jenni-iiro-94 (800x533)

Naimisiin Yhdysvalloissa – tapaus Colorado!

Miten Yhdysvalloissa oikein Suomen kansalainen voi mennä naimisiin? Tätä pääsimme pohtimaan erään syyskuisen New Yorkissa vietetyn lauantain jälkeen – ja selvittämistä asiassa riittikin. Prosessissa on aika monta askelta ja sisältää monen monta ”kuljeta papereita paikasta A paikkaan B”-kohtaa, mutta nopeimmillaan ruljanssin voi vetää alusta loppuun alle viikossa, eikä meilläkään siihen montaa viikkoa kulunut.

jenni-iiro-99 (800x533)

Yhdysvalloissa on joka osavaltiossa omat vihkimiskäytäntösä ja lakinsa, ja vaihtelua on yllättävän paljon. Esimerkiksi New Yorkissa pitää odottaa 24 tuntia avioliittoluvan hakemisen ja vihkimisen välillä, joten emme olisi voineet mennä naimisiin New Yorkin kaupungintalolla maanantaina ennen lennon lähtöä – emmekä sitä edes vakavasti harkinneetkaan. Coloradossa taas naimisiin voi mennä virka-aikana vaikka heti kun moisen idean saa päähänsä, mutta ihan niin kova kiire meillä ei ollut.

a-jenni-iiro-46 (800x533)

New Yorkista Coloradoon palattuamme marssimme kuntamme Clerk & Recorder Officeen, josta haimme avioliittoluvan (marriage license). Olimme vähän ulalla, miten tässä oikein pitäisi toimia, joten onneksi yksi virkailijoista näki päältä päin, millä asioilla liikuimme: You guys look like you’d like to get married! Virkailija pyysi henkkarimme ja naputteli tietomme koneelle, jonka jälkeen annoimme vakuutuksen, ettemme ole lähisukulaisia emmekä jo valmiiksi aviossa. Mitään esteiden tutkintaa ei ole eikä voisikaan olla, koska Yhdysvalloissa ei ole keskusrekisteriä, mistä tarkistaa tällaisia asioita. Myöskään Suomi ei tällaista vaadi, jotta avioliitto on voimassa Suomessa, vaan riittää, että liitto on laillinen siinä maassa, missä se on solmittu. Vihkimistä varten ei kummankaan osapuolen tarvitse asua Coloradossa, joten kaikin puolin Colorado on kuin Las Vegasin komeampi velipuoli!

jenni-iiro-106 (800x533)

Sitten seurasikin pari päivää säätöä. Minä kiersin kaikki lähiseudun tavaratalot etsien täydellistä häämekkoa, joka ei olisi liian kermakakku mutta kuitenkin täysmittainen. Iiro marssi smokkiliikkeeseen ja sai puhuttua räätäliltä ekstranopean palvelun heti seuraavalle päivälle. Minä pyysin tarjouspyyntöjä kaikilta lähiseudun valokuvaajilta, joista kaikilla oli jo muuta sovittuna, mutta joista yksi vinkkasi norjalaista vuorikiipeilijää Rannveig Aamodtia, joka päätyi ottamaan kaikki tämän kirjoituksen kuvat. (Voin suositella erittäin vahvasti, jos aikoo mennä naimisiin Coloradon Kalliovuorilla!) Varasin myös illaksi ravintolan, peruin sen, varasin toisen, peruin senkin ja varasin kolmannen, joka vaikutti lopulta täydelliseltä – ja varasin meille Denveristä hotellin, jolle vinkkasin tulevasta hääyöstä, ja sain onnentoivotukset sekä siirron sviittiin. (Kuulemma sama käytäntö on kaikissa Kimpton-hotelleissa.) Pienen pähkäilyn jälkeen varasin vielä aamuksi kampaajan ja kävin shoppailemassa hyvillä mielin uusia meikkejä.

Se mekko löytyi lopulta Dillard'sista. Kiitos Heli shoppailuavusta!
Se mekko löytyi lopulta Dillard’sista. Kiitos Heli shoppailuavusta!

Yksi asia tältä listalta puuttuu: en varannut vihkijää. Harkitsimme asiaa, googlailin mahdollisia sopivia, ja lopulta totesimme, ettemme oikeastaan halua ketään tuntematonta runoilemaan meille rakkaudesta vieraalla kielellä, kun paikalla ei olisi yhtäkään vierasta. Emmekä me vihkijää tarvinneetkaan, koska Coloradossa virallisina vihkijöinä voivat toimia tuomarit, uskonnollisten yhdyskuntien edustajat, intiaanipäälliköt… taikka sitten vihkipari itse, ja tähän me päädyimme. Todistajiakaan ei tarvita, mutta kun kerran meille täytettäväksi annetussa vihkitodistuksessa (marriage certificate) oli sille oma viivansa, pyysimme valokuvaajaltamme allekirjoitusta muistoksi. Vihkiseremonia eräässä haapalehdossa oli lyhyt mutta sisälsi paljon hymyjä ja mojovan suudelman, jonka jälkeen poseerasimme Kalliovuorten kansallispuiston kirpeän jäätävässä tuulessa puurajan yläpuolella reilussa 3,5 kilometrissä nauttien fiiliksestä.

Vihkitoimitus käynnisssä, kun avioliittotodistukseen täytetään aika- ja paikkatietoja.
Vihkitoimitus käynnisssä, kun avioliittotodistukseen täytetään aika- ja paikkatietoja.

jenni-iiro-71 (800x533)

Illasta en sano muuta kuin että se oli täydellinen. Ja että häämekko päällä kaiken maailman tuntemattomilta saa onnitteluita joka käänteessä.

jenni-iiro-139 (800x533)

Tuolla me mentiin naimisiin!
Tuolla me mentiin naimisiin!

jenni-iiro-124 (800x533)

Avioliitto astui heti voimaan, mutta se piti lain mukaan kuitenkin käydä rekisteröimässä kuntamme Clerk & Recordings Officessa, jotta he pysyisivät kärryillä, keitä heidän kauttaan on vihitty. Ulkomailla solmittu avioliitto pitää rekisteröidä myös Suomeen, lain mukaan ”välittömästi” mutta käytännössä byrokratiassa menee hetki. Tätä varten tarvitsee apostillen, joka on paperilappu, joka todistaa, että avioliittotodistuksesi on lainvoimainen ja sen myöntänyt taho on niitä oikeutettu myöntämään. Yhdysvalloissa moisen todistuksen saa avioliiton vahvistaneen osavaltion Secretary of Statelta, joten piipahdin eräänä päivänä Denverin keskustassa olevassa virastossa mukanani Clerk & Recordings Officesta saamani kopio avioliittotodistuksestamme, johon vielä sain kaiken maailman leimoja ja paperin, jossa todisteltiin ranskaksi (apostille-järjestelmä perustuu YK-sopimukseen), että Clerk & Recordings Office on avioliiton päteväksi havainnut ja Coloradon osavaltio tämän vahvistaa. Suomeen saavutuani kiikutin tämän paperin maistraattiin, ja tiedot päivittyivät väestörekisteriin reilussa vuorokaudessa.

a-jenni-iiro-78 (800x533)

Nyt olen sitten ihmetellyt uutta statusta rouvana ja kertonut kaikille tapaamilleni ihmisille tarinaa päivästä, jota en unohda koskaan. Bussissa ja junassa istuessani olen useampaan otteeseen havahtunut hymyilemästä ikkunasta heijastuvalle kuvajaiselleni pöhkön onnellinen ilme kasvoilla. Taitavat kanssamatkustajat pitää minua hulluna.





56 kommenttia aiheesta “Naimisiin Yhdysvalloissa – tapaus Colorado!”

    1. Sillä ajatuksella valokuvaaja otettiinkin. Eihän se ilmaista ollut, mutta näitä kuvia katsellaan vielä pitkään. :)

  1. Voi että! Nämä on ehkä olleet persoonallisimmat häät, joista mä oon ikinä lukenut, ja believe me – entisenä hääbloggaajana oon lukenut niitä paljon! :D Noi jenkkien vihkimiskuviot on kyllä mielenkiintoisia kaikessa erilaisuudessaan, mutta hienosti te kyllä selvisitte niistä, ja vielä noin nopeassa ajassa! Ja onneks passi- ym. asiatkin sait kondikseen Suomessa ajallaan :) Onnea vielä kerran teille! <3
    Laura R. / Laura let’s go on viimeisimpänä kirjoittanut: Hylätty Hotel FjordMy Profile

    1. Mä lueskelin näistä eri osavaltioiden kuvioista aika paljon tossa kihlausaikana, ja mielenkiintoista oli kuinka paljon ne poikkesivat myös toisistaan. Esim nimenvaihtokuviot saattoi olla tyystin erilaisia, joissain osavaltioissa sai alennusta avioliittolupamaksuista kun kävi erillisen avioliittokurssin, yms.

      …ja ei ne passiasiat nyt ihan ajallaan hoituneet, mutta sen verran hyvin kuitenkin että istun nyt Frankfurtissa odottamassa Denverin lennon lähtöä. :D

  2. Upeita kuvia ja täydelliset häät!! Minusta on aivan mahtavaa, kun ihmiset järjestävät ihan itsensä näköiset, omanlaisensa häät, ja nämä todellakin sitä olivat :). Onnea vielä <3

  3. Oh, mua rupesi ihan itseänikin itkettämään kun näin nämä kuvat. Meidän salaisesta hääpäivästä tulee ihan kohta kuluneeksi viisi vuotta. Meilläkään ei ollut yhtään vierasta (vaikka olimme Suomessa), mikä teki koko päivästä jotenkin niin unohtumattoman. Keskityimme rauhassa vain toisiimme, se päivä oli pelkkää rakkautta vain. Juhlat järjestettiin sitten myöhemmin. Onnea vielä, näytät kauniilta!

    1. Me mennään samalla tyylillä, ensin naimisiin ja katsotaan sitten niitä juhlia myöhemmin. :) Meillä tosin se vieraiden pois jättö oli aika helppo päätös, kun niin harva ystävä olisi edes päässyt paikalle moisella varoitusajalla. Suomessa tuskin olisimme tällaiseen ratkaisuun tajunneet päätyä – joten hyvä näin!

  4. On kyl ihania kuvia! Onnea vielä tätäkin kautta!

    En voi olla miettimättä, että kumpikohan olisi siistimpi vihkijä: Elvis vai intiaanipäällikkö… :)
    Minttu on viimeisimpänä kirjoittanut: Sprinttiä pimeässäMy Profile

    1. Mä oon vähän miettinytkin tätä senien-tapetoimis-aspektia tässä. :D Heti kun ehdin niin tilailen jostain sopivasta verkkokaupasta vähän kaiken näköistä!

  5. Voi että, miten ihania kuvia! Hauska kyllä tuo teidän ”vihkiseremonia”. Vähän erilainen kuin täällä Suomessa :D Tuota päivää kelpaa muistella! Käsittämätön teidän hääpaikka <3

    1. Parasta tässä hääpaikassa on, että meille se on melkein takapihalla! Siinä lähellä on piknik-pöydät niin voi käydä tuolla fiilistelemässä myöhemminkin. :)

  6. Voi miten upeita ja onnellisia kuvia! En tiennytkään, että joissain osavaltioissa voi hääpari vihkiä itse itsensä. Kuulostaa loistavalta vaihtoehdolta. Meillä oli hauska vihkijä, jolle minä kirjoitin sanat suuhun. Tuntui aika hassulta päättää itse, mitä vihkijä sanoo ja miten tilaisuus etenee, mutta tulipa ainakin todella omannäköinen seremonia :). Onnea teille onnellisille!
    Veera A on viimeisimpänä kirjoittanut: Kaukana KotonaMy Profile

    1. Toi on hyvä jos keksii, mitä kirjoittaa, ja oon kuullut monesta Suomessa siviilivihitystä kaverista, jotka on tehneet noin, mutta mulla ei olisi rahkeet siihen riittäneet. Olisi siis vihkijä ihan itse saanut keksiä mitä puhua, ja tuntemattomien kohdalla se taitaa olla vähän sika säkissä – meille tämä siaton ja säkitön vaihtoehto siis todellakin oli hyvä. ;) Kiitos vaan Coloradon lainsäädäntö… Googlasin just äsken ja näköjään Coloradon lisäksi tämä mahdollisuus on tarjolla vain DC:ssä, Wisconsinissa ja Pennsylvaniassa, joista jälkimmäisimmässä sen suosio selittyy sillä, että itse-itsensä-vihkimistapa on lähtöisin kveekareilta ja amisheilta. :D Että jaahas…

    1. Heh, ne on itseasiassa amerikanhaapoja. :D Lehtipuista Kalliovuorten kansallispuistoissa esiintyy vain haapoja ja yhtä tiettyä poppelia (narrowleaf cottonwood), ja koivuja ei taida löytyä koko Coloradosta – mutta onneksi sitten oli näitä keltaisia ruskan värittämiä haapoja. :)

  7. Vau! Upeita kuvia ja ihana mekko! Ja kaunis pari myös totta kai :) Oikein paljon onnea!!

    Mielenkiintoista, että naimisiin voi mennä ihan vain kahden kesken, ilman vihkijää tai todistajia. Ihanan intiimi tilaisuus!
    hannael on viimeisimpänä kirjoittanut: Ne oikeat ongelmatMy Profile

    1. Mustakin olisi mielenkiintoista tietää, mikä tähän lakiin on johtanut, mutta en löytänyt tästä mitään tietoa. Joka tapauksessa vuonna 1993 on päätetty, että vihkiminen onnistuu keskenäänkin – ja hyvä niin!

  8. Niin kauniita kuvia – onnea vielä! :) Hassua, että hääpari voi itse vihkiä itsensä, mutta mikäs sen ikimuistoisempaa <3

  9. Onnea tuoreelle hääparille :) Enpä minäkään tiennyt, että vihkimisen voi tehdä ilman vihkijää. Upeat maisemat teillä todistivat tätä suurta hetkeä. Ihania kuvia!

    1. En minäkään tiennyt ennen kuin asiaa lähdin selvittämään, mutta hyvä että selvisi! Me kuviteltiin, että olisi pitänyt lähteä jonnekin kaupungintalolle virka-aikaan, mutta olikin sitten astetta helpompaa.

  10. Kuvat on kyllä upeita ja kaunis on parikin :)
    Se oli sitten nopeata toimintaa, kun vauhtiin pääsitte. :D
    Hurjan paljon onnea vielä rouvalle (ja herralle toki myös). Ilmoittelehan jos/kun näille kulmille päädyt, tarjoan creman avioliiton kunniaksi ;)

    1. Kiitos, oon kyllä yhteydessä sit! Tällä hetkellä nimenomaan jos/kun, ei ole vielä ihan suunnitelmat selkiytyneet sen suhteen. :D

  11. Onnea teille molemmille – kuvat ovat upeat. Oma suosikkini tuo viimeinen ! Olette aika ihania !

  12. Hei Jenni,

    Mukava blogi, kiitos! Asun itse 13. vuotta Etelä-Kaliforniassa ja sitä ennen 10 vuotta New Yorkissa, Manhattanille. On aina kiva lukea muiden suomalaisten (ja itseäni nuorempien) kuvauksia elämästään eri puolilla Amerikkaa. Minustakin Colorado on mahtava paikka, vaikken ole siellä asunutkaan. Hyvää jatkoa, luen juttujasi vastaisuudessakin.

    1. Oho, oli jäänyt tämä kommentti huomaamatta! Kiitos kivasta kommentista Anu nyt vähän jälkikäteen, ja hauska kuulla, että sain sinusta uuden lukijan. :) Etelä-Kalifornia ja Manhattan ovat molemmat paikkoja, joissa kiinnostaisi vielä joskus asua!

  13. Meille suunnitelmissa Yhdysvalloissa häät, vaikkakin ollaan molemmat eurooppalaisia ja asutaan suomessa. Onko tämä niin että oikeasti ei yhtään paperia tarvitse Suomesta hankkia, esteettömyystodistuksia tai muita? Miten nimenvaihto tapahtuu, täytyykö hoitaa yhdysvalloissa vai suomessa?



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge