mökki -tägi | Globe Called Home

4.8.20164.8.2016

Onnistuneen Suomi-loman ainekset

Ulkosuomalaisen Suomi-loma on ilmiö, jonka kunnolla ymmärtää vain toinen ulkosuomalainen. Yleensä ulkomaailman lomakausien sanelema lyhyt viikon tai kahden loma (verrattuna suomalaisiin neljän viikon kesälomiin – huhheijakkaa!), johon on ladattu paljon odotuksia (Suomen kesä! Kai siellä paistaa aina aurinko?) ja jonka aikana pitäisi ehtiä nähdä kaikkia mahdollisia sukulaisia, kavereita ja tuttuja, joita ei taas sitten ehdi näkemään moneen kuukauteen (tai vuoteen). Kuulostaako tutulta?

Me kävimme Iiron kanssa viikon lomalla Suomessa heinäkuun alussa. Koska olin juuri aloittanut uudet työt, koko loman onnistuminen oli epävarmaa, mutta onneksi työnantaja oli suopea ja pääsin minäkin matkaan. Lopulta lomasta tuli yksi parhaiten onnistuneista Suomi-lomista ikinä, kiitos näiden neljän vuoden aikana kantapään kautta opittujen niksien:

1. Älä ahda lomaa liian täyteen. Niitä tulee myöhemminkin.

Suomalaisia matkablogeja aktiivisesti lukevana kärsin varmaan tavallista enemmän inspiraatioähkystä Suomi-loman kanssa, kun tuntuu, että pitäisi päästä yhden viikon aikana sekä purjehtimaan Saaristomerelle, kiertämään vanhaa Raumaa, vaeltamaan Lappiin että pyöräilemään Ahvenanmaalle. Suomi-nostalgia iskee sitä vahvemmin, mitä kauempana asuu: miksi en tajunnut Nuuksion ihanuutta jo Suomessa asuessa?

Piti kuitenkin hyväksyä, ettei viikko riitä kaikkeen, joten valitsin pari Suomi-lomajuttua, jotka oli sekä helppo toteuttaa että mahdollista yhdistää ystävien ja suvun näkemiseen: Helsingin fiilistely mm. Hotelli Tornin kattobaarista käsin, Turussa päivän paistattelu jokilaivan kannella ja mökkeily kauniissa saaristossa. Jälkikäteen arvioituna ne riittivät vallan mainiosti, ja ainahan voi käydä siellä Raumalla sitten ensi vuonna.

2. Perusta itsellesi tukikohta ja pyydä ystäviä matkustamaan luoksesi.

Jotta koko loma ei olisi kulunut eri kulkuvälineissä istumiseen, perustimme parin päivän maakunta- ja mummokierroksen jälkeen tukikohdan mökille, jonne kutsuimme ystäviä ja sukua kylään aina päiväksi tai pariksi kerrallaan. Joskus ulkosuomalaiset valittavat, että kun itse tulee 8000 kilometrin päästä paikalle niin kaverit eivät jaksa liikahtaa edes 8km sinua tapaamaan, mutta meillä ei ollut tietoakaan tästä ongelmasta. Päinvastoin, mökkikutsut otettiin vastaan ilolla.

Viisi päivää saaristossa hurahti kuin siivillä, ja pidempään yhdessä aikaa viettäessä sai myös vaihdettua kuulumiset syvemmällä tasolla – sekä ihan vaan rentouduttua, kuten lomalla kuuluukin. Vaikka loman mökkeilyosioon kuului myös ei-niin-rentouttavia vastoinkäymisiä, niistäkin selvittiin ystävien avustuksella.

3. Mieti etukäteen, mitä ehdottomasti haluat lomalla syödä.

Kaipaan aina ulkomailla asuessa karjalanpiirakoita. En jaksa leipoa niitä itse. Kun Turussa hotellin aamiaisella oli karjalanpiirakoita, olin ratketa onnesta. Jos taas olisin palannut Yhdysvaltoihin ilman karjalanpiirakkakokemusta, varmaan harmittaisi, koska karjalanpiirakkahimo on iskenyt taas.

