Syksy on vihdoin saapunut tänne Georgiaankin, ja vaikka hellettä on vielä viikottain, ilmat ovat pääsääntöisesti viileämpiä. Tänään oli vain 15 astetta, eli oiva sää ottaa pyörä autotallista ja lähteä pienempiä teitä pitkin läheiselle Farmer’s Marketille, joka tässä pikkukaupungissa on aina tiistaiaamuisin keskustan jalkapallokentän viereisellä parkkipaikalla. Matkaa on lähes kymmenen kilometria, joten helteessä tuota ei olisi viitsinyt ajaa ja sen jälkeen mennä vielä syömään.
Syksyn tulon huomaa myös siitä, että jo yli kuukauden kaikki paikat ovat olleet täynnä kurpitsoita
Virallisesti tässä osavaltiossa pyöräily jalkakäytävillä on kiellettyä. Rikon sääntöä aina kun mahdollista, sillä jalkakäytävillä liikkuu harvoin muita. Jalkakäytävät ovat juuri ja juuri tarpeeksi leveitä, että ihminen ja pyörä mahtuvat teoriassa rinnakkain. Tänään se yksi ainoa jalankulkija, johon törmäsin (no en törmännyt, mutta joka kulki kanssani samaan suuntaan keskellä jalkakäytävää), ei vaikuttanut huomaavan minua, vaikka kuinka rimputtelin kelloa… Liekö tunnistanut pyörän kellon ääntä, kun niitä on täällä vielä vähemmän kuin pyöriä. Lopulta sitten väisti, kun pysähdyin taakse ja kauniisti pyysin.
Savannahissa jalkakäytävällä oli kulkenut koira, täällä kuljen minä!
Kaikkialla reitin varrella ei jalkakäytäviä ole. Sen sijaan teillä, joilla on vähänkään enemmän liikennettä, on yleensä vähintään kaksi kaistaa suuntaansa, joten autot pystyvät helposti ohittamaan pyörän etäältä – ja osavaltion lain mukaan pyöräilijää ohitettaessa pitääkin jättää 1,5 metriä tilaa. Suurin osa näin tekeekin, mutta valitettavasti joukkoon mahtuu asennevammaisia. Tänään yksi autoilija ohitti minut selvästi alle puolen metrin päästä ja painoi kohdallani mielenosoituksellisesti tööttiä. Pyöräilin jo niin reunassa kuin mahdollista – ja hyvä kun en ojaan ajanut, kun auto tunkee kylkeen kiinni täydessä vauhdissa – joten varmaan tarkoituksena oli viestiä, etteivät pyöräilijät kuulu liikenteen sekaan ollenkaan.
Asennevammaisten vastapainoksi liikenteessä liikkuu ylikohteliaita kuskeja. Eräässä risteyksessä yksi kuski yritti kohteliaasti antaa minulle tietä, vaikka hänelle paloi vihreä valo ja minulle punainen, ja kaiken kukkuraksi vihreä valo paloi useammalle kaistalle, joista muut eivät olleet aikeissakaan pysähtyä. Ihan kiva ele, mutta jätin silti menemättä.
Menipä tämä kirjoitus marisemiseksi… Liikenneärsytystä lieventämään ”gulf fritillary” eli Agraulis vanillae
Torilta tarttui mukaan iso liuta juuri poimittuja kasviksia mukavan edullisesti. Selkeästi eri chilikasvit olivat vielä kaudessa, vaikka keski-iän ylittäneet leveää puheenpartta jauhavat maanviljelijät muistuttivatkin, että viimeisiä viedään, ja pahoittelivat paprikoiden pientä kokoa.
Yksi kommentti postaukseen “Pyöräilyilmoja pidellyt”