Las Vegasissa oli koko viime viikon aurinkoista ja reilu 20 astetta ja nähtävyyksien kiertelyyn olisi voinut käyttää vielä enemmänkin aikaa, mutta oli silti ihan kiva palata eilen iltana kotiin. Tai siis oli kiva heti sen jälkeen, kun olimme saaneet hakattua jäätyneen lumen irti auton tuulilasista melkein kahdenkymmenen asteen pakkasessa tuulen ulvoessa pitkin pimeää preeriaa ja ballerinatossujen upotessa hankeen. Auto sentään käynnistyi ongelmitta – mistä emme olleet pommin varmoja etukäteen – mutta auton sisälle jättämämme vesipullot olivat syväjäässä, ja lämmitys alkoi toimia kunnolla vasta vartin värjöttelyn jälkeen. Ja jätän nyt mainitsematta kokonaan jäiset tiet, automme ”joka vuodenajan renkaat” joita suomalaiset kutsuisivat kesärenkaiksi sekä palaneen ajovalon, jota emme ole vielä ehtineet fiksata. Onneksi kotimatkalla lentokentältä ei ollut pahemmin liikennettä.
Mutta vielä postaus (tai oletettavasti monta postausta) Las Vegasista. Yövyimme vajaan viikon The Venetian -kasinon hotellissa, mikä oli hotellikokemuksista sieltä absurdimmasta päästä ja alkoi sillä, että kun saavuin hotellille vähän Iiron jälkeen, minulla kesti melkein puoli tuntia löytää itse hotellihuone. Hotelli on sanalla sanottuna valtava. Kasinosalikin on iso, mutta se ei ole edes se pahin ja sokkeiloisin osio hotellista, vaan sen kunnian vie The Grand Canal Shoppes, oikea Venetsian ”pienoismalli” (paitsi ettei se ole pieni). Kauppojen keskellä on pitkä kanaali, jossa gondolit seilaavat pitkin poikin italiaksi veisaavien gondolierien ohjaamina. Ravintoloita ja baareja hotellissa oli niin monta, että Iiron konferenssi pystyi järjestämään yhtenä iltana pub crawlin pelkästään pitkin hotellin baareja. Minun lempparini oli fast casual -ravintola Lobster ME ja lobster mac & cheese eli hummerijuustomakaronilaatikko, jota kävin syömässä peräti kahdesti; aamiaiseksi taas hain joka aamu pelihallin takaisesta food courtista bagelin ja ison kupin teetä.
Itse hotellihuone oli todennäköisesti isoin, missä olen ikinä ollut. Kyseessä ei ollut mikään sviitti vaan hotellin halvin huone, vaikkei se tietenkään ollut kovinkaan halpa, ja kokoa sillä oli enemmän kuin minun Luxemburgin yksiölläni. Keittiö vaan puuttui, mutta ehkäpä sen puutetta korvaa kolme televisiota: yksi sohvan edessä, yksi sänkyjen edessä ja yksi kylpyhuoneessa, jos vaikka haluaa yhdistää suihkussa käynnin ja telkkarin katsomisen.
Huoneemme ei ollut kovinkaan korkealla, ”vasta” 11. kerroksessa kun yhteensä kerroksia oli 36, mutta näkymät olivat silti aika hienot: vuoria, pari kasinoa ja Venetianin uima-allasalue, joten pystyin tarkkailemaan huoneesta, milloin aurinko paistaisi altaille parhaimmasta kulmasta. Allasalueen lisäksi käytin hyväksi kasinon kuntosalia, joka oli sen verran iso, että se hakkaisi ainakin sen SATSin, josta itse aikoinaan Suomessa maksoin itseni kipeäksi. Kuntosalilla järjestettiin myös ohjattuja jumppatunteja sekä seinäkiipeilyä, mutta näistä olisi pitänyt maksaa parikymppiä ekstraa, ja tekemistä oli muutenkin tarpeeksi, joten jäi väliin.
Niin, ne ansat, mihin otsikoissa viittaan? Kaikille Vegasiin menijöille tiedoksi, että kasinoiden minibaarien tuotteisiin taikka pöydän päällä oleviin keksipaketteihin ei kannata koskea, koska niiden alla on yleensä vaaka, joka huomaa, kun tuotteet poistetaan paikoiltaan, ja niiden hinta lisätään automaattisesti huoneen laskuun. Kuulema myös Venetianin DVD-soittimen kaukosäädin oli samalla tavalla ”miinoitettu”, mutta tätä en pystynyt tarkistamaan, koska en uskaltanut koskea kaukosäätimeen. Muutenkin hotellin meno oli aika lisämaksurikasta, ja Las Vegas vaikutti olevan kone, joka on huippuunsa viritetty erottamaan matkailija varoistaan. Monelle Vegasin kävijälle tämä taitaa sopia ihan hyvin, sillä esimerkiksi mielestäni täysin ylihintaiset gondoliajelut olivat poikkeuksetta loppuun myytyjä.
Siitä kasinopuolesta kirjoittelen lisää joskus toiste. Onko kellään muilla kokemuksia pröystäilevistä kasinoista?