Muskeliveneillä toisiaan jahtaavat hyvikset ja pahikset ovat syöpyneet ainakin omiin mielikuviini Miamista. Jos Miamiin sijoittuvassa jännärissä ei ole ainakin yhtä venetakaa-ajokohtausta, niin leffassa on jotain vikaa! Tämä mielessä me suuntasimme kesäkuussa Miamissa käydessämme tunnin muskeliveneajelulle paahtavassa auringonpaisteessa.
Veneen nimi oli Thriller, ja teeman mukaisesti veneen kajareista soi kaasuttaessa mm. Michael Jackson.
Reitti satamasta ulos merelle vei merivartioston tukikohdan ohitse.
Kierros lähti Bayside Marketplacen luona olevasta venesatamasta Miamin keskustan kulmilta, ja kesti hetken ennen kuin pääsimme puikkelehtimaan Miamin sataman vierustaa Miami Beachin rannoille. Miamin alue koostuu siis monesta keinotekoisesta saaresta, jotka ovat syntyneet satama-aluetta ja kanavia ruopattaessa sivutuotteena nousseesta täyttömaasta. Näiden välistä me hurutimme kohti merta, mutta koukkasimme kuitenkin ensin sillan alitse Star ja Hibiscus Islandien suuntaan…
Olennainen osa kierrosta oli julkkisten megalomaanisten huviloiden bongailu. Tämä ei onnistu muuten kuin vesiltä käsin, sillä huviloiden ympärillä on korkeat aidat ja teillä on portit. Opas tuntui tietävän kaiken julkkisten elämästä ja erityisesti heidän talonostosuunnitelmistaan, ja yllätyksekseni minäkin tunnistin suurimman osan julkkiksista. Iso osa amerikkalaisista ”julkkiksista” menee nimittäin ihan ohi korvien, mutta nämä olivat sen verran suuren kaliiberin nimiä, että minäkin olin kuullut heistä. Kelläpä muulla toisaalta on 50 miljoonaa sijoittaa taloon…
Vasemmalla Carmen Electran talo, oikealla residenssiä pitää Ricky Martin. Mikä ihme tuo Martinin talon päällä oleva hökötys on?Tämä hulppea huvila kuuluu Phillip Frostille, joka rikastui lääkebisneksessä mm. Viagran ansiosta. Jos on multimiljardööri niin ehkäpä kreikkalaiset pylväät ovat ihan sopiva lisä huvilaan.Muistelen oppaan kertoneen, että tässä olisi ollut Will Smith sekä ”Will Smithin naapuri”, mutta googlailu jälkikäteen paljasti molempien talojen omistajaksi jonkun newyorkilaisen hedgerahastomiljonäärin. Ihan takuuseen en siis näistä tiedoista voi mennä, ja netin arvosteluissa näitä kyseenalaistettiinkin, mutta toisaalta – ovatko julkkisjuorut sitten yleensä erityisen luotettavia?Tähän joku parivaljakko oli rakentamassa uutta taloa. Ehkä Brad Pitt ja Angelina Jolie? Vaikka nimet olivat tuttuja, niin eivät nämä silti päähän jääneet.
Pitkällisen arkkitehtuuri- ja julkkisjuorukierroksen jälkeen sujahdimme vihdoin avomerelle. Olin vähän etukäteen jännittänyt tätä osuutta, koska tiedän, kuinka moottoriveneellä voi lentää aika pahastikin aalloista, mutta kokemus oli enemmänkin kuin hauskassa vuoristoradassa. Roiskeilta ei voinut välttyä kukaan, vaikka niitä saikin päällensä sitä vähemmän mitä edempänä istui – ja me istuimme aivan eturivissä.
Miami Beachin South Beach, ja pisarat lentävät.Miami Beachin eteläpuolisen Fisher Islandin taloja. Saarelle pääsee vain lossilla, mutta silti näiden kerrostalojen hinnat liehuvat pilvissä, ja asukkaiden keskivertotulot ovat korkeampia kuin missään muualla Yhdysvalloissa: $240 000 vuodessa eli noin 17 600 euroa kuukaudessa.Onks tukka hyvin? No ei ole todellakaan tunnin vauhdikkaan kierroksen loppupäässä. Kuvassa vasemmalta Elina, Iiro ja minä, taustalla Dodge islandin satamatoimintaa.
Suosittelen veneajelua lämpimästi kaikille, jotka ovat suuntaamassa Miamiin ja joita kiinnostaa veneily ja julkkikset, tai edes jompi kumpi. Jos haluat saada käsityksen siitä, millaista vauhdin hurmaa kierroksella koki, sekä kuulla, mitä yhteistä on Al Caponella ja Lenny Kravitzillä, tsekkaa video: (klikkaa CC-nappia niin saat tekstitykset Englanniksi ja Suomeksi)
Kesäkuu Miamissa on kuuma ja kostea kuin lehmän henkäys, eikä edes illan hämärtyminen helpota tilannetta. Me emme antaneet sen häiritä viime viikonloppuna, kun ensin torstaina vietimme tyttöjen iltaa Elinan kanssa Miamin keskustassa ja sitten lauantaina lähdimme kolmestaan Iiron kanssa Miami Beachin yöhön.
Miami Downtown
Miamin keskusta on täynnä korkeita pilvenpiirtäjiä ja värikkäitä valoja, ja alueen sisällä pääsee hujauksesta toiseen ilmaisella People Mover -junalla, joka liikkuu katujen yllä. Iltasella kaduilla näkyy kodittomia nukkumassa, enkä haluaisi välttämättä kävellä alueella yksin, mutta Uberilla saa kätevästi tilattua taksin. Jos muuten Uber ei ole tuttu, niin tällä linkillä saa ensimmäisen kyydin ilmaiseksi!
1. Happy Hour Conrad-pilvenpiirtäjän baarissa
Do you have a rooftop bar here? kysyin epävarmasti Conrad-hotellin respasta. No, but we have a bar with a view! vastasi iloinen virkailija ja neuvoi hisseille. Syy vastaukselle selvisi pian: Conrad-pilvenpiirtäjässä on 36 kerrosta, ja hotellin baari, LVL25, löytyy ”vain” 25. kerroksesta. Tämä ei meitä haitannut, kun istahdimme Elinan kanssa baarin terassille ihailemaan Biscayne-lahdelle levittäytyvää maisemaa. Terassilla ei kuuden maissa ollut vapaita pöytiä, mutta kauniisti pyytämällä saimme luvan espanjaa puhuvalta liikemieheltä linnoittautua hänen kanssaan samaan pöytään pulisemaan suomeksi kuulumisia.
Vasemmalla kaukana siintää Key Biscayne
LVL25:n Happy Hour on klo 16-19, jolloin oluet ja viinit ovat $5, perusdrinkit $7. Conrad-hotelli sijaitsee osoitteessa 1395 Brickell Avenue kadun toisella puolella People Moverin Financial District-pysäkistä.
Näkymä Dock Islandille EPIC-hotellin terassilta
2. Drinkit EPIC-hotellin 16. kerroksen terassilla kaupungin valojen loisteessa
Miamissa sisätilat tupataan viilentämään jäätäviksi, joten emme kaivanneet ilmastoinnin pariin. Sen sijaan lähdimme EPIC-hotellin Area 31 -baarin terassille istumaan. Perjantaisin täällä on koko illan kestävä Happy Hour, mutta torstai-iltana se oli jo ohi (ma-to Happy Hour klo 17-20), eikä juomalistalta kannata odottaa löytävänsä mitään halpaa. Toisaalta näillä näkymillä sen ymmärsi.
Minulle floridalaisen Cigar City -panimon Jai Alai IPA, Elinalle Hummingbird-drinkki
Terassi on upean uima-allasalueen vieressä, ja siitä levittäytyvät näkymät sekä itään Dock Islandille että etelään kohti Brickellin pilvenpiirtäjiä. EPIC-hotelli sijaitsee osoitteessa 270 Biscayne Boulevard Way, ja People Mover -pysäkki Knight Centeriltä on lyhyt mutta hieman vaivalloinen kävelymatka, koska alue ei todellakaan ole suunniteltu kävelijöille.
CVI.CHE 105, Miami
3. Perulainen illallinen CVI.CHE 105:ssa
Yelpissä oli ilmoitettu CVI.CHE 105n menevän kiinni kymmeneltä, mutta viittä vaille esitettyyn kysymykseen is your kitchen still open? oikea vastaus oli of course! Listalta löytyy myös lihaa, mutta selvästi suurin osa lähes täyden ravintolan asiakkaista oli tullut tänne cevichen perässä – kuten minäkin. Eri cevicheannosten eroavaisuuksista ei minulla ollut mitään havaintoa, joten kysyin apua tarjoilijalta, joka parilla tarkentavalla kysymyksellä selvitti, mistä saattaisin pitää. Elina sai tilattua listan ohitse mustekala-annoksen, joka oli tarkoitettu alkuruoaksi, mutta josta riitti lopulta kotiin vietäväksi.
Ceviche Anconero Mixto: raakaa kalaa ja mereneläviä bataatti- ja maissilisukkeilla. Taivaallisen hyvää, mutta punaisen tulisen kastikkeen kanssa kannattaa olla varovainen.
Lähin People Mover -pysäkki First Street, osoite 105 NE 3rd Ave. Keittiö vaikutti olevan auki noin klo 22.30 asti. Hinnat olivat Kolumbian hintatasoon tottuneen ruokaseurani mielestä kalliita, minun mielestäni laatuun nähden erittäin kohtuullisia. Vilkkaimpaan aikaan kannattaa varautua odottamaan, jos ei ole tehnyt pöytävarausta.
Miami Beach
Miami Beach on oma kaupunkinsa Miamin viereisellä saarella, ja se on selvästi näyttäytymis- ja biletysmesta sekä paikallisille että turisteille. Me vietimme yhden illan South Beachilla, ja oli todellakin hyvä, että hotellimme sijaitsi alueella, koska ruuhka Ocean Drivella oli järkyttävä ja parkkitilaa tuskin olisi löytynyt. Rannan läheisillä kaduilla liikkuu ihmisiä kaikkiin aikoihin vuorokaudesta, ja iltasella rannan ja rantakadun välinen Lummus Park oli täynnä parkkeerattuja poliisiautoja, joten taskuvarkaita lukuunottamatta alue vaikutti täysin turvalliselta.
4. Art Deco District iltavalaistuksessa
Miami Beachin Art Deco District rakennettiin Ocean Drivelle meren rantaan 20- ja 30-luvuilla, ja erityisen näyttävä se on iltavalaistuksessa, kun rakennusten vanhanaikaiset neonvalot isketään päälle. Rakennusten historiasta kiinnostuneen kannattaa tsekata National Geographicin Walking Tour; me tyydyimme ihastelemaan taloja keskenämme ja miettimään, oliko Lasipalatsi pöllinyt fonttinsa Clevelander-baarilta.
Clevelander – eikö muillekin tule mieleen kyltin fontista Lasipalatsi?
Miami Beachin baareissa selvästi suosituimmat drinkit olivat joko coronaritoja, jättimargaritoja, tai jätticoronaritoja. Coronaritat ovat margaritoja, joihin on kaadettu ylösalaisin Corona. Jättimargaritat ovat 1,6 litran kokoisia margaritoja. Jätticoronaritat taas… no sanotaan vaikka, että ne ovat aika näyttäviä ilmestyksiä.
Coronarita [Kuva: tyle_r]Moni joi jättimargaritoja yksin, mutta me jaoimme sellaisen Iiron kanssa, ja se oli ihan tarpeeksi.
Merenrannan ravintolat vaikuttivat aika turistoituneilta, joten hyvää ruokaa etsivän kannattaa kävellä pari korttelia sisämaahan. Me söimme suussasulavaa sushia Toni’s Sushi Barissa (1208 Washington Ave), jonka keittiö oli auki vielä puolen yön maissa, mutta jossa kannattaa käydä paljon aiemmin, koska noin myöhään henkilökunta oli selvästi eniten kiinnostunut kotiin lähtemisestä.
5. Miami Beachin tähtitaivas
Miami Beachin rannalla ei ole minkäänlaista valaistusta ja tämä tarkoittaa kahta asiaa:
Tähtitaivas ja merellä vilkkuvat laivojen valot näkyvät upeina aaltojen liplattaessa rantahiekkaan, ja myös kaupungin valaistu siluetti piirtyy komeana taakse.
Minä en olisi missään nimessä uskaltanut rannalle yksin, ja kavereidenkin kanssa pimeyteen oli vähän totuttelemista.
Ranta on periaatteessa suljettu yleisöltä klo 00-05. Käytännössä tämä tarkoittaa, että poliisi hätistelee pois keskeisimmiltä paikoilta etenkin, jos käyttäytyy äänekkäästi, mutta pienellä porukalla rannan rauhallisuudesta voi nauttia myös keskellä yötä, jos on hiljaisemmalla ranta-alueella esim 1st ja 4th Streetien välissä. Ja tämä ei sitten ole mikään kehotus sääntöjen rikkomiseen!
+1. Hotelli Blanc Kara South Beachilla
Jos kaipaa terassia, jolla voi istuskella ja katsella merta, niin Blanc Kara* ei ole sinua varten. Jos sen sijaan haluat huokeahkon tasokkaan hotellihuoneen istuma-alueella ja pienellä keittiöllä rannan ja ravintoloiden läheisyydestä mutta kuitenkin melun ulottumattomista, niin voin lämpimästi suositella Blanc Karaa. Ferrareista ja Lamborghineista kiinnostuneiden kannattaa varata tunti aikaa ja noin satasen verran rahaa, sillä hotelli omistaa kaksi valkoista luksusavoautoa, joita hotellin asiakkaat voivat koeajaa maksua vastaan.
Onko kellään lisää ravintola- tai baarivinkkejä Miamiin?
Blogi on ollut hiljainen viimeiset pari viikkoa, mutta kulisseissa on ollut kiirettä! Näkyvin kuuma rauta, #matkachat, on pirskahdellut bloginkin puolelle, ja ensimmäinen keskustelu toissapäivänä oli niin onnistunut, että vieläkin hymyilyttää. Mutta TV-Shop-tyyliin, ”eikä tässä vielä kaikki”…
Meillä on ollut pari kuukautta netti ja kaapeli tauolla, joten naputtelin maanantaina taloyhtiön yleisen netin varassa. Juomapullossa itsetehtyä jääteetä, lempparihellejuomaani.
…sillä paljon isompi proggis on tullut vihdoin päätökseensä: blogi kääntyy englanniksi! Kauan siinä kestikin selvittää tekniset kuviot, säätää domain-nimien, forwardingien ja DNS-palveluiden suossa, puhumattakaan useamman plugarin sekä koko WordPress-teeman kääntämisestä astetta elegantimmin kuin mitä olin aiemmin vaivautunut tekemään – .po- ja .mo-tiedostoilla koodin sörkkimisen sijaan. Purkkaratkaisuilta ei vältytty, ja strategisiin paikkoihin piti lisätä pari riviä if-else-PHP-koodia, joka tuskin läpäisisi jonkun periaatteellisemman nörtin seulaa, mutta hälläväliä kunhan toimii. Vai toimiiko? Kaikki omituisuudet kommenttiboksiin, please! Tavoitteena siis, ettei tämä muutos näy suomenkieliselle lukijalle muuten kuin kielivalikkona vasemmassa yläkulmassa…
…ja sitten vähän henkilökohtaisempiin kohokohtiin: olen välillä tiedottanut blogin puolella urheilutavoitteistani ja niiden toteutumisesta, joten en malta olla hehkuttamatta, että tulin juhannuspäivän triathlon-kisoissa toiseksi! Saavutus kuulostaa suuremmalta kuin onkaan, koska sarjassani ei ollut kuin yhteensä viisi urheilijaa, mutta olen silti äärettömän ylpeä – ja lievästi hämmentynyt. Treenikauteni ei nimittäin ollut sieltä vakuuttavimmasta päästä, ja pyöräilyssä nousin useaan otteeseen pyörän selästä kävelemään, kun pienin vaihde ei enää riittänyt toista kilometriä jatkuvassa ylämäessä. Vuoristotriathlon veti tehokkaasti luulot pois…
Jaksoin sentään maaliviivalla nostaa kädet tuuletukseen.Triathlonin jälkeen pysähyimme kotimatkalla katsomaan biisoneita ja erityisesti biisonivauvoja, jotka laiduntavat eräässä Coloradon osavaltiopuistossa moottoritien varressa.
…jonka jälkeen seuraavana päivänä oli hyvä lähteä palauttavalle patikoinnille. Olimme jo kerran aikaisin kiivenneet Green Mountainin huipulle, josta näkee kivasti sekä kotikaupunkimme Boulderin ylle että toiseen suuntaan, Indian Peaks Wildernessiin. (Ja tämä kaikki kaupungin ”puistossa”!!) Viime kerralla tarvoimme lumessa, ja reitti tuntui tällä kertaa helteestä huolimatta helpommalta, kun ei tarvinnut liukastella ympäri polkuja. Katsopa alla olevat kuvat vertailuksi, ennen kuin siirrytään viikon viimeiseen kohokohtaan…
Kesäinen näkymä, vaikka horistontin vuorilla on yhä lunta.Sama näkymä helmikuussaTämäkin kuva on helmikuulta. Green Mountainilla (2090m) ei todellakaan ollut kesäkuussa lunta.Horisontin vuoret ovat Indian Peaks, ja tunnistan niistä tasan yhden: Mount Audubonin, jolle kiipesimme vuosi sitten. Longs Peak on Indian Peakseista pohjoiseen, ja sen tunnistaa, koska se on pohjoisin nelitonninen ja selvästi muita korkeampi.
…nimittäin lähden illalla (tai aamuyöstä) red-eye-lennolla eli yölennolla, jonka lentoaika aikaeron takia on merkittävästi yöunia lyhyempi, ja suuntana on Miami!! Auringon kaipailu on vähän jäänyt toista viikkoa kestäneiden helteiden myötä, mutta merta on ihana päästä tapaamaan: rannalta käsin, snorklaten, veneajelulla… Reissun kipinänä toimi hyvä ystäväni Elina, johon tutustuin taannoin Luxemburgissa, ja joka on Etelä-Amerikassa vietetyn kuuden kuukauden jälkeen palaamassa Suomeen, sopivasti Floridan kautta. Iiro liittyy seuraan päivää myöhemmin, ja Miamin lisäksi käymme myös Key Westissä. Blogeista Miami-vinkkejä ovat tarjonneet Curious Feet, Fotobloggeri ja 50 States Puzzle, josta myös jälkimmäisimmän Ulla auttoi Facebookin puolella kertomalla kaupunginosista sen verran, että päädyimme majoittumaan ensimmäisen yön Little Havannassa. Viime hetken ravintolavinkit ovat yhä enemmän kuin tervetulleita!
[Kuva: Corey Balazowich]Kuten ennenkin, liveterveisiä reissun päältä voi seurailla Instagramista, Facebookista ja Twitteristä, ja lisäksi olen opettelemassa Snapchatin käytön, koska naapurin 11-vuotias tyttö kertoi, että se on enstex magein juttu just nyt, ja luulen, että hän tietää, mistä puhuu. Jos joku blogin lukijoista käyttää kanssa Snapchatia, niin Story päivittyy tunnuksella @globecalledhome.
