Luxemburgissa paistoi vaihteeksi aurinko, joten lähdin kameran kanssa kävelylle samalle reitille, mitä tahkon viikottain lävitse juoksulenkkarit jalassa. Kyseessä on Luxemburgin keskustaa halkova Pétrusse-joen laakso, keskustan kohdalla suorastaan rotko, ja joka on näytellyt merkittävää roolia Luxemburgin historiassa.
Ylhäällä rotkon harjanteella voi spotata kultaisen naisen patsaan
Luxemburgin kaupunkia ei olisi ilman rotkoa, tai se olisi jossain muualla, sillä ardennilainen kreivi Siegfried näki rotkojen strategisen hyödyn puolustukselle ja rakensi 900-luvulla rotkojen ympäröimälle kielekkeelle linnan, jolle hän antoi nimeksi Lucilinburhuc, ”pieni linna”.
Rotkossa on kosteaa, ja talviaamuisin siellä yleensä velloo sumu
Melkein vuosituhat myöhemmin, vuonna 1867 Lontoon rauhansopimuksessa sovittiin, että Luxemburgin massiiviset linnoitusjärjestelmät purettaisiin. Seuraavan parin vuosikymmenen aikana työmiehet räjäyttelivät pattereita ja purkivat kasematteja, ja nykyiset linnoitusrakennelmat ovat vain valju muisto siitä, miltä Luxemburg ennen näytti. Minuun ne silti tekevät vaikutuksen.
Parhaiten säilyneet patterit ovat keskustan etelälaidalla Pétrussen rotkoa vasten
Muisto pattereiden rakennusvaiheesta
Pétrusse-laakso on mielestäni parasta lenkkeilyaluetta lähialueella, mutta koska se on valaistu vain paikoittain, käyn siellä juoksemassa vain valoisaan aikaan. Pimeällä suuntaan keskuspuistoon tai Merlin puistoon, joiden luulisi olevan myös suosittuja, mutta ilmeisesti luxemburgilaiset eivät liiku pimeällä, sillä saan yleensä lenkkeillä pyhässä yksinäisyydessäni – mitä nyt välillä joku koiranomistaja onnistuu säikäyttämään ilmaantumalla sumusta eteeni. Sen sijaan arkisin lounasaikaan puisto on täynnä juoksijoita, osa ilmeisesti työporukoita, sillä täällä on suosittua käyttää lounastunti urheiluun.
Joissain kohdin laakson pohjoisrinteellä on (siirtola?)puutarhoita, joissa kasvatetaan kaikkea kesäkurpitsan ja viiniköynnästen välillä
Etualalla oleva Pétrusse-joki ei aina täytä koko uomaansa, mutta nyt on ilmeisesti satanut enemmän
Rotkossa lenkkeilyä häiritsee puutteellisen valaistuksen lisäksi jatkuvat rakennustyöt. Ihmettelin pitkään erästä rakennustyömaata kunnes tajusin, että siinä rakennetaan rotkon ylitse sinistä väliaikaista siltaa. Syy selvisi lehdestä: reilu satavuotista Adolphe-siltaa aiotaan rempata, ja koska silta on toinen vain kahdesta rotkon ylittävästä sillasta, jotka yhdistävät ydinkeskustan rautatieaseman alueeseen, sitä ei voi vaan sulkea, vaan autoille on pakko rakentaa vaihtoehtoinen kulkuväylä rempan ajaksi.
Takana Alphonsen kaari, edessä sininen silta, jonka pitäisi ruveta korvaamaan vanhaa siltaa ensi kuussa
Sama rakennusprojekti toisesta suunnasta
Tosiaan, vielä kaksi vuotta sitten olin aivan onneton juoksija, enkä ihan hiffannut, miten kukaan voi nauttia lenkkeilystä. Sitten innostuin triathlonin ajatuksesta – harrastinhan uintia ja tykkäsin pyöräillä – joten pakottauduin myös lenkeille. Toissasyksyn triathlonissa sitten huomasin, että pärjäsin kahdessa ensimmäisessä lajissa jotenkuten mutta juoksussa jäin jälkeen, ja päätin, ettei tämä jää tähän.
Vasemmalla näkyy Viaduct, vanhempi Pétrusse-laakson ylittävistä silloista. Ennen sen valmistumista vuonna 1859 rautatieasemalta keskustaan pääsi vain laakson pohjan kautta.
Matkalla ylös riittää portaita. Näillä treenasin viime kesällä erääseen vuoripatikointisuoritukseen, josta vielä joskus jaksan kertoa täälläkin.
Olen lenkkeillyt viimeiset kolme kuukautta säännöllisesti kolme kertaa viikossa läpi sumun ja sateen, ja juoksunopeus ja -kunto on ilahduttavasti jatkuvalla nousukäyrällä. Seuraamani juoksuohjelma loppuu toukokuulle, ja koska kyseessä on puolimaratonohjelma, päätin vihdoin eilen antaa itselleni synttärilahjaksi osallistumislipun ING Night Marathon-tapahtumaan, jossa juostaan Luxemburgin katuja pitkin alkaen seitsemältä illalla. Sentään siihen puolimaratonmatkalle. Ja nyt, kun olen kertonut asiasta täälläkin, lienee pakko viedä päätös loppuun saakka.
Eilisellä synttäri-illallisella käyttöön pääsivät jouluna saatu kynsilakka sekä myöhäisenä joululahjana eli juuri synttäreiksi perille tullut rannekoru – sopivasti samaa sävyä. Myös sormus, korvikset ja kaulakoru ovat samaa sävyä… miten niin tykkään sinisestä?
Aivan ihana paikka juoksemiseen!! Ja good luck half marathonin kanssa :) Varoituksen sana: juokseminen ja events ovat tosi addicting, joten huomaat todennakoisesti pian ilmoittautuvasi seuraavaan (half) marathoniin…..
Kiitos! Uskon, että onnea tarvitaan… ja huomasin blogistasi, että sinä ainakin olet hurahtanut kumpaankin, hienoja tavoitteita! Minäkin toivon yleiskuntoni kannalta, ettei tuo jäisi ainoaksi pidemmäksi juoksuksi, mutta saapa nähdä, pitää katsoa fiilistä sitten kesäkuussa. ;)
Nah, hyvin se menee! Harjoittelet ahkerasti, ja 13.1 tuntuu helpolta kesalla.
Paljon onnea! Täytyy nostaa hattua sun juoksuharrastukselle, itsestäni ei siihen kyllä ole, puhumattakaan triathlonista!
En olisi kyllä itsekään uskonut itsestäni tällaista vielä pari vuotta sitten, mutta näköjään kaikkeen pystyy kun vaan asettaa päämääriä. Tai toivotaan, että pystyy, eikä mikään näistä jaloissa tähän mennessä tuntuneista jomotuksista äidy estämään hyvin alkanutta uutta harrastusta.
Myöhästyneet onnittelut myös täältä !
Kauniit korut !
Kiitos! Ystävilläni on näköjään hyvä korumaku, kun osaavat antaa kauniita koruja. ;)
Synttärionnittelut! Turkoosi on niiiiin munkin lempiväri :-)
Upeat on kyllä lenkkimaastot, täällä ei oikein voi kuin juoksumatolla juosta, kateeksi käy.
Georgiassa minäkin tyydyin yleensä juoksumattoon: usein oli liian kuumaa juosta ulkona, ja jos joskus sää olikin hyvä, niin juoksumaastot kodin lähellä eivät olleet miellyttävimmästä päästä. Taitaa siellä olla samat syyt?