Meillä aukesi kesäkuussa kerrostalomme kivijalkaan joogastudio, ja taloyhtiön sähköpostilistoilla levitettiin mainosta: kahden viikon rajoittamattomat joogat asukkaille vain $20! Kesäkuussa keskityin vielä juoksuun, uintiin ja pyöräilyyn, mutta nyt kun triathlonkausi tuli päätökseen, kroppani oli todellakin venyttelyn ja lihashuollon tarpeessa. Niinpä vääntäydyin toissaviikon maanantaina joogatunnille ajatuksena hyödyntää tarjousta.
Maanantain joogaohjaaja ei tiennyt kolmen kuukauden takaisesta tarjouksesta mitään mutta lupasi kirjoittaa lapun ja sanoi, että setvitään sitten seuraavalla kerralla. Keskiviikon ohjaajalla ei myöskään ollut havaintoa aiheesta, mutta hän pyysi sähköpostiosoitteeni ja lupasi palata asiaan. Keskiviikko-iltana sain sitten tiedon sähköpostiini, että kyseinen tarjous on jo loppu… mutta saan sen joka tapauksessa. Tarkka muotoilu postauksen otsikossa.
Kuvituskuvaksi viime viikonlopulta muulipeuroja, jotka olivat, as a courtesy, parkkeeranneet nauttimaan iltapalaa aivan autotien viereen Kalliovuorten kansallispuistossa. Meidän edellä ajanut auto sen sijaan ei, as a courtesy, nähnyt tarvetta parkkeerata tien sivuun peuroja ihailemaan vaan pysäytti auton keskelle tietä, jolloin meilläkin oli aikaa sadatella liikenneruuhkaa (kiire telttailemaan ennen hämärää!) ja napsia pari kuvaa auton ikkunasta.
Istuskelimme keskustakahvilan terassilla saksalaisen naapurini kanssa, kun mainitsin joogasalin ja tarjouksen, ja hän puuskahti, ettei moinen ikimaailmassa olisi onnistunut Saksassa. Säännöt ovat sääntöjä eikä niistä taatusti jousteta mihinkään suuntaan. Luulen, että Suomessa olisi käynyt samoin: yritäpä käydä ostamasta Citymarketista tarjoustelkkaria päivä tarjouksen loppumisen jälkeen, ja todennäköisesti sinut nauretaan pihalle.
Ehdottomasti sääntöjen pitääkin olla sääntöjä, kun kyse on esimerkiksi julkishallinnosta, ja kaikkia tulee kohdella tasapuolisesti. Mutta kun kyse on kaupankäynnistä, amerikkalaiset löysäävät ranteitaan ja keskittyvät saamaan diilin aikaiseksi. Jos asiakkaalle tulee hyvä mieli siitä, että hän saa jonkun edun, eikä edun tarjoaminen tuota tappiota myyjälle, amerikkalaiset myyjät ja palveluntarjoajat kyllä joustavat sääntöjen kanssa.
Siispä kun seuraavan kerran näet tällä puolella rapakkoa jonkun tarjouksen, joka on jo päättynyt, alennuksen, joka ei koske haluamaasi tuotetta, tai kupongin, joka ei käy siihen kauppaan, josta tuotteen haluaisit ostaa, kysy rohkeasti, josko sittenkin. Ja muutenkin kannattaa kysellä joustoa palveluissa, vaikka se ei suomalaiseen luontoon istukaan, sillä jos me emme niitä kysy, niin amerikkalaiset kysyvät taatusti. Kohtelias hymy auttaa pitkälle, ja amerikkalaiset taitavat nauttia suuresti päästessään sanomaan: I’ll do you a favor. I’ll make an exception for you.
Iltarusko värjäsi pilvet punaisiksi kansallispuiston telttailualueella viime viikonloppuna.
Minä olen puolestani taas hurahtanut joogaan. Kankea olen kuin heinäseiväs, mutta joogaopettajankin mielestä vanhat asanat oikeilla taivutuksilla tulevat minulta selkärangasta, kiitos suomalaisen työpaikkajoogan. Taisi joogasalin pitäjä tietää mitä teki, sillä juuri nyt pohdin, pitäisikö minun tänään päättyneen kokeilun jälkeen ostaa kymmenen kerran kortti vai ruveta ihan kuukausiasiakkaaksi.
Se tuossa joustavuudessa on mielenkiintoista, kuinka sitä päätöksentekoa ja valtuutta annetaan työntekijöiden käyttöön. Autokaupassa on vielä jonkin verran sitä, että managerilta täytyy käydä välillä kysymässä, mutta mielestäni vapautta on aika paljon jaettu – mitä voi antaa jne. Ja tosiaan se, että kauppa käy on tärkeää. Hyviä esimerkkejä on esim LL Bean 100% tyytyväisyystakuu – itseltä jäi kahden päivän kurssista suorittamatta viimeinen kaksi tuntinen ukonilmaa johdosta ja koska en ollut tyytyväinen, antoivat uuden 2pv:n kurssin. Tietysti asiakas (minä) olin niin tyytyväinen ilmaisesta kurssista että tilasin heti seuraavan jatko osan omaan laskuun eli heidän systeeminsä toimii.
Olisi mielenkiintoista joskus kuulla, kuinka paljon organisaatioiden alimman tason työntekijöille oikeasti on jaettu päätäntävaltaa näissä asioissa. Tuntuu, että pakko olla aika paljon, jotta tällainen joustavuus toimii.
Täällä tuntuu, että oikeasti seurataan mantraa ”Asiakas on aina oikeassa”, ja se tehdään tavalla, joka hyödyttää sekä asiakasta että kauppiasta. Täällä on jotenkin ”kiva” käyttää rahaa palveluihin, koska ne palvelut on toteutettu sellaisella tavalla, että jälkikäteen fiilis on erinomainen. Kyllähän Suomessakin palveluista aina välillä jää todella kiva fiilis, mutta sanoisin, että täällä se on kuitenkin yleisempää.
Disney huvipuistot hyva esimerkki. En tieda onko kuluttaminen tuntunut ikina paremmalta kuin siella….tietysti hullua, mutta tekivat kuluttamisen miellyttavaksi !
Ihan totta, Suomessa tulis vähän idiootti-olo, jos menisi edes yrittämään ja kyselemään jo vanhentuneiden tarjousten perään!
Joo, ja just ton takia mulla on kestänyt pitkään oppia siihen, että täällä uskallan kysellä niiden perään. Välillä jutellaan Iiron kanssa, että ”kysy sä, en mä kehtaa” tai ”äh, maksetaan vaan toi täysi hinta, ei viiti kysyä”, koska se suomalainen oletus, mitä kysymisestä seuraisi (= ei yhtään mitään, tai mahdollisesti nihkeitä katseita kauppiaan puolelta), on niin syvään juurtunut. Kuitenkin lopputulos on, että melkein aina kun vaan suunsa saa auki, niin meidän pyyntöihin suostutaan.
Mielenkiintoinen katsaus paikalliseen kulttuuriin :). Tuollaisestahan on hyötyä jokaiselle matkailijallekin! Joten kiitos tästä :)
Ole hyvä vaan, hyvä jos tästä oli hyötyä! :)
Se ystävällisyys mitä jenkeissä useissa kaupoissa on, on kyllä ihan erilaista kuin suomessa. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta itse en ole jenkeissä saanut huonoa palvelua missään.
Olen työskennellyt kaupoissa suomessa ja täällä on ollut yleensä se että harkinnan mukaan -10 % alennusta jos tarve vaatii. Jos joku leimakortti on vanhentunut, en ole katsonut sitä ihan niin justiinsa, mutta toiset ovat näissä tarkempia jos ohjeita ei ole annettu. Mielestäni kuitenkin on parempi yllättää asiakas positiivisesti. Losissa kun Targetista ostin alkoholia, ei kassa saanut hyväksyttyä ostoani ennen kuin esimies kävi kuittaamassa, että suomalainen passini on ok. :D Kaikkea ei sielläkään saa perustyöntekijä tehdä!
Välillä Jenkeissä tuntuu, että palvelu on liiankin hyvää. :D Varsinkin kaupoissa joskus joutuu minuutin välein kiittelemään että thanks thanks, mutta olen täällä vain katselemassa enkä tarvitse palvelua.
Tuo alkoholisäädösten seuraaminen on aika mielivaltaista välillä. Joskus suomalainen ajokortti kelpaa, joskus ei (minä en kanna passia mukana), ja riippuu ihan täysin paikasta, että tarvitseeko sitä hyväksymään manageria vai ei. Joskus samassa paikassa on yksi työntekijä hyväksynyt, toinen hylännyt (mutta kuitenkin todennut että ”okay, I believe you this time, I’ll make an exception for you” :D).
Jenkeissä on todellakin palvelukulttuuri melkoisen eri tasolla kuin Suomessa. Mutta vähänkö olisi ihanaa, jos samassa talossa olisi joogastudio! Siis en mistään hinnasta haluaisi enää muuttaa omakotitalosta takaisin kerrostaloon, mutta silti. :D
Minä taas erittäin mielelläni asun kerrostalossa, koska täällä on aika normaalia, että kerrostalon asukkaiden yhteiskäytössä on kuntosali, uima-allas yms. ;) On aika jees laittaa ruoka paistumaan grilliin kattoterassilla ja pulahtaa siksi aikaa porealtaaseen ihailemaan vieressä nousevia vuoria.
Ihan sama juttu meikäläiselläkin, että en tahdo oikein osata kysellä alennuksia tai tinkiä. Ranskalainen mieheni sen sijaan ei koskaan isompien ostosten osalta jätä sitä tekemättä. Ranskalaisessa huonekaluliikkessä tosin kesällä vuodesohvaa etsiessämme myyjä itse heitti peliin 800 euron alennuksen, kun pidimme muuten mukavannäköistä sohvaa hieman kalliina. Selityksenä hän kertoi, että ko. alennus oli ollut voimassa lauantaihin saakka. Me olimme liikkeellä seuraavana maanantaina. Kyseinen myyjä oli selvästikin myymälän vastaava. Kaupat tehtiin! Mene ja tiedä, onnistuisiko moinen Luxemburgissa…. hieman epäilen :-)
Hm, vaikea sanoa Luxemburgista. Myyjistä kuitenkin iso osa on niitä ranskalaisia, mutta taitavat omistajat taipua enemmän saksalaiseen säntillisyyteen. Ei toisaalta itselleni tullut edes mieleen tinkiä, kun kävin ostamassa huonekaluja reilu vuosi sitten.
Näistä sun ”paikallispostauksista” on tullu mun lempipostauksia kyllä! :) Samaa sanoisin asiakaspalvelijana kun Marika, esim. ravintolassa alennuksen voisin antaa jonkun ongelman vuoksi, mutta aika tiukkoja siitä kyllä ollaan.
Kiitos! Näitä tulee nykyään kirjoiteltua harvemmin kuin blogin alkuaikoina, kun kaikki oli vielä uutta ja jännää, mutta yhä tulee sentään välillä mieleen juttuja, jotka eroavat Suomesta ainakin omissa muistikuvissani. :)
Me saatiin viimeksi toissa viikonloppuna ravintolassa alennuskupongilla jotain, mitä ei olisi pitänyt saada: ”2 pääruokaa yhden hinnalla” koski vain normaalia listaa, mutta tilasimme erikoislistan puolelta, ja tämä sitten hoitui sillä, että kuponkia ojentaessani kassalla ollut tarjoilija totesi, että ”no periaatteessa tämä ei kyllä, but I think now it’s okay”.
10 kerran kortti! 10 kerran kortti!
(Mä taas rakastuin Aussilan verotoimistoon. En ole pitkään aikaan itse tehnyt verojuttuja, mutta tänä vuonna kokeilin, kun tulot oli aika straight forward ja kirjanpitäjä kallis. Yhdestä luvusta en ollut varma, ja soitin neuvoa. Sanoivat, että arvaa vaan. Joku sellainen sopivankuuloinen summa, best of your knowledge. <3 )
Sellaisen sitten ostinkin!
(Ja hah mikä verotoimiston asenne, ei ilmeisesti ole pennin päälle kertyneet summat. :D)