Joku saattoi lukea pari päivää sitten Hesarista jutun, jossa kerrotaan, että kotikaupungissamme Boulderissa asuvat Yhdysvaltain laihimmat ihmiset. Tässä ehkä ”laiha” on väärä sana, sillä tilastoissa ei laskettu laihojen vaan lihavien osuutta kansasta. ”Lihava” eli obese tarkoittaa ihmistä, jonka painoindeksi on yli 30, ja Boulderissa näitä on 12% asukkaista, kun suomalaisista noin 20% on lihavia. Muutenkin Coloradon Front Range eli Kalliovuorten itäpuoli on tilastojen mukaan aika laihaa porukkaa, ja Colorado on samalla logiikalla Yhdysvaltojen laihin osavaltio. Colorado on päässyt painonhallinnassa kuitenkin vain Suomen tasolle, kun kaikista amerikkalaisista lihavia on 27%. Boulder on siis anomalia anomalian sisällä.
Boulderissa asuessani en ole kiinnittänyt tähän erityisesti huomiota. Lenkkeilijöitä näkyy paljon, ravintoloissa annoksia mainostetaan terveydellä, ja smoothiekioskeille on pidemmät jonot kuin hampparipaikkoihin, mutta silmä on tottunut, ja keskimäärin asukkaat vaikuttavat ”normaaleilta”. Sitten saavuin viikko sitten Las Vegasiin, ja ihmettelin, että joku täällä tuntuu nyt todella oudolta (siis joku muukin kuin Vegasin vilkkuvalot ja överimeininki). Kunnes tajusin.
Miten täällä on näin paljon ylipainoisia? Mistä nämä kaapin kokoiset miehet ja naiset oikein tulevat?
Ja miten tämä kaupunki muutenkin on niin överi? Kenen mielestä oli hyvä idea rakentaa kasinon eteen vapaudenpatsas?
Tarkoitukseni ei ole tässä postauksessa moralisoida ihmisten painoja. Joidenkin lihavuus johtuu oikeasti sairaudesta, joillakin se on stressin aiheuttamaa. Monet täällä tekevät kahta työtä, eikä aika riitä kuntoiluun tai raha kuntosalijäsenyyksiin, ja ruoan halpuus ja epäterveellisyys kulkevat usein käsi kädessä. Jotkut vaan arvottavat korkeammalle lyhytkestoisen nautinnon kuin elämäntapojensa terveellisyyden, ja sekin on jokaisen oma asia. Mutta miksi juuri Boulderissa niin harva on ylipainoinen?
Osittain tämä varmasti johtuu tulo- ja koulutustasosta: pahimmillaan Yhdysvaltojen lihavuusepidemia on köyhissä ja vähemmän koulutetuissa eteläosavaltioissa, terveellisimmät elämäntavat taas löytyvät sieltä, missä ihmisillä on varaa shoppailla muutakin kuin valmisruokaa ja ostaa se salikortti tai edes uudet lenkkitossut. Boulder ei loista tulostasollaan Amerikan kärjessä – sen kunnian vievät Piilaakso ja New York – mutta täällä tienataan kuitenkin selvästi keskivertoa paremmin, ja koulutettujen määräkin on suositussa yliopistokaupungissa korkea. Sen sijaan Boulder löytyy läheltä kärkeä Parhaat amerikkalaiskaupungit asua -listalta, joten ehkäpä ihmisillä riittää jaksamista ja aikaa miettiä omaa terveyttään tavallista enemmän. Ruokakaupat, joista saa terveellisiä raaka-aineita einesruokien sijaan, ovat täällä kovassa huudossa, ja siellä yhdessä ainoassa Walmartissakin ihmiset kävelevät.
Se toinen puoli taas johtunee ympäristöstä: seura tekee kaltaisekseen.
Coloradossa tunnetaan termi weekend warrior. Tämä kuvaa tyyppiä, joka on viikot töissä toimistossa, mutta viettää viikonloput sadan kilometrin pyörälenkeillä, kiipeämällä jollekin vuorelle tai juoksemalla puolimaratonin. Ilmiön yleisyyteen Coloradossa on varmasti syypäänä mahtavat ulkoilumaastot – vuorta ja preeriaa, upeita näköaloja ja juuri niin haastavia mäkiä kuin haluaa – sekä 300 päivää auringonpaistetta vuodessa, mikä imee ihmisiä ulkoilemaan kauniiseen säähän. Ja kun sitten maanantaina toimistolla sekä John, Ann että Matt kertovat kilvan viikonlopun urheilusuorituksistaan, harva kehtaa sanoa, että me perheen kanssa ihan vaan lötkötettiin viikonloppu sohvalla ja syötiin sipsejä.
Tällaista tuossa käytännössä meidän takapihallamme.
Olen huomannut, että tämä on vaikuttanut minuunkin. En ole erityisen laiha, pikemminkin aika roteva, mutta tuntuu, että vaikka paino ei ole muuttunut miksikään täällä asuessa, ainakin pieni osa elopainosta on siirtynyt vatsan seuduilta lihaksiin. Tästä kiitos kuuluu saliharjoittelulle, jonka olen aloittanut ensimmäistä kertaa elämässäni tosissani – mitä muutakaan voi tehdä, jos taloyhtiön alakerrassa on asukkaille iso ilmainen kuntosali? – sekä viikonlopun pitkille patikoinneille, joissa upeita maisemia ihastellessa kalorit kuluvat kuin huomaamatta, ja joita ei voi jättää väliinkään, kun ilma on niin kaunis. Viikolla tulee myös helposti juostua ja pyöräiltyä, koska kaupungin kattava trail-verkosto lähtee omalta kotiovelta, ja traileja tulee käytettyä välillä myös kaupungille liikkumiseen sen ainaisen auton sijaan. Jos urheiluun tarvitsee motivaatiota, ei tarvitse kuin vilkaista ikkunasta ulos, niin aina siellä joku porhaltaa menemään shortseissa ja topissa. Jos tuo, niin minäkin!
Yksi kaupungin monista traileista. Tuo möykky tien vieressä on koloaan vartioiva preeriakoira.
En tiedä, mistä tämä kaikki on saanut alkunsa, mutta kun kerran positiivinen kierre on lähtenyt liikkeelle, se ei hevillä pysähdy. Kaupunkiin putkahtaa yhä enemmän joogastudioita, juoksutapahtumia, pyöräliikkeitä ja lenkkipolkuja, jotka porkkanan tavalla houkuttelevat ihmiset liikkeelle, ja vaikka Boulderissakin asukkaat lihoivat koko 2000-luvun, pari vuotta sitten tämä trendi taittui ja kääntyi laskuun. Samalla kun melkein koko Amerikka ja Suomikin jatkaa lihoamista, Boulder laihtuu.
Ja laihtuminenhan ei tarkoita täällä mallin mittoja ja pelkkiä salaattiaterioita, vaan paikallinen ihannevartalo taitaa kuulua kestävyysurheilijalle. Niinpä minäkin suuntaan seuraavaksi lenkille ja joogaan. Kiitos, Boulder, että motivoit minua elämään terveellisemmin.
Lisää kuvia preeriakoirista! Lisää!
Pakko myöntää, että tämä aiheutti kiusallisen piston sydänalassa. En ole toviin päässyt kunnolla liikkumaan, ja etenkin tässä parin päivän sairaslomailun aikana on alkanut tuntua siltä, että luultavasti vain mätänen tänne kotiin loppuelämäkseni. Saisinkohan millään ilveellä perheen muuttamaan Boulderiin, hmmmm..? Ensimmäinen lääke on ehkä kuitenkin juoksulenkki heti, kun tuntuu, että pysyn varmasti tolpillani.
Hei siellä on marraskuu, Suomen marraskuu on ehkä inhottavin kuukausi missään ikinä, ja olet vieläpä saikuttanut. Tarkoitus ei ollut aiheuttaa kenellekään pistoja sydämeen, mutta sulla ainakaan ei sellaiseen ole mitään syytä. Ellet sitten ole samanlainen kuin minä, että pisto sydämessä on tehokkain motivaattori lenkille; siinä tapauksessa saa pistellä. ;)
Mulla on melkein kokonainen muistikortillinen täynnä preeriakoiria, että niitä tulee ihan varmasti lisää!
I dare you! Sata kuvaa preeriakoirista -postaus! :D
Sori, ehkä kuitenkin vain 20. :D
Täällä meillä Norjassa on varmaan vähän vastaava henki kuin Boulderissa, täällä kanssa porukka painaa viikonloput ihan täysillä pitkin ja poikin vuoria. Ja monet iltaisinkin ympäri vuoden, otsalamput vain viuhuen. Ei hullumpi ympäristö elellä mielestäni!! :) Ja siis tuo teidän takapiha… Ah!
No ei tosiaan hullumpi! Olen aivan ihastunut näihin vuoriin, tai oikeastaan mihin vaan vuoriin, kun Suomessa tällaista ei ole kokenut. Löytyisiköhän jostain yhdistelmä vuoret+saaristo… ehkäpä Norjasta?
Jenni,
Kun ”paljastit” muuttonne kohteen (CO) – taisin varoittaa tuosta aktiivisten ihmisten osavaltiosta ? CO on aika haluttu paikka asua, ja itsekin kaipaisi tuota ’seura tekee kaltaisekseen’ mentaliteettia. Blogisi maisema kuvat – niihin ei vaan kyllasty.
Mielestani tuo Hesarin lista oli myos vahan yllattava – ainakin Bridgeport CT tuossa ’laihalistassa’ oli yllattava – ja iloinen yllatys oli vanhan kotiseudun Cleveland puuttuminen ’lihavalistalta’. Yhteys tuon tulo/koulutustason ja yleisen liikkuvuuden/terveellisten elamantapojen kanssa toteutuu myos Charlottesville VA kanssa. Se vaikuttaa yhdelta hyvalta vaihtoehdolta, jos pitaisi asua VA:ssa.
Minä en ollut erityisen yllättynyt tuosta ”laihalistasta”, mutta ”lihavalistalta” löytyi useampikin hieman yllättävämpi tapaus – ja kaikkein eniten yllätti, ettei listalla ole yhtään Alabamaa, Georgiaa tai Carolineja. Kuitenkin kun keittiö on uppopaistettua ja ruokakaupan raaka-ainevalikoimat omien kokemusteni mukaan selvästi huonompia kuin täällä… Nuo Wisconsinit ja Illinoisit yllättivät itseni ”lihavalistalla”, mutta toisaalta enpä ole käynyt tuolla päin kuin nopeasti,
Kuulostaapa (ja näyttääpä) kivalta paikalta tämä Boulder! Piti ihan kartalta katsoa että missä se on :). Täälläkin on osittain samaa meininkiä tuon viikonloppuseikkailun kanssa. Vuoristomajoilla tapaa vaikka mitä toimistotyöntekijää ja valkokaulustyöläistä, jotka joka viikonloppu suuntaavat vuorille haikkaamaan tai kiipeilemään. Niin mekin, en ikinä ole liikkunut luonnossa niin paljon kuin asuessani täällä Barnassa :)
Mulla ihan sama juttu tuon luonnossa liikkumisen kanssa! Suomessa ei jotenkin ikinä tullut mieleenkään, että ”lähdenpä patikoimaan tuonne mäntymetsään”, mutta täällä nuo vuoret tekevät siitä niin paljon mielekkäämpää. Välillä tuntuu, että populaa on metsässä liikaakin, kun suosituimmille trailheadeille ei mahdu parkkiin ellei lähde todella aikaisin aamusta liikkeelle.
Tää oli mielenkiintoinen ja hyvä postaus! Tykkäilen kovasti Yhdysvalloista maana, mutta se epäterveellinen ruoka ei kuulu niihin plussapuoliin. Kiva lukea paikasta, jossa on terveelliset elämäntavat arvossaan. Ja ai että 300 aurinkoista päivää vuodessa, aaah! Terkkuja vaan Suomen marraskuusta ;/
Mä kerroin täällä ihmisille tästä: http://www.hs.fi/kaupunki/a1387422458118 …ja sain aikamoisia naurunpyrskähdyksiä aikaan. :) Juu, itse tykkäilen kyllä kaikkein eniten tuosta auringonpaisteesta. Ehkä siihen vielä joskus kyllästyy (saksalainen naapurini on jo kyllästynyt ja valitteli, kun on ”liian hyvä sää” ja ei saa koskaan tekosyytä olla sisällä), mutta Luxemburgin vesisateisen vuoden jälkeen olen ihan fiiliksissä tästä.
Suomi ja aurinkopaneelit, match made in heaven.. eiku..
Sellainen asia täältä Suomen näkökulmasta kiinnostaa, että minkälainen suhde asukkailla Boulderissa on alkoholiin. Luultavasti sen kulutus ja tarjonta (ei varmaan ole kaljakuppiloita, kuten täällä meillä) on pientä liittyen yleiseen hyvinvointia tavoittelevaan elämäntyyliin, mutta kysynnpä nyt kuitenkin.
Siis tämähän on panimoravintoloiden luvattu kaupunki, pelkästään Boulderissa on useampi kymmenen pienpanimoa, kourallinen viinitiloja ja pari tislaamoa. :) Kulutuksesta ei löydy mitään tarkkoja tilastoja, mutta Coloradossa juodaan enemmän alkoholia kuin Yhdysvalloissa keskimäärin, ja nuo mainitut pienpanimot tuntuvat olevan täynnä arkipäivästä riippumatta. Ehkä suurin ero Suomeen on, että täällä alkoholin kanssa hifistellään ihan eri tavalla, ja baarissa ei voi tilata pelkästään ”yksi olut”, koska heti tulee lisäkysymystä, että no haluatko nyt IPAa vai pale alea vai saisonia vai ehkäpä jotain lageria.
San Diego kuudentena… Ei yllätä laisinkaan. Täällä myöskin maisemat ja sää hipovat täydellisyyttä. Minä liikuin aktiivisesti jo ennen tänne muuttoa, mutta täällä asuessani olen siirtänyt lähes kaiken liikkumisen ulos – salitreeniä myöten.
Mutta upeat liikuntamaastot ja sää ei vielä yksin riitä poistamaan lihavuusongelmaa. Hawaijilla asuessamme kiinnitin huomiota lihavien ihmisten (erityisesti lasten) määrään ja siellä jos missä olisi mahdollisuus liikkua monipuolisesti upeissa maisemissa. Hawaijilla lihavuusongelman syynä on köyhyys ja tuoretavaran kallius. Perheillä ei ole yksinkertaisesti varaa syödä terveellisesti. Dollarin höttöhampparit ja burritot sekä pussi sipsejä tai lokomoko -lautaset… Huomattavasti edullisempaa kuin tuore kala tai liha ja kasvikset. Surullista, mutta totta. Ja lihavuushan tunnetusti periytyy.
Mutta joo, minäkin lähden tästä salille ja huomenna taas haikkaamaan.
Täällä ei sentään salitreeniä oikein voi siirtää ulos, kun on neljä vuodenaikaa ja välillä on sitä luntakin. Siellä taitaa olla ihannesää tuohon ympäri vuoden. :)
Tuo tulotaso vaikuttaa täällä minusta yllättävän paljon, huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Suomessa jos haluaa syödä halvalla, ostaa makaronia ja porkkanaa, mikä nyt ei ehkä ole maailman ravintorikkainta ruokaa, muttei erityisen epäterveellistäkään. Ei ole jumalatonta määrää puoli-ilmaista roskaruokaa, eikä toisaalta yleensä ihmiset tee kahta työtä, joten aikaa ruoanlaitolle ja vaikkapa leivän leipomiselle itse jää. Täällä tilanne on ihan eri, kun lisäksi monet köyhistä elävät ”food desertissä” ( http://apps.ams.usda.gov/fooddeserts/fooddeserts.aspx ). Yksinkertaisesti raaka-aineita ei tuolloin vain ole tarjolla, mitä tilannetta Suomessa ei ole taatusti yhdessäkään lähiössä.
Hyvä kirjoitus! Itse asuin ennen Los Angelesin Santa Monicassa. Siellä kaikki lenkkeilivät ja treenasivat rannalla, vastaan ei tullut kuin huippukuntoisia tyyppejä. Mutta sitten visiitti Disneylandiin muutti kaiken: siellä olikin kaikennäköisiä ja varsin iiisoja ihmisiä, just siis niin kuin Vegasissa.
Nyt olen kyllä miettinyt, että mikä mahtaa olla ranskalaisten salaisuus. Yhteenkään oikeasti lihavaan en ole täällä puolentoista vuoden aikana törmännyt, mutta en kyllä sen koommin moneen jooga-studioonkaan. Kuntosaleja saa metsästää, eikä kukaan lähipiirin naispuolinen tunnu myöntävän harrastavansa urheilua.
Mun ranskalaiset miestyökaverit Luxemburgissa kuittaili mulle jossain vaiheessa siitä, että söin välillä aamiaista töissä. Ihmettelin pitkään, että mitä kuittailtavaa siinä on (syön aamiaisen vasta aamu-uinnin jälkeen, ja tulen suoraan uimahallilta töihin), kunnes joku selitti, että kuittailu liittyy siihen, että ylipäänsä NAISENA SYÖN AAMIAISTA. Ehkäpä tässä on osviittaa ranskalaisnaisten laihuuden salaisuuteen… Miehet sen sijaan kävivät moni itseni tavoin urheilemassa.
Mielenkiintoinen juttu! Kylla seura tekee kaltaisekseen ja ymparistölla on vaikutusta, entisessa kotikaupungissa kavin salilla silla se oli oikeastaan ainoa mahdollinen, meille sopiva liikuntamuoto silla ymparistössa lenkkeily oli mahdotonta. Taalla taas ulkoilualueita on ja aamulla rannan lenkkipoluilla on ruuhkaa, salille ei ole viela huvittanut menna kun ulkoilu on niin kivaa!
Mulla on ukrainalainen ystava, hoikka muttei juuri harrasta. Syön omasta mielestani suht terveellisesti ja normisti mutta mun ruoka-annokset on hanen rinnallaan kuin rekkamiehen annoksia ja han mielellaan korvaa lounaan vaikka palalla kakkua.
Tiedän tuon tunteen, että ympäristössä lenkkeily on mahdotonta. Georgiassa se olisi ollut teoriassa mahdollista, mutta kun kukaan muukaan ei lenkkeillyt, ei minuakaan huvittanut lähteä kaduille autoilijoiden töllisteltäväksi.
Musta on jotenkin ihmeellistä, miten jotkut ihmiset pysyvät hoikkina pelkillä makeilla herkuilla. Kyllä mä vaan haluan syödä sitä pääruokaakin! Ja samoin tullut välillä tunne noista rekkamiesannoksista, vaikka kaipa tuo ero on selitettävissä jo ihan silläkin, että jos lähden iltapäivällä urheilemaan, en todellakaan selviä, ellen syö kunnon lounasta.