Viimeiset neljä vuorokautta tuntuvat paljon pidemmiltä, nähtiin ja koettiin sen verran paljon. Palaan varmaan vielä moneen otteeseen tämän reissun tapahtumiin (toiveita saa esittää jos jotain tiettyä juttua haluaa nopeammin langoille), mutta tässä lyhyt yhteenveto reissusta Instagram-kuvien avulla.
Perjantaina meillä piti olla kahden tunnin ajomatka Colorado State Fairille, mutta hieman epäonnisen ruuhka-ajoituksen ja tietöiden ansiosta matkaan meni kolme ja puoli tuntia. Meille jäi siis lopulta aika vähän aikaa tutustua markkinatarjontaan – uppopaistetut juustokakut jäivät löytymättä! – mutta tämä ei haitannut, sillä ehdimme monster truck showhun. En ole aiemmin tajunnut, mitä järkeä on päristellä ympäriinsä isorenkaisilla hullunkokoisilla avolavarekoilla, mutta nyt tajuan. Kun yksi rekoista hyppyrin jälkeen lanasi koulubussin etuosan mennessään, hihkuin ympärillä istuvien penskojen mukana. Ihan mielettömän siistiä!
Las Vegasissa vietetyn yön jälkeen – siis New Mexicon Vegasissa, Nevadaan suuntaamme vasta loppusyksystä – jatkoimme matkaamme Santa Fehen, jossa palloilimme pitkin kaunista vanhaakaupunkia. Keskustassa melkein kaikki talot olivat pueblo-tyylisiä savitiilirakennuksia, keskustorin käsityöläismarkkinat kauppasivat turkoosikoruja ja ihmiset, me mukaanluettuna, nauttivat auringosta kattoterasseilla istuen.
En voinut vastustaa käsityöläismarkkinoiden vetoa ja ostin mm. kuvan repun. Illalla vielä suunnittelimme reissun jatkoa majapaikkamme patiolla istuen.
Meillä oli sunnuntaille kaikenlaisia suunnitelmia, mutta lopulta unohdimme ne kaikki ja lähdimme spontaanisti katsomaan Breaking Badin kuvauspaikkoja läheiseen Albuquerqueen. Löysimme päähenkilöiden kotitalot, pesetimme automme juuri siinä autopesulassa ja tsekkasimme tuttuja ruokapaikkoja. Monesta paikkaa pystyi aistimaan, ettemme olleet suinkaan ainoat, jotka kuvauspaikkoja kiertelevät.
TV:stä tuttuja. Los Pollos Hermanos on oikeasti Twister-niminen meksikolaisketju, mutta Dog House myy hodareita ihan oikeastikin, eikä luukulle tarvitse mennä edes itse, sillä täällä ”drive-in” tarkoittaa, että tarjoilija tulee myymään hodarit auton ikkunaan.
Santa Fessa nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaamme pohjoiseen Taos Puebloon, jossa intiaaniopas piti jokseenkin vihamielisen kuuloisen luennon paikan historiasta ja siitä, että intiaanina aina häviää. Kyläyhteisö teki minuun suuren vaikutuksen siinä, miten hyvin he ovat onnistuneet pitämään kiinni vanhoista tavoistaan, ja toisaalta miten kynsin ja hampain he yhä haluavat pitää kiinni esimerkiksi elämästä ilman sähköä tai juoksevaa vettä.
Taosin jälkeen pysähdyimme vielä yhdeksi yöksi Coloradon puolelle. Suunnitelmamme hiekkadyynien keskellä leiritymisestä eivät menneet ihan nappiin – kerron sille syyn myöhemmin – mutta virallinenkaan telttailualue ei ollut niistä kaukana, ja dyynit olivat joka tapauksessa upea ilmestys aamun ensiauringossa.
Aamureippailuna rämmimme dyynien huipulle maisemia katsomaan, ja pehmeässä hiekassa rämpiminen oli juuri niin vaikeaa ja raskasta kuin voisi kuvitella. Meiltä meni toista tuntia päästä huipulle, mutta alastulo oli huomattavasti nopeampaa. Melkein sääli, ettemme olleet hoksanneet vuokrata hiekkakelkkoja.
Paluumatkalla ajoimme Kalliovuorten kautta, spottailimme yli neljän kilometrin korkuisia vuorenhuippuja ja ihmettelimme South Parkia, sitä aitoa ja alkuperäistä vuorten välissä levittyvää ylänköä, jonka mukaan eräskin piirrossarja on saanut nimensä.
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Running With Wild Horsesin Veera. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.
Ihan varmasti mahtava reissu. Ihan vahan vaan kateellisena ;) kattelin noita kuvia. Olis niin kiva paasta reissuun tutkimaan paikkoja. Ma kuulisin mielellani lisaa tuolta Taos Pueblosta. :)
Mutta hei reissuun sitten vaan! RV-roadtrippailu perheen kanssahan on kuuminta hottia täällä päin. :)
Taos Pueblosta pitää ainakin kirjoitella tänne, sen verran mielenkiintoinen oli opastus!
Upea tuo dyyni kuva !
Kiitos! Upeat olivat myös maisemat – sekä fiilis, kun vihdoin tuonne dyynin päälle pääsi!
Monster truck show. Kuullostaa ja näyttää juuri niin älyttömältä, että sen on pakko olla kokemus.
Itsekin olen kerran kuunnellut varsin agressiivisen luennon, kuinka valkoinen mies tulee ja varastaa metsät ja maat jne. Tuli ihan syyllinen olo, vaikka yritin vakuutella itselleni vaikutusmahdollisuuksieni olleen melko pienet koko tapahtumaketjuun.
No ei siinä kyllä järjen häivääkään ollut, mutta noin kokemuksena siellä asteikon yläpäässä. ;)
Tässä luennossa haukuttiin amerikkalaisia ja espanjalaisia, joten pystyin jättämään syyllisyydentunteet muille. Ei kuitenkaan vaikuttanut siltä, että kyseisten kansallisuuksien edustajat opasryhmässä olisivat kauheasti poteneet huonoa omaatuntoa. ”I like her spirit”, joku amerikkalaismies totesi vaimolleen luennon lomassa.
Oi juku tuo hiekkadyynikuva! Ja maisema teltasta! Upeita :)
Kiitos! :)
Ah, toi dyynikuva on niin tuttu, mutta silti niin erilainen :-) Mua kanssa kiinnostaa tuo Taos Pueblo.
Siellä ei taida olla noita vuoria taustalla? Niissä on suurimman osan vuodesta lumihuiput, mutta nyt syyskuun alussa oli sentään suurimmaksi osaksi sulaa.
Joo, juuri niin, ei ole vuoria täällä Riadin seudulla. Lounaassa toki on, ja kai siellä on aavikkokin mistä näkyy vuorten huiput, mutta en tiedä.
Kuulostaa todella kivalta reissulta! Ja vitsit noi reput on sopon nakoisia! Harmi ettette loytanyt uppopaistettua juustokakkua ;)
Harmi ja harmi, ehkä ihan hyvä vaan. :D No mutta ensi kerralla sitten, tai jossain muussa state tai county fairissa, kuulema tuo on aika normaalia kamaa täällä päin.
Ja eniten näistä kaikista mielettömän huikeista jutuista olen kyllä kade noista Breaking Bad-kohteista. Twister, ihan pakko kokea! Ja sulla oli yhdessä postauksessa se kahvila. Meen ostaan sieltä siivilöityä stevia vettä. Ihan varmasti!
Siellä varmaan olisi myytykin jotain sellaista, oli aika luomuhippiorganic-paikka. :D Iiro moneen otteeseen kommentoi, kuinka hyvin kuvauspaikoilla oli saatu rajattua pois asiat, joita ei haluttu näyttää. Esim tuon Twisterin vieressä on pelto, jolla laiduntaa laama ja strutsi…
Jeejee, kiva nähdä näitä kuvia ja maisemia! Pitää sitten palata näihin, kun suunnitellaan ensi kesän reittiä :) Nyt pyörii mielessä vaan tuleva häämatka, joka on jo kolmen viikon päästä!
Hah joo, ei sitä oikein moneen reissuun ehdi keskittyä samaan aikaan. :) Nyt kun meillä on tämä New Mexico pois alta niin voin itse alkaa miettiä marraskuista Havaijia.
Voi mitkä dyynit! Ja taas sitä oppi uutta, en tiennytkään että tuolta seuduilta sellaisia löytyisi.. Monster Truck Show ei nyt ihan ainakaan heti ajatuksena kolahda, mutta voi olla että itsekin olisin innostunut asiasta paikan päällä!! ;)
Noita dyynejä me ihmeteltiin pitkään, että miten sellaiset ovat tänne muodostuneet, mutta ilmeisesti kahden vuorijonon välissä on erittäin otollinen paikka hiekan kasaantua. Ne olivat ehdottomasti yksi reissun kohokohdista!
Voin taata, että oma reaktioni Monster Truck Showhun tuli täysin puun takaa. :D