sää -tägi | Globe Called Home

6.11.20156.11.2015

”Millainen sää siellä Coloradossa oikein on?”

Useampikin kaveri on kysellyt tuota samaa miettiessään reissua Coloradoon, eikä kysymykseen ole helppoa vastausta. Tässä parin Coloradossa enemmän tai vähemmän vietetyn vuoden aikana olen onnistunut kehittämään kolme ilmastoon liittyvää sääntöä:

Kesä-heinä-elokuu on pääsääntöisesti hellettä.
Muina kuukausina lämmöt vaihtelevat -20C ja +30C välillä.
Ainoa, mihin voi jotenkuten luottaa, on että aurinko paistaa.

Kun sanon, että lämpötila vaihtelee, niin se todellakin vaihtelee. Kun kaveri kyseli helmikuun säätä, niin vastasin, että voi olla toistakymmentä astetta pakkasta tai sitten shortsikelit, ja toissa helmikuussa nämä olivat muistaakseni saman viikon aikana. Matkalaukkujen pakkaamisesta tämä ei tee helppoa, kun kaikkeen pitää varautua, eikä täällä asuessakaan voi pakata kesävaatteita säilöön.

Longs Peak Surrounded By Lighting Bolt Strikes 4 — Kesäisin täällä aika usein ukkostaa iltaisin. Ukkosmyrskyt ovat keskeyttäneet parikin baseball-matsia, joissa olemme käyneet. [kuva: James ”Bo” Insogna]

Viime syksynä kävin eräänä aamuna lenkillä upeassa auringonpaisteisessa shortsikelissä. Pari tuntia myöhemmin Denveriin iski lumimyrsky ja melkein myöhästyin iltapäivän lennoltani kaupungin lipuessa kaaoksen valtaan.

Ei täällä preerialla silti korkeita kinoksia näy. Kun aurinko paistaa taivaalta pystysuoraan, lumet sulavat pois parissa päivässä – ja sitten sitä taas sataa lisää. Sentään korkeammalla vuorilla lumi jää maahan ja keväällä Trail Ridge Roadia avatessa sitä onkin kertynyt ihan kunnon kinokset:

Vuoret tuovat vielä omanlaisen lisänsä vaihtelevaan ilmastoon, koska ero vuorilla ja täällä preerialla voi olla huima. Viime pääsiäisenä laskettelimme aamupäivän vuorilla, ja iltapäiväksi ajoimme kotiin ottamaan aurinkoa uima-altaalle. Yli kilometrin korkeusero sekä korkeat vuoret välissä saavat aikaan sen, että parin tunnin ajomatkan päässä sää on jotain aivan muuta.

Kesäkauden ulkopuolella säätä ei voi ennustaa yli parin päivän päähän, lunta saattaa tupruttaa milloin vain, eikä eilisen sään perusteella ei voi päätellä mitään tämän päivän säästä, koska lämpötila on saattanut nousta taikka laskea 20 astetta siinä välissä. Yöllä on lähtökohtaisesti 20 astetta kylmempää kuin päivällä, ja auringonpaiste onnistuu aina hämäämään: tänään ajattelin, että ulkona on varmaan shortsikeli, mutta käynti parvekkeella paljasti lämpöä olevan hädin tuskin nollan yläpuolella. Läksin sitten kauppaan talvitakki päällä ja aurinkolasit tukevasti nenällä.

Vaikka Boulder ja muu Coloradon Front Range on kuivaa aluetta, välillä täällä sataa kaatamalla, ja kanjonit tulvivat. Pari vuotta sitten tulvissa kuoli useita ihmisiä ja tulvien tuhoamia teitä korjataan vieläkin. Onneksi tuota tulvaa kutsuttiin nimellä ”vuosisadan tulva”, eli sormet ristissä, ettei vastaavaa nähdä seuraavaan sataan vuoteen. [kuva: Charles Anderson]

Tiedättekö mitä? Minä niin tykkään tästä. Suomesta tuttu ”äh kun on kylmää” / ”äh kun on kuumaa” -valitus puuttuu täysin, koska mihinkään ei ehdi kyllästyä. Viime toukokuu oli ennätyssateinen, ja ihmiset täällä rupesivat valittamaan, että muuttavat kohta pois, koska miten voi sataa kolme viikkoa putkeen? Ja minä kun olin viettänyt talven Luxemburgissa, jossa satoi kolme kuukautta putkeen.

