Kokiksen piilomainosmaailma

Coca-cola signs

Atlantalainen Coca Cola Company on perustanut kotikaupunkiinsa World of Coca Cola -museon, jossa kävimme syksyllä. En voi rehellisesti suositella museota kuin suurimmille kokisfaneille, juuri sopivan ikäisille lapsille tai niille, jotka tykkäävät maksetuista mainoksista, joissa maksajana on itse.

World of Coca Cola

Tämän tytsyn piti olla joku ”the famous” kokismaskotti. Onko kukaan nähnyt ennen?

Museo alkaa we’ve got people from all over the world visiting, where you all from?-hehkutuksella ja viiden minuutin mainosvideolla, jonka jälkeen museossa saa kierrellä vapaasti. Suurimpana nähtävyytenä hehkutetaan The Vaultia, jossa kerrotaan yrityksen historiasta hyvin hehkutuspainotteisesti, suurimpana hehkutuksen aiheena – ooh – kokiksen salainen resepti! Jotta historiassa pääsee eteenpäin, ainakin osan ryhmästä täytyy hyppiä ja pomppia (eli ”saada kiinni varas” tai ”noutaa reseptin ainesosat”), ja viimeisenä pääsee näkemään valo- ja savuefektein koristellun turvaholvin, jossa reseptin sanotaan olevan. Uppoaa tietyn ikäisiin lapsiin, harvemmin aikuisiin.

The Vault

Ovi, jonka takaalta resepti löytyy. Cool, eh?

Aikuisiin uppoaa sen sijaan hyvinkin kirjaimellisesti laaja maistelualue, jossa on tarjolla hanoissa kaikkia kokismakuja sekä useita Coca Cola Companyn muita juomia ympäri maailmaa. Suomella ei ollut hanaa, mutta jotain virolaista litkua, josta en ollut aiemmin kuullutkaan, sai juoda niin paljon kuin napa veti.

Coke Tasting

A Taste of Africa

Miehet totesivat tässä vaiheessa, että museon kiinnostavin osio on tässä, ja suuntasin yksin taide- ja esinenäyttelyihin. Vaihtuvana taidenäyttelynä oli David Claymanin mielettömän hienoja puuleikkaustöitä, jotka olivat teeman mukaisesti kokispullon muotoisia.

David Clayman: Abstract Wood Constructions

David Clayman: In Gear

David Clayman: In Gear. Tällaisen voisin ottaa seinälleni.

Coke Shoe

Esinenäyttelyssä esiteltiin kokistölkeistä askarreltuja käyttötavaroita

Memory of Coke

Näyttelyyn sai jättää oman henkilökohtaisen Kokismuistonsa

Esinenäyttelyssä käsiteltiin myös Kokiksen vuoden 1985 skandaalimainen maunmuutosyritys. Kokis vaihtoi reseptiään pariksi kuukaudeksi, jonka aikana julkinen vastustus oli niin kovaa, että alkuperäinen resepti palautettiin. Näyttelyssä oli esillä mm. vanhan reseptin muistokonsertti-LP.

RIP Coke

Old Coke Commercials

Pienessä elokuvateatterissa esitettiin vanhoja TV-mainoksia eri vuosikymmeniltä

Tässä vaiheessa palasin nappaamaan miehet mukaan ja kävimme vielä yhdessä katsomassa museossa sijaitsevan pullotusjärjestelmän, jota juuri sillä hetkellä pestiin, joten emme nähneet sitä toiminnassa. Jo pullotetut pullot sen sijaan vilisivät museon katossa kohti uloskäyntiä, missä jokainen sai ikioman museokokispullonsa muistoksi.

Coke Bottling Line

Olen nähnyt varmaan kymmenisen eri pullotuslinjastoa elämäni aikana, ja jostain syystä vain yksi tai kaksi on ollut toiminnassa vierailuhetkelläni. Kertooko tämä järjestelmien käyttöasteesta vai minun karmastani?

Coke Bottling Line

Loppujenlopuksi museon esine- ja taidenäyttelyt olivat ihan mielenkiintoiset, ja toki oli hauskaa päästä litkimään limsaa. Silti koko ajan oli tunne, että on sisällä massiivisessa mainoksessa, erityisesti kun museon joka kulmassa yritettiin saada vierailijat kuvauttamaan itsensä kokiskarhun tai kokisjoulupukin kanssa (ja lunastamaan kuva myöhemmin sievoiseen hintaan), ja museokauppa oli sekä valtava että ylihintainen. Itse vierailimme museossa osana Atlanta Citypassia, mutta täyteen 16 dollarin hintaan en voi suositella.

Coke Bottle Art





7 kommenttia aiheesta “Kokiksen piilomainosmaailma”

  1. Olipas hauska päästä mukanasi kulissien taakse, vaikkakin mainokseen :-) Kiitos! Kokis-addiktina paikka voisi sopiakin minulle… Jotenkin ällötti tuo kirje ja kuinka hieno sormus oltiin tiputettu limuun, yäk!

    1. Itse pidin tuota kirjettä kamalan romanttisena, mutta olet oikeassa, ällöähän se on. Kiitos, että muutit mielessäni romanttisen kirjeen hetkessä ällöksi! :D

  2. Hehe, sori ilonpilaamisesta :-) Kuvittelin tietenkin, kuinka siihen joku (minä) voisi kulautellessa helposti tukehtua ja ehkä vanhassa sormuksessa (uudessakin) on kaikenlaisia pöpöjä, jotka lilluvat sitten siinä juomassa. Ja sitten kun sen saa sieltä pullosta ulos, niin on kädessä sellainen sokerista tahmea sormus, joka täytyy kai nuolla puhtaaksi :-)

  3. ^Haha, Sannabanana, susta ei ehkä isona tule Kauniiden ja rohkeiden käsikirjoittajaa. :D

    Hienoja nuo taidepullot! Cokisesta vois saada todella kiinnostavankin näyttelyn aikaan, jos siis sen näyttelyn ei tarvitsisi olla pelkkää mainosta. Esim. rokotekampanjoissa käytetään hyväksi Coca Colan markkinointia, tai lähinnä tarkastellaan, miten se sitä sokerijuomaa on levitetty. Pienimmästäkin kylästä kun löytää (kuulemma) Coca Colaa.

    1. Minäkin tykkäsin taidepulloista. Harmi, että seura ei ollut pätkän vertaa kiinnostunut, joten ”mennään nyt eteenpäin” -painostus oli armotonta. ;)

      Nuo taide- ja esinenäyttelyt olivat kyllä kiinnostavia, ja näin jälkeenpäin kuvia katsellessa mietin, että olisin voinut nauttia niistä huomattavasti enemmänkin… jos sisääntullessa ei olisi ollut sitä mainoshehkutusta, joka loi pohjavireen muulle museolle. Tuntuu, että tässä oli taas yksi niistä kuuluisista kulttuurieroista, koska paikalliset (tai no, amerikkalaiset – tulijoita oli oikeasti ympäri USA:ta, ja ulkomaalaisia oli meidän lisäksi muitakin) vaikuttivat siinä kohtaa innostuneilta.

  4. Mä muistan sen kokiksen maun muutosyrityksen -85! Me oltiin silloin Floridassa ja siitä nousi tosiaan hirveä hulabaloo. Itse kyllä tykkäsin uudesta enemmän.

    1. Se, että jostain limsan maunmuutoksesta syntyy suuri hulabaloo, kertoo varmaan siitä, että ihmisillä keskimäärin on asiat aika hyvin. First world problems. :)



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge