Kuten edellisessä postauksessa selostin, onnistuin jättämään läppärilaukkuni Denverin lentokentälle. Detroitiin laskeuduttuani selvisi, että laukku oli löytynyt, joten Amsterdamin kohdalla rupesin miettimään, miten pääsisin Luxemburgiin saavuttua kotiini. Kotiavaimet nimittäin jäivät kyseisen läppärilaukun taskuun.
Minulla on toki vara-avaimet, joita normaalisti säilytän työpaikalla, mutta nyt ne olivat jääneet edellisen käyttökerran jälkeen kotiin. Raahasin lentikentältä huonosti koneessa pilkityn yön jälkeen ja verskat jalassa itseni ja matkalaukkuni töihin, josta käsin soitin isännöitsijälle. Hänellä ei ollut vara-avainta, joten pyysin työkaveria soittamaan vuokranantajalleni, joka puhuu kolmea kieltä, joista yksikään ei ole englanti. (Ranska sen sijaan löytyy repertuaarista.)
Kuuntelin vierestä puhelua ja ymmärsin, ettei vuokranantajallanikaan ole avainta asuntooni. Puhelun jälkeen opin uuden sanan: pompier – palomies. Kuulema heillä olisi keinot avata ovi. Päätin kuitenkin turvautua perinteiseen lukkoseppään.
Lukkoseppä tuli paikalle nopeasti ja totesi, että lukkoni ovat sen verran hyviä ettei niitä saa rikkomatta auki. Uudet lukot maksaisivat jopa tonnin. Kiitin kohteliaasti ja kieltäydyin tällä kertaa palveluksista. Sen sijaan soitin kaverilleni, voisinko tulla yöksi hänen sohvalleen, ja lähdin ostamaan kaupasta vaihtovaatteita ja sampoota.
Minun selvitellessä yösijaa Iiro heräsi valtameren toisella puolen, kaivoi avaimet laukustani ja lähti selvittämään niiden postittamista. UPS ei suostunut toimittamaan Luxemburgiin pikana, enkä minä suostunut odottamaan 3-5 päivää, mutta Fedex lupasi kahden päivän toimituksen huokeaan $58 hintaan. Huomattavasti huokeampi siis kuin vaihtoehdot, totesin.
Sitten vain jännittämään, miten lähetyksen käy. Avainten reitti vei ensin Indianapolikseen, josta ne lähetettiin kohti Pariisia. Keskiviikkoaamuna kerrottiin jo, että avaimet oli ladattu toimituspakuun Luxemburgin rajalla, ja tasan klo 12 työpaikan respasta tuli soitto. Mitään en respaäijän ranskasta ymmärtänyt, mutta Fedex???-kysymys tuotti myöntävän vastauksen, ja riensin alakertaan.
Ikinä en ole ollut näin tyytyväinen päästessäni kotiin. Ihan kiva ehtiä olla kotona yksi ilta, sillä huomenna lähden pitkäksi viikonlopuksi Suomeen, ja pitäisi tässä pyykkiäkin pestä.
Tämä postaus on muuten kirjoitettu kännykällä, kun se läppäri on yhä toisella puolen maailmaa. Ansaitsen mielestäni tästä hyvästä jonkinlaisen papukaijamerkin.
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Running With Wild Horsesin Veera. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @muorra.
Ehdottomasti kymmenen pistetta ja papukaijamerkki tasta suorituksesta (siis kannykalla postaamisesta). :) Ei nimittain ollut mikaan ihan pieni juttu. Ihanaa etta sait avaimet suht nopeasti. Olishan se ollut kiva paasta kotiin pitkan reissun jalkeen mutta ehka tuo kustantaminen oli hiukkasen huokeampi kuin uusien lukkojen laittaminen. :) Mukavaa Suomen reissua!
Kiitos papukaijamerkistä, mahtavaa että joku arvostaa! :D Olin sen verran heikoilla jo siinä laukkuja raahatessa, että jos en olisi jo etukäteen varmistanut, että pääsen tarvittaessa kaverin luokse yöksi, niin olisin varmaan kärsinytkin nahoissani lukkojen vaihtamisen kustannukset. Ihme kyllä, sillä hetkellä minua esti myös ajatus siitä, että mitä ne naapuritkin sanoisivat, jos rupeisin porauttelemaan lukkoja irti. Tuntui ajatuksena jotenkin niin nololta… (ja matkalukun rahaaminen H&M:ään sitten ei ollut?)