Suomi-lomalla tulee syötyä lähinnä ravintoloissa tai sukulaisten pöydissä, koska omaa keittiötä harvemmin on käytettävissä, joten monesti joku muu päättää puolestasi, mitä syödään. Kukaan muu ei kuitenkaan voi tietää, mitä juuri sinä kaipaat Suomesta, joten toiveita kannattaa esittää. Ääneen huutelemalla sain syödäkseni myös näitä kaipaamiani herkkuja:

Uusia perunoita ja silliä. Tai ihan vaan uusia perunoita. En muistanutkaan, kuinka hyviltä vasta maasta nostetut perunat maistuvat.
Mustikkapiirakkaa ja vaniljakastiketta. Taivaallista, eikä täältä saa suomalaisia mustikoita.
Raparperipiirakkaa. Tiedän, että raparperi on tuttu juttu täälläkin, mutta en ole vielä onnistunut sitä kaupasta löytymään.
Poroa ja hirveä. Makuero ei ehkä ole valtava wapitiin, mutta on kuitenkin.
Halloumia. Ostin kerran pienen palan täältä lähikaupasta, ja se maksoi $12. Vastedes säästän tämän grilliherkun Suomeen.
Piimäjuustoa. Tätä tosin huutelin vain mielessäni, joten onneksi Iiron isoäiti on jonkin tasoinen ajatustenlukija.
Ruisleipää aamupalaksi ihan joka ikinen aamu, ja päälle oltermannia.

Seuraavaan Suomi-lomaan jäivät odottamaan maksalaatikko ja hernekeitto. Kyllä, niitäkin voi kaivata.

Helsinki's best toilet with a view — Helsingin parhaat näkymät vessan ikkunasta on Hotelli Tornin Ateljé Baarin naisten vessasta.

4. Varaa aikaa myös itsellesi.

Yksi loman tärkeimmistä hetkistä oli mökkipäivä, jonka vietimme Iiron kanssa ihan kahdestaan. Edes sateinen päivä ei haitannut, kun poltimme takkaa, ratkoimme ristikoita ja mietimme saunan lämmittämistä. Ehkä joku jaksaa viettää koko loman muiden ihmisten kanssa, mutta minä kaipaan edes hetken omaa rauhaa, jotta jaksan taas seurata sitä tärkeintä niksiä, joka tulee viimeisenä.

5. Keskity olennaiseen.

Niihin loman parhaisiin kohtiin, joiden takia tulit juuri Suomeen etkä minnekään muualle. Minulle ne eivät kaikesta fiilistelystä huolimatta olleet yöttömät yöt, Helsinki, saaristo tai edes karjalanpiirakat, vaan jotain aivan muuta.

Syvälliset keskustelut ystävien kanssa hämyisässä saunassa.
Se, kun sukulaispoika sai virvelillä kalan.
Brunssi viimeisillään raskaana olevan hyvän ystävän kanssa, joka pyysi lapsensa kummiksi.
Tiukka Scrabble-ottelu vanhempien kanssa.
Se, kun ystävä, jota en uskonut ehtiväni tapaamaan, lähti tunnin varoitusajalla treffaamaan minua toiseen kaupunkiin.
Sukulaislasten perässä juokseminen Heurekassa ja sen kaiken innon ja energian seuraaminen.
Lounaat ja päivälliset mökin kuistilla mitä parhaimmassa seurassa.

Näistä asioista riittää taas muisteltavaa ennen seuraavan kesän reissua.

Kaikki kirjoituksen kuvat on julkaistu aiemmin Instagramissa, ja tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA, Travellover ja Muru Mou. Minua voi seurata Instagramissa käyttäjätunnuksella @globecalledhome.

31.8.201531.8.2015

Saunassa 3539 metrissä – Coloradon upea autiotupaverkosto

Tykkään saunoa. Tykkään siitä hetkestä, kun vesi sihahtaa kiukaalla, pehmeä löyly leviää lauteille ja suojaan kasvojani kuumalta höyryltä. Tykkään hikoilla kunnolla ja sen jälkeen käväistä ulkona jäähdyttelemässä, pulahtamassa mereen, istuskelemassa kuistilla kylmä olut kädessä. Tykkään palata takaisin hämyisään saunaan rauhoittumaan, relaamaan ja toistamaan kaiken uudelleen.

Edellisestä saunakerrasta on vierähtänyt noin puoli vuotta, joten jo oli aikakin päästä saunaan. Erityisen eetvarttia se teki pitkän patikoinnin jälkeen, kun oli ensin hilannut itsensä ja rinkkansa 3,5 kilometrin korkeuteen.

Coloradossa 10th Mountain Division Hut Association pyörittää mökkiverkostoa, josta suurin osa on tiettömien taipaleiden takana. Kesäisin tuville patikoidaan, talvisin hiihdetään tai lumikenkäillään, ja kaikki tarpeellinen pitää roudata paikalle itse. Mökkien varustelutaso vaihtelee, mutta lähtökohtaisesti se on matalahkoa suomalaista mökkitasoa: kaasuliesi löytyi ja valaistus toimi aurinkosähköllä, mutta juoksevan veden filtteröimme läheisestä purosta.

Water UV Purification — Vesi oli kirkasta ja hyvän makuista suoraan purosta, mutta varmuuden vuoksi steriloimme sen vielä Steripen Adventure Opti* UV-filtterillä. Käyttö oli helppoa, joten voin lämpimästi suositella, jos lähtee patikoimaan alueilla, jossa vesi on kirkasta muttei kuitenkaan täysin turvallista juoda.

Me olimme valinneet viikonlopun mökkikohteeksi Janet’s Cabinin minkäs muun kuin saunan takia; moinen luksus löytyi hyvin harvasta paikallisesta mökistä. Odotuksemme eivät olleet korkealla – jenkkisaunoissa on yleensä kaikenlaisia ihmevirityksiä kokolattiamatoista löylynheittokieltoihin – mutta todellisuus yllätti positiivisesti: vesipata puuttui, mutta muuten sauna olisi voinut olla missä tahansa suomalaisella mökillä, mitä nyt järveen ei vuorien keskellä puurajan tuntumassa päässyt pulahtamaan. Iiro korvasi sen steppailemalla jäätiköiden sulamisvesistä koostuvassa purossa, minä tyydyin vilvottelemaan kirpeässä vuoristoilmassa ja juomaan vaivalla paikalle raahattua ja purossa viilennettyä olutta.

Kitchen at Janet's Cabin — Mikäs tässä tiskatessa kun näkymät ovat näin upeat…

10th Mountain Hutit toimivat hostellityylisesti niin, että yhtä aikaa mökissä on yleensä useita porukoita, ja esimerkiksi Janet’s Cabinissä on 16 petipaikkaa kerrossängyissä neljässä eri makuuhuoneessa. Viikonloppuisin mökit ovat lähes aina täysiä, ja olin etukäteen lukenut, että käyttäjäkunta on vaihtelevaa, vauvasta vaariin ja yksittäisistä vaeltajista turistiryhmiin. Meidän neljän hengen suomalais-saksalaisen porukkamme lisäksi mökillä oli kuitenkin tällä kertaa 12 eläkeläistä, jotka illalla kokoontuivat tekemään palapelejä takkatulen ääreen ja viis veisasivat saunomismahdollisuudesta. Mikäs siinä, me saunoimme heidänkin edestä.

Mökkien vuokraus maksaa $40 per henki per yö, mikä ei ole enää erityisen halpaa huvia. Hinta selittyy pitkälti mökkien sijainnilla: lähimmälle autotielle oli Janet’s Cabinilta 10 kilometrin matka Continental Divide Trailia pitkin. Vaikka osa mökkien huollosta hoidetaan varmasti aasikuljetuksilla, niin valtavat kaasusäiliöt ja talven polttopuut on pakko tuoda paikalle toisella tavalla…

Ilmojen halki käy lentäjän tie… [kolme helikopterikuvaa: Paul]

Aamulla mökiltä herätessä ilmassa oli päänsärkyä, joka tuskin oli pelkästään parin saunakaljan aiheuttama. 3,5 kilometrissä ilma on jo sen verran ohutta, että pidempi oleskelu ottaa kaaliin, vaikka asumme itsekin aika korkealla. Merenpinnan tasolta tullessa suosittelisin ehdottomasti tasaamaan oloa pari päivää jossain matalammalla. Itsellä oli myös pohkeet jumissa edellispäivän kapuamisesta, mutta ei auttanut muu kuin suunnata takaisin sivistyksen pariin.

Janet’s Cabin on yksi Mountain Hut Associationin mökeistä, joka sijaitsee Continental Divide Trailin (CDT) varrella, siis sen reitin, joka jatkuu New Mexicosta 5000 kilometriä aina Idahon ja Kanadan rajalle. CDT on sekä vähemmän tunnettu kuin Wildin tunnetuksi tekemä Pacific Crest Trail että vaativampi, ja sen on tiettävästi patikoinut läpi alle 100 urheaa sielua. Me kävelimme sitä vain 10 kilometriä suuntaansa kohdassa, jossa se kulkee samaa reittiä paljon lyhyemmän Colorado Trailin (CT) kanssa. CDT vaatii aikamoista sisua, mutta CT on mahdollista vaeltaa 4-6 viikossa, ja Mountain Hut Associationin ansiosta kaikkia öitä ei tarvitse nukkua teltassa.

Mountain Hut Associationin mökit ovat suosittuja vuoden ympäri, mutta erityisen suosittuja ne ovat talviviikonloppuisin, jolloin suunnitelmia kannattaa alkaa tekemään jo edellisenä keväänä. Janet’s Cabinin lisäksi saunoja on samoissa korkeuksissa sijaitsevissa Francie’s Cabinissa sekä Shrine Mtn Innissä. Kaikissa voi saunomisen lomassa nauttia (sananmukaisesti) henkeäsalpaavista vuoristonäkymistä!

22.8.201422.8.2014

Helsingin kesä: saaristoa, yläilmoja ja hyvää teetä

Olen hieman kateellisena seurannut ihmisten sosiaalisessa mediassa ja blogeissa jakamaa Suomi-kesä-hehkutusta. Suomen kesä parhaimmillaan nyt vaan on jotain aivan upeaa, ja näytti siltä, että tänä kesänä se parhaimmillaan-osuus kesti monta viikkoa. Onneksi viime viikonloppuna sää oli vielä hyvä, kun itse lennähdin Suomeen. Tavoitteena oli ottaa viikonlopusta kaikki irti, oikea ”vanha kunnon Suomen kesä”-kokemus, ja jälkeenpäin ajateltuna taisin siinä onnistua.

Viikonlopuksi suuntasimme mökille Sipoon saaristoon. Koko perhe oli saatu paikalle rapujuhliin, aurinko paistoi, sauna lämpeni. Juoruiltiin siskojen kesken lauteilla ja lätkittiin korttia sillä välin, kun miehet saunoivat. Meren lämpö olisi riittänyt uimiseen, mutta sinilevä oli tällä kertaa vallannut mökkirannan. Kokonaan ilman pulikointia ei kuitenkaan voinut olla, joten varovasti veteen, pää pinnalla, ja sen jälkeen saunaan peseytymään huolellisesti.

Sipoo Archipelago — Tässä kohtaa satamaa oli peräaaltojen tekeminen kiellettyä, mutta lapsilla näytti olevan sen verran hauskaa, ettei siitä viitsinyt kovinkaan tuohtunut olla.

Sunnuntaina oli Ravintolapäivä, joten hetken emmittyämme suuntasimme veneellä Sipoonrantaan, jonne pari naapuruston perhettä oli pystyttänyt keskikahvilan. Keksit olivat juuri loppuneet, mutta tilalle oli tuotu jotain vielä parempaa: mustikkapiirakkaa murupohjalla. Innosta halkeavat lapset laskivat yhteen summia äitinsä pienellä avustuksella ja toistivat kuorossa, että ottakaa vaan isompi pala. Ravintolapäivä on mielestäni yksi parhaimmista ruokafestivaaleista maailmassa, ja oli kiva pystyä taas pitkästä aikaa osallistumaan.

Ravintolapäivä 2014 Sipoonrannassa — Sipoonrannan keksikahvilan asiakkaita ja pyörittäjiä

Maanantaina oli vuorossa turisteilua Helsingissä. Olimme miettineet treffiseurani Marian kanssa suppailua tai Stadikalla uimista, mutta sää oli sen verran kolea, että vaihdoimme lennosta suunnitelmaa ja suuntasimme kohti Kauppatoria.

Helsinki Bad Boy — Kuvataiteilija Tommi Toijan veistos *Bad Bad Boy* pissii Itämereen. Häntäkö on kiittäminen mökkirannan sinilevälautoista?

Kohde Kauppatorilla oli selvä: Helsinki yläilmoista. Kauppatorin viereen pystytetty Finnair SkyWheel oli avain tähän, eikä ensimmäisten joukossa maailmanpyörään kiivetessä tarvinnut jonottaa.

View of Kauppatori — Tallinnaan ei näkynyt, mutta mitä sillä väliä, sillä Itämeren helmi levittäytyi alla.

Maailmanpyörässä pyörittiin noin vartin verran, ja näkymät olivat ikkunoiden värin ansiosta aika siniset. Tavallisen kierroksen saa 12 eurolla, mutta jos laittaa vähän enemmän rahaa tiskiin, saa VIP-kohtelua: pullo samppanjaa ja spessuhytti. Ihan mielenkiintoinen idea, mutta kuinkakohan moni tuosta VIP-kohtelusta on tähän mennessä maksanut?

Helsinki Ferris Wheel — VIP-hytti pyöri ympäri tyhjänä, kuten suurin osa hyteistä sateisena maanantaiaamuna.

Pyörimisen jälkeen totesimme Marian kanssa, että aamukahvit jäivät kummaltakin väliin, ja Maria ehdotti, että lähtisimme läheiselle Johan & Nyströmille. Siis mihin? ”Miten sä et voi tietää Johan & Nyströmiä??” Maria ihmetteli, ja totesi, että tämä asianhaara oli pakko korjata.

Johan & Nyström Cafe — Katajanokan Kanavarannassa sijaitsevassa kahvilassa olisi voinut istua ulkonakin, mutta me suuntasimme tällä ilmalla sisätiloihin.

Minähän en juo kahvia, joten minulle ”aamukahvi” on yhtä kuin kupillinen teetä. Olen tottunut siihen, että monessa paikkaa ei hyvän teen päälle oikein ymmärretä, ja erityisesti Luxemburgissa ja Ranskassa on ihan normaalia, että ainoa tarjolla oleva musta tee on sitä perus-Liptonia, joka ei voi olla hyvää kenenkään mielestä. Johan & Nyströmillä oltiin toisessa ääripäässä: en ole ikinä Helsingissä nähnyt näin hyvää teevalikoimaa. Kahvilan ylivertaisuuden puolesta puhui jo se, että tarjolla olisi ollut lapsang souchongia ja oolongia, mutta minä valitsin tällä kertaa kuppiini senchaa – ja olin valintaani erittäin tyytyväinen.

Untitled — Ai miksi en ollut kuullut J&N:stä? Näköjään kahvila on perustettu suunnilleen samoihin aikoihin kun muutin pois Suomesta. Olen nykyään ihan pihalla Helsingin kahvila- ja ravintolatarjonnasta.

Teehetken jälkeen suuntasimme vielä shoppailemaan. Tykkään ostaa pienten suomalaisten merkkien tai yksittäisten käsityöntekijöiden tuotoksia, ja Helsingissä yksi hyvä paikka ostoksille on MadeBy Tuomiokirkon kupeessa. Itselleni tarttui mukaan Minkan nahkaiset kalakorvakorut, Maria taas kertoi viimeksi ostaneensa kaksi vai peräti kolme heijastinta. En ollut käynyt kaupassa aiemmin, koska olin ennakkoluuloisesti ajatellut sen olevan suunnattu turisteille, mutta hinnat ja valikoima tuntuivat olevan kohdallaan myös paikallisesta näkökulmasta.

Fashiontaivas — Piipahdimme myös FashionTaivaassa, joka on pop-up-vaatekauppa Kiseleffin talossa, auki elokuun loppuun. Olisin ostanut Katri Niskasen topin, jos sitä olisi löytynyt oikeassa koossa.

Helsingissä tuli käytyä viikonlopun aikana myös Ateneumin Tove Jansson -näyttelyssä, lounaalla Kappelissa ja kahvilla Fazerin kahvilassa, mutta parasta oli taaskin nähdä ystäviä ja sukulaisia. ”Nytkö jo”, kävi mielessä, kun maanantai-iltana raahauduimme laukkujemme kanssa Helsinki-Vantaalle. Lennot lähtivät sekä Iirolla että minulla sen verran aikaisin, että yövyimme lentokentän GLO-hotellissa, joka sijaitsi melkein suoraan checkin-aulan alapuolella. Ikkunattomasta huoneesta tuli vähän mieleen risteilyalusten autokannen alapuoleiset hytit, mutta siihen ne yhteneväisyydet onneksi loppuivat. Tältä se huone näytti:

Meidän kahden laukut mahtuivat hädin tuskin sisään pieneen koppiin, mutta huone oli siisti, sänky erittäin hyvä ja tosiaan, se sijainti. Heräsimme vasta puoli tuntia ennen check-inin sulkeutumista, ja se riitti.

PS. Globe Called Home löytyy nykyään Matkabloggaajat.fi-palvelusta, joka kokoaa yhteen monta lukemisen arvoista matkablogia. Jatkuvasti päivittyviä lukutärppejä löytyy myös tuosta sivupalkista, joten kannattaa aina täällä vieraillessa kurkata, josko siellä näkyisi mielenkiintoista luettavaa.

1.12.20134.8.2014

Myöhäinen kiitospäiväateria

Huhhuh, no nyt on sitten kalkkunat popsittu. Ruoat onnistuivat suurimmaksi osaksi stuffingia lukuunottamatta. Ensi vuonna koitan jollain perinteisemmällä reseptillä, enkä yritä leipoa niitä muffinseiksi… Onnistuneista ruoista lisää postauksen lopussa, mutta ensin esittelen hieman vuokramökkiämme.

Kolmesta vuokramökistä tämä oli taaimmaisin, joten toisin kuin kahdessa muussa mökissä, autotie ei kulkenut ovemme editse.

Vuokraamamme mökki sijaitsi Big Thompson Canyonissa, viitisen kilometriä Estes Parkista itään. Pikkukaksion kokoisen mökin jokainen neliö oli käytetty hyödyksi, ja tilaa olisi tuntunut olevan suorastaan ruhtinaallisesti, elleivät neljä matkalaukkuamme olisi tukkineet onnistuneesti kaiken lattiapinta-alan. Mökki oli aivan joenrannassa mutta kuitenkin tarpeeksi korkealla penkalla, etteivät syyskuun tulvat olleet vieneet tönöä mennessään.

Näkymä terassilta joelle

Terassi. Etualalla oikealla peitelty poreamme.

Mökkiterassilla meillä oli oma poreamme, joka erittäin energiatehokkaasti oli päällä ja käyttövalmiina jatkuvasti, vaikka pakkanen paukkui ulkona. Samanaikaisesti meitä pyydettiin säästämään olemalla vetämättä vessaa joka käyttökerran jälkeen… Joka tapauksessa poreamme toimitti niin aamusaunan virkaa kuin toimi mitä parhaimpana tähtienkatselupaikkana.

Karhut olivat mökin kantava sisustusteema, ja niitä liikkuikin alueella. Yhdysvalloissa on kolme eri karhulajia: jääkarhut Alaskassa, harmaakarhut Sierra Nevadan vuoristossa ja mustakarhut vähän kaikkialla muualla. Harmaakarhuista varoiteltiin Yosemitessa – älä jätä autoon edes tyhjää limsatölkkiä, koska karhu saattaa haistaa sen ja tehdä autostasi avoauton – ja syystäkin, sillä karhun latinankielisen nimen pääte horribilis kuvaa suht hyvin sitä, miten ne saattavat käyttäytyä joutuessaan nokatusten ihmisen kanssa. Sen sijaan Kalliovuorilla tavattavat mustakarhut ovat pienempiä ja vähemmän agressiivisempia, ja vaikka täälläkin roskat piti laittaa lukittuihin astioihin, syynä ei ollut ihmisten vaan karhujen turvallisuus. A bear’s life depends on it! sanoo iskulause roskisten kansissa.

Mökissä oli kaksi takkaa, joista kuvassaoleva toimi sähköllä ja toinen kaasulla, ja kumpikin olivat lämpöä tuottavilta ominaisuuksiltaan ihan parhaita.

Mutta sitten itse kiitospäivän (jälkeisen päivän) ateriaan.

Kalkkkuna onnistui hyvin, mutta leikkaaminen mökin supertylsien veisten kanssa oli oma taiteenlajinsa

Ruusukaalit onnistuivat ihan hyvin, mutta niiden päälle piti tulla pekonia, joka kärähti pannulla kalkkunan kanssa säätäessä. Sen sitten korvasi kaapista löytynyt prosciutto.

Parhaiten onnistunut lisuke oli kermainen pinaattisörsseli vasemmalla (sis. punasipulia, pakastepinaattia, kermaa ja muskottipähkinää, pannulla sopivassa mittasuhteessa sekoitettuna), mutta ei banaanilla maustettu bataattimuusikaan ollut Pekkaa pahempaa

Näiden lisäksi väänsin kalkkunalle kastikkeen, joka näytti kamalalta mutta oli hyvää, ja juomaksi oli viinin lisäksi omenasiideriä, sitä alkoholitonta erinomaiselle omenamehulle maistuvaa, jota varmaan kaikki amerikkalaismummot tarjoavat ruusuin koristelluista laseista lapsenlapsilleen.

Tässä kohtaa sopi olla kiitollinen siitä, että on ihanan miehen kanssa mahtavissa maisemissa ja vaikkemme olleetkaan täysin terveitä niin kuitenkaan ilman mitään pysyviä vaivoja, mutta myös perheestä Suomessa, ystävistä kolmella eri mantereella ja kaikesta kauniista, mitä elämä tällä hetkellä tarjoaa. Sekä toki jälkkärinä olleesta pekaanipiirakasta.