Jatkan taas Tämä matka-blogin Annan positiivisuushaastetta. Eli viisi positiivista juttua tältä päivältä, kuvitettuna tälläkin kertaa maanantain kuvilla. Aiemmat osat haasteessa olivat sunnuntai ja tiistai.
2. Työkaveri pyysi mukaan yhden kollegan läksiäisdrinkeille. Täällä aina välillä joku tuo viiniä, juustoja ja leipiä töihin iltapäiväksi, jos on jonkun synttärit tai läksiäiset, ja sana näistä suunnitelmista leviää kai jotenkin epävirallisesti suusta suuhun. Välillä saan maileja, välillä joku tulee kysymään minua mukaan, ja välillä taas huomaan, että jonkun työhuoneen ovi on suljettu ja sen takaa kuuluu naurunremakkaa. Koko osastoa harvemmin kutsutaan, joten olen aina tyytyväinen, jos minut käydään nykimässä mukaan. Saatan olla porukan outolintu, mutta ilmeisesti minusta siitä huolimatta pidetään – jotain mikä ei todellakaan ole aina selvää kieli- ja kulttuurimuurin takaa katsottuna.
3. Puistojumpassa oli lihaskuntoharjoituksia, ja ne tuntuivat hyvältä. Käyn nyt kesällä torstaisin Merl-puistossa Friskis&Svettiksen jumpissa, joissa osallistujista merkittävä osa puhuu keskenään pohjoismaisia kieliä, ja vetäjät ovat milloin Göteborgista, milloin Jyväskylästä. Koko kevään kestäneen lihaskuntoharjoittelun laiminlyönnin jälkeen oli tosi jees, että joku pakotti tekemään punnerruksia.
4. Lähibaarissani on ihan kiva terassi, ja kävin sillä ensimmäistä kertaa tänään. Olen reilun vuoden verran kulkenut siitä ohitse matkalla lähikauppaan ja katsellut baaria, jota Suomessa kutsuttaisiin kai räkäläksi: telkkarista tulee urheilua, sisustus on vähän kalsea ja asiakkaat lähinnä vanhempia miehiä. Terassi kuitenkin oli rauhallinen, juomat halpoja, terassikalusteet ihan hyviä, ja seuralaiseni Anna sanoi, että caipirinha oli erinomainen. Lisäksi kukaan ei katso kieroon, jos sinne menee istumaan jumpan jälkeen hikisenä verkkareissa.
5. Annan kanssa oli rentouttavaa rupatella. Kävimme läpi tulevaisuudentoiveita, purimme ahdistusta, marmatimme ärtymystä ja jaoimme huolemme. Lopulta oli paljon kevyempi olo.
Tällä kertaa haastan My secret shoren Riian!
Onko tuo koiruus sun? Minä rotuinen?
Ei ole, oli erään campingin läpi kävellessämme erään karavaanarin pihalla ja luulin aluksi patsaaksi, kun istui niin paikallaan. Että tämän verran minä tiedän koirista. :D
Ihanan positiivisia juttuja, naista tuli hyvalle mielelle! Tykkaan tasta haasteesta enemman kuin Facebookissa samasta kiertavasta kun blogissa voi kuitenkin avata asioita vahan enemman sanamaaran takia! Ma kavin valilla Friskis&Svettiksen jumpissa Brysselissa asuessa ja ne oli kylla kivoja!
Joo olen huomannut saman. Facebookissa ihmiset tyytyvät kertomaan mikä oli kivaa, blogissa on myös tilaa kertoa MIKSI se on kivaa, ja se jälkimmäinen kuitenkin yleensä kiinnostaa enemmän. :)
Jos olisin täällä vielä syksyllä niin varmaan harkitsisin Friskis&Svettiksen kuukausijäsenyyttä, kun ei se kai ole kovinkaan kallis. Viime vuonna mulla oli vuosijäsenyys työpaikan salille (maksullinen joo, mutta ihan tosi halpa), mutta se oli aika masentava kellarisali, jossa ohjattujen jumppien tarjonta oli aika huono, ja niitä peruttiin jatkuvasti milloin mistäkin syystä.
Kiitos haasteesta vielä! Tartun siihen mahdollisimman pian! Ja me suomalaiset ollaan kyllä aikamoisia outolintuja. :D haha, minulle työkaverit sitten jaksavat vitsailla, kuinka hiljainen olen! Olen vain niin täysin keskittynyt työhöni ja avotoimistossa en halua olla häiriöksi, mutta kyllä se aina lämmittää mieltä, kun pyydetään mukaan kahville tai muuta :)
Minäkin olen sisäistänyt tuon mentaliteetin, ettei töissä pidä olla muille häiriöksi, mutta täällä saan siitä palautetta, koska en moikkaile ihmisille tarpeeksi. Itsestä kun tuntuu, että jos joku istuu keskittyneen koneen ääressä, moikkaaminen lähinnä katkaisisi keskittymisen, mutta täällä sitä odotetaan.