Mount Rushmore

Etelä-Dakotan ja Nebraskan roadtrip numeroina

  • Reilu 2300 kilometriä (1435 mailia), keskimäärin 330 kilometriä päivässä. Jälkikäteen arvioituna ajomatka oli meille todella sopiva.
  • 2 uutta osavaltiota. Enää 11 puuttuvaa ennen kuin on kaikki kasassa!
  • 6 National Park Servicen ylläpitämää kohdetta: 2 kansallispuistoa (national park), 1 kansallismonumentti (national monument), 1 kansallismuistomerkki (national memorial) ja 2 kansallista historiallista paikkaa (national historic site). Kaikki käymisen arvoisia ja osa aivan mielettömiä.  Miten voi mikään valtiollinen virasto olla näin mahtava?
  • 2 yötä teltassa, joista toinen siististi telttailualueella, toinen ihan puskassa poluttoman taipaleen takana. Jälkimmäinen yö oli meluisampi, koska kojootit ulvoivat ja heinäsirkat sirittivät läpi yön.
  • Rinkoissa 13 litraa vettä, jossa oli pari litraa liikaa. Parempi näin päin. Oloa viilensi haalea pilvipeite, joka puistonvartijan mukaan oli oikeasti savua Kanadan metsäpaloista.
  • 2 yötä motelleissa, jotka näyttivät ulkoapäin aika järkyiltä mutta yllättivät positiivisesti. Toisessa motellissa taisimme olla ainoat ei-tatuoidut vieraat.
  • Lukematon määrä peuroja, biisoneita, preeriakoiria ja paksusarvilampaita. Naureskelimme kotimatkalla, että enpä olisi vielä pari vuotta sitten kuvitellut sanovani tien varressa nähdyistä eläimistä: ”Ei jaksa pysähtyä, jos ne on vain jotain biisoneita.”
  • 4 tuntia rämpien luolassa. Todistin, että ahtaan paikan kammo ja 25 cm korkea ryömimisaukko ovat kuin ovatkin siedettävä yhdistelmä.
  • Noin 100 kilometriä Oregon Trailia. 1800-luvun uudisraivaajilla matkaan meni nelisen päivää vankkureita vetäviä härkiä taluttaen, me hurautimme reitin reilussa tunnissa.
  • 728 valokuvaa, joiden läpikäynnissä kestänee vielä hetki. Tässä maistiaisia:
Tie Wyomingissa
Ensimmäisenä iltana olimme auringon laskiessa vielä tien päällä Wyomingissa.
Custer State Park - Cathedral Needles
Custerin osavaltiopuiston Needles Highwaylta lähti patikointipolku näihin maisemiin.
Baby Chipmunk
Maaoravan poikaset olivat juuri rämpineet koloistaan ja puikkelehtivat autotien reunassa miten sattuu.
Custer, South Dakota
Custerin kylä Etelä-Dakotassa
Crazy Horse Memorial, South Dakota
Presidentit eivät ole ainoita kallioon kaiverrettuja miehiä Etelä-Dakotassa. Crazy Horse -intiaanipäällikön muistomerkki on ollut tekeillä jo 67 vuotta.
Sadekuuro autossa
Sunnuntai-iltana satoi niin kovasti, että jouduimme ajamaan vuoristoteitä mateluvauhtia hätävilkut päällä. Meille oli varattu telttapaikka Badlandseiltä, mutta tiesimme, ettei kokkailusta tässä sateessa tulisi mitään, joten jäimme Rapid Cityyn illalliselle. Hetken harkitsimme, josko jäisimme yöksi johonkin motelliin, mutta kaarsimme lopulta telttailualueelle pilkkopimeässä puolen yön maissa sateen tauottua ja pistimme teltan pystyyn…
Auringonnousu Badlandseilla
…ja heräsimme auringonnousuun näissä maisemissa. Oli sen arvoista.

Iiro at Badlands National Park, South Dakota

Thistle at Badlands National Park

Walking at Badlands National Park

Paksusarvilampaat preerialla Badlandsin kansallispuistossa
Paksusarvilampaat olivat Badlandsien villieläimiä kiinnostavimmasta päästä

Vaellus, Badlands National Park

Telttailu, Badlands National Park
Tasainen telttapaikka löytyi Deer Havenista pienen kapuamisen jälkeen.
Wall Food Center
Wallin kylän ainoa ruokakauppa, jonka kylteissä lukee: Food Center – Cold Bud – Cold Bud Lt – We have Bison Meat
Delta-01 Command Center, Minuteman Missile
Etelä-Dakotan preerialta löytyi Badlandsien lisäksi vanhoja Minuteman-ydinohjussiiloja, joiden komentokeskukseen pääsimme vierailulle
B-1B bomber at South Dakota Air & Space Museum
…ja tietenkin pysähdyimme myös South Dakota Air & Space Museumissa katsastamassa paikallisen lentokonevalikoiman. Ei ollut kummoinen, mutta jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme ehdottomasti käyneet läheisen Air Force Basen tutustumiskierroksella.

Nebraska - the good life

Scotts Bluff National Monument with an Oregon trail wagon
”Oregon Trail” oli yksi lempparitietokonepeleistäni 90-luvulla. Niinpä olin ihan fiiliksissä, kun viimeisenä päivänä Nebraskassa seurasimme pätkää Oregon Trailia ja tutustuimme reittiin, jota pitkin kymmenet tuhannet perheet matkasivat 1800-luvulla länteen.

Nyt rennon viikonlopun viettoon kotona ennen maanantain arkeenpaluuta.





51 kommenttia aiheesta “Etelä-Dakotan ja Nebraskan roadtrip numeroina”

    1. Ja niitä ihan varmasti tulee, tai ainakin on suunnitelmissa pääkopassa, jahka vaan on aikaa siirtää sanoiksi koneelle. :D

  1. Ah miten siistiä! En ole kuullut tuosta Oregon trailista tietääkseni, mutta just tuollainen vanha historia kiehtoo kovasti Yhdysvalloissa! Kivan kuuloinen ja näköinen tuo teidän camping paikka, olettaisin että kojootit kuulosti mukavan eksoottisilta. Kuulostaako ne yhtään samalta kuin sudet?
    Annika – Tarinoita Maailmalta on viimeisimpänä kirjoittanut: Matkan parhautta on… majoitusMy Profile

    1. En ole koskaan kuullut susien ulvovan, mutta tuo ulvonta kuulosti juuri siltä, miltä voisi kuvitella niiden kuulostavan. Siksi se oli vähän kylmäävää kuunneltavaa, ja takaisin kännykkäverkon piiriin päästyä piti googlettaa, voivatko kojootit hyökätä ihmisten kimppuun, koska kojootit tuntuivat hengaavan ihan meidän ympärillämme koko yön. Käytännössä eivät voi. :)

  2. Niin siistiä! Olin noilla seuduilla viimeks kesällä 2008 ja tykkäsin kyllä sillonkin kovasti… meidän eka telttayö elokuussa on myös tuolla Badlandseilla. En malta odottaa, niin upean näköistä!
    Kea / Deep Red Blues on viimeisimpänä kirjoittanut: Mountains & CanyonsMy Profile

    1. Badlandsien leirintäalue oli musta vähän sieluton, kun ei saanut pitää nuotiota ja leirintäalueella ei ollut yhtään puuta näkösuojana. (Ei tietenkään, preerialla…) Ekana iltana saavuttiin kuitenkin paikalle niin myöhään, ettei olisi ollut mitään saumaa lähteä puskien keskelle. En tiedä oletteko yöpymässä leirintäalueella vai backcountryssa, mutta jos tuutte paikalle ennen auringonlaskua, niin suosittelen lämpimästi backcountrya tai edes sitä primitive campgroundia. :)

      1. Joo tiesin ettei saa olla nuotiota…. ja olis siistiä läheä vähän tutkiskelemaan backcountrya, mutta voi tosiaan olla ettei mekään ehditä sitä Cedar Passin leirintäaluetta pidemmälle. Toisaalta ehditään kyllä matkan aikana näkemään vähän kaikenlaista. :)
        Kea | Deep Red Blues on viimeisimpänä kirjoittanut: Mountains & CanyonsMy Profile

    1. Ulvonnasta huolimatta me oikeastaan nukuttiin 10 tuntia, paremmin kuin aikoihin! Toimii siis näköjään myös tuutulauluna. :D

  3. Tuollainen keskimäärin 330 km päivässä kuulostaa ihan hyvältä matkalta omienkin road trip -kokemusten perusteella. Upeita maisemia tuolla, odotan innolla lisää juttuja! Ja hauskan kuvan olet saanut napattua paksusarvilampaista.

    Nauratti, kun kerroit, että sinulla on enää 11 osavaltiota käymättä. Minun on helpompi ilmoittaa tuo luku toisinpäin, eli että olen käynyt vasta kahdessa… Onhan sekin tietysti parempi kuin ei mitään, mikä olikin tilanteeni vielä vuosi sitten. Kyllä USA:ssa riittäisi vaikka mitä nähtävää.
    Jepa / Unelmatrippi on viimeisimpänä kirjoittanut: Kohti Suomea – ja mitä blogille nyt käy?My Profile

    1. Mulla iso osa osavaltioista on kertynyt jo lapsuusajoilta, eli siinä mielessä vähän ”huijausta” kun en ole itsenäisesti niitä kiertänyt. :) Vaikka on niitä nyt aikuisenakin kertynyt vino pino. Yhdysvalloissa asuessa onkin hyvä laskea osavaltioita, kun maan ulkopuolelle ei ihan hirveän usein tule lähdettyä.

  4. Näyttää kyllä aika aika täydelliseltä. Nyt on taas niin monilla näitä Jenkkireissuja tulossa ja menossa, että tuntuu ihan pahalta. :D Voi olla ettei lähivuosina ole meidän ohjelmassa Jenkit, mutta voi kuinka sinne kaipuu polttelee. Kyllä vielä joskus! :)
    Maarit on viimeisimpänä kirjoittanut: From Croatia to MontenegroMy Profile

    1. Mä hyrisen täällä tyytyväisenä vaan, että blogit on täynnä Jenkkejä, niin ei mulla tule liian iso hinku muualle päin maailmaa. :D

  5. Toi auringonnousupaikka on meilläkin vielä toivelistalla tämän reissun osalta!

    Hei tuosta ajomatkasta: 330km päivässä on kuitenkin aika paljon. Teittekö mitään trekkejä ja miten arvioit sen kuinka paljon eri paikoissa ehti fiilistellä? Yritetään vähän arpoa mikä olisi hyvä tapa kokeilla jenkkien roadtrippaamista, ja Uuden-Seelannin perusteella olisi voinut ajella vähän vähemmänkin.
    Miika ♥ Gia | matkakuume.net on viimeisimpänä kirjoittanut: Villidelfiineitä syöttämässä täydellisenä päivänä // Wild dolphins on a perfect dayMy Profile

    1. Me ehdittiin fiilistellä oikein hyvin, mutta jujuna olikin, että ensimmäisenä päivänä ajettiin yli 600km ja vikoinakin kahtena vähän enemmän. Siinä välissä sitten vaan pörrättiin rajoitetulla alueella Etelä-Dakotassa, ja maanantaina ajoa tuli hulppeat 30km. :)

      Käytiin patikoimassa Custer State Parkissa pari tuntia lauantaina, sunnuntaina möyrittiin se mainittu 4 tuntia ympäri luolia, ma-ti oltiin puskassa yhtäjaksoisesti toista vuorokautta ja torstaina käytiin vielä reilun tunnin kävelyllä Scotts Bluffilla.

      Yhdysvalloissa voi laskea suurimmalla osalla teistä matkanopeudeksi noin 100km/h (poislukien sitten ne vuoristot….), ja usein autosta käsin näkee niin hienoja paikkoja, ettei pitkätkään päivämatkat haittaa. Meillä tässä helpotti vielä se, että ei ollut pitkiä pakollisia siirtymiä, vaan yöpaikat oli suht lähellä toisiaan (alkua ja loppua lukuunottamatta), ja sitten siinä välissä ajoi sen verran kun jaksoi nähtävyydestä toiseen. Tätä lähestymistä voisin suositella, jos pidemmät matkat epäilyttää.

  6. Hienon näköistä seutua! Minkähänlaista tuolla on talvikuukausina (tässä suunnittelemme jenkkireissua joululle, tosin Kalifornia voittanee :))…
    Ansku BCN on viimeisimpänä kirjoittanut: Päivä RoomassaMy Profile

    1. Ymmärtääkseni pureva pakkanen, vinkuva viima ja lunta metreittäin. Moni nähtävyyksistä on talvikaudella auki vain rajoitetusti tai jopa kokonaan kiinni. Mutta turisteja tuskin näkyy montaa, että paikat saa kyllä melkein kokonaan itselleen tuolloin. ;)

  7. Sinnikkäästi olemme yrittäneet vastustaa kiusausta alkaa bongata USA:n osavaltioita. Emme edes viimeksi siellä käydessämme ostanut sellaista läpyskää, johon voisi ostaa magneetin per osavaltio: kerää koko sarja! Sinulla tietysti on sellainen jo?

    Maaorava on tosi söpö! Minulla on jopa nippu kirjoja chipmunkeista lemmikkinä, kun hamstereista aikoinaan haaveilin siirtyväni niihin, mutta sitten se jäi, kun tajusin, että ne liikkuvat sitten kotona kaikissa dimensioissa, hamsterit sentään pysyvät suunnilleen lattialla.

    Ja motellit Amerikassa ovat meidätkin yllättäneet usein positiivisesti!
    Pirkko / Meriharakka on viimeisimpänä kirjoittanut: #matkachat ?My Profile

    1. Ei ole tuollaista magneettitaulua! Kangasmerkkejä keräilin joskus, mutta sekin on jäänyt. Ehkä pitää ostaa kerralla koko lössi sitten, kun on melkein valmis. ;)

      Chipmunkit ovat todella söpöjä, mutta jotenkin vaikeita mieltää lemmikeiksi. Sen verran villejä otuksia ja liikkuvat ihan älytöntä vauhtia. :D

  8. Upeaa! Kaveri oli vaihto-oppilaana Etelä-Dakotassa 97-98 ja aina vähän naureskeltiin mihin osavaltioon joutui, mutta ehkä näin myöhemmin osaa yös vähän arvostaa näitä maisemia! :)

    1. Heh, voin kuvitella että teinille tuo Etelä-Dakota ei välttämättä ole mieluisin paikka. Myönnän, että omakin fiilis siitä oli, että ”sen verran kiva paikka että voisin tulla uudestaankin, mutta en kyllä asumaan…” ;)

  9. Haha tulee mieleen kerta kun ystäväni reissasi luoksemme Malesiaan ja ensimmäistä kertaa nähdessään tavallisen gekon oli aivan haltioissaan ja kuvaili sitä pitkään. Hassua.Mutta jossain vaiheessa luonnollisesti tuleekin tuo ”Ai se on vain biisoni, ei pysähdytä!”