PS. Viikonloppuna lähtee linjoille kuukausikirje. Jos haluat kuulla, mitä minä täällä oikein puuhailen, niin klikkaa itsesi tilaajaksi täällä.

7.1.201430.10.2016

Polar Vortex eli kuinka täällä jäädytään

Jos tänään katsoo uutisia Yhdysvalloissa, niin ykkösuutinen taitaa olla tämä:

Alleviivaus on omani, sillä ei täällä Coloradossa muuten mitään ongelmaa ole: rapsakka -15 asteen pakkanen pitää lumimassoja elossa ja jäädyttää auton Alabamasta ostetun tuulilasinpesunesteen, mutta aurinko paistaa ja kylmä ei muuten paljoa hätkähdytä. Se ainoa ongelma on, että minun piti lentää tänään Luxemburgiin.

preeriakoiratlumessa (800x533) — Pari postausta aiemmin näytin kuvia preeriakoirista. Tältä niiden asumukset näyttävät tänään.

Kun perjantaina oli vielä ollut +15 astetta, lauantaina heräsimme talveen. Ilmiön nimi on napapyörre, englanniksi polar vortex, ja sen ansiosta pohjoisesta valuu jatkuvasti kylmää ilmaa Yhdysvaltoihin. Etelä-Yhdysvallat on helisemässä, kun Atlantassa sataa lunta ja Alabamassa on kylmempää kuin Alaskassa, mutta eipä Minneapoliksessakaan hurrata, sillä pakkasta on -30C ja tuuli saa sen tuntumaan -50 asteelta. Lopputuloksena lentokone, jonka piti viedä minut Denveristä Minneapolikseen, oli jo myöhässä saapuessaan Denveriin, ja tämä sitten murskasi suunnitelmani ehtiä vaihtaa Minneapoliksessa Pariisin koneeseen.

foxnews — Lohdullista on, että pakkanen on aiheuttanut tähän mennessä suhteellisen vähän kuolemia. Uutisissa kuitenkin kerrottiin, että isoissa kaupungeissa etsitään kodittomia turvaan suojiin kaduilta – heti sen jälkeen, kun oli ensin väitelty, kumoaako tämä nyt ilmastonmuutoksen vai ei.

Juttelin Deltan asiakaspalvelun kanssa varmaan kaksi tuntia, missä ajassa asiakaspalvelija toisensa jälkeen löysi minulle lennon ja sen jälkeen kadotti sen, kun joku muu ehti varata sen ensin, sillä lentoja on peruttu koko viikonlopun ajan ja paljon ihmisiä on jumissa maailmalla. Lopulta minulle kerrottiin, että minut oli siirretty lennolle, joka lähtisi Denveristä torstaina ja ehtisi Luxemburgiin perjantaiksi. Totesin, että tämä on liian myöhään, sillä töissä pitäisi olla jo keskiviikkona, ja totesin, että ehkäpä vaan menen Minneapolikseen ja yritän päästä johonkin Euroopan koneeseen standby-matkustajana. No you can’t anymore, I kicked you out of that plane, asiakaspalvelija totesi.

Anteeksi siis teit mitä? Eikä!

Tässä vaiheessa olimme Iiron kanssa jo ajaneet lentokentälle, missä siirryin juttelemaan checkinin naisen kanssa. Hän soitteli läpi pari muuta lentoyhtiötä, mutta kaikkialla myytiin eioota. Ongelmana ei ollut pelkästään pääsy Eurooppaan, vaan iso osa Yhdysvaltain sisäisistä koneista, joilla olisin halunnut päästä vilkkaammille lentokentille, oli täynnä. Eipä tässä auta muuta kuin laittaa mailia pomolle ja syyttää myöhästymisestä säätä.

pooltalvella3 (800x533) — -15 asteen pakkasessa on syytä pitää pipo päässä, vaikka vesi olisikin lämmintä

23.12.2013

Päivä jäämyrskyn jälkeen

Aamu valkeni pilvisenä mutta kuivana Arkansasissa, jonka osavaltiontalo eli state capitol on samanlainen Pariisin Pantheonin kopio kuin kaikki muutkin näkemäni osavaltiontalot

Matka jatkui tänään lähtien liikkelle Little Rockista Ozarkien ylänköjen läpi, jossa söimme lounasta Ozarkin pikkukaupungin kohdilla interstate rest stopilla: uppopaistettuja juttuja valkoisella gravy-kastikkeella. Arkansasin puolella maisema oli vielä vihreää metsää, mutta Oklahoman rajalla metsät katosivat ja jättivät tilalle ruskeita peltoja, joilla suuret karjalaumat laidunsivat vielä joulukuun lopulla. Kunnes yhtäkkiä maisema muuttui valkoiseksi.

Ensireaktioni oli, että onko täällä ollut joku metsäpalo, kun puut ovat noessa?

…kunnes tajusin, että valkoisuudella saattaa olla jotain tekemistä talven kanssa.

Siinä missä eilen Arkansasissa kärsimme kaatosateista, täällä oltiin kärsitty alijäähtyneestä kaatosateesta. Onneksi tie oli jo sulanut, mutta muuten maisema oli puolen sentin jääkerroksen peitossa. Mieluummin siis pelkkä kaatosade, koska tuossa säässä ei ihan oikeasti olisi voinut ajaa. (Paikallissäästä oli muuten maininta myös YLEn uutisissa, vaikka jäämyrsky ei ihan taidakaan olla meteorologisesti oikea termi sääilmiölle.)

Oklahoman Cowboy-museon edustalla oleva patsas oli täynnä jääpuikkoja

Jokaisen ruohonkorren ympärille oli muodostunut paksu jääpuikko

Auringonlasku kuulsi puiden oksia ympäröivän jään läpi

Vaikkei auto olisikaan liikkeessä alijäähtyneen sateen aikana, ihan yhtä mukavaa on niillä, jotka ovat jättäneet autonsa ulos.

Tasaista paksua jääkerrosta oli auton päällä puoli senttiä. Siitä vaan rapsuttamaan…

Tosiaan pääsimme Oklahoma Cityyn saakka, ja jopa sen verran ajoissa, että aikaa jäi nähtävyyksien kiertämiselle. Kaupunki on Helsinkiä pienempi, mutta pari imagopilvenpiirtäjää piirsi profiilia taivaalle, ja keskustaan oli muodostumassa pienehkö ruuhka, koska siellä oli joku konsertti tai peli tai jotain; pysäköintilaitokset mainostivat event parkingia.

Pilvenpiirtäjien valaistus muistuttaa joulusta

Mitä minä sanoin siitä, että kaikki osavaltiontalot näyttävät samoilta? Oklahomassa tosin talon vieressä oikealla on ekstrana ihka aito toimiva öljynporaustorni.

Oklahoma Cityn keskustaa halkoo Oklahomajoen lisäksi kanaali, jonka varrella on ravintolaa ja baaria

Kävimme syömässä paikalliseen tyyliin pihviä – Iiro valtavan T-luupihvin, minä vähän maltillisemman strip sirloinin – mutta sitä ennen ehdimme juuri ja juuri shoppailemaan intiaanien pitämään korukauppaan. Me pitäydyimme kaupassa tuppisuina, mutta joku toinen asiakas hieroi kaupanpitäjän kanssa tuttavuutta – puheista päätellen kenties oli jo tutuntuttu – ja sivukorvalla kuunnellen kävi ilmi, että kauppias itse oli navajointiaani ja kotoisin New Mexicosta. Navajoja ei yleensä Oklahomassa näy, mutta osavaltiossa on oma reservaatti melkein neljälläkymmenellä eri heimolla, ja matkalla Cityyn näkyi jatkuvasti kylttejä – ”Now Exiting Muskogee Territory” – ”Now Entering Sac And Fox Territory”. Tien päällä näkyi myös rekisterikilpiä, jotka oli osavaltion sijaan rekistöity jossain tietyssä intiaaniheimossa.

Huomenna matka jatkuu jo ennen auringon nousua, sillä yritämme päästä perille vielä huomisiltana. Huomiselle tosin on luvattu Kansasiin lunta, joten jos säätilanne äityy pahaksi, varasuunnitelmana on yöpyä vielä yksi ilta tienvarsihotellissa. Toivotaan hyvää säätä, ja toivotaan, että lempeisiin lämpötiloihin tottunut automme starttaa, sillä aamulla pitäisi olla yli 10 astetta pakkasta…

31.1.2013

Tornado tuli kylään

Tapahtui keskiviikkona, 30.1.2013:

07:45 Heitin Iiron töihin, koska tarvitsin päivällä autoa. Paluumatkalla radiossa aamushown juontajat pulisivat päivän säästä ja mainitsivat, että Pohjois-Georgiaan oli julistettu tornado watch. ”Watch” tarkoittaa täällä, että on olemassa riski sääilmiölle, kun taas ”warning” julistetaan, kun tiedetään sääilmiön jo syntyneen.

09:00 Valtakunnallisella CNN:llä puhuttiin useampi minuutti Atlantan alueen säästä ja mainittiin, että tänään saattaisi olla jopa 50% todennäköisyys, että alueella syntyy tornadoja. Ulkona puut heiluivat navakassa tuulessa. Pyysin Iiroa seuraamaan säätä ja ilmoittamaan minulle, jos iltapäivällä tulisi varoituksia, koska olin lähdössä silloin ranskantunnille.

11:17 Ranskan kertaaminen ei ehkä ollut tehokkaimmillaan, kun seurasin samalla puolella silmällä CNN:ää. Vähän ennen puolta päivää ruutuun iski breaking news: tornadovaroitus oli muutettu watchista warningiksi, ja tornado oli iskemässä parin minuutin sisään Adairsvillen kaupunkiin! Everybody in Adairsville, Georgia, go immediately inside, go into your cellars! säämies toisteli ruudussa – ilman karttaa, koska sellaista ei varmaan oltu ehdittu laatia. Mikä ihmeen Adairsville? Missä sellainen on? After Adairsville, the tornado will pass over I-75… Hei, sehän on tuo meidän vieressä kulkeva tie!! GoogleMapsista selvisi, että Adairsvilleen on meiltä useampi kymmenen kilometriä, mutta kun CNN jatkoi ulkomaanuutisilla, vaihdoin The Weather Channelille, ihan vaan kaiken varalta.

Tältä Adairsvillen tornado näytti läheltä

12:15 Adairsvillen tornado oli liikkumassa hiljalleeen poispäin meistä. Päätin, ettei pieni ripottelu pitäisi minua poissa ranskantunnilta, ja pakkailin tavaroita, kun telkkari alkoi pitää kummallista ääntä ja piippailla. Ruudun alalaitaan ilmestyi selvästi lähetykseen kuulumaton viranomaisvaroitus: thunderstorm warning, ja meidän maakuntamme oli mainittu. Kohautin olkapäitä – ei kai ukkonen niin paha voi olla? – ja jatkoin pakkailua, kun säämies selitti, että ukkosmyrsky voisi synnyttää lisää tornadoja, ja jos näin tapahtuisi, niin tornadon reitti kulkisi right about here… ja mies piirsi sääkartalle nuolen meidän naapurustomme ylitse. Jaahas, no toivotaan että niin ei tapahdu.

12:43 Autoradion musiikki katkeaa. Prrrtsssshhh TORNADO WARNING prrhtttöööt prthööööt Tornado warning has been issued in the following counties… ja seuraavaksi lueteltiin meidän ja kahden naapurimaakunnan nimet. Paniikki. Ajan motarilla satasta, tornado tulee päälle, mitä teen?? Pari syvää henkäystä, muut autot näyttävät jatkavan matkaa samaan malliin… no ajan varmaan ranskantunnille, mikäs tässä. Loppumatkan kurkin auton peileistä lounaan suuntaan, josko siellä yhtäkkiä näkyisi tuulisuppiloita. Radiossa juontaja selitti, että erityisesti meidän kotikylässämme ihmisten pitäisi varautua.

12:58 Soitin Iirolle ja kysyin, onko hän huomannut, että hänen työpaikkansa suuntaan on tulossa tornado. ”Joo, täällä on kaivettu popcornit esille. Eiköhän tässä selvitä.”

14:15 Kurssillamme, joka on jo aiemmin kutistunut kahteen opiskelijaan, olin ainoa paikallaolija, koska kurssitoverini Becky ei ollut uskaltanut lähteä kotoaan. Ranskanopettaja selitti itsevarmasti, etteivät nämä myrskyt mitään ihmeellisiä ole, ja paljon pahempi on alijäähtynyt sade, joka muuttaa motarit peilijääksi. Ulkona pilvet olivat tummentaneet taivaan, ja päälle napsahtaneiden pihavalojen valokiilassa rankkasade kulki miltei vaakasuoraan. Opettaja käytti tilanteen hyödyksi laajentamalla sanavarastoani: C’est une tornade. Il pleut à verse.

15:55 Lähtöni ranskantunnilta venähti ja ajoin kotiin alkavassa iltapäiväruuhkassa. Kahdeksan kaistaa suuntaansa, ja rankkasateen takia edessäolevasta näkyi lähinnä takavalot – jos niitäkään, sillä vaikka Georgiassa laki sanoo, että ajovalot pitää laittaa päälle sateella, moni ajaa silti ilman valoja.

17:00 Hain Iiron töistä ja kertasimme päivän tapahtumia. Päivän toinen tornado oli raporttien mukaan ohittanut sekä kotimme että Iiron työpaikan parin kilometrin päästä, mutta näköalaikkunan luona tilannetta seuranneet työntekijät eivät olleet nähneet muuta kuin tumman taivaan ja rankkasateet. Kotimatkalla ei näkynyt merkkiäkään mistään tuhoista. Mietin, olinko ylireagoinut? Oliko tämä sittenkään mikään ihmeellinen juttu?

Illalla katsoimme telkkarista kuvia pahimmilta tuhoalueilta ja seurasimme, kun osavaltion kuvernööri julisti pahimmin kärsineisiin maakuntiin hätätilan.

Tornado oli lennättänyt auton ilmaan ja paiskannut katolleen. [Kuva: WSB Channel 2 Action News]

Tässä oli motelli. Nyt jäljellä on yhden huoneen seinät. [Kuva: AJC]

Adairsvillen ruokakaupalle kävi vähän huonosti. [Kuva: AJC]

28.10.2012

Auringonpaistetta taivaan täydeltä

Sanna lähetti blogille tunnustuksen aurinkoisuudesta. Kiitos! Aurinkoa täällä onkin viime päivät riittänyt, ja lämpöasteet ovat nousseet tällä viikolla joka arkipäivä helteen puolelle. Viikonlopuksi ja ensiviikoksi oli kuitenkin luvattu alle 15 astetta, joten kuluneella viikolla piti nauttia mahdollisesti viimeisistä ”Suomen kesä” -päivistä tämän vuoden puolella.

Suurin osa naapureista on jo lakannut käyttämästä uima-allasta, koska the weather has cooled down. +25 astetta ei kuitenkaan täytä minun määritelmääni viileästä, ja auringonotto bikineissä oli vielä erittäin miellyttävää. Uima-altaan vesi sen sijaan on jo viilentynyt noin viidentoista asteen kieppeille, koska yöt ovat olleet alle kymmenasteisia, ja uima-allas on lämmittämätön.

Koska sijaitsemme sisämaassa, lämpötilaerot päivän aikana ovat korkeat. Aamulla vedetään takkia päälle, ja iltapäiväkolmelta on hellettä. Talvella tämä kuulema tarkoittaa yöpakkasia yhdistettynä keskipäivän T-paitakeleihin.

Real Simple on kahden numeron lukukokemuksen perusteella paras naistenlehti, johon olen ikinä törmännyt. Halloween-teemalehdistä taas Phyllis Hoffman oli ainoa, joka ei keskittynyt lehdessä lasten teemajuhliin, vaan antoi mm. vinkkejä, miten koristella kurpitsoita vanhoilla mustilla verkkosukkahousuilla ja sen jälkeen vajoutua mustavalkoiseen vintage-kauhu-tunnelmaan valkoisten cosmopolitanien ja suklaakonvehtien voimin.

20.7.2012

Jokailtainen ukkosemme, jokakesäinen tornadomme

Suomalaisena olen jotenkin tottunut siihen, että luonnonvoimat harvemmin ovat tuhoisia, tai jos ovat, tuhot ovat hidastempoisia: lumi rikkoo painollaan katon tai jäiden lähtö vie kesämökin laiturin mennessään. Kaupungin asukkina harvoissa myrskyissä kaatuvat puutkaan eivät ole paljon ongelmia aiheuttaneet.

Kuvittelin, että täällä olisi vielä vähemmän luonnonvoimien armoilla, kun ei ole sitä jäätä eikä paljon luntakaan, mutta se taisi olla lähinnä tiedon ja mielikuvituksen puutetta minun osaltani.

Tässä menee juuri tornado Atlantan keskustan lävitse maaliskuussa 2008. (Kuva: Shane Durrance)

Tornadoja kulkee Pohjois-Georgian lävitse noin kerran kesässä, ja tämän vuoden maaliskuussa – tornadokauden ulkopuolella! – sellainen meni tuosta interstaten toiselta puolen vajaan kymmenen kilometrin päästä. Paikalliset suomalaiset kertoivat, että he tuolloin valvoivat läpi yön katsoen The Weather Channelia ja tarkkaillen, milloin pitää herättää lapset ja lukittautua ”turvaan” alakerran vessaan patjan alle parin päivän vesivarastojen ja säilykemuonan kera.

Tornadotuhoja CNN:n edessä vuonna 2008. Itse CNN-rakennuksen tuhoista kuva täällä.

Tornadot tulevat yleensä myöhään illalla, ja jos lähellä liikkuu tornado, paikalliskanavat antavat varoituksia: Smyrnaan 5 minuuttia, Mariettaan 10 minuuttia, Kennesawhan 15 minuuttia… Toisen maailmansodan jälkeen poistettuja pommiuhkavaroitussireeneitä on palautettu toimintaan tornadovaroitussireeneiksi.

Westin-hotellista, jossa olimme syömässä pari viikkoa sitten, tornado vei mukanaan ikkunoita ja petivaatteita.

Meillä ei vielä näy telkkarista kanavia (eikä välttämättä tulekaan näkymään), mutta suomalaiset tuttavat lupasivat varoittaa meitäkin, jos tornado lähestyy. En tosin ole ihan varma, mitä silloin pitäisi tehdä… pakkautua kodinhoitohuoneeseen? Asuntomme ei ole maan tasalla, mutta ehkä tämä kerrostalona on vähän vankempaa tekoa kuin omakotitalot… ehkä.

Viime maaliskuisen tornadon tuhojen korjausta Mariettassa

Vähän vähemmän kuumottava luonnonvoima, johon täällä kesällä törmää, on ukkonen. Täällä on kesäisin 20-40% mahdollisuus, että illalla ukkostaa. Siis joka ikinen ilta, ja nimenomaan ilta, kun töiden jälkeen voisi viettää aikaa uima-altaalla. Joskus ukkonen menee ohitsemme, salamoi vähän horisontissa ja ripottelee puolisen tuntia niin, että ulkona voi silti jatkaa grillaamista. Joskus taas rankkasade vihmoo uima-allasta, salamat räiskyvät ja rätisevät ympärillä, ja kun yrittää lähteä kuntosalilta kotia kohti, taivaalta rupeaa pukkaamaan sateen ja salamoiden lisäksi rakeita. Viime viikolla oli yksi tällainen ilta, ja seuraavana päivänä lehdessä oli juttua, että joku oli kuollut salamaniskuun pitäessään sadetta puun alla.

Viikonlopuksi on taas ennustettu pahoja ukkosmyräköitä yli 50% todennäköisyydellä. Olimme alunperin miettineet viikonlopuksi kaikenlaista ulkoilua, mutta pitää ehkä miettiä uudelleen.