Siinä se oli. Kolmen viikon tivoliaika täällä päättyi eilen. Aika, jolloin maahan virtaa päivittäin kymmeniä tuhansia turisteja ihastelemaan maailman vanhinta ja ehkäpä myös parasta tivolia. (Vai tiedättekö mielestänne parempia? Vinkkejä otetaan vastaan kommenttiboksiin.) Kolmessa viikossa ehdin minäkin oppia Schueberfouerin kirjoitusasun – ja käydä paikalla yhteensä viisi kertaa nauttimassa menosta ja meiningistä.
Vietin tivolissa kaksi lounastaukoa, jona aikana ahdoin mahani täyteen gromperekichelchereitä (joiden nimeä en koskaan oppinut lausumaan, olkoon ne siis gromperekökkeleitä), nautin bretagnelaisessa ravintolassa ostereita ja crepejä ja kävin maailmanpyörässä vilkaisemassa, miltä Luxemburg näyttää lintuperspektiivistä: metsäiseltä. Kolmena iltana taas pyörin mukana humussa, joka muistutti jotain paljon isompaa ja ilakoivampaa kaupunkia lauantai-iltana, paitsi että illat olivat sunnuntai, tiistai ja keskiviikko, ja kyseessä oli kuitenkin yleensä saksalaisen jäykkä Luxemburg. Yksi vuoristorata tuli testattua, mutta Helsingin Linnanmäellä 90-luvulla ollut Breakdance jäi nostalgisoimatta.
Eilen päätösjuhlassa mukana olivat Elina ja Hanna
Yksi tivolin neljästä vuoristoradasta
Gromperekökkeleiden lisäksi Schueberfouerin erikoisuutena ovat suklaakuorutetut mansikat ja kiwit. Ja nämä eivät ole mitään kovia syysmansikoita vaan ihanan pehmeitä ja makeita. Ihmettelimme kaikki, mistä valmistajat ovat onnistuneet saamaan näin makeita mansikoita tähän vuodenaikaan – tai vaihtoehtoisesti mitä taikoja mansikoille on tehty.
Kävin kokeilemassa onneani ampumaradalla peräti kahdesti. Ensimmäisellä kerralla ensimmäiset kaksi kutia meni ampumatarkkuuden hakemiseen ja ”mites tätä asetta nyt käsiteltiinkään”-ihmettelyyn, ja kudit osuivat pari millin päähän maalistaan, tuloksena harmillinen 3/5. Toisella kerralla sitten sain aseeksi yksilön, jonka liipaisin oli melkein jumissa, ja taas sama 3/5. En ollut varma, mitä viidellä osumalla olisi voinut voittaa, sillä kukaan tiskin takana ei puhunut englantia.
Kun hehkutin Schueberfoueria etukäteen, eräs tänä vuonna kaupunkiin muuttanut kaverini ihmetteli, miksi hehkutan tivolia. Eihän niissä ole mitään ihmeellistä, niitä on Suomessakin! Oma hehkutukseni johtui puhtaasti siitä, että en ole koskaan aiemmin käynyt kiertävässä tivolissa, ja parkkipaikan muuntumisessa huvipuistoksi on jotain maagisen tuntuista – ja onnekseni ensimmäiseksi tivolikokemuksekseni osui tämä. Schueberfouerin saavuttua kaupunkiin kaverikin pyörsi sanansa ja liittyi meidän lapsellisen innostuksen valtaamien suureen joukkoon.
Totta kai tivolissa myytiin myös ilmapalloja
Schueberfouer oli eilen viimeistä päivää auki, ja päätöksen kruunasi ilotulitusnäytös. Ensi vuonna spektaakkeli on tiedossa 22.8.-10.9.2014. Kannattaa laittaa kalenteriin jo nyt ja ruveta suunnittelemaan loppukesän visiittiä Luxemburgiin. Moni oli tainnut viime vuonna näin tehdä, sillä normaalien saksalaisten ja ranskalaisten turistien lisäksi Luxemburg oli yhtäkkiä täynnä myös brittituristeja, siis niitä kännisiä porukoita, jotka tuskin tietävät missä ovat ja viinalta haisevina kyselevät kaikilta vastaantulijoilta, missä on the fun fair. Niitä ei kuitenkaan ollut häiriöksi asti, eli kannattaa tulla vaikkei kyseisentyylisistä porukoista perustaisikaan.
Viisi kertaa on kyllä aika hyvä suoritus. :-) Tosin en ihmettele, sillä tuolla näyttää tosi kivalta. Saattaisin itsekin käydä aika monta kertaa. Minä en ole muuten myöskään tainnut koskaan käydä kiertävässä tivolissa, enkä ainakaan noin hienossa.
Sekä kotini että työpaikkani oli Schueberfouerista kävelymatkan päässä, joten tuo viisi kertaa kolmen viikon sisään ei ehkä ollut niin suuri suoritus kuin miltä äkkiseltään kuulostaa. ;) Mutta luulen, että tähän myös vaikutti se, että alueella oli jotenkin tosi kiva tunnelma. Laitteissa en käynyt kuin parissa, vaan enemmistöllä kerroista kävin paikalla vain syömässä ja katselemassa kojuja.
Ei tämä ollut ensimmäinen kiertävä tivoli, jossa kävit. Olet ollut sellaisessa ainakin kahdesti alle 8-vuotiaana, kun läheiselle sorakentälle tuli sellainen. Kieltämättä ne hävisivät vertailussa Luxemburgin versiolle, mutta kyllä sielläkin jotain eläimiä muistaakseni oli.
Jos muistan oikein, niin eivätkös ne olleet sirkuksia eivätkä tivoleita? Eläimet olivat laamoja ja hevosia, joita käytettiin sirkusesityksissä. Tai sitten muistan väärin.
Vinkki: http://de.wikipedia.org/wiki/Oktoberfest
Tavuttaminen auttaa: Grom-pere-kichel-cher
Oktoberfestistä ei kyllä ensimmäisenä tule mieleen tivoli. :) En edes tiennyt siellä olevan tivolilaitteita, vaikka olen useampaan otteeseen miettinyt, pitäisikö lähteä käymään.
Me asutaan kuuloetäisyyden päässä Glacikselta ja mun yöt kyllä parani heti, kun tivoli pakkasi kamansa. Ei sillä, hauska perinne se on ja lasten kanssa käytiin muutaman kerran (kun ei siellä mekkalassa kovin kauan pysty kerrallaan olemaan). Maailmanpyörä on tosi kiva ja pyöriikin paljon enemmän kierroksia kuin Lintsin Rinkeli.
Hauska lukea sun tarinoita! Ja sun ansiosta mekin huomattiin gromperekichelcherit, nam!
Voin uskoa tuon, että on haitannut yöunia, kun minäkin huomasin, että aina iltaisin piti kavereille huutaa siinä melussa, että sai itsensä kuulluksi. No, nyt on sitten edessä 49 hiljaisempaa viikkoa!