Yhdysvaltoihin työluvan saaminen ei ole lyhyt prosessi, eikä sen pituutta välttämättä voi ennustaa. Etenkin viimeisen vuoden sisään USAn työlupaprosessi on nettilähteiden mukaan ruuhkautunut, ja viivästykset prosessissa ovat yleisiä.
Tässä minun työlupani tarina.
Lokakuu 2015. Minulle myönnetään USAn viisumi, johon kuuluu työlupa (Employment Authorization Document eli EAD). Tai kuuluu ja kuuluu – lupaa pitää hakea erikseen sen jälkeen, kun viisumi on myönnetty. Täytän lomakkeen, jossa kerron, minkä viisumin perusteella työlupaa anon, ja liitän mukaan kopion viisumista ja passista sekä pari passikuvaa. Lähetän pinkan papereita US Center of Immigration Servicelle (USCIS) eli paikalliselle maahanmuuttoasioita hoitavalle virastolle.
Marraskuu 2015. USCIS lähettää minulle kirjeen, jossa kerrotaan, että hakemukseni on vastaanotettu. Hakemuksen mukana lähetetty usean sadan dollarin shekki lunastetaan välittömästi.
Joulukuu 2015. Kerron kaikille, että saan työluvan todennäköisesti tammi-helmikuun vaihteessa, koska lain mukaan USCIS saa käyttää työlupakäsittelyyn korkeintaan 90 päivää. En ole kuullut kenestäkään, joka olisi saanut työluvan eli EADin merkittävästi lyhyemmässä ajassa.
Helmikuu 2016. Kolme päivää ennen 90 päivän aikarajaa soitan USCISin palvelunumeroon kysyäkseni hakemukseni tilaa. Asiakaspalvelija ei osaa sanoa siitä mitään, mutta yhdessä teemme Service Requestin, jossa pyydän asianomaista USCISin yksikköä kertomaan, missä mennään. Asiakaspalvelija pyytää ottamaan yhteyttä uudestaan, jos en ole saanut vastausta kolmeen viikkoon.
Kuluu kaksi ja puoli viikkoa, ja saan vastauksen, että hakemukseni on ”käsiteltävänä”. Soitan uudelleen asiakaspalveluun ja saan kuulla, että minun pitää odottaa 30 päivää edellisestä vastauksesta, ennen kuin voin tehdä uuden Service Requestin.
Maaliskuu 2016. 30 päivää on kulunut. Soitan ja teen uuden Service Requestin. Asiakaspalvelija pahoittelee tilannetta ja toteaa, että eiköhän prosessi nytkähdä eteenpäin ihan just. Viikkoa myöhemmin saan sanasta sanaan saman vastauksen, jossa kerrotaan, että hakemukseni on edelleen ”käsiteltävänä”.
Tässä vaiheessa olen selvittänyt, mitä voi tehdä, jos valtionvirasto ei seuraa kongressin säätämiä aikarajoja. Olen löytänyt oikeusasiamiehen (USCIS Ombudsman) nettisivuille ja luen sieltä, että hänelle voi valittaa, kun USCIS on ylittänyt lakisääteisen aikarajan 60 päivällä. Alan laskea päiviä.
Huhtikuu 2016. Hakemus on 55 päivää yliajalla, ja hermoni loppuvat. Soitan USCISille ja kysyn asiakaspalvelulta, eikö asiaa voi tosiaan mitenkään nopeuttaa. Empaattinen asiakaspalvelija kuulostaa jopa hivenen järkyttyneeltä, kun kerron, kuinka kauan olen odottanut, ja lupaa ohjata minut eteenpäin taholle, joka pystyy selvittämään asiaa tarkemmin.
Tämä seuraava taho, nyrpeän kuuloinen virkailija, kertoo, että voin tehdä seuraavan Service Requestin tällä kertaa vasta, kun edellisestä vastauksesta on kulunut 60 päivää, eikä näe mitään muuta keinoa nopeuttaa prosessia vaikka kuinka anelen. Totean, että minun pitää varmaan siinä tapauksessa tehdä valitus oikeusasiamiehelle, johon hän vastaa minulle: Well, that is your right – jonka jälkeen… joko linja katkeaa tai minulle lyödään luuri korvaan. Epäilen jälkimmäistä.
Hölmistyneenä asiaa googlatessa löydän useita tarinoita, joissa oikeusasiamiehelle on tehty valitus jo ennen 60 päivän aikarajaa. Täytän välittömästi oikeusasiamiehen kaavakkeen, ja löydän myös useita mainintoja valituksen tekemisestä ”omalle edustajainhuoneen jäsenelle” (congressman). Selvitän, kuka istuu meidän kotikaupunkimme vaalipiiristä Yhdysvaltain edustajainhuoneessa ja löydän hänen kotisivuiltaan lomakkeen, jonka voi printata ja täyttää, jos on ongelmissa USCISin kanssa. Lähden kaatosateessa käymään keskustassa sijaitsevassa edustajan toimistossa ja selitän surkeana tilanteen toimistolla päivystävälle juristille, joka lupaa viedä asiaa eteenpäin.
Kolme päivää myöhemmin saan viestiä sekä oikeusasiamieheltä että edustajan juristilta, että he ovat lähettäneet pyynnön USCISille nopeuttaa käsittelyä. Tästä alle viikossa USCISin nettipalvelussa hakemukseni tila on muuttunut ”vastaanotetusta” ”käsitellyksi”. Huhtikuun loppupuolella itse työlupa eli EAD, luottokortin kokoinen kuvallinen kortti, kolahtaa postiluukusta. Aikaa hakemuksen lähettämisestä on kulunut melkein tasan puoli vuotta.
2. toukokuuta 2016. Aloitan vihdoin työt. Hallelujah!
Mitä olisin voinut tehdä toisin?
EAD-prosessi on pitkä, tietoa on saatavilla hajanaisesti ja tuttujen kanssa käymieni keskustelujen perusteella ongelmia saattaa tulla missä tahansa vaiheessa prosessia. Minun omiin kokemuksiini pohjautuvat vinkit prosessin nopeuttamiseen ovat tässä:
- Tee ensimmäinen Service Request USCISille jo hyvissä ajoin ennen 90 päivän aikarajan loppua. Itsestä tuntui, etteivät Service Requestit paljoa auttaneet, mutta olen kuullut myös tapauksista, joissa EAD on tullut nopeasti Service Requestin lähettämisen jälkeen. USCISin omien ohjeiden mukaan ensimmäisen Service Requestin voi tehdä jo 75 päivää hakemuksen kirjaamisesta.
- Vaikka oikeusasiamies virallisesti käsittelee vain tapauksia, jotka ovat 60 päivää myöhässä, netissä moni on kertonut tehneensä valituksen jo aiemmin, mahdollisesti vain pari viikkoa hakemuksen myöhästymisestä. Oikeusasiamiehen valituksessa olennaiselta tuntui, että on lähettänyt ainakin yhden, mieluusti kaksi Service Requestiä, ja yrittänyt itse selvittää asiaa. Toinen vaikuttava asia tuntui olevan se, haittaako EADin viipyminen merkittävästi omaa elämää. Mitä paremmat perustelut, sen vakavammin oikeusasiamies ottaa asian.
- Edustajainhuoneen jäsenelle valittamiselle ei ole yleistä aikarajaa, ja tämä taho tuntui omalla kohdallani tehneen suurimman vaikutuksen tai ainakin ottavan tilanteeni henkilökohtaisimmin. Myös tässä kannattaa perustella, miksi sitä työlupaa oikeasti tarvitsisi just nyt heti eikä joskus. Itse painotin sekä tässä että oikeusasiamiehelle tekemässäni valituksessa, että olin ollut useassa haastatteluprosessissa jo pitkällä, ja työluvan puuttuessa en pystynyt vastaamaan suoraan siihen, milloin pystyisin aloittamaan, joka merkittävästi haittasi työnhakuani. Vaikka tämä tuntuu itsestäänselvyydeltä, se kannattaa pukea sanoiksi.
Entä miten sinne USAan oikein saa sen viisumin, jolla saa tehdä töitä? Tästä aiheesta lupaan kirjoittaa infopostauksen joskus toiste – ja jos tämä työlupaprosessi kuulostaa monimutkaiselta, niin viisumit ne vasta monimutkaisia ovatkin.
Onnea työpaikasta! Niin ja tietty sen mahdolliseksi tekevästä työluvasta! Puoli vuotta on tosiaan pitkä aika, huh. Mutta ei kai tässä kumman byrokratian maassa mikään ole ihme (tai sitten olen vain liian kyyninen). Mä olen muuten saanut ekan työlupani huomattavan lyhyessä ajassa – vain noin kuukausi (!) hakemuksen lähettämisestä! Juuri sain ilmoituksen työluvan uuden jatkonkin myöntämisestä, siihen meni pidempään, mutta alle 3kk kuitenkin. Onkohan mulla ollut hyvä tuuri vai joillakin, kuten sulla, vain tosi huono…
Mutta hei pointsit siitä, että oot valittanut ja vienyt asiaa eteenpäin! Ihan loistavaa! Ja hyvä tietää, että mekin viisumilaiset voidaan aina hakeutua congressmanin juttusille, vaikkei saada edes äänestää. ;)
hannael on viimeisimpänä kirjoittanut: Asun Kaliforniassa ja ikävöin kesää
Mä luulen, että tässä saattaa vaikuttaa myös se, mihin USCISin toimistoon hakemus päätyy. Nuo on jaoteltu osavaltioittain, joten ehkä Kalifornian hakemukset päätyy eri paikkaan kuin Coloradon? Tai sitten mulla ja parilla kaverilla täällä päin on vaan ollut ihan hemmetin huono tuuri. :D
No kyllä sielläkin kehtaavat virkaihmiset hörppiä kahvia kun pitäisi töitä tehdä. Ja tuo puhelinpalvelun röyhkeys o__O Onneksi nyt on luvat taskussa ja työt voi alkaa! Mua kiinnostais, minkälaisia hommia teet siellä :) Oma työnhaku ei Genevessä oo vieläkään tuottanut tulosta, vaikka läjäpäin olen lähettänyt hakemuksia ja ollut rekrytyyppien kanssa yhteyksissä. Täytyy pikkuhiljaa tosissaan laajentaa hakupiiriä…
Anna on viimeisimpänä kirjoittanut: Something to Digest
Olen IT-alalla, ja vaikka periaatteessa täällä on työvoimapula ja kova kysyntä alan osaajille, niin tuo hakemusten lähettely ja rekrytoijien kanssa juttelu sekä networkaaminen ehti tulla tutuksi. Tsemppiä työnhakuun!
Onneksi olkoon työluvan saamisesta! Täytyy ihailla kärsivällisyydestä, itse olisin repinyt hiuksetkin päästä tuollaisen jälkeen. Huh huh…. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tässä taisi auttaa, että jos nyt jossain päin maailmaa pitää odotella byrokratian pyörien pyörimistä, niin Boulder ei ole sieltä huonoimmasta päästä. ;)
Onnea kovasti Jenni tyoluvasta ja tyopaikasta! HIENO HOMMA! Uskomaton toi sun prosessi mutta osoittaa kylla taas niin hyvin kuinka on pakko olla taalla karppana kaikkien vahankin tarkeampien asioiden kanssa ja valittaa jos ei homma toimi. Hyva etta sait sen ja nyt eteenpain. Minkalaista tyota teet nyt taalla?
Todellakin, tuli taas nähtyä kuinka tärkeää on valittaa, mikä on toisaalta ikävää, kun ei voi luottaa siihen, että hakemukset vaan käsiteltäisiin järjestyksessä. Teen töitä IT-alalla, mutta sen tarkemmin työt pysyy vastedeskin blogin ulkopuolella. :)
Omien kokemusten perusteella kaiken sen säädön ja odottamisen vielä jaksaisi mutta kun siihen liittyy aikamoinen stressi kun niin iso osa elämää on kiinni näennäisen omavaltaisten, kasvottomien virkamiesten hyvästä tai huonosta tuulesta… Hyvä kun valitit. Onneksi olkoon luvan saamisesta lopulta, mahtaa työt maistua moisen odotuksen jälkeen! :D
PS. USCIS-lyhenteen C tulee muuten sanasta citizenship. Siinäkin asiassa, jos koskaan tulee sinulle ajankohtaiseksi, ollaan saman puljun armoilla.
Ensin kai pitäisi saada töitä. Ei työlupa tarkoita, että työpaikan saa heti. USA:ssa on sielläkin vaikea saada työtä.
USAssa vallitsee melkein täystyöllisyys, eli joitain alakohtaisia poikkeuksia lukuunottamatta täällä kyllä töitä saa, jos niitä vaan haluaa tehdä. Kuten kirjoituksessa kerroin, aloitin itse työt reilu viikko työluvan saapumisen jälkeen.
Hah, olisi näköjään pitänyt tarkistaa lyhenne! Mistälie olen päähäni saanut tuon väärän version. :) Ja osuit tässä naulan kantaan siinä, mikä tässä prosessissa oli raskainta!
No huh huh, aikamoinen prosessi! Onnea työpaikasta. :)
Kiitos! :)
Vaikeaa on se Amerikan kultamaassa. Mutta toisin se on meillä. Suomeen tuli viime syksynä 35000 tyyppiä ilman passia ja henkilöllisyys sekä ikä taidettiin keksiä vastaanottohaastattelussa. Valtiovalta on näistä ollut tekemässä milloin vientimyyjiä, milloin lapsenhoitajia, milloin koodareita.
Toivottavasti suomalainen, joka on ollut ns. suvakki huomaa ulkomaille muuttaessaan, että muualle on paljon vaikeampaa mennä.
Tässä on nyt mennyt sen verran pahasti sekaisin puurot ja vellit eli työperäinen maahanmuutto ja turvapaikanhakijat, että vaikea kommentoida mitään. Sen voin kuitenkin sanoa, että Yhdysvaltain maahanmuuttoprosessien rikkinäisyys oli toki tiedossa jo ennen tänne muuttoa. Aiheestahan isot amerikkalaisfirmat valittavat jatkuvasti, koska prosessien jähmeys haittaa heidän toimintaansa.
Onnea työluvasta (ja työpaikasta) :) Pitääkö siellä kuitenkin olla työpaikka valmiina ennen työluvan hakemista, vai saako sen muutenkin? Täällä Turkissa haetaan työlupaa jokaiseen työpaikkaan erikseen (mikäli ei ole kansalainen), ja haun hoitaa työnantaja. Se on pitkä ja kallis prosessi, pitää olla tarpeeksi hyvät perustelut miksi ulkomaalainen on parempi tässä työssä, kuin paikallinen, ja sen lisäksi firmalla täytyy olla tarpeeksi suuri liikevaihto ja muita vaatimuksia, mitä en edes muista. Käytännössä työlupaa ei täällä turistirannikolla saa tai sitä ei edes haeta, koska kuka tahansa paikallinen pystyy tekemään saman työn (poisluettuna esim. matkaoppaat).
Vaatimukset työlupaan riippuvat viisumityypistä. Itselläni ei tarvinnut olla, mutta toisaalta montaa viisumia ei saa ellei ole jo työpaikkaa valmiina, ja joillain viisumeilla työnteko on rajoitettu vain siihen työpaikkaan, joka oli viisumia haettaessa. Vastaus siis lienee, että ”It’s complicated”, ja usein viisumin saaminen on vaikeaa tai mahdotonta vaikka työpaikka olisikin odottamassa. Monia viisumikategorioita kun on rajoitettu lukumääräisesti, eli vain tietty määrä vuodessa voi työperustaisen viisumin saada. Mutta tästä ehkä lisää siinä viisumipostauksessa, jota lupailin. :)
Mikä viisumi sinulla siis on? Jos ei tarvinut olla työtä etukäteen tiedossa? Itse kamppailen juuri näiden kanssa, kun kaikki prosessit kariutuu kun pitäisi olla jo lupa kun haet töitä ja toisaalta en saa lupaa kaiketi haettua jos ei ole jo työtä tiedossa?
Mulla oli tuossa vaiheessa puolisoviisumi, joka oikeutti EADin hakemiseen. Tämä tieto ei valitettavasti taida ketään USAan muuttamista suunnittelevaa auttaa.
Mikä viisumi sinulla siis on? Jos ei tarvinut olla työtä etukäteen tiedossa? Itse kamppailen juuri näiden kanssa, kun kaikki prosessit kariutuu kun pitäisi olla jo lupa kun haet töitä ja toisaalta en saa lupaa kaiketi haettua jos ei ole jo työtä tiedossa? Eikö työlupaa haettaessa aina tarvitse olla jo työ tiedossa?
Itse odotin täysin saman ajan työviisumia pohjoisnaapurissa eli Kanadassa. Menin viime heinäkuussa naimisiin kanadalaisen puolisoni kanssa ja vihdoin lokakuussa saatiin kaikki paperit hakuprosessiin kerättyä. Työviisumin piti tulla 2-4 kuukaudessa mutta melkeen 6 meni odotellessa… eipä nuo viisumiasiat koskaan kovin yksinkertaisia saatikka nopeita ole!!
Ikävä kuulla, että sielläkin voi venähtää odotus paljon luultua pidemmäksi. Se tässä kaikkein eniten ainakin minua kismitti, että prosessin keston arviointi etukäteen oli mahdotonta. Onnittelut kuitenkin sinnekin siitä, että työviisumi vihdoin tuli!
Onneksi olkoon tyoluvasta ja tyopaikasta! :)
Kiitos! :)
Onnea työluvan saamisesta ! Ja tietty työpaikasta myös. Prosessi on hankala ja ainakin alkuaikoina törmäsimme virkailijoihin, joita ei juuri ilolla muistele. Viime käynti paikallistoimistossa (Durham NC) oli sitten luokkaa – ”en olisi uskonut, kuinka mukavia ihmisiä olivat”. Hieno homma !