1. Nauttia auringonpaisteesta. Tänään sitä on Luxemburgissa riittänyt, mutta alkuvuosi oli todella rassaava. Kaikki, jotka väittävät, että Lontoossa sataa paljon, eivät ole näköjään tietoisia Beneluxin olemassaolosta.
2. Pyöräillä. Paljon. Mieluusti ympäristössä, jossa pyöräilijöihin on totuttu, ja jossa ei ole ammottavia rotkoja kaupunginosien välillä.
3. Mennä vappuna jonnekin. Tässä ”jonnekin” alkaa yhä vahvemmin näyttää Helsingiltä, mutta lomapäivät ja lennot aiheuttavat vielä epävarmuutta.
4. Kiivetä vuorille. Ajomatkalla laskettelukeskuksiin ihastelin korkeita vuorenhuippuja ja haaveilin jo heinäkuusta, kun korkeimmille nelitonnisille voisi alkaa kiivetä ilman talvivarusteita.
5. Nauttia auringonpaisteesta. Poltin nenäni ja leukani Coloradon laskettelurinteissä aurinkovoiteista huolimatta, mutta mitä siitä, kun saatu valohoito sai minut hykertelemään onnesta.
6. Nauttia kesäisestä kaupungista. Olen joskus leikitellyt idealla maalle muuttamisesta, mutta taidan silti olla kaupunkilainen henkeen ja vereen. Mikään ei voita kesäisiä kaupunkien terasseja.
7. Käydä mökillä. Olen nykyään ylpeä suomalaisen kesämökin (pienenpienen siivun) omistaja. Suomi, et pääse minusta ikinä eroon!
8. Purjehtia. Mieluummin matkapurjehdusta, mutta jo pelkkä jollan purjeiden reivaus pienehköllä vuoristojärvellä riittäisi pahimpaan purjehduskaipuuseen.
9. Pitää vain yhtä kotia. Tätä etäsuhdetta ja maasta toiseen hyppimistä alkaa nyt olla mitta täynnä.
10. Lenkkeillä preeriakoirien keskellä. Kävin moikkaamassa noita söpöläisiä taas viime tiistaina (samalla matkalla kun veimme autoni huoltoon, kun huomasimme sen päästäneen jäähdytysnesteet teehuoneen parkkipaikalle). Kohta niillä on taas poikasia, ja pienen pienet söpöt preeriahauvat törppöilevät ympäriinsä pyöräteillä.
11. Istua leirinuotion äärellä ja kuunnella vapitien mölinää pimenevässä illassa Iiron ja ehkäpä parin kaverin kanssa.
12. Muuttaa Coloradoon. Paria kohtaa lukuunottamatta tämä olisi kaikkien haluamisteni täyttymys, ja olen sen tässä viime aikoina vihdoin tajunnut…
…nimittäin tänään kiirehdin täällä Luxemburgissa kotiin ranskantunnilta tiskaamaan ja pikasiistimään kotia, avaamaan ranskalaisen parvekkeen ovet ja päästämään kirkkaan kevätauringon sisälle. Vierailulle saapui eräs keski-ikäinen suomalainen mies.
Minä: Tässä tää nyt olis…
Mies: Juu ihan siisti. Onko ollut paljon kyselijöitä?
Minä: Ei… vielä! Viimeksi oli monta, ja onhan tässä vielä aikaa. Toi pesukone ei normaalisti pidä noin omituista ääntä, siellä on nyt kengät pesussa, ja nää ikkunat eristää melua tosi hyvin, ei muuten kuulu laskeutuvien lentokoneiden äänet. Parkkipaikkoja löytyy kuulema ihan hyvin alueelta, kun vaan hankkii asukaspysäköintitunnuksen, mutta tästähän on vaan lyhyt kävely keskustaan, ja…
Mies: No mä otan tän.
Minä: Ai? Jes! Kättä päälle!
Nyt on siis asunto vuokrattu toukokuun puolivälistä eteenpäin, töistä anottu virkavapaata loppuvuodeksi ja yhdensuuntaiset lentoliput taskussa. Asumisen kestosta tai muuton pysyvyydestä en sano taaskaan mitään – olen oppinut, ettei sen suhteen ikinä kannata lupailla – mutta suuntana on tuo ihana vuoriston ja preerian täyttämä rento ja positiivinen Colorado, jossa aurinko paistaa korkealta taivaalta 300 päivää vuodesta.
Tähän listausharjoitukseen minut haastoi ihanasta Etelä-Ranskasta käsin bloggaava sananiekka Héléna, jonka blogia suosittelen kaikille täysin rinnoin. Heitän haasteen eteenpäin Maaritille Lappiin ja Emmi H:lle Teksasiin – kaksi niin erilaista asuinympäristöä kuin vain voi kuvitella. Mitä te haluaisitte?
Mainiota! Tervetuloa takaisin. Aika hyvä lista muutenkin, kelpaisi minullekin. Vaikka vuorille ei kunto riitä. :D
Pilvi on viimeisimpänä kirjoittanut: Hermot ja taudit
Ihan kaikkea ei listasta taida yhdellä kertaa saada, ja niinhän se elämä menee, ettei kaikkea voi saada, mutta hyvä että edes suurimman osan. ;)
Voi ihanaa! Haaveiden eteen on pakko tehdä jotain, sillä lailla kai ne vain onnistuvat. Ja jee, saadaan taas Coloradon kuvia :)
Ansku Bcn on viimeisimpänä kirjoittanut: Ennen sesonkia – Valokuvahaaste: Huhtikuu
Kyllä, kuvia tulee ihan varmasti sitä mukaa, kun vaan ehdin niitä kamerasta ulos saada!
Mahtavaa! Kuulostaa täydelliseltä, että pääset taas Yhdysvaltoihin! :) Ja ehkä ihan hyväkin ettei niitä suunnitelmia asumisen kestosta turhan tarkaan ainakaan mielessä piirtele. Tyhjennätkö Luxemburgin asunnon kokonaan, tai siis lähdet sillä mentaliteetilla, ettei takaisin välttämättä edes palata? Ihanaa, että sait myös asunnon noin helposti vuokrattua ja vielä toiselle suomalaiselle, ihan huippua! :)
En todellakaan tyhjennä asuntoa, ei toivottavasti tarvitse ikinä. :D Kalustettuna vuokraan ihan riippumatta paluusuunnitelmista, koska mun kalusteet on sellaisia, että niitä ei saa koottuna ulos asunnosta kuin ikkunan kautta, eikä mulla ole mitään mielenkiintoa lähteä sellaiseen operaatioon. Hissi ja rappukäytävä ovat kummatkin aivan liian pieniä… Jos siis joskus luovun asunnosta kokonaan, niin toivon, että seuraavalle vuokraajalle kelpaa kalusteet. ;)
Vautsi, kuulostaa ihanalta!
Vuorille kiipeäminen, joo! Mökkeily, tuplajoo!! Ja yhden kodin pitäminen, todellakin joo. Vaikka mun koti on viimeiset 2,5 vuotta ollut paikallaan, niin silti tuntuu että KOTI on jossain muualla. Joten toivoisin, että sitä asuisi siellä, missä tuntuisi aina kodilta. Vaikka tokkopa se onnistuu, kun tuntuu aina olevan se ikuinen kaukokaipuu ja ikävä ulkomaille silloinkin, kun on just päässyt sinne kotiin :D
Terhi on viimeisimpänä kirjoittanut: Kun suomalaisprinsessalla meni herne patjan alle…
Mulle koti on nykyään paikka, jossa on oma jääkaappi, tarpeeksi iso varasto puhtaita alusvaatteita ja tuttu lähikauppa, jonka antimia ei tarvitse arpoa. Hyväksyn sen, ettei kodin lähellä välttämättä asu läheisiä – mutta joo, kyllähän se välillä häiritsee, kun matkoilla tulee sitten aina mietittyä, pitäisikö lähteä Suomeen sukulaisia moikkaamaan sen sijaan, että käyttäisi rahansa ja lomansa lähteäkseen oikeasti MATKALLE. Kaipa tämä on niitä juttuja, joissa ei vaan voi saada kaikkea.
Tosi kiva postaus ja ihana loppu tarinalla :) Mun mielestä Colorado kuulostaa äärimmäisen hyvältä sen perusteella mitä olen siellä itse nopeasti piipahtanut ja sitten lukenut kirjoituksiasi. Kyllä minäkin haluaisin sinne vuorten ja preeriakoirien keskelle asumaan! Onnea matkaan!
Elina | Vaihda vapaalle on viimeisimpänä kirjoittanut: Kiikunlähde – Turkoosi lampi metsän keskellä
Kiitos! Hyvä paikka se ehdottomasti on, ja suosittelen pidempääkin piipahtamista. :)
Huippua, että pääset Iiron luokse Coloradoon. Mietin juuri tätä lukiessa, että menen ihan sekaisin milloin olet Luxembourgissa ja millon Jenkeissä, joten hyvä jos itse pysyt kärryillä kuitenkin :) Uskon siis, että rankkaa reissaamista on piisannut, joten hyvä että saatte etäsuhteilulle lopun tai ainakin taukoa!
Annika – home & away on viimeisimpänä kirjoittanut: Pääsiäinen maalla
No ei ihme, jos blogin lukijat ei pysy kärryillä, kun mun omat vanhemmatkin välillä kyselee, mikä on meno. :D Tulevaisuudessa onneksi selkenee, vaikka tuskin minä pelkästään Coloradosta kirjoitan loppuvuoden. ;)
Tämä ratkaisu oli jo selvästi ilmassa. Herättää huomiota että et mainitse mitään työhön liittyvää. Oletko raskaana?
Enhän minä yleensäkään ole täällä töistä puhunut vaan kirjoittanut aiheesta valikoidusti. :)
Tuo kysymyksesi on muuten sellainen, ettei sitä kannata heitellä ympäriinsä kovinkaan helposti. Se on parhaimmillaankin vähän tökerö, pahimmillaan todella loukkaava. Ellei kyseessä ole läheinen ystävä, kannattaa antaa naisten kertoa raskauksistaan silloin, kun he ovat siihen valmiita.
Hei mahtavaa, tervetuloa takaisin! :)
Kiitos, mahtavaa tulla takaisin! :)
Ihana teksti! Varmasti kaikki järjestyy, kun on motivaatio ja halu siihen! Itse en olisi ikinä jaksanu tuota reissaamista, arvostan! Kuukauden päästä nähdään :)
miiabeth on viimeisimpänä kirjoittanut: Tanssi kuuluu kaikille
Mulla riittää reissaamiseen pinnaa, mutta rajansa kaikella. Ihanaa, että kuukauden päästä voi vaihteeksi keskittyä olemaan yhdessä paikkaa, ja mahtavaa nähdä silloin taas!
Ihanaa ja onnea! Voin kuvitella miten kauhean rassaavaa ja stressaavaa tuo kaukosuhde on, varsinkin kun toinen puolisko on niin kaukana. Minäkin kauhulla odotan elokuuta ja toivon ajan pysähtyvän, B lähtee elokuussa kahden vuoden komennukselle Alaskaan, eli täysin toiselle puolelle maailmaa. En tiedä miten sitten käy, jää nähtäväksi…
Soile on viimeisimpänä kirjoittanut: Ruokakaupassa
Sä taidat olla taas jättänyt kertomatta jotain blogissa, vaikka olenkin vähän miettinyt, että onko sun tukikohdassa ravaamiselle joku suurempikin syy. ;) Kaukosuhteet on vähän ikäviä mutta toisaalta ei musta mitään maailmanloppuja, kun kyseessä on aikuiset ihmiset ja niihin suhtautuu asiallisesti. Skye ja Whatsapp pelastaa… Mutta siis, sittenhän sun vaan pitää tulla käymään Yhdysvaltoihin. Jos niin teet niin kerro toki mulle ajoissa niin voidaan ehkä nähdä! :)
Heh, joo, en oo viittinyt tästä kirjoitella kun on aika complicated… Ja Alaska on kyllä aika kaukana Coloradosta :-)
Soile on viimeisimpänä kirjoittanut: Tätä arkea
Mutta mulla onkin ollut mielessä jo jonkin aikaa reissu Alaskaan. ;)
Ahaa, no sitten :-)
Soile on viimeisimpänä kirjoittanut: Tätä arkea
Voi miten kivaa, että osallistuit tähän haasteeseen ja kiitos kauniista sanoistasi koskien blogiani! Ja mieletön uutinen myös sinun muuttosi Coloradoon. Jään kiinnostuksella seurailemaan mitä tuleman pitää :)
Héléna @ Chez Héléna on viimeisimpänä kirjoittanut: Herkuttelua Antibesissa / Five restaurants in Antibes worth visiting
Tulee toivottavasti paljon patikointireissuja, upeita vuorimaisemia ja ehkä jonkin verran amerikkalaista arkeakin. :)
Jee, mahtavaa että pääset muuttamaan takaisin Coloradoon! Kaukosuhteilu ei ole herkkua, nimimerkillä itsekin sitä kestin 5 vuotta, mutta kyllä asioilla on yleensä tapana sutviintua (varsinkin jos itse päättää että nehän järjestyy)!
Laura/My post-University Life on viimeisimpänä kirjoittanut: Farne Island, Northumberland – lintuja ja hylkeitä bongailemassa
Just tuo, että itse päättää niiden järjestyvän, tuntuu musta olleen tässä avainasemassa. Tai oikeastaan melkein missä vaan. Positiivisella mielellä ollessa sitä näkee paljon enemmän vaihtoehtoja!
Ihana postaus ja lista – tervetuloa tänne Amerikan mantereelle ! Tuo vuokrahaastattelu oli myös hyvin selostettu – suomalaiset miehet voi olla aika vähäsanaisia. :)
Sama vähäsanaisuus on jatkunut nyt, kun minä olen kirjoittanut parin kappaleen selostusmaileja ja vuokralainen vastaa ”Ok”. :D Eipä se toisaalta haittaa.
Oho, sinulla se on taas elämänmuutos edessä! Mutta juuri noin pitääkin tehdä – kuunnella itseään ja tehdä joskus radikaalimpia ratkaisujakin, vaikka sinullehan tämä ei taida kovin radikaalia olla. :-)
Aikoinaan itse melkein elin etäsuhteessa, mutta sitten ukkeli jäikin Suomeen. Jälkeenpäin olen miettinyt, että oltaisiin varmaan kasvettu aika lailla erilleen, jos olisi pitänyt oikeasti elää etäsuhteessa. Minulle on niin tärkeää, että toinen on arjessa läsnä, vaikka sitten oltaisiinkin vaan molemmat omien läppäreiden kimpussa. :-)
Se oli kyllä hienoa, että ukkelikin jäi Suomeen kanssasi. Kyllähän etäsuhdekin voi ihan hyvin toimia, mutta kyllä se lähisuhde on aina mukavampi. Ei tarvitse sopia mitään erityisiä Skype-treffiaikoja, kun voi vaan huikata sinne sohvalle asiansa.