Kaupunkiluontoa Coloradossa

Jos lenkkeilee Boulderissa teollisuuskiinteistöjen välistä joutomaapläntin reunaa, kannattaa pitää silmät auki tällaisen yleisen näyn varalta:

Tai sitten ei, jos ei halua pysähtyä kesken lenkkiä pällistelemään söpöjä elukoita.

Boulderista on varattu useita maaplänttejä preeriakoirayhdyskunnille, ja tämän lisäksi ne levittäytyvät innokkaasti esim. moottoriteiden varsille. Yhdyskuntien alueet ovat täynnä tunneleiden sisäänkäyntejä, ja päiväsaikaan melkein joka tunnelin suulla istuu otus. Välillä ne päästävät korkeita kiljahduksia toisilleen ja juoksevat tunnelilta toiselle, mutta enimmäkseen ne lenkkeilijän tai muun häirikön bongattuaan istuvat hievahtamatta lukuunottamatta niiden pientä töpöhäntää, joka vispaa vimmatusti.

Ihminen tuijottaa mua! Tuijotan siis takas, vaikka hetkeä aiemmin olin mussuttanut maapaakkua.

Maanviljelijät eivät täällä erityisemmin preeriakoirista perusta, sillä ne syövät ruohoa, juuria ja siemeniä ja saattavat tuhota peltoja, mutta Boulderin kaupunki on aktivoitunut suojelemaan niitä sen jälkeen, kun joku valopää oli mennyt reilu vuosikymmen sitten myrkyttämään pari isoa yhdyskuntaa. Nyt laissa on määrätty, että preeriakoiran tappaminen saa olla vasta viimeinen keino, jos yhdyskuntaa yritetään siirtää, mutta siihenkin on välillä jouduttu turvautumaan väkirikkaissa piirikunnissa, sillä Coloradon osavaltionlaissa on kielletty preeriakoirien kuljettaminen toisen piirikunnan alueelle, ellei vastaanottava piirikunta anna toimelle erikseen lupaa – mitä yleensä ei anneta, koska preeriakoiria pidetään tuholaisina.

Nämä otukset eivät vielä olleet huomanneet kuvaajaa.

Näytin erään löytämistäni yhdyskunnista Iirollekin, ja hän oli yllättynyt preeriakoirien pienestä koosta, koska oli luullut niiden olevan samaa kokoluokkaa työpaikkansa parvekkeella selällään aurinkoa ottaneen otuksen kanssa. Preeriakoirat olivat kuitenkin puolet pienempää kokoluokkaa kuin tuo otus, jota veikkaamme tarkemman lajimäärittelyn uupuessa pesukarhuksi.