Ennen tämän vuoden heinäkuuta en ollut ikinä elämässäni käynyt Manner-Espanjassa. ”Kaikki Euroopan maat käytynä”-tavoitteessani Espanja oli jo leimattu käydyksi, kiitos Kanariansaarten, joten muu osa maata ei ollut aiemmin esiintynyt vaihtoehtona matkakohteita mietittäessä. Moni suomalainen tuntuu olevan hulluna tuohon alueeseen, enkä ihan hiffannut, että miksi: käsitykseni oli, että Espanja on sekava maa, jossa kaikki alkuperäinen on jo kauan sitten kadonnut turistimassojen alle, jossa todennäköisesti tulee huijatuksi ja josta taideaarteet on viety Pariisin ja Lontoon museoihin.
Olin väärässä. Mistä lie käsitykseni ammentanut.
Miksi sitten Madrid? Minulla oli useampi kesäviikonloppu ilman mitään ihmeellistä tekemistä, ja koin yhtäkkistä ahdistusta siitä, että asun ei yhden vaan peräti kahden ison Ryanair-lentokentän lähellä (Frankfurt-Hahniin 1,5 tuntia ja Brussels-Charleroihin 2,5 tuntia, ja bussiyhteys on tiheä ja halpa) enkä siltikään ole käyttänyt tätä hyväkseni kuin kerran. Samanaikaisesti vaihdoin kuulumisia vanhan vaihtarikaverini, kreikkalaisen Antoniksen kanssa, ja hän kertoi opiskelevansa jatkotutkintoa Madridissa. Muistin myös taannoisen sohvasurffajani Marían, ja pikatarkastus Ryanairin tarjontaan paljasti, että Madridiin pääsee lentämään perjantaisin töiden jälkeen ja paluu on sopivasti sunnuntai-iltana.
Kyselyä Maríalle, minä viikonloppuna hänellä olisi sohva vapaana, ja pian oli lentoliput plakkarissa. Matkojen hinnaksi tuli 180 euroa lentokenttäkuljetuksineen – ei puoli-ilmaista, mutta silti siedettävä hinta viikonloppureissulle.
Tällainen jolkottelu. Suosittelen lenkkeilyyn erityisesti tuota rantapuistoa, jos tuolla päin sattuu olemaan lenkkareiden kanssa.
Perjantaina tulin paikalle niin myöhään, että painuimme aika pian nukkumaan. Lauantaina aamupalan ja aamulenkin jälkeen olikin aika ihmetellä, että mitäs nyt? Marían piti valmistautua seuraavalla viikolla olevaan tenttiin, joten hän ja miehensä Rafa laativat yhdessä minulle taistelusuunnitelman päivälle, johon sisältyi suurin osa Madridin keskeisistä nähtävyyksistä, ja jonka alkupiste oli Plaza España. Bussissa sain kuitenkin yhteyden Antonikseen ja sovimme treffaavamme samalla plazalla. I have a surprise for you!!! Antonis toisteli, ja hieman pelonsekaisin tuntein mietin, että mitähän hän on nyt mennyt keksimään.
Plaza Españalla eteeni kaarsi pyörällä Antoniksen lisäksi toinen vaihtarikaverini Ruben, jolle jälleennäkeminen tuli myöskin yllätyksenä. En ollut nähnyt heistä kumpaakaan viiteen vuoteen, mutta jotenkin maagisesti jutut pystyi poimimaan siitä, mihin ne oli viisi vuotta sitten jätetty. Valencialainen Ruben oli tullut kanssa viikonlopuksi Antonista tapaamaan, ja loppupäivä kului mukavasti heidän kanssaan paikkoja kierrellessä.
Monet madridilaiset olivat varoitelleet etukäteen, että kesällä on paahtavan kuumaa, suorastaan epämiellyttävän kuumaa. Tälle viikonlopulle oli kuitenkin osunut pilvinen ajoittain ripotteleva sää, eikä lämpöasteitakaan ollut kuin vähän yli +20. Sopii minulle: eipähän palanut ja jaksoi kävellä. Lisäksi pieni sade tarjosi hyvän syyn istua hetki kahvilassa oluiden ääressä kertaamassa, mitä kunkin elämässä oli viiden vuoden aikana tapahtunut, ja juoruilemassa muiden vaihtarikavereiden kuulumisista.
Päivä ei ollut erityisen tehokasta turisteilua. Matkaopas pysyi minulla laukussa, ja Antoniksen ja Rubenin selostukset paikoista olivat aika ylimalkaisia. Antonis tunnusti, etteivät museot ja historia paljoa kiinnosta, ja hän olisi parempi opas yöelämässä kuin päivänähtävyyksissä. Ruben yritti parhaansa mukaan paikkailla tilannetta mutta totesi sitten, että minun pitäisi tulla Valenciaan, jos haluaisin asiantuntevan kaupunkioppaan. Tämä ei minua haittannut, vanhojen kavereiden näkeminen oli tällä kertaa tärkeämpää, mutta sellainen fiilis jäi, että tänne pitää tulla uudestaan. Komeita vanhoja rakennuksia, museoita ja kulttuuria kun tuntui riittävän vaikka muille jakaa.
Päivällisellä Marían ja Rafan kanssa María ilmoitti, että oli luovuttanut opiskelun kanssa – tentti ei kuitenkaan menisi lävitse tarpeeksi hyvin arvosanoin, ja tentin tekemisestä piti maksaa usempi sata euroa – joten he voisivat Rafan kanssa liittyä seuraan illaksi: Antonis oli muuttamassa takaisin Kreikkaan opintojen päätyttyä, joten tiedossa oli läksiäiset. Rafa elättää itsensä kääntämällä teknistä dokumentaatiota espanjasta portugaliksi, mutta sielultaan hän on muusikko, joten hän nappasi mukaansa vielä kitaran ja vahvistimen, mikä osoittautui hyväksi ideaksi, sillä paikan päältä löytyi musisointiseuraa.
Muusikot lämmittelivät jammailemalla. Sen jälkeen siirryttiin vähän vauhdikkaampiin rytmeihin:
Me lähdimme nukkumaan aamuneljältä, mikä minulle on jo todella myöhään, mutta Antonis kertoi seuraavana päivänä viimeisten lähteneen juhlista seitsemältä aamulla – eli eteläeurooppalaisittain ihan normaaliin aikaan. Seuraavana päivänä jatkoin turisteilua Marían ja Rafan kanssa, mutta siitä joskus toiste.
Kun nyt olen todennut, että Manner-Espanja on oikeasti aika upea paikka, niin kertokaas siellä käyneet, mitkä ovat teidän lempikaupunkeja ja -alueita siellä? Minne kannattaisi suunnata seuraavaksi Madridin lisäksi?
PS. Blogi löytyy nykyään Facebookista, ja uusimmista postauksistakin saa tiedon sitä kautta. Jos naamakirjailu on siis sinun juttusi, niin Tykätä voi oikeassa palkissa!