Äänestäminen ulkomailla

Rousegärtchenin puisto, jonka kulmassa Suomen suurlähetystö Luxemburgissa sijaitsee
Rousegärtchenin puisto, jonka kulmassa Suomen suurlähetystö Luxemburgissa sijaitsee

Kaikki Suomessa asuvat ovat varmaan jo ehtineet huomata eurovaalit, joiden ennakkoäänestys alkoi keskiviikkona, mutta EU:n ulkopuolella tämä tapahtuma on saattanut mennä ohitse joten kertauksena: nyt äänestetään Europarlamentista seuraavaksi viideksi vuodeksi, ja kaikilla EU-kansalaisilla on äänioikeus riippumatta asuinpaikasta. Itse kävin äänestämässä tänään suurlähetystössä, mutta ulkomailla asuminen ei ole vaatimus ulkomailla äänestämiseen, vaan maailmalla voi äänestää jokainen, joka sattuu maailmalla olemaan vaikkapa matkoilla. Suosittelen lämpimästi tätä, sillä samalla pääsee tutustumaan paikkoihin, joihin ei muuten olisi asiaa. Usein äänestyspaikka on suurlähetystössä, mutta esim. Coloradossa äänestys olisi ollut paikallisen kunniakonsulin kotona omakotitaloalueella, ja Kaliforniassa taas käydään äänestämässä Suomi-talolla. Toissavuonna annoin ääneni kuntavaaleissa Washington DC:n suurlähetystössä, ja silloin valtio tarjosi vaalikahvit; tänä vuonna täällä Luxemburgissa taas oli tarjolla Marianne-karkkeja.

Ennakkoäänestyksen aikataulu Luxemburgin suurlähetystön ovessa
Ennakkoäänestyksen aikataulu Luxemburgin suurlähetystön ovessa

Ulkomailla ei ole mahdollista äänestää varsinaisena vaalipäivänä, joten liikkeellä pitää olla jo tällä viikolla. Listaus ulkomaan ennakkoäänestyspaikoista löytyy oikeusministeriön sivuilta, ja vaihtoehtoja on kaikkien EU-maiden lisäksi mm. Yhdysvalloissa, Australiassa, Saudi-Arabiassa, Intiassa, Thaimaassa ja Indonesiassa. (Maita, joissa blogilla vaikuttaa olevan lukijoita…) Mukaan tarvitsee pelkästään passin tai henkilöllisyystodistuksen. Lisäksi on hyvä ottaa postissa tullut ennakkoäänestyslappu, jos sellainen löytyy, sillä se nopeuttaa äänestystilannetta. Minulla se oli kadonnut postissa, joten jouduin kirjoittamaan käsin osoitteeni paikalta saatavaan lappuun sekä selvittämään listasta oikean vaalilautakunnan osoitteen, johon ääneni lähetetään laskettavaksi. Vaalilautakunta määräytyy sen mukaan, mikä on nykyinen asuinkunta tai ulkomailla asuvien tapauksessa viimeisin kunta, jossa olet Suomessa asunut, ja sen pystyy tarkistamaan tuosta ennakkoäänestyslapusta. Jos ei ole lappua eikä muistikuvaa, äänestyspaikalla pystytään asia selvittämään, kunhan on ne henkkarit mukana.

Tervetuloa äänestämään Suomen suurlähetystöön! Ovesta heijastuu entinen teräsyhtiö ArcelorMittalin päämaja.
Tervetuloa äänestämään Suomen suurlähetystöön! Ovesta heijastuu entinen teräsyhtiö ArcelorMittalin päämaja.

Ketä sitten äänestää? Minulle valinta oli suhteellisen helppo, sillä vaaleissa on ehdolla parikin kaveria, jotka tiedän kaikki aidosti asioista välittäviksi ja sydämellään politiikkaa tekeviksi järkeviksi yhteistyökykyisiksi ihmisiksi, jotka vielä bonuksena ovat kanssani aika samoilla linjoilla. Jos tämä ei riitä suositukseksi tai linjat eivät ole sinulle oikeita, niin kaverini postasi Facebookkiin hyvän ohjeistuksen, jonka tähän hieman muokattuna kopioin:

  1. Mene Ylen ryhmävaalikoneeseen, jossa vastaat ensin vain niihin kysymyksiin, jotka ovat itsellesi tärkeitä ja katsot tuloksen. (Valitse muihin ”Ohita kysymys” päästäksesi tulokseen.) Vähitellen voit vastailla muihinkin, seuraten tuloksen muuttumista.
  2. Saatuasi puolueen selville, mene tavalliseen vaalikoneeseen. Vastattuasi valitset Tarkastele ehdokkaita ja rajaat ne vain siihen puolueeseen, jonka sait tulokseksi ryhmäkoneesta.
  3. Ehdokkaiden joukosta valitse itsellesi sopiva ehdokas ja lue vielä hänen vastaukset ja perustelut läpi. Jos ei miellytä, valitse seuraava listasta ja toista, kunnes sopiva ehdokas löytyy.

Ryhmän ja puolueen pitäminen ykköskriteerinä kannattaa, sillä vaikka EU:ssa ei ole yhtä tiukkaa ryhmäkuria kuin Eduskunnassa, niin yleensä mepit äänestävät ryhmän kantojen mukaan, ja mepille, joka poikkeaa liikaa ryhmän kannoista, ei anneta ryhmän toimesta vaikutusvaltaa asioiden valmisteluun – mikä on se tehokkain tapa vaikuttaa. Muut Suomen puolueet sijoittuvat ryhmiin aika odotetulla tavalla, mutta itselleni tuli taannoin yllätyksenä, että Keskusta kuuluu maataloustukia vastustavaan liberaaliryhmään, kun taas Kokoomus kuuluu konservatiiviryhmään, joka taannoin kannatti ACTAa (monimutkainen sopimus, joka toteutuessaan olisi rajoittanut sananvapautta ja kirjesalaisuutta ”tekijänoikeusrikkomusten” varjolla ja esim. rajoittanut rinnakkaislääkkeiden myyntiä kehitysmaihin) sekä vastusti mm. peruskoululaisten euroopanlaajuista oikeutta seksuaalivalistukseen ja suositusta, että abortti sallittaisiin kaikissa EU-maissa. Niin tai näin, oli mielipide mikä tahansa, niin kaikkien tulisi äänestää omien mielipiteittensä ja vakaumuksen mukaisesti, ja juuri siksi kannattaa selvittää, mitä äänestämäsi ehdokkaan ryhmä ajaa, jotta äänesi menee varmasti oikeaan osoitteeseen.

Ylpeä äänestäjä leimattu äänestyslappu tassussa
Ylpeä äänestäjä leimattu äänestyslappu tassussa

Äänestysiloa kaikille, niin ulkomailla kuin kotimaassakin! Ensi viikon sunnuntaina selviää lopputulos, joka mahdollisimman monen äänestettyä toivottavasti edustaa kunnialla eurooppalaisia seuraavat viisi vuotta.


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Running With Wild Horsesin Veera. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @muorra.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Finnish Independence Day Reception in Luxembourg

Monen muun suomalaisen tapaan suuntasin tänään lounastunniksi Suomen suurlähetystön järjestämille cocktail-kekkereille. Kaiken maailman suurlähettiläiden ja ulkovaltojen edustajien lisäksi paikalla oli ilahduttavan paljon mattimeikäläisiä, meitä tavallisia ulkosuomalaisia kaduntallaajia, joista yllättävän moni oli tuttu jostain aiemmasta tilaisuudesta ja loppujenkin kanssa suomalaisuus ja Luxemburgissa asuminen riittivät yhdistämään sen verran, että juttusille oli helppo ryhtyä.

Finnish Independence Day Reception in Luxembourg

Bändi soitti alussa klassista ja lopussa revitteli jazzilla

Finnish Independence Day Reception in Luxembourg

Tilaisuudessa oli vähän pönötystäkin, kun suurlähettiläs piti puheen. Alkutervehdykset tulivat viidellä eri kielellä, mutta itse puheen pääosa tuli ranskaksi – onneksi sen verran vahvalla suomen aksentilla, että siitä jotain ymmärsinkin, vaikka sanasto ja lauserakenteet eivät olleet yksinkertaisimmasta päästä. Selväksi tuli, että Luxemburg on Suomen hyvä ystävä EU-asioissa. Kankea ja vakava puhe lämpeni kymmenkunta astetta, kun lähettiläs vaihtoi kesken puheen äidinkielelleen ja kannusti kaikkia äänestämään tulevissa EU-vaaleissa. Lopun luxemburgiksi lausutut pari lausetta saivat kaikki naurahtelemaan, vaikka harva varmaan ymmärsi lauseiden sisältöä.

Finnish Independence Day Reception in Luxembourg

Finnish Independence Day Reception in Luxembourg

Elättelin toiveita, että lounasaikaan järjestettävässä tilaisuudessa olisi ollut tarjolla lounasta, mutta kyllä näistä cocktailpaloistakin sai jonkinmoisen lounaan koottua.

Tänä vuonna minulta jää linnanjuhlien kisakatsomo väliin, kun vanhempani tulevat tänne viettämään pitkää viikonloppua. Itsenäisyyspäivä on silti ollut mielessä, kun heti aamusella työkaveri kysäisi, juhlimmeko me suomalaisetkin tänään Pyhän Nicolaksen päivää. Vastasin, että juhlimme tänään itsenäisyyspäivää, ja työkaveri hämmentyi, että minkä maan ja onko jollain muullakin maalla kuin Yhdysvalloilla juhlaa nimeltä independence day. Täällä monessa maassa juhlan nimi on pelkkä kansallispäivä, kun vanhat kuningaskunnat ovat olleet olemassa historian hämäristä alkaen.

Finnish Independence Day Reception in Luxembourg

Olin panostanut pukeutumisessa suomalaiseen suunnitteluun, ja mekkoani epäiltiinkin Marimekoksi. Oikea vastaus olisi ollut Tiia Vanhatapio.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikkialle, missä ikinä suomalaisia oleileekaan!

Grafiikkaa ja yksi Kuutti

Konschthaus beim Engel

Konschthaus beim Engel Luxemburgin vanhassa kaupunginosassa

Viime viikolla harrastimme kaverin kanssa after-workina vähän korkeakulttuuria ja kävimme Suomen suurlähetystön suojeleman taidenäyttelyn avajaisissa. En ole koskaan oikein tajunnut, miksi taidenäyttelyitä pitää erityisesti suojella, eikä paikalla näkynytkään turvahenkilökuntaa. Sen sijaan bändi soitti musiikkia, tarjoilijat kaatoivat kuohuviiniä ja itse taiteilija pyöri ympäriinsä nahkatakissa ja aurinkolaseissa puhumassa välillä suomea, välillä ranskaa niin vahvalla suomalaisella korostuksella, että minäkin sen erotin.

art by Kuutti Lavonen

Vasemmanpuoleinen on kuin ilmetty Vincent van Gogh!

Kyseinen näyttely oli graafikko Kuutti Lavosen väitöskirjanäyttely, johon oli koottu hänen teoksiaan viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Teemana oli esitteen mukaan siirtymä renessanssista barokkiin, ja suurella taidehistorian tuntemuksellani (joka kattaa vuodet 50000eaa – 1400jaa; kakkoskurssi ei mahtunut opintoihini) totesin, että jotain tällaista tässä saattaakin olla meneillään. Pari päivää myöhemmin kuulin eräältä toiselta suomalaiselta, että hän oli käynyt oikein jututtamassa taiteilijaa ja esittänyt tulkintoja teoksista. Kuutti oli kuulema nyökkäillyt, että mielenkiintoisia tulkintoja sulla, suattaapi olla noin, mikä ettei.

art by Kuutti Lavonen

art by Kuutti Lavonen

Vasemmalla toinen näyttelyn tauluista, jota olisin voinut omalle seinälleni harkita. Toisen edessä oli sen verran ryysistä, etten kehdannut kuvata.

Grafiikassa on se kiva puoli, että toisin kuin usein maalaustaiteessa, tunnettujenkin graafikoiden työt saattavat olla hintansa puolesta saavutettavissa. Näiden teosten hinta oli 500-1800 euroa, mikä minusta kuulostaa varsin kohtuulliselta, sillä työt olivat keskimäärin valtavia ja taiteilija sen verran nimekäs, että minäkin olen hänestä kuullut – ellen nyt sekoita pahan kerran saimaannorppiin. Tällä kertaa kuitenkin jäi taulu hankkimatta, ja skumppalasit juotuamme iskuryhmämme hipsi jatkamaan iltaa helteiselle terassille.

Jenni taidenäyttelyssä

Valtio tarjosi vaalikahvit

Taannoinen pääkaupunkireissuni ajoittui sopivasti kuntavaalien ulkomaan ennakkoäänestyksen aikaan, joten pääsin hoitamaan kansalaisvelvollisuuteni hieman paikalliskoulua prameammassa ilmapiirissä: Suomen Washington DC:n suurlähetystön kirjastossa.

Finnish Embassy in Washington DC
Suurlähetystön lasikuutio oli Massachusetts Avenuella, kuten suurin osa muista suurlähetystöistä, Norjan ja Brittien suurlähtystön välissä

Sisään tullessa mietin, ovatko kaikki työntekijät suomalaisia, ja millä kielellä pitäisi tervehtiä. Ei tarvinnut miettiä pitkään, kun savolaisen oloinen vahtimestari moikkasi: ”Ollaankos sitä äänestämään tulossa?” …ja johdatti minut metallinpaljastimien ja turvalaitteiden ohitse sisälle. (”Joo ei noista tarvitse välittää, ei ne ole käytössä.”) Kirjastossa kaksi suurlähetystön tuontekijää oli innoissaan, kun joku tuli äänestämään. Etsin ensin ehdokkaani numeron suuresta mapista ja täytin sen jälkeen käsin ennakkoäänestyslapun, jonka olin jättänyt kotiin, koska Suomessa ennakkoäänestäessä sitä ei ole kysytty.

Suurlähetystön narikka-aulaan oli pystytetty vaalikahvitarjoilu, jossa Arabian kahvikupit olivat sitä samaa mallistoa, mitä vanhemmillanikin on juhlakahviastiastona. Teen lisäksi mussutin valtion piikkiin keksiä ja rupattelin niitä näitä suurlähetystön puutarhurin kanssa, joka oli myös iltalenkillä tullut äänestämään. Siinä istuskellessa ohitse kulki kaksi naista, jotka kumpikin puhuivat englantia suomalaisittain ääntäen. Ihmettelin tätä ohikiitävän hetken, kunnes puutarhuri selvensi, että siinä menivät Suomen ja Viron suurlähettiläät.

Tea after Voting
Tyytyväinen äänestäjä

Illalla paikallinen pariskunta, jonka sohvalla yövyin, kertoi, että DC:n EU-suurlähetystöissä järjestetään kerran vuodessa avoimet ovet, jotka ovat suosittu tapahtuma, koska tuolloin suurlähetystöissä on ruoka- ja juomatarjoiluita ja mukaan jaetaan kaikenlaista krääsää. Suomen suurlähetystö ei ollut jäänyt heidän mieleensä – ilmeisesti valtio oli tuolloin pihistellyt enemmän tarjoiluiden kanssa.