Oho, olipa tilanne… mutta lopulta selvisit kyllä aika vähällä. Toivottavasti saat kadonneen laukkusikin takaisin! :)
Ajattelin, että siinä menisi pari viikkoa, mutta Iirolla tulikin yllättäen reissu Suomeen, joten saan sen jo nyt viikonloppuna. Jee! :)
Toinen papukaijamerkki siitä että selvisit koko souvista joutumatta täysin hermonrauniolle! Miten vuokranantajallakaan ei ole vara-avainta… No eipähän tarvitse pelätä että tulee pyytämättä kylään! Voitko teettää ylimääräisen varakappaleen itse vastaavan välttämiseksi?
Minä pidin jotenkin tosi omituisena kanssa sitä, että missään ”ulkopuolisella” ei ole vara-avainta. Suomessa isännöitsijällä olisi yleisavain ja vuokranantajalla oma kappaleensa, mutta täällä se ilmeisesti nähtäisiin yksityisyyden loukkauksena. Tai siis tämä kyseinen vuokranantaja näkee. Tässä ollaan täällä päin aika kahtiajakoisia, sillä toisaalta olen kuullut juttua vuokranantajista, jotka käyvät tarkastelemassa asuntoja päiväsaikaan, kun niiden asukkaat ovat poissa.
Varakappalehan minulla siis on jo, ja nyt se on siirretty eteisen naulasta työpaikalle pöytälaatikkoon. Töihin sentään pääsee 24/7 tarvittaessa henkkareilla. :)
Meillä on muuten sama homma, että vuokraisännällä ei ole talolle yhtään avainta. Avainten luovutus oli lisäksi suorastaan rituaali, jossa vuokraisäntä ensin näytti, että näin hänellä on nyt kädessään KAIKKI talon 4 avainta ja näin (laittoi ne mun käteen) KAIKKI avaimet on nyt meillä. Ja lopuksi vielä painotti, ettei hänellä todellakaan ole YHTÄÄN avainta taloon. Ehkä tämä show saattoi myös johtua siitä, että vuokraisäntä sattuu olemaan lakimies. :)
Komppaan Pilviä toteamalla, että itse olisin vastaavassa tilanteessa ollut ihan hermona ja olisin jopa saattanut tirauttaa pienet turhautumis-itkut. :D
Mä olisin selvästikin tarvinnut tällaisen rituaalin, jotta olisin tajunnut, kuinka tärkeää on pitää vara-avainta kodin ulkopuolella. Olen jotenkin tottunut ajatukseen, että isännöitsijältä voi aina tilata avauksen, ja se sitten maksaa jotain, mutta ei mitenkään kohtuuttomasti.
Mulla ei itkeskely tullut mielenkään, kun siinä väsyneenä rinkka selässä pyörin kaupungilla vaateostoksilla. Päässä pyörivä nauha oli enemmän mallia ”sapettaa sapettaa sapettaa niin vimmatusti”.
Vaikeaa kuvitella, että kotiinpaluu voisi mennä noin vaikeaksi, mutta joskus vain käy niin, ettei oikein mikään mene putkeen :/. Hyvä, että homma kuitenkin hoitui :).
No kahden päivän viivästys tässä tuli kotiinpaluuseen, eli on se silti yhden päivän vähemmän kuin mitä tammikuussa Polar Vortex -lentoliikennekaaoksen aikaan. ;)
Oh no, mikä show :) Ja mulle voisi käydä juuri noin! Kerran melkein kävi, kun jätin käsilaukkuni turvatarkastukseen (onneksi Helsingissä), kun olin muutenkin jo myöhässä ja boarding oli jo alkanut. Olin juuri ehtinyt juosta kauas portilleni, aloin kaivamaan henkkareita käsilaukusta ja siinä vaiheessa huomasin, että mulla on vain läppärilaukku mukana. Juoksin äkkiä takaisin, mutta turvatarkastajat olivat jo vieneet laukkuni ja kuuluttivat minua juuri. Sitten piti vielä odotella, että kuuluttaja tulee laukun kanssa takaisin ja juosta taas kerran takaisin sinne portille. Ehdin, kun koneen lastauksessa oli jotain häikkää ja kone lähti myöhässä :)
Melkein sama kuin mitä mulle kävi! Sillä erotuksella, että tosiaan mitään ei kuuluteltu, eikä kukaan turvassa tiennyt, missä laukku saattaisi olla – todennäköisesti jonkun siivoojan siivouskärryssä tms vuoron loppumiseen saakka. Helsinki-Vantaalla palvelu selvästi vähän parempaa!
Pisteet kärsivällisyydestä! Voin vain kuvitella kuinka hyvältä on tuntunut viimein päästä kotiin. Kun muutenkin kotiin on mukava reissulta palata, mutta että vielä pitkän ylimääräisen odottelun ja asioiden selvittelyn jälkeen.
…ja siis omat tavarat, omat vaatteet, oma jääkaappi, oma aivan ihanan pehmeä sänky! Kyllä kelpasi eilen röhnöttää sohvalla, ja tänään ihan uudella energialla taas liikkeellä. :)
Kyllä arvostan! Aika hienolla asenteella olet tuostakin selvinnyt! :) Ja onneksi se läppärikin tulee kohta luoksesi. Voin vaan niin kuvitella, kun pitkän lentoputken jälkeen kömpii työpaikalle (!) ihan räjähtäneenä selvittämään asioita ja siitä sitten vielä suoraan sinne H&M:n myymälään. :D Ei siis varmasti ollut hauskaa juuri sillä hetkellä, mutta mieti minkä tarinan saat tästäkin tapauksesta jatkossa kertoa! Ja hei, ainakin voit luottavaisin mielin oleskella nyt asunnossasi, avainta ei ole kellään ulkopuolisella ja lukotkin on niin vahvat ettei niitä noin vain murreta! Tosin jatkossa ehkä kannattaa se vara-avain jättää jonnekin turvalliseen paikkaan asunnon ulkopuolella.
En ollut ajatellutkaan tuota, että voin tästä lähtien oleskella turvallisemmin mielin kotonani, mutta totta tuokin! Tosin eipä mulla taida mitään varastettavan arvoista kotona ollakaan: läppäri ikivanha, telkkari minikokoinen, ja koruissa ei kovinkaan montaa arvokiveä. Kokisivat siis murtovarkaat karvaan pettymyksen, ja sen takia taitavatkin lehtitietojen mukaan keskittyä loottaamaan pohjoisen omakotitaloja. ;)
Huh huh miten sun seikkailu päättyikään! Aika ripeää toimintaa FedExiltä. Toivottavasti saat läppärisi pian takaisin :)
Elättelin toiveita, että Fedex olisi ehtinyt jo tiistaiksi, mutta pitää tähänkin olla tyytyväinen – ja siihen, että olin vielä puhelimen ääressä, kun soittivat respassa, koska viisi minuuttia myöhemmin olisin ollut jo lounastauolla!
Pisteet lähtevät täältä myös kännykältä blogaamiseen ja siis tuon koko härdellin hoitamiseen kotiin noin hyvin!! Apua, pitääkin katsoa missä mun avaimet ovat!!!!! :)
Se on ihan hyvä selvittää, jos ei ole selvillä. :D
Uh-oh! Sinulle on sattunut ja tapahtunut. Onneksi sait edes fedexilla avaimet suhteellisen nopeasti.
No niinpä. Vieläkin ihmetyttää, että UPS ei suostunut samaan. En ole varma, oliko kiinni oikeasti UPSista vai osaamattomasta yksittäisestä työntekijästä lähetyspisteessä…
Aivan uskomaton suoritus!
Kiitos! :)
Auts mikä tilanne. Avaimien hukkaaminen/unohtaminen aiheuttaa aina pieni muotoisen kriisin. Ja todellakin lukkojen vaihtaminen voi olla yllättävän kallista. Näyttää kuitenkin siltä että sulla on homma niin sanotusti näpeissäsi. Erinomaista kriisihallintaa :)
Mulla tämä taitaa olla ensimmäinen kerta aikuisiällä, kun on käynyt näin pahasti. Aiemmin olen korkeintaan unohtanut avaimet kotiin ja vara-avain on ollut kohtuullisen vaivan päässä. Oikeastaan aika yllättävää, koska en ole mikään maailman huolellisin ihminen…
Huh, papukaijamerkki lentaa taaltakin!
Tallaisia on kiva lukea, mutta ei kokea…
Kivaa Suomireissua!
Suomireissu oli kiva, mutta huomasin sitten siellä, että olin jättänyt vanhempien kodin avaimet Luxemburgiin… No onneksi siellä oltiin kotona ja oli vara-avain tarjolla…