st-kitts

St. Kitts: Karibian saari, joka on kaukana paratiisista

Kuvittele mielessäsi saari Karibialla, ja voin taata, että St. Kitts ei ole sellainen. Mietit varmaan tuulessa hiljaa huojuvia palmuja, loputtoman pitkiä hiekkarantoja, rantabaareja joissa tarjoilijat kantavat luoksesi piña coladoja… ja okei, kyllähän St. Kittsillä on palmuja, piña coladoja ja kuulema hiekkarantojakin, joita me emme kylläkään nähneet, mutta ei.

St. Kittsistä minulle tuli ensimmäisenä mieleen taannoinen matkamme Gambiaan, eikä tämä johtunut pelkästään saarelaisten mustasta ihosta. Saari, jolla joka pihalla laiduntaa pari vuohta, jossa autokanta on monta kymmentä vuotta vanha, ja jossa taloista saattaa puuttua milloin ikkunat, milloin seinä. Myöhemmin löysin myös eroavaisuuksia: turisteja ei seurannut hännystelijöiden armeija, vaan kulkea sai aika rauhassa, ja hinnoista ei tarvinnut käydä tinkimissotaa.

Tässä kirjoituksessa kokemuksia St. Kittsiltä viettäessämme saarella päivän  tammikuussa häämatkallamme.

St. Kitts

Celebrity Equinox in Basseterre port

Kun risteilyaluksemme ankkuroitui pääkaupunki Basseterren satamaan aikaisin aamulla, laiturilla alkoi härdelli. Sieltä seasta onnistuimme bongaamaan St. Kitts Scenic Railwayn työntekijät, ja saimme kyydin junalle, jolla meidän oli määrä kiertää saari. Matkalla leveästi hymyilevä autokuskimme esitteli meille saaren tärkeitä paikkoja: tuossa on apteekki, tuossa autokorjaamo, tässä vapaa liiketila jos vaikka haluaisitte perustaa oman yrityksen, tuossa rakennustyömaa jonka kohdalla kohoaa vielä joskus hieno business center. Jälkimmäinen oli rahoitettu Citizenship by Investment -ohjelman kautta, jossa rikkaat voivat hankkia sievoisella summalla rahaa St. Kitts & Nevisin kansalaisuuden; maassa ei ole tuloveroa, ja passilla pääsee viisumitta EU-alueelle.

St. Kitts Scenic Railway

St. Kitts

Junassa olisi ollut ilmastoitu sisätilakin, mutta me kiipesimme katetulle katolle ulkoilmaan, ja niin näyttivät tekevän muutkin matkustajat. Junan pyörät kirskuivat korviavihlovasti, kun veturi nytkähti liikkelle, ja pilvinen aamu yhdistettynä viileään tuuleen sai vetämään pitkähihaista päälle. Maisemat olivat aluksi karuja, teollisuusaluetta, hylättyjä autonraatoja. Junan opas osoitti meille kaatopaikan sinisenä kimmeltävän lahden poukamassa. Junavaunu vaappui puolelta toiselle veturin kiristäessä vauhtia.

St. Kitts Scenic Railway
Tältä näyttävät vaunut sisältä, jos iskee huonompi sää. Katolta oli paremmat näkymät.

St. Kitts

Would you like some piña colada? junan tarjoilija kysyi oppaan selostaessa saaren historiaa. Kaikki tuntui pyörivän sokerin ympärillä. Englantilaiset ja ranskalaiset siirtomaaherrat perustivat 1600-luvulla saarelle plantaaseja, joille tarvittiin työvoimaksi orjia. Seuraavat 400 vuotta saaren talouden rattaita pyöritti sokeriruoko, jonka viljely ei enää viime vuosisadan loppupuolella kannattanut, kun työntekijöille olisi pitänyt maksaa reiluja palkkoja. Plantaasinomistajat jättivät saaren ja hallitus yritti pelastaa mitä pelastettavissa oli, mutta vuonna 2005 heidänkin piti tunnustaa tappionsa, ja sokeriruo’on kasvatus saarella lopetettiin. Tuhannet jäivät työttömäksi.

St. Kitts

Sugar Cake of St. Kitts
Sokerikakku, jota matkan aikana tarjoiltiin, on perinteinen kittsiläinen herkku, joka on valmistettu lähinnä… noh, sokerista.

St. Kitts

Junan kalistellessa pitkin villiintyneitä peltoja pilvien sisään katoavan tulivuoren ja aallokkoisen ulapan välissä kävi ilmi, että sokeriruokoa oli kiittäminen myös junamatkastamme. Rata oli vedetty saaren ympäri alunperin kuljettamaan sokeriruokoa pelloilta, ja vasta sokeriteollisuuden hiipuessa rata oli muutettu palvelemaan turismia. Nyt me köröttelimme sen kyydissä ympäri saarta junan kuoron laulaessa meille perinteisiä kittsiläisiä lauluja ja saarelaisten vilkuttaessa meille meidän huristellessa ohi. Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta kaikki hymyilivät arkiaskareita toimittaessa, ja parin ohittamamme koulun pienet oppilaat vallan villiintyivät junan nähdessään.

St. Kitts

St. Kitts
Paksu ja matala musta torni on aikoinaan ollut sokeriplantaasin tuulimylly, korkea torni taas maamerkki. Nykyään kumpaankin on purrut ajan hammas.

St. Kitts Scenic Railway

Rautatie ei kierrä enää koko saarta, joten parin tunnin matkan jälkeen nousimme pikkubusseihin ja jatkoimme matkaa saman ystävällisen ja innokkaan kuskin mukana kuin mitä aamulla. Kuski piti puhetta koko kolme varttia, joka meillä kesti päästä takaisin Basseterreen ja näytti mm. puun, joka oli toiminut rajapyykkinä ranskalaisten ja englantilaisten viljelijöiden välillä, talon jossa asuu eräs hallituksen ministereistä (ja jonka pihalla laidunsi vuohi), hautausmaan jonne Yhdysvaltain presidentti Thomas Jeffersonin (mahdollinen, ei täysin varmistettu) isoisä Samuel Jefferson on haudattu, ja joen, jonka varrella eurooppalaiset tappoivat saaren parituhatta intiaania, ja joka soljui punaisena intiaanien verestä useamman päivän.

St. Kitts

St. Kitts

Huh huh! totesimme päästessämme takaisin Basseterreen. Tukevan aamupalan jälkeen ei vielä ollut nälkä, mutta jano kylläkin, joten suuntasimme jääteelle. Levähdyspaikka löytyi The Gallery Cafesta (10 North Independence Square, Basseterre), vain parin korttelin päässä laivasatamasta. Tosin koko Basseterre tuntuu olevan vain parin korttelin päässä kaikkialta. Siinä varjoisalla sisäpihalla hengähdimme ja ihmettelimme paikalle eksynyttä vihermarakattia, jonka kahvilanpitäjä jossain vaiheessa ajoi tiehensä heittämällä kengällä.

The Gallery Cafe

Ranskalaiset toivat aikoinaan vihermarakatit St. Kittsille lemmikeiksi, ja tässä kohtaa jokainen historiaa tunteva voi jo aavistaa, mitä tuleman piti: lemmikit pääsivät vapaaksi ja kansoittivat saaren. Nykyään St. Kittsillä asuu enemmän vihermarakatteja kuin ihmisiä, Saarelaisten suhtautuminen marakatteihin näytti vaihtelevan välinpitämättömästä ärsyyntymiseen, ja apinoita pidetään yleisesti tuholaislajina. Se ei estänyt meitä ihastelemasta kädellistä puuhissaan.

Green Monkey of St Kitts

Basseterre
Basseterren keskustaa ja The Circus -liikenneympyrä, josta löytyy takseja.

Vielä oli katsastamatta nähtävyys, jota eniten olin St Kittsiltä odottanut: Brimstonen linnake. Tämä 1600-luvulla rakennettu maailmanperintökohde on läntisen Karibian suurin merilinnoitus, ja olimme sen vilaukselta nähneet paluumatkalla junalta. Tuosta kokemuksesta tiesimme, että ajomatka linnakkeelle kestäisi 25-30 minuuttia, eikä laivan lähtöön ollut kuin vajaa 3 tuntia.

Olimme elätelleet toiveita, että linnakkeelle pääsisi jotenkin julkisilla, mutta alkoi käydä selväksi, että ainoa kulkuneuvo perille olisi taksi, jonka hinnaksi kaikki kyselymme olivat tuottaneet saman $50. Jos olisimme lähteneet matkaan heti aamusta, olisimme todennäköisesti voineet jakaa kustannukset muiden matkailijoiden kanssa, mutta tähän aikaan päivästä olimme ainoat linnoituksesta enää kiinnostuneet. Iiro alkoi jo vähän ehdotella, että jättäisimme koko reissun väliin.

Ei hemmetti, minä totesin. Jos nyt on tänne saakka tultu eikä välttämättä toista kertaa tulla, niin en kyllä jätä välistä maailmanperintökohdetta!

Brimstone Fortress, UNESCO world heritage site

Brimstone Fortress, UNESCO world heritage site

Brimstone Fortress, UNESCO world heritage site

Jälkikäteen Iirokin myönsi, että reissu oli ajan ja rahan arvoinen. Brimstonelta oli upeat näkymät yli saaren ja pitkälle ulapalle. Ei ihme, että englantilaiset olivat valinneet juuri tämän kohdan linnoitukselleen suojautuakseen ranskalaisia vastaan: tulivuorenpurkauksesta syntyneen laavavuoren, jonka reunat olivat niin äkkijyrkät, että taksin kyydissä neulansilmämutkat hirvittivät.

Brimstone Fortress, UNESCO world heritage site

Brimstone Fortress, UNESCO world heritage site

Brimstone Fortress, UNESCO world heritage site

Linnoitus oli joko hyvin säilynyt tai huolellisesti restauroitu – todennäköisesti molempia – ja sen näyttelyt avasivat saaren historiaa entisestään. Jännänä yksityiskohtana kerrottiin Brittiarmeijan West India Regimentistä, joka koostui pelkästään mustista sotilaista, joita oli rekrytoitu orjien joukosta. Sotilaiden kohtelu oli huomattavasti parempaa kuin orjien, joten punatakkien joukkoon liittyminen oli kannattava veto tuon ajan kittsiläisille mustille.

Brimstone Fortress, UNESCO world heritage site

Brimstone Fortress, UNESCO world heritage site

Millainen fiilis jäi St. Kittsistä? Meidän vierailemistamme Karibian saarista St. Kitts näyttäytyi köyhimpänä ja samalla kalleimpana – mielenkiintoinen ristiriitainen tapaus. BKT:lla mitattuna saari ei ole erityisen köyhä, joten todennäköisempi selitys on korkeat tuloerot ja korruptio, joka vaivaa saarta ja vaikuttaa talouteen negatiivisesti.

St. Kitts ei vastaa mielikuvaa Karibian paratiisisaarista ja ehkäpä juuri siksi on vierailun arvoinen. Vaikka St. Kitts ei ole matkailijan näkökulmasta yhtä kehittynyt kuin vaikkapa Barbados tai St. Maarten, ihmiset ovat ystävällisiä, emme kohdanneet turistiskämejä, ja rikollisuus on olematonta. Saaren kalleuden takia en suosittele sitä reppureissaajille ja toisaalta palveluiden vähyyden takia mukavuudenhaluiset lomailijat saattavat karttaa paikkaa, mutta jos hakusessa on ”autenttinen” pala Karibiaa, sellainen löytynee juuri täältä.

Ennen kaikkea St. Kitts tarvitsee sinua ja muita matkailjoita noustakseen taas jaloilleen.

Brimstone Fortress, UNESCO world heritage site

Kiitos St. Kitts Scenic Railwaylle, joka tarjosi meille junakierroksen. Junakierros löytyy risteilyvarustamoiden retkivaihtoehdoista, ja omatoimimatkailijat voivat varata kyydin junayhtiön verkkosivujen kautta.





18 kommenttia aiheesta “St. Kitts: Karibian saari, joka on kaukana paratiisista”

    1. Mäkin sain saarella käsityksen, että edut koskisivat lähinnä veroja, mutta tuo EU-viisumivapauden mainostaminen sivuilla oli jokseenkin… hämmentävää.

  1. Oltiin St. Kittsillä viikko osana häämatkaa, ja fiilikseni saaresta (ja naapuri Nevisistä) on aika toisenlainen. On totta, että se ei ole mikään Aruba, mutta ehkä juuri siksi sinne halusimmekin. Oikeasti syy oli se, että saarella eivät talot saa olla korkeampia kuin palmut. Se oli minusta täydellinen syy matkustaa St. Kittsille. Kokemuksesta on kyllä kohta jo kymmenen vuotta, ja moni asia on saattanut muuttua. Vähän pelkään, että risteilyturismi on yksi syy. Silloin satama oli kaiketi juuri vasta valmistumassa.
    Annika | Travellover on viimeisimpänä kirjoittanut: Downtown – minun lempialueeni New YorkissaMy Profile

    1. En usko risteilyturismin vaikuttaneen saareen erityisen paljoa. Satamaan mahtuu vain yksi laiva kerrallaan, ja taksikuskin mukaan laivoja tulee vain noin kolmesti viikossa. Saarelaisilta sain käsityksen, että lisää ottaisivat mielellään, koska työpaikoista on tosiaan pula, ja matkailu on ainoita kasvavia elinkeinoja.

  2. Mielenkiintoista! Ihana aappaana ja ihanan näköistä muutenkin, eikä tosiaan”Karibian paratiisimaisen” näköistä ollenkaan:) Mua alkoi meidän viime vuoden risteilyn jälkeen kiinnostaa nähdä enemmän Karibian ja Latinalaisen Amerikan aluetta ja varattiinkin juuri lennot Costa Ricaan (jee!) kun löytyi hyvä diili:) Nyt kun vielä kerkee tehä pienen reissun ennen kuin tuo mies karkaa mualimalle!
    Emmi H on viimeisimpänä kirjoittanut: Juuri nytMy Profile

    1. Hei mahtavaa, kiva että pääsette Costa Ricaan! Siitä on kuullut niin paljon hyvää, että itsekin tekisi mieli sinne matkustaa. Muutenkin Karibia ja Lattarit on alkaneet innostaa ihan eri tavalla, kun on ruvennut tajuamaan, että ne on tuossa ihan kulman takana nyt. Olen jopa miettinyt, pitäisikö opiskella vähän espanjaa… :D

  3. Heh, vähän erilainen tarina sulla kun mun luokkalaisella, joka on kotoisin juurikin St. Kittsistä. Se piti esitelmän omasta kotimaastaan (kiinaksi, jota me molemmat opiskellaan) ja se oli aikamoinen ylistyslaulu :D. Musta tuntuu, että sillä on vähän ikävä kotimaataan… ;)

    1. Silloin kun mä olin vaihdossa, niin aika monen vaihtarin kotimaaesitykset oli kunnon ylistyslauluja kotimailleen. Onneksi me suomalaiset tuotiin vähän vaihtelua moiseen ja kerrottiin mm. itsemurhatilastoista ja hintatasosta. :D

  4. Tuo edustaa just sitä mun tuntemaa Karibiaa, kun on jäänyt Curacao ja Aruba väliin. :D
    Tuli vähän mieleen Dominica tai St.Lucia, joista kyllä kummastakin puuttuu ne valkohiekkaiset rannat ja turkoosi vesi. Vaikka St. Lucia toki on jo aika turistikohde, niin kuvien perusteella maisemat samanmoiset. Ja ehkä köyhyysfiilikset jäi siitä, että satuttiin sinne juuri hurrikaanin jälkeen, jotka ovat siellä erittäin harvinaisia. Tiet oli poikki, turistit kaikonneet (paitsi tällainen hölmö lapsiperhe :)) ja juoksevan vedenkin kanssa oli välillä niin ja näin. Dominicalla taas ei niitä hiekkarantoja näkynyt eikä sitä voi varsinaisesti turistisaareksi kutsua. Mutta aivan upea luonto ja vaellusmahdollisuudet. Lähde sinne, kun se siinä kulman takana on. :D

    1. Dominica voisi ollakin seuraava kohde! Katsoin, että sielläkin on maailmanperintökohteeksi nimetty kansallispuisto, joten ainakin sopii teemaan. :)

  5. Ollaanpa me vierailtu täysin erilaisella St. Kittsillä. Hauskaa, miten eri matkakokemukset voi olla niin erilaisia. Me nimenomaan vietettiin päivä biitsillä, kun muissa kohteissa oltiin oltu niin aktiivinen, että haluttiin hieman hengähtää. Ja Basseterrestä jäi sellainen fiilis, että sinne olisi ollut hauska jäädä viettämään iltaa. Ei tosin jäänyt kuitenkaan sellaista fiilistä, että sinne paria päivää pidemmäksi aikaa haluaisin.
    Teija / Lähdetään taas on viimeisimpänä kirjoittanut: Päivälliselle Tallinnaan – illaksi kotiinMy Profile

    1. Mä kanssa tykkäsin Basseterrestä, vaikka lähinnä vietettiinkin aikaa sen ulkopuolella. Ei vaan ollut aikaa kierrellä kaupunkia enempää, kun piti yrittää kiertää koko saari.

      Luulen, että jos me oltaisiin menty sinne rannalle makoilemaan koko päiväksi, niin fiilis olisi varmasti ollut eri. Niin varmaan pitääkin tehdä, jos vielä toisen kerran tuonne eksytään, kun nyt nähtävyydet tuli aika hyvin katsastettua.

  6. Hienot maisemat ja nähtävääkin löytyy. Joo aika usein matkailijat olettavat että koko Karibia on yhtä hienoa hiekkarantaa, sen kuvitelman saa matkatoimistojen kuvista. Tykkään kovasti historiallisista nähtävyyksistä ja tulivuoretkin kiinnostaa
    Susanna on viimeisimpänä kirjoittanut: My BucketlistMy Profile

    1. Tuo tulivuori kiinnosti meitäkin. Yksi vaihtoehto päivän ohjelmalle olisi ollut sen päälle patikointi.

  7. Maisemat on kyllä upeat.

    Mä olin aikoinani töissä ecuadorilaisessa matkatoimistossa ja rikkaille ecuadorilaiselle Karibia on juuri sellainen helppo lomakohde, joka vastaa suomalaisille Turkkia tai Kanariffaa. Silloin katselin niitä Aruban ja muiden kohteiden esitteitä ja mietin millainen paratiisi Karibialla odottaa. Mutta ei se mikään paratiisi paikallisille varmaankaan ole, ellei tosiaan turismin suhteen mene hyvin.

    1. Musta tuntuu, että tuota se on vähän myös amerikkalaisillekin, vaikka he eivät varmaan matkustakaan yhtä usein rajojensa ulkopuolelle. Cancunin alue lienee toinen ”helppo lomakohde”, joka on suosittu täällä päin.

  8. Mukava lukea muiden kokemuksia Karibian saarista, sillä ne voivat erota omista melkoisesti :-) Tuo Scenic Railway jäi meiltä kokematta, mikä olisi ollut kyllä mielenkiintoinen. Eli seuraavan kerran jos risteily osuu St. Kittsille, niin ilman muuta se ohjelmaan. Muutenkin tuo pohjois-rannikko jäi meillä näkemättä, vaikka muuten hyvin koko saari nähtiin. Tässä omaan juttuuni linkki: http://kohteenamaailma.fi/karibia/st-kitts-ja-nevis-karibian-pienin-valtio/

    P.S. Brimstone Hill Fortress on kyllä upea!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge