8179499671_120614f20e

Valtio tarjosi vaalikahvit

Taannoinen pääkaupunkireissuni ajoittui sopivasti kuntavaalien ulkomaan ennakkoäänestyksen aikaan, joten pääsin hoitamaan kansalaisvelvollisuuteni hieman paikalliskoulua prameammassa ilmapiirissä: Suomen Washington DC:n suurlähetystön kirjastossa.

Finnish Embassy in Washington DC
Suurlähetystön lasikuutio oli Massachusetts Avenuella, kuten suurin osa muista suurlähetystöistä, Norjan ja Brittien suurlähtystön välissä

Sisään tullessa mietin, ovatko kaikki työntekijät suomalaisia, ja millä kielellä pitäisi tervehtiä. Ei tarvinnut miettiä pitkään, kun savolaisen oloinen vahtimestari moikkasi: ”Ollaankos sitä äänestämään tulossa?” …ja johdatti minut metallinpaljastimien ja turvalaitteiden ohitse sisälle. (”Joo ei noista tarvitse välittää, ei ne ole käytössä.”) Kirjastossa kaksi suurlähetystön tuontekijää oli innoissaan, kun joku tuli äänestämään. Etsin ensin ehdokkaani numeron suuresta mapista ja täytin sen jälkeen käsin ennakkoäänestyslapun, jonka olin jättänyt kotiin, koska Suomessa ennakkoäänestäessä sitä ei ole kysytty.

Suurlähetystön narikka-aulaan oli pystytetty vaalikahvitarjoilu, jossa Arabian kahvikupit olivat sitä samaa mallistoa, mitä vanhemmillanikin on juhlakahviastiastona. Teen lisäksi mussutin valtion piikkiin keksiä ja rupattelin niitä näitä suurlähetystön puutarhurin kanssa, joka oli myös iltalenkillä tullut äänestämään. Siinä istuskellessa ohitse kulki kaksi naista, jotka kumpikin puhuivat englantia suomalaisittain ääntäen. Ihmettelin tätä ohikiitävän hetken, kunnes puutarhuri selvensi, että siinä menivät Suomen ja Viron suurlähettiläät.

Tea after Voting
Tyytyväinen äänestäjä

Illalla paikallinen pariskunta, jonka sohvalla yövyin, kertoi, että DC:n EU-suurlähetystöissä järjestetään kerran vuodessa avoimet ovet, jotka ovat suosittu tapahtuma, koska tuolloin suurlähetystöissä on ruoka- ja juomatarjoiluita ja mukaan jaetaan kaikenlaista krääsää. Suomen suurlähetystö ei ollut jäänyt heidän mieleensä – ilmeisesti valtio oli tuolloin pihistellyt enemmän tarjoiluiden kanssa.





6 kommenttia aiheesta “Valtio tarjosi vaalikahvit”

  1. Heh, suomalainen aksentti on englannissa kyllä tosi helppo tunnistettava. Kai viro on äänteiltään sitten niin samantyylinen, että heilläkin on samantapainen aksentti?

    Ranskaa puhuvat suomalaistuttuni ovat yleensä joko niin alottelijoita, että heillä on sellainen melko yleismaailmallinen aloittelijan aksentti (mm. äänteiden ylilausumista ja ”liian selkeä” ja hidas puhe), tai sitten niin vanhoja tekijöitä, ettei heillä oikeastaan ole selvää aksenttia. Päivänä muutamana bongasin kuitenkin telkkarista haastattelun, jossa joku nainen puhui ihan kuin minä. Ja kuinka ollakaan, hän oli suomalainen! :D Eli ilmeisesti minulla on tyypillinen suomalaisaksentti. Täällä ihmisillä vaan ei ole hajuakaan, mistä päin maailmaa se on peräisin.

    1. Suomalaisaksentti taitaa olla suurimmalle osalle täälläkin aika vaikea sijoittaa. Yleisin veikkaus aksentin perusteella on, että olemme venäläisiä, ja ottaen huomioon kuinka vahva aksentti mulla on kun joskus yritän puhua venäjää, ei taida näiden kahden kielen välillä olla montaa yhteistä äännettä…

  2. Nuo arctica-kupit ovat aitoa kasarityyliä ja ne on saatu häälahjaksi yli 30 vuotta sitten. Niitä on käytetty lähinnä juhlissa siksi, ettei arkisin jaksa teevatien kanssa pelata. Muki on käytännöllisempi. Olen aika kyllästynyt niiden malliin, mutta en ole jaksanut viedä niitä kirpparille, ja kun tulee paljon vieraita (yo-juhlat, valmistujaiset jne.), kaikki kahvikupit tarvitaan. Kai kaikille nyt tuli selväksi, etteivät ne ole sun vanhempiesi lempiastioita…? ;)



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge