasta ei enää ylety pohjaan, ja kymmenen metrin päässä rannasta on jo 10 metriä syvää. Koska pohja on huonosti pitävää hiekkaa, ankkuriköyden on syytä olla pitkä. Kiviä järvessä ei käytännössä ole, mutta hiekka on välillä kasaantunut särkiksi, ja siitä viestitään järvessä merimerkein.
…siis tällaisin merimerkein.
Järvi on riittävän iso lauantaipurjehduskisoille.
Parin tunnin hengailun jälkeen seuraamme liittyi suomalainen tuttavaperhe lapsineen ja lopulta vietimme järvellä viitisen tuntia loikoillen, uiden ja rentoillen.
Veneen perä oli suunniteltu auringonottoon
Lapset rakensivat hiekkakakkuja ja etsivät simpukoita, joita jopa löytyi