    1. Heh, no tämä selittää, miksi Vietnamissa kahvilan omistaja katseli minua kummissaan, kun kuvailin heidän seinällään kiipeilevää gekkoa. :D

  10. ”Jälkimmäinen yö oli meluisampi, koska kojootit ulvoivat ja heinäsirkat sirittivät läpi yön.” Luin ensiksi, että ”mieluisampi” ja ihmettelin kovasti, miten joku voi pitää kojootin ulvontaa mieluisana :D
    Upeita kuvia!!
    Terhi / Muru Mou on viimeisimpänä kirjoittanut: Kesäinen Kuopio kuvinaMy Profile

    1. Olihan se tavallaan mieluisaa, kun ei ollut aiemmin viettänyt yötä moista konserttia kuunnellen, mutta samasta syystä myös hermostuttavaa. Luulen, että ensi kerralla osaan suhtautua meluun paljon neutraalimmin!

  11. Upeita maisemia ja kuvia! Varmasti hieno reissu ollut teillä, vaikka luolassa ryömiminen kuulostaa kyllä ahdistavalta…

    1. Ahdistavaa se myös oli alussa. Onneksi kesti noin pitkään, niin ahdistuksesta pääsi yli! Nyt mietin jo uusia luolia, mutta jos oltaisiin poistuttu luolasta jo tunnin jälkeen, niin en varmasti menisi uudestaan.

    1. Jos näit vain yhden, niin todennäköisesti ei ollut biisoni, nuo kun tykkäävät liikkua laumassa! Upeita eläimiä, ja varmasti niitä näkee ainakin Yellowstonessa – siinäpä syy lähteä sinne. ;)

  12. Kivalla tavalla tiivistetty matka numeroihin! Itekin pohtinut samantyyppistä lahestymistapaa roadtrippeihin, että jonain päivänä etenee pidemmän pätkän niin voi hetken aikaa jumitella ja sitten jatkaa taas.

    1. Joo, todella toimivaa, ja kaikkein parasta on kun voi yöpyä useamman yön samassa hotellissa. Itseä ainakin rassaa jatkuva kamojen pakkaaminen ja purkaminen sekä uuden majoituksen etsiminen.

    1. Musta tuntuu, että moni eurooppalainen roadtrippaaja näkee kerralla enemmän osavaltioita kuin minä näillä roadtripeilläni. Itsestä kun tuntuu, että aikaa on, niin nämä roadtripit ovat helposti lyhyempiä ja tutkiskelen osavaltioita ajan kanssa. Kestää sitten pidempään koluta kaikki. ;)

  13. Ihan mahtavia kuvia taas! National Park Service on ehdottomasti yks Yhdysvaltojen upeimpia juttuja. Me jo päätettiin, että ens kerralla kun suunnataan sinne päin maailmaa, niin keskitytään kansallispuistojen ja muiden NPS:n kohteiden kiertämiseen.

    1. Noita tuollaisia lännensaluunakyliä oli tuolla päin kymmenittäin, ja osa näytti todellakin kuin suoraan elokuvalavasteista. Tämä on ilmiö, jonka olen huomannut aiemminkin: sitä luulee, että joku juttu on totta vain Hollywoodissa, mutta oikeasti asia saattaa olla Yhdysvalloissa arkipäivää!

    1. Minä muuten googlailin, löytyisikö Crazy Horsesta infoa suomeksi, ja löytyi vain tuo Tampereen yökerho. :D Vähän nauratti, mihin kaikkialle intiaanipäällikön nimeä on oikein lainattu…

  14. National Park Service. <3 Musta on ihana surffaillakin vaan niiden sivuilla ja miettiä mihin kansallispuistoon haluan seuraavaksi ja mitä nähdä. :D Aika huikee tää teiänkin trippi ollut! Yellowstonessa kolmen päivän aikana jaksoi innostua vielä jokapäivä biisoneista, mutta kuvata niitä ei sentään joka kerralla jaksanut. :D
    Marikaw on viimeisimpänä kirjoittanut: Sleepless in SeattleMy Profile

    1. Meillä varmaan vaikutti, että ollaan nähty näitä biisoneita niin paljon muuallakin, mm. siellä Yellowstonessa sekä myös kotoisessa Coloradossa. Eivät siksi tehneet nyt niin isoa vaikutusta enää. Nehän on oikeasti vähän kuin poroja, isompia vaan. ;)



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge