Tykkään saunoa. Tykkään siitä hetkestä, kun vesi sihahtaa kiukaalla, pehmeä löyly leviää lauteille ja suojaan kasvojani kuumalta höyryltä. Tykkään hikoilla kunnolla ja sen jälkeen käväistä ulkona jäähdyttelemässä, pulahtamassa mereen, istuskelemassa kuistilla kylmä olut kädessä. Tykkään palata takaisin hämyisään saunaan rauhoittumaan, relaamaan ja toistamaan kaiken uudelleen.
Edellisestä saunakerrasta on vierähtänyt noin puoli vuotta, joten jo oli aikakin päästä saunaan. Erityisen eetvarttia se teki pitkän patikoinnin jälkeen, kun oli ensin hilannut itsensä ja rinkkansa 3,5 kilometrin korkeuteen.
Coloradossa 10th Mountain Division Hut Association pyörittää mökkiverkostoa, josta suurin osa on tiettömien taipaleiden takana. Kesäisin tuville patikoidaan, talvisin hiihdetään tai lumikenkäillään, ja kaikki tarpeellinen pitää roudata paikalle itse. Mökkien varustelutaso vaihtelee, mutta lähtökohtaisesti se on matalahkoa suomalaista mökkitasoa: kaasuliesi löytyi ja valaistus toimi aurinkosähköllä, mutta juoksevan veden filtteröimme läheisestä purosta.
Me olimme valinneet viikonlopun mökkikohteeksi Janet’s Cabinin minkäs muun kuin saunan takia; moinen luksus löytyi hyvin harvasta paikallisesta mökistä. Odotuksemme eivät olleet korkealla – jenkkisaunoissa on yleensä kaikenlaisia ihmevirityksiä kokolattiamatoista löylynheittokieltoihin – mutta todellisuus yllätti positiivisesti: vesipata puuttui, mutta muuten sauna olisi voinut olla missä tahansa suomalaisella mökillä, mitä nyt järveen ei vuorien keskellä puurajan tuntumassa päässyt pulahtamaan. Iiro korvasi sen steppailemalla jäätiköiden sulamisvesistä koostuvassa purossa, minä tyydyin vilvottelemaan kirpeässä vuoristoilmassa ja juomaan vaivalla paikalle raahattua ja purossa viilennettyä olutta.
10th Mountain Hutit toimivat hostellityylisesti niin, että yhtä aikaa mökissä on yleensä useita porukoita, ja esimerkiksi Janet’s Cabinissä on 16 petipaikkaa kerrossängyissä neljässä eri makuuhuoneessa. Viikonloppuisin mökit ovat lähes aina täysiä, ja olin etukäteen lukenut, että käyttäjäkunta on vaihtelevaa, vauvasta vaariin ja yksittäisistä vaeltajista turistiryhmiin. Meidän neljän hengen suomalais-saksalaisen porukkamme lisäksi mökillä oli kuitenkin tällä kertaa 12 eläkeläistä, jotka illalla kokoontuivat tekemään palapelejä takkatulen ääreen ja viis veisasivat saunomismahdollisuudesta. Mikäs siinä, me saunoimme heidänkin edestä.
Aamulla mökiltä herätessä ilmassa oli päänsärkyä, joka tuskin oli pelkästään parin saunakaljan aiheuttama. 3,5 kilometrissä ilma on jo sen verran ohutta, että pidempi oleskelu ottaa kaaliin, vaikka asumme itsekin aika korkealla. Merenpinnan tasolta tullessa suosittelisin ehdottomasti tasaamaan oloa pari päivää jossain matalammalla. Itsellä oli myös pohkeet jumissa edellispäivän kapuamisesta, mutta ei auttanut muu kuin suunnata takaisin sivistyksen pariin.
Janet’s Cabin on yksi Mountain Hut Associationin mökeistä, joka sijaitsee Continental Divide Trailin (CDT) varrella, siis sen reitin, joka jatkuu New Mexicosta 5000 kilometriä aina Idahon ja Kanadan rajalle. CDT on sekä vähemmän tunnettu kuin Wildin tunnetuksi tekemä Pacific Crest Trail että vaativampi, ja sen on tiettävästi patikoinut läpi alle 100 urheaa sielua. Me kävelimme sitä vain 10 kilometriä suuntaansa kohdassa, jossa se kulkee samaa reittiä paljon lyhyemmän Colorado Trailin (CT) kanssa. CDT vaatii aikamoista sisua, mutta CT on mahdollista vaeltaa 4-6 viikossa, ja Mountain Hut Associationin ansiosta kaikkia öitä ei tarvitse nukkua teltassa.
Mountain Hut Associationin mökit ovat suosittuja vuoden ympäri, mutta erityisen suosittuja ne ovat talviviikonloppuisin, jolloin suunnitelmia kannattaa alkaa tekemään jo edellisenä keväänä. Janet’s Cabinin lisäksi saunoja on samoissa korkeuksissa sijaitsevissa Francie’s Cabinissa sekä Shrine Mtn Innissä. Kaikissa voi saunomisen lomassa nauttia (sananmukaisesti) henkeäsalpaavista vuoristonäkymistä!
Onpas mainion kuuloinen paikka! En oo tainnut ikinä käydä noin korkealla (paitsi lentäessä tietysti), vaikea kuvitella miltä siellä oleskelu sitten tuntuisi.
Vähän yllätyksenä se fiilis tuli ensimmäisen kerran kun lähti yli nelitonniselle vuorelle autolla. Siirtymä oli niin nopea, että huippasi ja yökötti. ;) Mutta nykyään kun tietää fiiliksen niin osaa varautua!
Mitkä maisemat! Tuolla kelpaisi puolen vuoden tauon jälkeen saunoa. :)
Sanna / From London on viimeisimpänä kirjoittanut: I do like to be beside the seaside
No kyllä kelpasi!
Eikä mitkä maisemat! Viimeistään nyt Colorado pääsi bucket listille:)
Nasu on viimeisimpänä kirjoittanut: Vuositavoitteiden tilannecheck: elokuu
Mahtavaa! Ota yhteyttä kun tulet käymään. ;D
Vähänkö repesin tuolle, että jenkkien saunoista löytyy kaikkea kokolattiamatoista löylynheittokieltoon :D Hyvä, että nyt pääsitte ihan oikeaan saunaan ja vielä noilla korkeuksilla! Korkeahkon yöpymisen hinnan todellakin ymmärtää, kun näkee tuon tavarakuljetuksen helikopterilla.
Mökissä oli tieto, että helikopterikuljetukset maksavat $1200/tunti, ja olettaisin, että ihan tunnissa ei selviä jos pitää useampi lasti tavaraa roudata. Siinä tuleekin sitten polttopuille hintaa… Vähän mietittiin, miksi nekin pitää roudata jostain kaukaa, mutta toisaalta tuolla ihan puurajan tuntumassa ei taida puut kasvaa tarpeeksi nopeasti, että niitä voisi hakata polttopuiksi.
Melkoinen paikka! Markun kertomusten perusteella en varmaan uskaltaisi jäädä noin korkealle yöksi vaikka olisi kuinka hienot maisemat. Olen myös siitä outo suomalainen, että liian kuuma sauna ei iske. Sellainen sopivat 65 astetta on mulle hyvä. Toki jos tuollaiseen paikkaan joskus eksyisi, niin mikä ettei saunaakin kokeilisi!
Maarit Johanna on viimeisimpänä kirjoittanut: Minun tuurilla Tromssassa aurinkoa ja näkymät lentokentälle
Meillä ei ollut saunassa lämpömittaria, ja oltiin niin malttamattomia, että aluksi sauna taisi olla juurikin tuon +65. :D Ensimmäisen vilvottelukierroksen jälkeen sauna sai kuitenkin vähän kuumeta, niin lopulta oli jo aika tukalaa. Oma suosikkilämpötilani on siinä 75-80.
Sauna vuoristossa – oi autuutta!!!!! Oispa ihana päästä saunomaan kunnon ylämäkiaherruksen päätteeksi!
Vuoristotautioireiden saaminenhan on tosi henkilökohtaista, mutta useamman Himalaja-reissun jälkeen oon huomannut, että sykkeen pitäminen siinä alle 140 hujakoilla koko vaelluksen ajan on ainakin minulla ehkäissyt päänsärkyä. Ekalla reissulla kipitin kuin aropupu, kun jäin porukasta tuon tuostakin jälkeen valokuvaamisen takia. Sitten aina juoksin ne kiinni, jolloin syke nousi aina liian korkeaksi. Eli vaikka keskimäärin päivittäistä nousua 3000m yläpuolella ei tullut kun se suositeltava 500m päivässä, palautuminen on hitaampaa yön aikana, jos on huhkinut sykkeet tapissa. (Tästä on siis ihan tieteellistä tutkimusta.) Seuraavilla reissuilla tuijottelin sykemittaria jatkuvasti, eikä mitään vuoristotaudin oireita ole sen koommin ilmaantunut edes 6100 metrissä. Ainoastaan Leh’issä, jonka lentokenttä sijaitsee 3600m:ssä oli ensimmäisenä iltana lievää päänsärkyä, kun sinne nyt ei ole muuta pääsykeinoa kun lentäminen. Niin ja todella runsas nesteen (ei alkoholin) nauttiminen myös vähentää päänsärkyä – mitä enemmän käy vessassa, sen parempi! :)
Meillä on kanssa aina sykemittarit käytössä Fourteenereille kiivetessä, jotta ei kohoaisi yli 150, ja se on mustakin auttanut. Tai mä nyt en ole koskaan saanut pahoja oireita, mutta Iiro sai Quandary Peakille kiivetessä, ja syy taisi olla vähän turhan reippaassa vauhdissa. Vedestä ja muista vinkeistä vuoristotaudin yhteydessä olenkin kirjoittanut täällä. :)
Yön yli nukkuessa yli 3km korkeudessa tuntuu mulla tulevan sellainen pieni päänsärky vaikka ei yhtään urheilisi. Viimeksikin telttaillessa noin 3,2km korkeudessa aamulla oli päänsärkyä, vaikka oltiin tultu paikalle autolla…
No aika huikeissa maisemissa ootte päässyt saunomaan! ;)