Pearl Harbor: taistelulaiva pinnan alla

Joulu Coloradossa kahdestaan Iiron kanssa sujui erittäin hyvin. Laitoimme pelkästään jouluruokia, joista pidimme, ja painotimme juuri niitä asioita, jotka tuntuivat hyvältä. Yksi näistä oli lautapelit, joten korkkasimme vastaostetun Axis & Allies 1941 -pelin, ja kahlattuamme 25-sivuisen sääntökirjan lävitse pääsimme tositoimiin. Minä edustin toiseen maailmansotaan pohjautuvassa pelissä akselivaltoja, ja minun Japanini silmäili Iiron Havaijia suurella mielenkiinnolla – mutta turhaan, sillä Iiron laivasto piti huolen siitä, etteivät joulukuun 1941 tapahtumat päässeet toistumaan pelissä.

Playing Axis & Allies 1941

Ihan hyvä peli, mutta varoituksen sanana, että ensimmäiseen pelikertaan meni meiltä viisi tuntia…

Vajaa kuukausi sitten reissatessamme Havaijilla meillä oli Oahulla vain yksi nähtävyys, johon ehdottomasti halusimme käymään: Pearl Harbor. Tämä TV:stä ja leffoista tuttu satama on yhäkin sotilaskäytössä ja sijaitsee sen verran kaukana Waikikista, että päätimme vuokrata päiväksi auton, mikä kannatti, sillä samalla pääsimme katsomaan merikilpikonnia.

Boat in Pearl Harbor

Pearl Harborin nykyistä laivakalustoa

Paikalle alueelle kannattaa tulla aikaisin, koska lippuja eniten näkemisen arvoiseen (ja ainoaan ilmaiseen) kohteeseen, USS Arizona Memorialille, on saatavilla vain rajoitettu määrä, ja häviävän pienen nettivarausmäärän lisäksi nämä jaetaan kävijöille saapumisjärjestyksessä aamuseitsemästä alkaen. Meillä oli onnea, sillä vaikka saavuimme paikalle vasta vähän yhdeksän jälkeen, saimme liput ensimmäiseen mahdolliseen lähtöön, ja lyhyehkön videoesityksen jälkeen olimme jo laivassa matkalla muistomerkille.

Tällaista siellä muistomerkillä sitten oli:

USS Arizona Memorial at Pearl Harbor

USS Arizonan tykkitornin juuri

Oil in Water at USS Arizona Memorial

Öljyä, jota vuotaa USS Arizonasta useampia litroja päivässä vielä ainakin seuraavat 100 vuotta

Coral Reef at USS Arizona

Koralliriutta, joka on muodostunut taistelulaivan päälle

USS Arizona oli yksi taistelulaivoista, jotka japanilaiset hävittäjät ja pommikoneet upottivat 7. joulukuuta 1941 Pearl Harborissa. Yhteensä taistelulaivoja oli yhdeksän, ja näistä viisi upposi, yhden kapteeni ajoi matalikolle jotta laiva ei uppoaisi, kaksi kärsi lievempiä vaurioita ja yksi oli hyökkäyshetkellä kuivatelakalla, jossa siihen osui pommi. Japanilaisten hyökkäystä ei huomattu, ennen kuin oli liian myöhäistä, koska lentotukialukset olivat koukanneet pohjoisen kautta, ja tutkamiehet sekoittivat hyökkäävät viholliskoneet vähän myöhemmin samana päivänä saapuviin amerikkalaisiin B-17-pommikoneisiin.

USS Arizona Memorial & USS Missouri at Pearl Harbor

Valkoinen paasi merkkaa taistelulaivan uppoamiskohtaa. Edessä Arizonan komentosillan jämät, taustalla USS Missouri, samaa kokoluokkaa oleva taistelulaiva.

USS Arizona Memorial

USS Arizonan muistomerkki oli meren päälle rakennettu ”laituri”, josta pystyi katselemaan laivaa pinnalta käsin.

Koska Pearl Harborin hyökkäyksen seurauksena Yhdysvallat liittyi sotaan, suurin osa taistelulaivoista nostettiin ylös ja korjattiin, mutta ei Arizonaa: se oli liian pahoin tuhoutunut, joten se jäi meren pohjaan ikuiseksi muistomerkiksi ja hautapaadeksi sotilaille ja merimiehille, jotka olivat kuolleet hyökkäyksessä tai hukkuneet laivan upotessa, ja näitä oli paljon…

USS Arizona Memorial

…yli tuhat nimeä, mukaanlukien 23 veljesparia ja yksi isä-poika-pari.

USS Arizonan muistomerkki keskittyi Pearl Harborin tapahtumien muistelemiseen ja siihen, että kyseessä oli tuhoisin taistelu Yhdysvaltain maaperällä sitten sisällissodan… tai oikeastaan ainoa taistelu Yhdysvaltain maaperällä sitten sisällissodan. Ei siis mikään ihme, että amerikkalaisten silmissä Pearl Harborilla on yhäkin todella suuri rooli 1900-luvun historiassa: liput lasketaan 7. joulukuuta puolitankoon, Remember Pearl Harbor toimii yhäkin iskulauseena, ja jotkut idiootit internetissä olivat jopa iloisia Japanin tuhoisasta tsunamista pari vuotta sitten, koska: Do I feel bad for japan? Two words….pearl harbor. Olen itse tutkinut toisen maailmansodan pommitusjälkiä katukuvassa siitä asti kuin muistan, joten joidenkin amerikkalaisten Pearl Harborin painottaminen tuntuu välillä hassulta, mutta toisaalta olihan se aika ainutlaatuinen tapahtuma sotahistoriassa: elleivät Pearl Haborin lentotukialukset olisi juuri tuolloin olleet merellä, toisen maailmansodan lopputulos olisi voinut olla eri.

USS Arizona Memorial

USS Arizonan muistomerkki

Muistomerkillä vierailun jälkeen pohdimme hetken, mitä muuta tekisimme Pearl Harborissa. Vaihtoehtoja oli sukellusvenemuseo, lentokonemuseo ja kierros taistelulaiva USS Missourilla. Aikaa ei ollut kuin yhdelle, ja lentokoneita ja sukellusveneitä olimme nähneet tarpeeksi aiemminkin, joten päädyimme USS Missourille, jossa eläkeikää lähestyvä opas rupatteli meille mukavia ja ei-niin-mukavia taistelulaivan historiasta.

USS Missouri

USS Missourin valtavaa kokoluokkaa ihmetellessä oli vaikea uskoa, että ihan vieressä lepäsi samankokoinen möhkäle pinnan alla. Sisältä taistelulaivat eivät paljoa ero toisistaan, joten jos sisätilat kiinnostavat, blogista löytyy kuvia vastaavasta taistelulaiva USS Alabamasta. Tässä kuitenkin yksi kuva taistelulaivojen mittasuhteista:

USS Arizona Anchor

Uponneen USS Arizonan ankkuri

USS Missouria ei oltu vielä rakennettu Pearl Harborin taistelun aikaan, vaan se saatiin valmiiksi pari vuotta myöhemmin. Toisen maailmansodan jälkeen se ehti palvella myös Korean sodassa, ja 80-luvulla se tuotiin takaisin palvelukseen ja lähetettiin lopulta Persian lahden sotaan, jonka jälkeen se vihdoin poistettiin lopullisesti käytöstä. Sen kannella astelessa oli aikaa mittailla laivan pituutta (270 metriä), ihmetellä laivassa olleiden nukkumapaikkojen määrää (noin 2700 henkeä) ja tiirailla metallilaattaa, jonka päällä oli sodan loppuessa allekirjoitettu paperi nimeltä Instrument of Surrender – eli asiakirja, jolla Japani antautui liittoutuneille.

USS Missouri Instrument of Surrender Signing Deck

Metallilaatta näytti olevan japanilaisturisteille pakollinen valokuvauspaikka

Japanilaisia näkyi Pearl Haborissa enemmän kuin Waikikissa keskimäärin. Suurin vierailijaryhmä oli ehdottomasti amerikkalaiset, mutta japanilaiset tulivat hyvänä kakkosena, ja jäin miettimään, mitenköhän he kokevat vierailun. Nationalistista uhoa oli näyttelyissä todella vähän, ja asioita lähestyttiin kiitettävän paljon faktojen kautta, mutta jos japanilaisten sijaan Pearl Harboriin olisivat hyökänneet suomalaiset, en ole varma, haluaisinko paikan päälle kiertämään.

Japanese students visiting Pearl Harbour

Japanilainen koululuokka matkalla USS Missourille

Sellainen Pearl Harbor. Mutta entäs se peli, se missä Pearl Harboriin ei hyökätty? Siinä Saksa menetti koko itä-Euroopan hyvin nopeassa tahdissa, ja vaikka Normandian maihinnousua ei ikinä tapahtunut, neuvostoliittolaiset valtasivat Berliinin samalla kun britit ja amerikkalaiset hyökkäsivät Karjalaan. Tyynellä merellä taas Japani haistatti pitkät Havaijille ja hyökkäsi sen sijaan Alaskaan (öljyä!), jonka jälkeen se valtasi Filippiinit ja jatkoi valloitustaan läpi Kaakkois-Aasian. Vasta lopulta Australian pommikonearmada laittoi valloituksen aisoihin tuhoamalla Japanin merivoimat, jonka jälkeen Japani antautui, koska oli jo korkea aika mennä nukkumaan.

Mobile, lausutaan ”Mobiil”

USS Alabama

Koko 200 metriä laivaa ei mahtunut samaan kuvaan

Roadtrip jatkuu Etelä-Alabaman Mobilessa, jossa vietimme iltapäivän. Olimme alunperin ajatelleet ajaa suoraan kaupungin ohi, kunnes opaskirjaa lukiessa silmiin sattui jotain, mikä oli ainakin tällaisen insinöörin mieleen: Battleship Memorial Park, jossa kaikenlaista sälää, mukaanlukien taistelulaiva, sukellusvene ja kasa siistejä lentskareita.

Lead, Dammit

USS Alabaman kannella riitti pienempiä pyssyjä…

USS Alabama

…eikä isommistakaan ollut varsinaisesti puutetta.

Taistelulaiva USS Alabama oli ollut mukana usemmassa toisen maailmansodan taistelussa ja selvinnyt niistä kaikista vahingoittumattomana. Sisälle pääsi melkein vapaasti kiertämään, ja sisustus oli sekoitus autenttisen oloisesti sisustettuja huoneita ja Memorial Roomeja sekä tälle että parille muulle taistelulaivalle. Memorial Roomeissa oli sekaisin lehtileikkeitä, valokuvia ja loppumattomia nimilistoja kaikista, jotka olivat koskaan näillä laivoilla palvelleet. Yhdessä huoneista oli pimeässä valaistut listat USS Alabaman noin kuudesta tuhannesta sotilaasta – kerrallaan laivalla palveli lähes kaksi tuhatta miestä – ja oven vieressä liehui jenkkilippu. Toisessa luki oven päällä: As you browse this room, please take a moment to remember the brave heroes who fought for freedom on board this ship.

Barber's chair on USS Alabama

Autenttisten huoneiden listassa kannen alla parturi…

USS Alabama Laundry

…pesula, sillä sotilaat eivät ehdi pesemään vaatteita sodassa, mutta siistit vaatteet vähentävät haavojen tulehtumisriskiä…

Photographer's Studio on USS Alabama

…laivan valokuvaajan studio pedillä, sillä kaikki erikoistuneissa hommissa palvelevat käytännössä nukkuivat asemapaikallaan. Viereisessä hytissä oli pimiö…

USS Alabama Toilets

…tuhannelle sotilaalle vain yksi vessa, mutta kauaa ei varmaan vuoroaan joutunut odottamaan, kun ”pönttöjä” eli istumapaikkoja riu’ulla erotti vain väliseinät…

Ship Police's Cabin

…sotilaspoliisi sai oman hyttinsä, toisin kuin tavalliset sotilaat, jotka nukkuivat nelikerroksisissa katoista ripustetuissa punkissa tai riippumatoissa.

Laiva todellakin muistutti ”palveluiltaan” pientä kaupunkia, ja senhän verran siellä oli asukkaitakin.

USS Alabama

Iiro valmiina tykittämään…

Pelicans in Alabama

…pelikaaneja? Näitä oli tusinoittain laivan vieressä olevalla aallonmurtajalla.

Extra Pipes

Laivan tykkipiiput kuluivat sen verran nopeasti, että varaosia oli hyvä olla aina saatavilla.

USS Alabama's Main Computer

Laivan tietokone ei ollut seinän vaan parin huoneen kokoinen. Tällä tähdättiin isoja pyssyjä.

The Missile and Us

Seurueemme isojen pyssyjen ammusvarastossa.

USS Alabama's hull

Merillä ollessa laivan kapteeni poistui harvoin komentosillalta tai sen vieressä olevasta kapteenin merihytistä. Ja kukapa näillä näkymillä haluaisikaan.

Battleship Memorial Park

Taustalla Mobilen keskustaa, edessä sälää, mm. B-52-pommikone.

Vaikka suurin osa ajastamme kului laivalla, oli puistossa toki muutakin nähtävää. Laivaa oli mainostettu etukäteen sillä, että siellä olisi ilmastointi alakansilla, mutta se ei aina toiminut kovinkaan moitteettomasti, joten oli ihanaa seuraavaksi päästä hikisestä kuumuudesta ilmastoituun lentokonehalliin.

Blackbird

”Lennonjohto, pyydämme korkeutta 600 (n. 18km).” ”Täällä lennonjohto. Jos pääsette noin korkealle, niin sen kus.” ”Selvä, laskeudumme korkeudelta 800 (n. 24km).”

Ehkä siistein nähtävyys lentokonehallissa oli Blackbird, 3,3 kertaa äänennopeudella lentävä kone, jonka matka-aika New Yorkista Lontooseen olisi alle kaksi tuntia. Tämän lisäksi hallissa näkyi myös tutumpia koneita, ja nurkassa oli hornet-lentosimulaattori, jota oli tietenkin pakko mennä kokeilemaan, ja joka tuotti pienoisen pettymyksen.

Hornet

Suomen ilmavoimien kuuminta kärkeä löytyy täällä museosta.

Hornet Simulator

Simulaattori näytti hurjemmalta ulkoa päin kuin mitä se oli sisältä, ja grafiikat olivat yllättävän 80-lukuiset ollakseen tehty viime vuonna.

USS Drum

USS Drum, vanhin olemassaoleva sukellusvene jollain mittarilla, mutta kaikenhan pitää olla täällä isointa, vanhinta tai vähintään maailmankuulua.

Lentokonehallin jälkeen viimeiseksi nähtävyydeksi jäi sukellusvene USS Drum, myöskin toisen maailmansodan jäämistöä. Olimme kaikki olleet aiemmin sukellusveneissä, joten tämä yllätti meidät epäklaustrofobisuudellaan. Sisätilat olivat yllättävän tilavat.

USS Drum

Täällähän mahtuu kävelemään!

USS Drum Beds

Punkkia oli vain kolme päällekkäin, vähemmän kuin taistelulaivassa.

Ice Cream Machine

Täältäkin löytyi USA:n merivoimien salainen ase: jäätelökone. Taistelulaivassa oli ollut kokonainen jäätelöntarjoilukäytävä.

Ahkeran isojen koneiden katselun jälkeen olikin jo aika suunnata myöhäiselle lounaalle, ja tätä varten löysimme tiemme Callaghan’s Irish Social Clubiin, josta piti saada koko Alabaman parhaat hampurilaiset, ja joka oli tietenkin maailmankuulu. Aika löytäminen perille olikin, sillä paikka sijaitsi keskellä hiljaista omakotitalolähiötä ja vaikutti kaikin puolin lähiöräkälältä.

Callaghan's Irish Social Club

Parhaat hampurilaiset, täältä. Kyllä.

Hampurilaisen kanssa ei saanut ranskalaisia vaan piti ottaa sipsejä, mutta mukavampi yllätys oli, että paikallista Abita Amber -olutta sai ihan oikeassa lasisessa tuopissa. Tämä oli ainoa kokemus koko Alabamasta, missä tarjoiluastiat olivat jotain muuta kuin muovia: kertismuovituoppeja, kertismuoviaterimia, muovikori leivinpaperilla… Kaikkein järkyin kertismuovikokemus oli hotellin aamiainen, missä aterimet oli lisäksi pakattu yksittäismuovipusseihin ja kaikki pannukakuista muroihin syötiin kertismuovilautasilta.

Callaghan's Burger

No oli ne ihan hyviä.

Kysyimme tarjoilijaltamme, oliko pari päivää aiemmin riehunut Isaac-hurrikaani vaikuttanut täällä päin elämänmenoon. Nuori nainen muljautteli silmiään ja tokaisi, oh please! Hänen lapsuudessaan näistä ykköskategorian hurrikaaneista ei jaksettu edes uutisoida, mutta Katrina säikäytti kaikki, ja nyt on hirveä hössötys pienestä vesisateesta, and like it doesn’t rain here in Alabama during summer, like so out of the normal!

Antebellum Architecture

Antebellumarkkitehtuuria eli tyyli, joka oli vallassa ennen sisällissotaa ja suosittu orjanomistajien keskuudessa

Ennen lähtöämme vedimme vielä kunnon japanilaisturistikierroksen ja ajelimme pitkin katua, jossa oli mainostettu olevan paljon vanhoja antebellumtyyliin rakennettuja huviloita, napsien ohimennessä ikkunat auki valokuvia. Seuraavaksi Mississippiin!