Kategoria: Meta

Auta minua seikkailemaan kansallispuistoissa ensi vuonnakin!

USAn kansallispuistojärjestelmä täyttää 100 vuotta ensi vuonna, ja tämän ansiosta National Park Service on järjestänyt kilpailun. Minut on valittu kilpailuun yhdeksi finalistiksi, ja nyt on käynnissä yleisöäänestys. Äänten perusteella viidesosa finalisteista voittaa ensi vuodeksi kansallispuistojen vuosijäsenyyden sekä VIP-liput juhlahumuun.

Nyt pyydän kaikkia teitä, juuri sinua, äänestämään minua, jotta voin jakaa teidän kanssanne blogin kautta juttua kansallispuistoista myös ensi vuonna!

Äänestää voi tässä linkissä.

Äänestää voi kerran vuorokaudessa, ja äänestysaikaa on 19.10. saakka.

10727762_591385670967701_50165104_n

Ensi vuoden uusia seikkailuja odotellessa voit käydä lukemassa vaikka näitä kuluneen vuoden juttuja:

mesa-verde-cliff-palace

Mesa Verden kansallispuistossa on jylhiä kallioita sekä tuhat vuotta vanhoja intiaaniasumuksia. Kokonaisia kyliä on rakennettu kallioiden seinämiin – ja sata vuotta myöhemmin niiden asukkaat katosivat kuin tuhka tuuleen! Lue lisää.

Iiro Half Domella

Yosemiten kansallispuistossa kiipeäminen kuuluisan Half Dome -vuoren huipulle on elämäni upein kokemus, jota en oikeastaan halua toistaa. Lue lisää.

lumikenkaily-kalliovuoret

Kalliovuorten kansallispuisto on upea vuoden ympäri, ja viime helmikuussa lähdimme tutkimaan puistoa lumikengät jalassa. Lue lisää.

Kuukausikirje – mitä kuuluu elokuu?

Olen jo jonkin aikaa pähkäillyt ongelman kanssa, joka harvan mielestä lienee ongelma: joka kuukausi muistikortille kertyy kuvia ja pääkoppaan tarinoita enemmän kuin blogiin ehtii kirjoittaa.

Blogissa tuntuu, ettei puolivillaisia juttuja viitsi julkaista, vaan asiat pitää taustoittaa. Ei voi vain kirjoittaa ”Hei me kiivettiin vuorelle” ja läntätä mukaan kuvaa huipulla hurraavista kavereista, vaan pitäisi kertoa myös fiiliksistä matkalla ylös, ukkosesta joka nousi yllättäen ja pelästytti pahanpäiväisesti ja siitä joesta, johon astuin jo menomatkalla ja lopullisesti kastuin takaisin tullessa. Blogissa ei myöskään voi jakaa kiinnostavia juttuja muualta netissä, ja Twitterissä yksittäiset uutiset hukkuvat virtaan. Tulevista suunnitelmista ei tule kirjoitettua oikeastaan koskaan.

Tätä aukkoa paikkaamaan loin nyt kuukausikirjeen. Ideana on, että kerran kuussa kokoan lyhyehköön kirjemuotoon kuvia ja juttuja, jotka tuskin koskaan päätyvät blogiin, sekä mahdollisesti turisen kuulumisia muutenkin. Linkkaan myös pariin suosittuun blogipostaukseen kuukauden ajalta sekä jos siltä tuntuu niin muualle nettiin.

Kuulostaako siltä, että homma hakee vielä muotoaan? No niinhän se hakeekin. En lupaa tämän suhteen yhtään mitään, mutta katsotaan, mitä tästä tulee. Ehkäpä jotain tämän tyylistä:

Elokuun kuukausikirje

Tuhannenkin kilometrin matka alkaa yhdestä askeleesta. – Laotse

Diamond Lake, Colorado. Vuoristojärvi 3,3 kilometerin korkeudessa.

Elokuussa blogissa…

Saunomassa 3539 metrissä – miksipäs ei? Coloradon autiotuvissa tämäkin on mahdollista! Lue lisää
Floridan Key-saarten koralliriutat kuhisevat elämää, joten kävimme snorklaamassa!
Lue lisää
Kupit, unssit, paunat, tuumat… ota näistäkin nyt sitten selvää! Mitta-yksiköt syynissä.
Lue lisää

Syysterveiset Coloradosta

Kesä tuli ja meni!

Elokuussa patikoimme, patikoimme ja patikoimme vielä vähän lisää. Säät ovat suosineet, hellepäivä on joka päivä, ja vuorilla on kaunista. Mitä nyt luoteessa riehuvien metsäpalojen savut täyttivät puolivälissä kuuta ilman sen verran pahasti, että keskellä päivää tuntui iltahämärältä. Pariin päivään ei tehnyt mieli liikkua ulkona.

Tähänkö se kesä päättyi? No ei ihan, helteet jatkuvat yhä Coloradossa – ajoittain. Tästä lähtien säät ovat entistä epävakaammat: kahden viikon päästä sataa ehkä lunta, kolmen viikon päästä on todennäköisesti taas lämmintä. Vaelluskausi on parhaimmillaan ja vuoret täyttyvät ruskasta.

Syyskuussa suuntaamme heti aluksi pitkäksi viikonlopuksi vuorille Colorado State Fairin kautta. Uppopaistettujen Domino-keksien lisäksi ohjelmassa on Monster Truck Show – kuulostaa älyttömältä, mutta on hauskaa! Loppukuusta lähdemme Houstoniin katsomaan, onko kaikki vieläkin isompaa Teksasissa.

Terkuin,
Jenni

Knobtopin (3758m) huipulla Kalliovuorten kansallispuistossa.

Muualla netissä…


Boulderissa on tavattu tavanomaista enemmän kalkkarokäärmeitä, ja elokuussa taas yksi patikoija joutui purruksi. En onneksi ollut minä, vaikka näinkin käärmeen polulla.
ISIS tuhosi elokuussa Syyriassa sijaitsevan Palmyran temppelin, joka on maailman-perintökohdelistalla. UNESCO sanoo, että temppeliä ei olla poistamassa listalta, vaan se rakennetaan uudelleen heti kun mahdollista.
Obama palautti elokuun lopussa Pohjois-Amerikan korkeimmalle vuorelle sen alkuperäisen nimen: Mount McKinley on nyt virallisesti Denali. Mutta pitäisikö muitakin intiaanikielten nimiä ottaa käyttöön? Miten olisi esimerkiksi Ahwahnee Yosemiten sijaan?

Haluatko tilata kuukausikirjeen jatkossa?

En julkaise kuukausikirjeitä tästä eteenpäin blogin puolella, joten jos haluat niitä lukea myös jatkossa, niin liity postituslistalle joko oikeassa palkissa tai täyttämällä sähköpostiosoitteesi alle:



Mitä pidit? Miltä vaikuttaa? Kiinnostaako tällainen, vai tuleeko sähköposteja muutenkin liikaa?

Kesän 2015 matkasuunnitelmia #matkachat

Minun, Annikan ja Leena-Marin järjestämä #matkachat polkaistiin tänään käyntiin ensimmäistä kertaa, ja tulos oli aivan mahtava! 40 keskustelijaa, 283 twiittiä, ja tuhansia näyttöjä – sekä monta mielenkiintoista keskustelua, joita oli ilo seurata. Tässä postauksessa parhaat palat.

K1: Onko sinulla matkasuunnitelmia tälle kesälle, isoja tai pieniä?

K2: Lähdetkö mieluummin kesällä kauas, vai oletko enemmän kotimaan matkailun ystävä?

K3: Teetkö matkasuunnitelmat kauan etukäteen vaiko viime tipassa?

K4: Mikä on paras kesälomakohde Suomessa? Entäpä suosikkisi ulkomailla?

K5: Kesä-, heinä- vai elokuu – vaiko sittenkin talvi? Milloin on paras kuukausi viettää kesälomaa?

Kiitos kaikille osallistuneille!

Matkakeskustelumme olivat jalkapallon lisäksi puhutuimmat aiheet Twitterissä maanantai-iltana:

Ensi viikolla sitten uudestaan, aiheena luontomatkailu!

Maanantaisin Twitterissä jutellaan matkailusta!

Ahkerat Twitterin käyttäjät varmaan tietävätkin Twitterchatit, keskustelut joissa lyhyen ajan sisällä puhua pulputetaan määrätystä aiheesta ennaltamäärättyjen kysymysten eteenpäin avittamana. Suomeksi niitä on pidetty tähän mennessä lähinnä politiikan ja viestinnän saralta, mutta nyt olisi tiedossa jotain uutta. Me nimittäin pistämme pystyyn Tarinoita maailmalta -blogin Annikan ja London & beyond -blogin Leenan kanssa suomenkielisen matkailuaiheisen Twitterchatin: #matkachat!

matkachat-220615-kesaloma

Ensimmäisen keskustelutuokion aiheena on kesälomasuunnitelmat 2015, ja se pidetään ensi maanantaina klo 20-20.30 Suomen aikaa. Keskustelemaan ovat tervetulleita osallistumaan ja seuraamaan kaikki suomea puhuvat ja matkailusta kiinnostuneet Twitterin käyttäjät. Jos Twitterchatit eivät ole sinulle aiemmin tuttuja, niin tässä pari vinkkiä osallistumiseen:

  • Keskustelun hashtagia eli tunnistetta #matkachat ja siten keskustelun kulkua voi seurata joko suoraan Twitterin käyttöliittymästä tai helpommin esim Tweetdeckiin kirjautumalla.
  • Kysymyksiä tulee viisi kappaletta puolessa tunnissa, ja nämä on merkitty K1, K2, K3… Jotta muut keskustelun seuraajat pysyvät kärryillä keskustelusta, vastaathan kysymyksiin niiden numeron mukaan V1, V2, V3… tai ytimekkäissä vastauksissa retweettaamalla.
  • Lisää kaikkien twiittiesi loppuun tunniste #matkachat, jotta muut keskustelijat näkevät kommenttisi.
  • Lue muiden vastauksia, kommentoi, hämmästele, ihastele ja inspiroidu! Keskustelun ideana on pitää hauskaa keskustelijoita yhdistävän aiheen parissa ja tavata uusia ihmisiä.

Jos haluat muistutuksen chatista suoraan Twitterissä tuntia ennen chattia, voit kommentoida tähän kirjoitukseen Twitter-tunnuksellasi. Nähdään ensi maanantaina Twitterissä!

Uusi ulkoasu!

Ulkoasu-uudistus on painanut mielessäni jo useamman kuukauden, ja nyt, NYT, sain sen vihdoin tehtyä! Uuden ilmeen lisäksi mielestäni navigaatio-ominaisuudet parantuivat tämän muutoksen myötä, mutta mitäs te lukijat olette mieltä? Tämä nimittäin tuskin jää tähän, eli jos jotain korjattavaa löytyy niin laitetaan korjaten.

Parasta elämässä juuri nyt

Teksasissa asuva Emmi esitti minulle blogissaan 11 kysymystä. Bloggaustahti on ollut viimeaikoina aika hidasta, koska kotiin väsyneenä töiden jälkeen raahautuessa ei enää jaksaisi naputella yhtään koneella – keskityn sen sijaan True Detectiven katsomiseen loppuun ennen muuttoa, jotta voin palauttaa DVD:n työkaverille – mutta itsestään jaksaa aina kertoa (tietenkin!). Ensi kerralla lupaan tarinoida joko toissapäiväisestä Frankfurtista, pari viikonloppua sitten katsastetusta Dublinista taikka edes työmatkoista Brysseliin! Kuvituksena pari kuvaa vapusta Helsingissä.

1. Jos nyt saisit päättää yhden paikan, minne lähtisit reissuun niin mikä se olisi?
Vakiovastaukseni tähän kysymykseen on ollut jo parikymmentä vuotta Madagascar. Todenmukaisemmin jos reissuun pitäisi lähteä Luxemburgista pelkästään viikonlopuksi, niin Normandiaan; Coloradosta alle viikoksi Etelä-Dakotaan, yli viikoksi Väli-Amerikkaan tai Alaskaan ja yli kahdeksi viikoksi Australiaan. Nykyään aika tuntuu olevan suurin rajoittava tekijä matkustamisessa.

2. Jos voisit asua missä vaan, niin mikä se maa/kaupunki olisi?
Boulder, Colorado, Yhdysvallat. Enää 10 päivää muuttoon!!

3. Mikä oli eka (kesä)tyosi?
14-kesäisenä siirsin pari viikkoa erään naistenlehden toimituksen asiakaspalvelussa uusien tilaajien tietoja paperilapuilta tietokoneelle. Ensimmäinen pidempi kesäduuni oli Tiedekeskus Heurekan näyttelyesineistä kuvausten kirjoittaminen nettisivuille.

Mantan lakitus 2015
Mantan lakitusvuorossa oli tänä vuonna oma yliopistoni, ja lakki tuotiin paikalle ilmateitse dronella.

4. Mitä olet opiskellut?
Virallisesti tuotantotaloutta, käytännössä aika paljon kaikkea muutakin tietotekniikasta brändinhallintaan ja visualisoinnista taidehistoriaan.

5. Mitä teet työksesi nyt?
Vedän IT-projekteja.

6. Mikä olisi unelmatyösi?
Kirjoitin juuri äidille postikorttiin Irlannista, että joko on liian myöhäistä vaihtaa alaa ja ryhtyä arkeologiksi? Äiti vastasi, että taitaa olla. Historiaan liittyvät työt ovat aina kiinnostaneet minua, mutta opiskelupaikkaa valitessa päädyin muualle alan epävarman työtilanteen takia.

7. Tekeekö raha onnelliseksi?
Ei, mutta rahahuolet saattavat tehdä onnettomiksi. Raha merkittävästi edesauttaa tyydyttämään Maslow’n tarvehierarkian kahden alimman tason tarpeita (fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet), mutta ne kolme ylempää (yhteenkuuluvuus, arvonanto, itsensä toteuttaminen) riippuvat muista asioista ja etenkin jokaisesta itsestään.

Kommunistien vappumarssi 2015
Vappupäivän aamuna anarkistit marssivat hotellihuoneemme ohitse valmistautuessamme lähtöön, ja kommunistit olivat pysäyttäneet kaupungin keskustan ratikat. Vähän huvitti, kun mukana oli myös mm. Eiran kommunistien lippu. Kuinkahan monta kommunistia Helsingin rikkaimmasta kaupunginosasta löytyy?

8. Pidätkö enemmän ranta, kaupunki vai luonto/aktiivilomista?
Kaikista! Viimeaikoina luonto-/aktiivilomat ovat rulettaneet, ja ihan pelkällä rantalomalla en viihtyisi, vaan jotain pitää olla myös rannan lisäksi.

9. Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?
Juuri nyt juuri nyt? Octave-pyhiinvaellusmarkkinat, jotka pyörivät Luxemburgin keskustassa, ja josta saa markkinaruokia kuten gromperekichelcher-perunalättyjä omenasoosilla.

10. Koska aloit haaveilemaan ulkomaille muutosta vai tapahtuiko muutto ”vahingossa”?
Vahingossa: muutin ulkomaille enemmän kiinnostavan työsuhteen kuin ulkomaiden perässä. Ulkomaille muutto ei ollut minulle erityinen haave, koska olin jo asunut ulkomailla pariin otteeseen lapsena perheen ja vähän vanhempana opiskeluiden takia.

Ullanlinnanmäki vappuna 2015
Ulliksella oli vappupäivänä vilpoista, mutta ei sentään satanut. Ihmisiä oli paikalla ihan riittämiin, ja kaikkia kavereita en edes löytänyt ihmismeren keskeltä.

11. Ja loppuun vielä ihan erilainen kysymys: Mikä on suhtautumisesi muotiin/shoppailetko paljon ja mietitkö pukeutumistasi/tyylia?
Kyllä ja ei. Tykkään seurata muotia, etenkin pienempiä suomalaisia suunnittelijoita, ja tykkään ostaa laadukkaita muotivaatteita. Ja sitten toisaalta esimerkiksi tänään menin töihin hupparissa ja Atlanta Bravesin baseball-paidassa. Tyylini ei siis ole erityisen johdonmukainen, enkä anna sen haitata.

Tämän yhteydessä olisi pitänyt kertoa faktoja itsestään ja kysyä kyssäreitä muilta bloggaajilta, mutta koska sen olen tehnyt jo pariin otteeseen, taidan sen sijaan keittää toisen kupin teetä.

PS. Jos et ole jo lahjoittanut rahaa Nepalin maanjäristyksen uhreille, niin nyt viimeistään on aika tehdä niin!

Uutta Yhdysvaltojen maahantulossa & Golla-arvonnan tulokset

Terveiset Coloradosta! Olen aika monta kertaa valittanut blogissa ties mistä lentohässäkästä, mutta tällä kertaa tiedossa on ilouutisia: lennot menivät loistavasti! Olikin jo aika kaiken koetun myöhästelyn ja säädön jälkeen, taisi nimittäin olla ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun voin sanoa näin mannertenvälisistä lennoista.

Deltan bisnesluokka

Matka meni mukavasti bisnesluokassa, jonka olin taaskin lunastanut pisteillä. Ruoka oli hyvää, palvelu erinomaista, ja sängyksi muuntuvassa penkissä pystyi nukkumaan sikeät neljän tunnin päiväunet.

Maahantulo Yhdysvalloissa tuntuu välillä olevan oma taiteenlajinsa, jossa ykkössääntö on, että nopeat syö hitaat – tai tarkemmin, nopeat ehtii jatkolennoille ja hitaat jää ruikuttamaan kentälle. Kun iso Atlantin ylittänyt matkustajalentokone purkautuu maahantuloon, viimeisenä koneesta poistuneet saavat jonottaa tovin jos toisenkin. Minä olin valinnut bisnespenkkini strategisesti A-rivin takaosasta eli lähimpää ulko-ovea, joten pääsin ulos ensimmäisenä. Putkesta terminaalin käytävälle siirtyessäni huomasin kauhukseni, että vieressä oli juuri purkautumassa toinen samanlainen kansainvälinen lento. Jaiks!

Onnekseni kyseinen Lontoon kone oli kytkeytynyt tuubiin melkein samaan aikaan oman koneeni kanssa, eikä siitä ollut ehtinyt purkutua kuin parikymmentä amerikkalaista ja brittiä. Amerikkalaiset menevät maahantulossa omaan jonoonsa, ja nykyään omien havaintojeni perusteella viime vuoden loppupuolelta lähtien ESTAlla kulkevat ohjataan myös omaan jonoonsa, joten huojennukseni oli suuri, kun viisumilla kulkijoiden (that’s me!) jonossa ei ollut ristin sielua. Suoraan virkailijalle ja nopean kahden minuutin kuulustelun jälkeen matkatavaroita odottamaan, nopein maahantuloni ikinä! Tilanne olisi ollut aika eri, jos toinen kone olisi ehtinyt purkautua kokonaan tai se olisi ollut täynnä vaikkapa ESTAttomia aasialaisia; silloin jonotus olisi voinut helposti venyä tuntiin, mihin minulla ei koneen myöhästymisen takia ollut aikaa.

Kertauksena kaikille, että ESTA on sähköinen matkustuslupa viisumivapausohjelmaan kuuluvien maiden kansalaisille (esimerkiksi Suomi ja Britannia), ja sellainen pitää olla haettuna mieluusti viimeistään kolme vuorokautta ennen USA:n matkaa Yhdysvaltojen rajavartiolaitoksen nettisivuilta hintaan $14. Tämän jälkeen ESTA on voimassa kaksi vuotta. ESTAlla kulkiessa ohjataan nykyään useimmilla amerikkalaiskentillä maahantulossa erilliseen ESTA-jonoon, jossa tiedot syötetään masiinaan, joka ottaa sormenjäljet ja valokuvan ja tarkistaa, että kyseessä on oikea ihminen. Viime vuoden puolella koneita pääsi käyttämään vain, jos oli käynyt ESTAlla maassa aiemminkin, ja vielä helmikuussa Minneapoliksenkin kentällä piti tämän jälkeen mennä vielä maahantulovirkailijan kautta, joka tarkisti tietojen oikeellisuuden ja kysyi pari kysymystä, mutta nyt kommunikointi koneen kanssa riitti ESTA-matkustajille. Ulkomaalaisten matkailijoiden maahantulo on tältä osin siis selvästi nopeutunut.

Windmills on the Atlantic

Tuulivoimaa, tuulivoimaa, tuulivoimaa… Näitä voi spottailla koneen lähtiessä Amsterdamista kohti Uutta Mannerta.

Lentomatkustamisesta puheenollen, blogissa käsimatkatavarateemalla pyörinyt Golla-arvonta päättyi pari päivää sitten, ja satunnaislukugeneraattori pullautti voittajaksi Idan seuraavalla kommentilla:

buck

Omat matkani ovat tämän hetkisessä tilanteessa lyhyitä, euroopan sisäisiä lentoja. Näille reissulle olenkin kaivannut rullatonta matkakaveria, joka olisi niin paljon kätevämpi kuin nykyinen perässävedettävä kumppanini. Gollan sivuilla viihdyinkin aivan liian kauan kuolaamassa… Mieleeni painui erityisesti Commuter Bag BUCK / G1576, joka sopisi meikäläisen matkaan passelisti. En nimittäin pakkaa kovasti käsimatkatavaroihin. Padi, kuulokkeet, pari kirjaa ja sitten opiskelumateriaalit, joihin mielestäni on kaikkein parasta perehtyä juuri lennon aikana. Saattaa kuulostaa kummalliselta mutta toimii minulle.

Onnea voittajalle! Golla lähettää toivomasi laukun postitse, joten toivottavasti se on mukana jo seuraavalla reissulla. Ja jos et itse selvinnyt tällä kertaa voittajaksi, niin vinkiksi, että Australista kuulumisia päivittävässä pinon päällimmäinen-blogissa juhlitaan synttäreitä, joiden kunniaksi arvonnassa teetä ja symp-.. öh siis huulivoidetta!

Millaiset käsimatkatavarat mukaan matkalle?

Kun vuonna 2012 jätin Suomen taakseni, minulla oli käsimatkatavarana rinkka, joka oli sekä ylikokoinen että ylipainoinen. Checkinissä virkailija halusi laukun punnittavaksi, ja minä anelin armoa ja selitin, kuinka nyt on mukana koko omaisuus – ja ilmeisesti virkailijalla oli hyvä päivä, koska sain Approved Cabin Baggage -lapun rinkkaani.

Sittemin olen pitäytynyt jos en nyt aina kiloissa niin ainakin oikeissa senttimäärissä. Olen joskus lentänyt pelkällä pienellä käsilaukulla, mutta yleensä otan matkustamoon vaihtovaatteet siltä varalta, jos ruumalaukkuni myöhästyy tai katoaa. Käsimatkatavaroiksini onkin vakiintunut yhdistelmä perässä vedettävä pikkulaukku + läppärilaukku, mutta helmikuun alussa tämä yhdistelmä sai väistyä. Sain silloin kokeiltavakseni Gollan AXL Cabin Bag:n, ja sillä olen mennyt nyt viimeiset pari reissua.

Golla AXL Cabin Bag at Denver Airport with US flag

Golla AXL Cabin Bag – siis mikä?

Golla on suomalainen yritys, joka valmistaa elektroniikkalaitteiden suojalaukkuja, ja tutuimmat designit lienevät kirkkaanvärikkäät kännykkäkotelot ja läppärilaukut. Itselläni on kirkuvan sininen kameralaukku, joka vilahtelee blogissa usein: sen voi jopa bongata tuolta yläbannerista!

Uusimmissa Gollan mallistoissa ollaan kuitenkin otettu pari askelta rauhallisempaan ja hivenen aikuisempaan suuntaan, ja Road-mallisto on täynnä maanläheisiä värejä, joista tykkäsin kovasti. Malliston AXL Cabin Bag ei ole pelkästään läppärilaukku. Tutun läppäritaskun lisäksi (jossa erikseen myös tilaa tabletille) laukussa on tilaa vaikka mille – esimerkiksi minun neljän päivän laskettelureissun vaihtovaatteilleni. Ihan totta!

Golla AXL Cabin Bag

Laukku takkatulen ääressä Kalliovuorten laskettelukämpässämme. Toppavaatteet ja laskettelukypärä eivät sentään tähän mahtuneet vaan kulkivat eri kasseissa, ja takassa roihuaa tietenkin kaasu.

Miksi valita AXL Cabin Bag?

Parasta AXL:ssa on tilavuus, joka ulottuu myös läppäritaskun puolelle. Minulla on ollut välillä vaikeuksia löytää tarpeeksi isoa läppärilaukkua laajakuvakannettavalleni, ja aina välillä olen saanut ähkiä ja puhkua turvatarkastuksissa saadakseni läppärin takaisin laukkuun, mutta AXL:iin läppäri sujahti helposti.

Lentokoneessa AXL oli kätevämpi kuin perässävedettävä kabiinilaukku, koska sen sai otettua sisälle kaikkiin koneisiin – esimerkiksi Luxemburgiin lentäessä joutuu melkein aina jättämään perässävedettävät käsimatkatavarat ruumaan – ja lisäksi se mahtui koneessa ylähyllyllä moneen sellaiseen koloon, mihin isommat laukut eivät mahtuneet. Kesken lennon kuulokkeiden tai kirjan esille kaivaminen oli huomattavasti pienempi operaatio kuin matkalaukun kanssa.

Golla AXL Cabin Bag in an airplane

Kuten monessa läppärilaukussa, myös AXL:n toisella puolella on hihna, josta sen saa kiinnitettyä isomman matkalaukun vetokahvaan kiinni, mikä helpottaa tavaroiden roudaamista, jos matkalaukun ja AXL:n lisäksi mukana on vielä erillinen olkapäälle heitettävä käsilaukku.

Miksi kannattaa harkita jotain muuta…

Kantaessani AXL:ia Amsterdamin lentokentän päästä päähän alkoi olkapäätä kivistää. Läppäri, muu elektroniikka, yhdet vaihtokengät, useampi kirja ja pari vaatekertaa yhdessä painoivat yhdessä niin paljon, että turvatarkastuksen luota mukaan nappaamani kärryt tulivat tarpeeseen. Jos siis aikoo pakata mukaan yhtä paljon tavaraa ja kävellä pitkiä matkoja, pyörällinen matkalaukku saattaa sittenkin olla parempi valinta.

Golla AXL Cabin Bag lentokentällä

Valitsin AXL:n mallistosta BUDDY Weekender Bagin sijaan siksi, että se näyttäisi ryhdikkäämältä. Saumat pitävät laukun aika hyvin kuosissa, mutta AXL:kin alkaa näyttää muodottomalta säkiltä, jos sen pakkaa täyteen isoja kuhmuraisia esineitä, ja muodottomuus korostuu olkahihnaa käyttäessä.

Lopullinen tuomio

AXL pysyy käytössä jatkossakin. Jos on paljon painavaa tavaraa, saatan suosia yhä perässävedettävä+läppärilaukku -yhdistelmää, mutta tässä käsimatkatavaratyylissä minut voitti puolelleen helppous niin koneen sisällä kuin turvatarkastuksessakin.

Golla AXL Cabin Bag liikkeessä

Ja lopuksi arvonta!

Golla ystävällisesti lupasi Road-mallistostaan laukun myös blogin lukijoille. Arvontaan osallistuaksesi tee näin:

  1. Käy valitsemassa Gollan Road Collectionista itseäsi miellyttävä Commuter tai City Bag. Commuter Bageihin mahtuvat isommat läppärit, City Bageihin pienemmät läppärit sekä tabletit, ja kumpaakin on tarjolla useaa mallia.
  2. Kerro kommenttiin, millaisilla käsimatkatavaroilla sinä yleensä olet liikkeellä. Kerro samalla, mikä laukku on mieleesi (myös väri, jos niitä on useampia).
  3. Muista laittaa kommentin yhteyteen sähköpostiosoitteesi, jotta saan voittajaan yhteyden. En käytä osoitteita mihinkään muuhun, enkä anna niitä eteenpäin.

Arvonta päättyy 1.4. klo 13:00 Suomen aikaa. Arpaonnea!

Golla Road Collection

Yhteistyössä Golla

Kilpailu: Unelmien matkakohteeni!

Minulla harvemmin on isompia matkaunelmia. Menojalka vipattaa, aina on kiva olla joku reissu tiedossa, mutta kohteilla ei ole hirveämmin väliä – kunhan pääsee näkemään ja kokemaan uutta! Matkustamisessa mukavinta on kutkuttava tunne vatsanpohjassa, kun vääntää kotiovensa varmuuslukon kiinni ja tietää, että seuraavan kerran kodin näkee taas parin päivän, viikon tai kuukauden päästä. Matkahaaveissa viilettää aina se paikka, mikä kulloinkin on ollut esillä, minne olisi helppo päästä tai mistä on sattunut jonkun jutun juuri lukemaan.

Yksi kohde on kuitenkin ylitse muiden minun matkahaaveissani. On ollut jo pari vuotta.

australia

Viimeinen kuva sen viimeistään kaikille paljastaa: Australiasta ja Sydneystähän tässä on kyse!

Australiassa olisi sopivasti sekä luontoa että kaupunkia. Sydneyn ruoka- ja kahvilakulttuuri on kuulema värikästä, ja jos ulkona syömisen hinnat rupeavat hirvittämään, aina voi syödä ihan oikeasti ulkona: puistoissa on grillejä, joita kuka vaan voi käyttää grillatakseen itse omat eväät. Kaupungin edustalla on upea meri, jossa varsinkin loppuvuodesta voi bongata valaita, ja rantalomailu ja surffaus onnistuvat ilman erilliseen rantakohteeseen lähtöä. Luonnon puolesta läheltä kaupunkia löytyy niin vuoria kuin kenguruitakin, ja viinitilallakin pääsee pistäytymään ilman liian pitkiä välimatkoja.

Jos johonkin kaukomatkalle lähdemme Iiron kanssa tänä vuonna – siis Yhdysvaltojen ja Euroopan ulkopuolelle – niin kohde on aika varmasti Australia. Lyhyempi välimatka Coloradosta, jossa tänäkin vuonna aion viettää aikaa, on tähän osasyynä: Los Angelesista pääsee Sydneyyn suoraan, eikä kestä kuin ”vain” vähän reilu 14 tuntia! Iiron mielestä plussaa on myös, että Australiassa on kuuma kesä keskellä meidän kylmimpiä talvikelejämme, enkä voi väittää vastaan.

Entä se suurin syy hinkua Australiaan?

Se on tämä pariskunta:
australiaannaklasu

Australiassakin voi lasketella.

Opiskelukaverimme, entiset naapurimme ja hyvät ystävämme Anna ja Klasu napisivat Suomen talvesta kyllästymiseen saakka – siis meidän kaikkien muiden kyllästymiseen – kunnes marraskuussa kolme vuotta sitten he ottivat, repäisivät ja muuttivat lopullisesti pois parempien säiden perässä maapallon toiselle puolelle. Olemme skypettäneet Annan kanssa säännöllisesti siitä lähtien ja tavanneetkin pari kertaa Suomeen samaan aikaan osuessamme, mutta nyt olisi pikku hiljaa aika lähteä katsomaan, missä nämä kaksi talvipakolaista oikein asuvat. Kuulema sohvalle mahtuu hyvin paruskunta nukkumaan, ja Bondin rantahiekat ovat ihan vieressä.

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Annan seikkailut ihmemaassa-blogista, jossa voi käväistä lukemassa elämästä Ausseissa sekä siitä, miten tullainen hyppy tuntemattomaan toteutetaan.

…mutta mites se kilpailu?

Momondo julkaisi vähän aikaa sitten uuden matkahakukoneen, Trip Finderista, joka toimii erityisen hyvin kaikille, jotka minun tavoin vähän haahuilevat matkahaaveidensa kanssa. Koneeseen voi määritellä lähtölentokentän, matkabudjetin, sopivan kuukauden, maanosan ja matkatyypin: kaupunkia, rantoja, shoppailua vai kenties laskettelua? Minulla saattoi ehkä olla jo valmiiksi eräs kohde mielessä, kun naputtelin tällaiset valinnat:

australia2

…ja Sydneyhän sieltä tuli vaihtoehdoksi!

Osallistun tällä kirjoituksella Momondon blogikilpailuun, jossa palkintona bloggaajalle on lennot valitsemaansa kohteeseen, ja toivon todellakin, että voitto napsahtaa kohdalle, jotta matkaan lähtemistä ei tarvitsisi enää miettiä. Lukijoita saattaa kuitenkin kiinnostaa enemmän, että nyt myös blogin lukijoilla on mahdollisuus voittaa 1500 euron arvoiset lennot unelmien matkakohteeseen! Kisan ohjeet pähkinänkuoressa menevät näin:

  • Klikkaa itsesi Trip Finderiin ja löydä sieltä unelmiesi matkakohde.
  • Reissuun voi lähteä yksin tai kaksin, mutta joka tapauksessa budjetin yläraja on 1500 euroa. Jos et asu Suomessa, lähtökentäksi voit valita sinua lähimmän paikan, jota Trip Finderin tarjoaa; jos voitto osuu kohdalle, lennot saa kyllä kotikentältä saakka.
  • Kommentoi tähän postaukseen ja kerro, mihin Trip Finderin ehdottamaan paikkaan lähtisit matkalle. Kilpailu päättyy 31.1.2015 klo 15.00 Suomen aikaa.
  • Muista jättää kommenttiin mukaan sähköpostiosoitteesi! Sitä ei käytetä muuhun kuin voitosta ilmoittamiseen, jos sellainen napsahtaa kohdalle.

Palkinto arvotaan kaikkien blogikilpailuun osallistuvien blogien lukijoiden kesken. Pienen printin löydät täältä.

Kilpailuonnea!

Joulukalenteri!

Joulukalenteri on minulla aina kuulunut olennaisesti joulukuun viettoon, ja olen tänäkin vuonna tilannut erikoistoimituksena Suomesta Partiolaisten joulukalenterin. Kuitenkin ainakin joskus pienenä kuului sanonta, ”Mitä enemmän, sen parempi”, ja niinpä tänä vuonna pistän pystyyn myös ihka oman Globe Called Homen joulukalenterin! Jotta kalenteri ei sotkisi liikaa blogin normaalia toimintaa, se pärähtää pyörimään Facebook-sivujen puolella, missä luukku aukeaa joka päivä Suomen aikaa klo 07.00. Kalenteria on helpointa seurata reaaliajassa joko suoraan Facebookista tai blogin sivupalkin Facebook-liitännäisestä. Tiedossa maisemia ja matkailuaiheisia aforismeja.

Christmas calendar and candles

Kokoelmapostaukset edeltävän viikon joulukalenteriluukuista blogin puolella aina seuraavan viikon maanantaina.