Yllä on näkymä terassiltamme, kun heräsimme aamulla Death Valleyn hotellistamme. Lämpöä oli aamukahdeksalta mukavat 30 astetta, joten lähdimme hetkeksi pulikoimaan uima-altaalle, jonka vesi taisi olla saman lämpöistä.
Hotellialueen raja näkyi maassa, sillä kastelujärjestelmien puuttuessa tuolla ei kasvanut paljon mikään
Death Valleyssa sijaitsee USA:n matalin kohta, Badwater Basin, joka sai nimensä siitä, kun uudisraivaajat, jotka olivat päättäneet kiertää Sierra Nevadan vuoret etelän kautta, taivalsivat Death Valleyn lävitse etsiessään vettä. Vettä löytyikin, mutta se ei ollut juomakelpoista edes kuivuudesta kärsivien muulien mielestä.
Maa oli suolakerroksen peitossa, jota piti tietenkin maistaa
Vielä nopea poseeraus ennen auton ilmastointiin pakenemista
Ulkona oli aamupäivällä yli 40 astetta, ja kaikkialla varoiteltiin, ettei tässä säässä tule lähteä kävelylle ilman hyvin tarkkaa harkintaa. Varoittavana esimerkkinä kerrottiin erään ruotsalaisen pariskunnan tarina, jossa mies lähti yksin viiden kilometrin patikointireitille mukanaan litra vettä. Vaimo ajoi lähtöpisteeltä saapumispisteelle autolla ja huolestui, kun miestä ei vielä kolme tuntia myöhemmin näkynyt, joten hän hälytti puistonvartijat etsimään miestä… ja sieltähän kanjonista mies löytyi tuntia myöhemmin, jo tukevasti kuolleena.
Badwater Basinistä löytyy myös Devil’s Golf Course, suolakenttä, jossa ei suositeltu kaatumista, sillä suolakiteet saattoivat olla veitsenteräviä
Suolamuodostelma lähikuvassa
Automme toimi reissussa pelastuslauttanamme, sillä ilmastointi pelasi ja takakontti oli täynnä vettä
Death Valleyssa olisi voinut helposti viettää toisenkin päivän ajellen ympäriinsä. Laakso oli täynnä kanjoneita, joita pitkin meni yksisuuntaisia maastoreittejä, ja joiden varrella oli toinen toistaan hienompia kivimuodostelmia ja muita elottomia nähtävyyksiä. Kokonaan näkemättä jäivät myös vanhat booraksikaivokset sekä Scotty’s Castle, jonkun hullun 1920-luvun kesämökki.
Artist’s Driven varrella kanjoninseinämä oli värjäytynyt kuin taiteilijan paletiksi
Joku muukin oli keksinyt ajaa kanjonin lävitse
Vähän puolenpäivän jälkeen aloimme olla valmiita lähtöön pois laaksosta, ja auton lämpömittari näytti jo 49 astetta – sentään kokonaiset 8 astetta vuoden 1912 maailmanennätyslämpöä vähemmän. Pistäydyimme vielä poistuessamme Mesquite Flatsien hiekkadyyneillä, jossa hiekka poltteli kengänpohjien lävitse. Death Valleyssa korkein mitattu maan lämpötila on muuten 94 astetta.
Death Valleyn rajalla, vuorilla. Nyt nokka kohti seuraavaa puistoa!
Upeat värit. Tulee mieleen näkemäni infokartta USA:n väestötiheyden muutoksista alueittain ilmastoinnin keksimisen vaikutuksesta – samanlaisen kartan voisi varmaan laatia matkailukohteiden suosion kasvusta. Paitsi olikohan siellä Scottyn lisäksi paljon muita jo 20-luvulla… En voi käsittää.
Siellä oli itseasiassa hotelli! – mutta se oli auki vain talvisin. Tuo infokartta kuulostaa mielenkiintoiselta. Löysin jotain sen tapaista, missä oli näytetty USAn väestön keskipiste kartalla koko sen olemassaolon ajan, ja oli jännää huomata, että tämän hetkinen keskipiste sijaitsee Missourissa.
Huh hellettä! Toisaalta, melkein kaiholla katsoin näitä kuvia, talvi on saapunut tänne Saudeihinkin, tänäänkin vain 17c, ja koko ensi viikoksi luvattu vain parinkympin tienoilla olevia asteita…
Mutta, hienoja kuvia sulla taas. Ja hauskojakin :-)
Mun mielestä ihannelämpötila on jotain tuon suuntaista. En ole suuri hellefani, varsinkaan silloin kun pitäisi istua sisällä tekemässä töitä.
No huh huh, mikä paikka! Tuon jälkeen ei Intian 43 astetta tunnu enää miltään. :-)
Tuolla se ei muuten tuntunut niin pahalta kuin jossain kosteammissa olosuhteissa 40 astetta. Kuivaa saunaakin on paljon helpompi sietää kuin kosteaa.
Ei uskoisi, että sanon näin, mutta voisin vielä joku vuosi palata koluamaan Death Valleyta tarkemminkin. Ajettiin se läpi sen enempää pysähtelemättä. Tosin tuolla hotellilla piipahdettiin ja käytiin syömässä ravintolassa siellä kylässä. Ihmeteltiin Badwater ultramaratoonareita, miten he ikinä selviää hengissä tuolla.
Pitää myöntää, että pelotti se kuumuus siellä, mutta on se vaan hieno paikka. Karu, kuiva, suolainen ja ihmeellinen :)
Hei mulla on sama fiilis, vaikka ehdittiinkin koluta puistoa jonkin verran! Tuolta koko roadtripiltämme se oli minusta kaikkein hienoin osuus kaikessa karuudessaan, ja haluaisin todellakin palata sinne vaikkapa vähän viileämpään vuodenaikaan, että voisi käydä patikoimassa.