Naapurit Jeff, Mickie ja Ragnar

Lauantaina vietimme suomalaisen ystäväperheen läksiäisiä heidän naapurinsa takapihalla, sillä ystäviemme asunto oli jo pakattu konttiin matkalle kohti Suomea. Päivä oli ollut lämmin ja alkuillasta pihalla tarkeni hyvin ilman pitkähihaista. Paikalle oli kerääntynyt naapurustoa heittämään hyvästit ystävilleen, istuskelemaan nuotion äärelle ja nauttimaan grilliruokaa, jota yksi naapureista jatkuvalla syötöllä valmisti isännän kolmella eri grillillä. Talon isäntä, Jeff, olisi halunnut ostaa terassille neljännenkin grillin, mutta Jeffin vaimon sanoin, his corner of the patio is already full.

Metallinen fire pit on täällä suosittu lisäys terassin kalustukseen, ja nuotio lämmitti mukavasti [Kuva: Rajiv Patel]

Jeff kertoi, että oli rakentanut toistakymmentä neliötä laajan terassin ihan itse. Viime kesänä oli valmistunut laajennusosa, jonka nurkassa kupli poreallas, jossa alkuillasta lapset kävivät kastelemassa vaatteensa ja loppuillasta aikuiset pulahtivat rentoutumaan. Laajennusosa oli vielä maalaamatta, joten Jeff pohdiskeli maalaavansa koko terassin uudestaan tummanruskeaksi, to be the color of dirt so it blends in with the ground. Samalla voisi maalata talonkin tämän hetkisestä vaalean beigestä vaikkapa tumman vihreäksi.

Siinä Jeffin pohdiskellessa jaloissamme pyöri perheen koira, jonka Jeff kertoi olevan aivan uusi tulokas: se oli löytynyt kolmisen viikkoa sitten aamuvarhaisella perheen pihalta. Aluksi koira oli ollut pelokas ja vetäytyvä, mutta puolen päivän houkuttelun jälkeen Jeffin vaimo oli päässyt rapsutusväleihin sen kanssa. Jeffin perhe oli levittänyt koirasta ilmoituksia pitkin naapurustoa ja ilmoittanut kaikille mahdollisille tahoille, mutta kun ilmoituksiin ei tullut vastauksia eikä koirasta löytynyt mikrosirua, he totesivat saaneensa uuden lemmikin. It’s a good natured dog, well raised, so probably somebody came onto a hardship, couldn’t take care of it anymore, and dumped it into the neighborhood, Jeff totesi rapsuttaessaan väkkäränä pyörivää koiraa korvien takaa. Myöhemmin Jeffin vaimo kertoi meille, että hänen miehensä keskimäärin inhoaa kaikkia elukoita eikä ikimaailmassa olisi vapaaehtoisesti ottanut lemmikkiä, mutta he has a sweet spot for that dog… but if you ask him about it, he’ll deny it.

Paikalliseen juhlienjärjestämistapaan järjestävä perhe oli hoitanut paikalle grillisapuskat ja vieraat toivat paikalle nyyttärihenkisesti lisukkeita. Sisällä notkuvien tarjoilupöytien äärellä törmäsin Mickieen, toiseen naapuriin, joka oli kiinnostunut kuulemaan, mistä ihmeestä Georgian takamaille oli eksynyt lisää suomalaisia ja missä kaikkialla Amerikassa olin käynyt. Hetken juteltuamme Mickie kertoi, että oli itse kotoisin Floridasta, eikä ollut ikinä käynyt ulkomailla. Vastasin, että eipä eurooppalaisistakaan niin moni ole käynyt Euroopan ulkopuolella, mutta Mickie jatkoi, ettei ikinä ole ollut edes lentokoneessa. The furthest I’ve been is North Carolina, hän huokaisi ja jatkoi, että vaikka hänen siskonsa oli naimisissa ammattisotilaan kanssa ja oli asunut ympäri maailmaa, it’s never been a good time to visit her. We were planning to go on a trip abroad when we were young, but then I got pregnant, and then we had kids… ja nyt vaikka lapset ovat muuttaneet pois kotoa opiskelemaan, ei silti tule lähdettyä minnekään. And I couldn’t travel with my husband anyway, because it’d be such a hassle with him, Mickie tokaisi eikä selittänyt enempää, mutta päätyi pohtimaan, että ehkä hänen pitäisi ehdottaa yhteistä matkaa enemmän matkustavalle siskolleen.

Ulos palatessani huomasin Iiron juttelevan miehen kanssa, joka oli aiemmin naurun saattelemana esitelty naapuruston islantilaisvahvistukseksi. Miehellä oli oliivinvärinen iho, ruskeat silmät ja musta tukka, joten islantilaisuus yhdistettynä nauruun vaikutti sisäpiirivitsiltä, joka ei minulle auennut. Kysyttyäni asiasta kävi ilmi, että mies, joka esittäytyi Ragnariksi, oli juuri ollut avautumassa Iirolle siitä, kuinka hänen lapsuudessaan Islannissa häntä oli kiusattu ulkonäöstä ja haukuttu ulkomaalaiseksi, koska kolmen vaalean täysislantilaisen isovanhemman lisäksi hänellä oli jordanialainen isoisä, jonka tummat piirteet hän oli perinyt. Hän oli asunut Yhdysvalloissa kymmenvuotiaasta saakka ja hänellä oli kaksoiskansalaisuus, mutta islantilaisuus oli noussut taas pinnalle, kun viimeksi Yhdysvaltain passia uusiessa hän oli saanut vastaansa niin suuren pinkan lisäselvityspyyntöjä, että oli kyllästynyt paperisotaan ja jättänyt passin uusimisen sikseen. It’s probably because of my Jordanian heritage, so they think I’m a terrorist, Ragnar tuhahti äänensävyllä, josta ei osannut sanoa, oliko hän tosissaan vai ei. Kielitaidosta puhuttaessa Ragnar kertoi puhuvansa islantia lapsuudenperheensä kanssa, mutta koska koko muu perhe on muuttanut takaisin Islantiin lukuunottamatta veljeä, joka asuu Lontoossa, ei juttelukumppaneita ole erityisen paljon. I feel like I speak like an 8-year-old and my writing is very off, Ragnar totesi ja kääntyi komentamaan poikaansa valmistautumaan yöpuulle, englanniksi.

Pari olutta myöhemmin Ragnar palasi luoksemme ja valitti haluavansa takaisin kotiin. America is great, I love this country, and it’s given me much… but Iceland is where my family lives, and I miss it so much. I don’t think anybody understands me when I say this, but Iceland is my home, my true home. Vakuutimme Ragnarille ymmärtävämme.