Vuosi Luxemburgissa

Tasan vuosi sitten saavuin tänne Luxemburgiin parin matkalaukun ja jetlagin kanssa, ilman kunnollista käsitystä tulevasta asuinmaastani tai edes työstä, jonka takia tänne olin saapunut. Tiesin vain, että maassa puhuttiin kolmea kieltä, joista minä en osannut yhtäkään. Nyt vuotta myöhemmin on aika katsoa, mitä kulunut vuosi on pitänyt sisällään.

MAALISKUU 2013

Muutin Luxemburgiin maaliskuun puolivälissä, ja ykköstavoitteena oli etsiä mahdollisimman nopeasti pysyvämpi asunto AirB&Bn kautta vuokratun huoneen sijaan. Ravasin asuntonäytöissä joka ilta ja jo viikon kuluttua emmin kahden asunnon välillä. Ykkösvaihtoehtoni karsiutui lopulta siksi, ettei siihen saanut alle kahden vuoden vuokrasopimusta, ja nykyään voin olla tästä vain tyytyväinen, koska kyseisen asunnon sijainti ei näin jälkikäteen arvioituna ollut niin hyvä kuin mitä silloin hataralla kaupunkikuvallani luulin. Asunnon löydyttyä kävin paljon kävelyillä tavoitteena oppia kulkemaan uudessa kotikaupungissani, ja ihmettelin kaupunkia halkovia syviä rotkoja sekä toimistotalojen takapihailla laiduntavia lampaita. Maalis-huhtikuun vaihteessa oli pääsiäinen, jolloin ajattelin alunperin lähteä Suomeen, mutta lopulta kun pomo antoi luvan yhdelle ylimääräiselle lomapäivälle, palasin Georgiaan Iiron luokse.

HUHTIKUU 2013

Huhtikuussa palasin pääsiäisloman jälkeen maahan suoraan vastaanottamaan uuden asuntoni avaimet, ja iltapäivällä kävimme työkaverin kanssa noutamassa minulle patjan. Loppukuu meni huonekaluliikkeen kanssa säätäessä, huonekaluja kasatessa ja viallisista huonekaluista reklamoidessa; en suosittele Roller-huonekaluliikettä kenellekään. Viikonloppuisin ehdin käydä patikoimassa ja linnoja katsomassa sekä Suomi-Luxembourg-seuran mukana Belgiassa maistelemassa oluita ja suklaita, ja loppukuusta sisareni piipahti luonani työmatkansa yhteydessä, jolloin kävimme katsomassa Viandenin linnaa. Vappua juhlimme suomalaisporukassa asianmukaisesti sadesäässä.

TOUKOKUU 2013

Toukokuun alussa Iiro tuli käymään Luxemburgiin, mutta kaikki ei mennyt ihan nappiin, kun myöhästyneen lennon ansiosta Iiro jäi viideksi tunniksi jumiin saksalaiselle vaihtokentälle. Kävin siis yksin EU-tuomioistuimen avoimissa ovissa kuuntelemassa kaverin pitämää kierrosta suomeksi ja hain Iiron kentältä vasta illalla. Lopun aikaa sää suosi meitä: kävimme patikoimassa, Iiro kierteli kaupunkia minun töissä ollessani ja tapasimme töiden jälkeen terassilla jäätelön merkeissä. Parilla lomapäivälläni vuokrasimme auton (maksoimme Audi A1:stä, saimme Audi A6:n) ja kävimme ensin Bastognessa katselemassa toisen maailmansodan paikkoja ja lähdimme sitten Ranskaan Verduniin ensimmäisen maailmansodan tunnelmiin. Sieltä jatkoimme matkaa Alsacen viinitiloille, ja takaisin tullessa kävimme vielä katsomassa Maginot-linjan bunkkereita, eli aika sotahistorian täyteinen viikko.

Pian Iiron lähdettyä takaisin Yhdysvaltoihin minä suuntasin työmatkalle Lontooseen ja Strasbourgiin, josta jälkimmäiseen ystäväni tuli mukaan, ja yritimme epätoivoisesti etsiä kaupungista sporttibaaria, joka olisi näyttänyt lauantai-iltapäivän Suomi-Ruotsi-jääkiekko-ottelun. Loppukuusta sain vihdoin viimeiset huonekaluni sekä juhlin kaverin läksiäisiä, ensimmäisiä pitkässä sarjassa. Luxemburg on monelle vain nopea pysähdys elämässä.

KESÄKUU 2013

Kesäkuussa pyörin alkukuusta Luxemburgissa: majoitin sohvasurffaajan, jonka kanssa kiersin kaupunkia; kävin patikoimassa, linnavierailulla ja kulttuuririennoissa, mm. konsertissa ja taidenäyttelyn avajaisissa; ja ensimmäistä ja todennäköisesti viimeistä kertaa hyppäsin laskuvarjolla. Kuun puolivälissä piipahdin Champagnessa, jossa tapasin Pariisissa kuukautta viettävän kaverini, ja juhannukseksi lähdin lomailemaan Iiron luokse Georgiaan ja Floridaan. Minulla on mielikuva, että kesäkuu olisi ollut Luxemburgissa kylmä ja ankea, mutta kuvissa pilkahtelee myös aurinko.

HEINÄKUU 2013

Loma jatkui Floridassa vielä heinäkuussa, missä kävimme fiilistelemässä kuuraketteja Kennedy Space Centerissä ja nautimme rantalomailusta yhdessä Iiron siskonperheen kanssa. Takaisin Georgiassa kävin elämäni ensimmäisessä aidossa baseball-pelissä, mistä huolimatta oli tietenkin selvää, että Atlanta Bravesin faneja tässä ollaan. Yhdysvalloista jatkoin lomaa Suomeen, jossa grillailin perheen kanssa, pikniköin Äiti-Q:n ja parin muun kaverin sekä heidän lastensa kanssa, ja lähdin siitä sitten suoraan saaristomökille Sydneystä samana päivänä lennähtäneen Annan kanssa parantelemaan jetlagia. Yhdessä jatkoimme mökkeilemään Mintun mökille järven rannalle.

Luxemburgiin palattuani lähdin saman tien työmatkalle Ranskaan, tarkalleen ottaen erääseen linnahotelliin Pariisin lähelle (lykästää välillä minuakin työmatkakohteiden kanssa!), mutta se ei kestänyt kuin pari päivää. Kun vihdoin palasin oikeasti Luxemburgiin, tiedossa oli päivisin intensiiviranskankurssi kahdeksasta neljään ja iltapäiväisin ja viikonloppuisin upeat säät, joista nautin patikoiden ja pulikoiden. Kuun lopussa asuntoni oli vihdoin siinä kunnossa, että sain järjestettyä tuparit.

ELOKUU 2013

Elokuussa sekä hyvä sää että ranskantunnit jatkuivat, ja Luxemburgissa kaupungin järjestämä Summer in the City toi kaduille mm. sirkustaiteilijoita. Lähdin kuitenkin elokuussa pois tämän kaiken luota takaisin Yhdysvaltoihin, jossa parin Georgiassa vietetyn päivän jälkeen lähdimme kaveripariskunnan kanssa roadtripille Arizonasta Kaliforniaan. Matkalla näimme peräti kolme upeaa kansallispuistoa – Grand Canyon, Death Valley ja Yosemite – ja kesän jatkunut tavoitteellinen urheilu tuotti tulosta, kun onnistuimme patikoimaan Yosemiten Half Domen huipulle. Patikointi Yosemitessa oli aivan huippua, mutta samalla kyseessä taisi olla koko kesän terveydelle vaarallisimmat hetket, ja hyppäsin kuitenkin kesäkuussa laskuvarjolla. Reissu päättyi San Franciscoon, jossa vierailimme Alcatrazissa ja lopun aikaa keskityimme nauttimaan kaupunkilomasta.

Luxemburgissa kesä läheni loppuaan, kun suurherttuan linna avattiin vieraille ja Schueberfouer-tivoli saapui kaupunkiin. Elokuun viimeisen viikonlopun vietin kavereiden kanssa kuitenkin Pariisissa, jossa meitä hellittiin helteellä.

SYYSKUU 2013

Syyskuu oli kyläjuhlien aikaa. Palasin Pariisista mukanani kaksi kaveria, jotka viipyivät Luxemburgissa pari päivää ennen paluutaan kotiin, ja joiden kanssa tuli käytyä Schueberfouerissa syömässä ja laitteissa useampaan otteeseen – kuten myös muiden kavereiden kanssa seuraavan reilun viikon aikana. Schueberfouer on ehkä vähän liian iso tapahtuma, jotta sitä voisi kutsua kyläjuhlaksi, mutta varsinaisia kyläjuhlia olivat esimerkiksi Dräi Eechelenin vuoden 1643 tapahtumien uudelleennäyttely, Melusinan valojuhlat Neumunsterin luostarinpihalla, Mosel-joen varren viinitilojen avoimet ovet – Luxemburghan on viinialuetta, ja viininviljely on yksi tärkeimmistä maatalouden muodoista – sekä yritysten avoimet ovet, jolloin pääsin vierailemaan kaverin kanssa paikallisella juustotehtaalla. Namnam. Piipahdin myös päiväretkellä Saksan puolella Trierissä tutustumassa paikalliseen roomalaishistoriaan (ja ehkä vähän shoppailemassa), Belgiassa Orvalin luostaripanimon avoimien ovien päivässä (millä matkalla onnistuin tankkaamaan bensaa dieselautoon, tuli oluelle vähän hintaa) sekä Suomessa tapaamassa Iiroa, joka oli siellä työmatkalla. Ja totta kai aina Suomessa käydessä näkee myös kavereita ja heidän jälkikasvuaan, joka kasvaa niin kovin nopeasti.

Seuraavat puoli vuotta sitten seuraavassa postauksessa!

Kirjoittajasta

Jenni

Jenni muutti ulkomaille kesällä 2012 ja on siitä lähtien ihmetellyt maailman menoa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Blogissa tutustutaan nähtävyyksiin, kulttuureihin ja ihmisiin sekä eletään ulkosuomalaisen arkea, yleensä pilke silmäkulmassa. Erityisenä kiinnostuksenkohteena patikointipolut kauniin luonnon keskellä ja maailmanperintökohteet missä vaan. Nykyinen asuinpaikka Boulder, Colorado, USA.

5 kommenttia postaukseen “Vuosi Luxemburgissa”

  1. Onnea vuosipäivästä siellä Luxemburgissa! Mielenkiintoista luettavaa nuo eri kuukausien jutut kuvineen :)

  2. Siellahan vietetaan vuosipaivaa! Onnea! Meilla meni neljas vuosipaiva (tanne rapakon taaksen muutosta) ohi sujuvasti arjen pyoriessa mutta kylla sita aina jaa valilla miettimaan etta kuinka kauan taalla on oltu ja mita on tullut tehtya. Siella ei ainakaan levata laakereilla. :D

    1. Hahhah, no mulla saattaa olla vähän vähemmän tekemistä siinä arjen pyörittämisessä, kun yhden hengen taloutta pyöritän. ;) Välillä tulee fiilis, että onko täällä oikeastaan tullut tehtyä mitään, mutta tätä kirjoittaessa ja kaiken mieleen palautuessa totesin että joo, on tässä sen verran nähnyt ja kokenut että voi ihan tyytyväinen olla…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge