Matkakulttuurieroja

Untitled

Näkymä New Yorkin JFK-lentokentän nelosterminaalin Delta SkyClubista

Jos matkustaa paljon ja yhtään keskittää lentoja tietylle yhtiölle (tai kikkailee jotenkin muuten), niin jossain vaiheessa tutustuu myös lentokenttäloungeihin. Niin minäkin nyt: pääsin vihdoin matkaan ja odottelen juuri New Yorkissa Deltan loungessa Amsterdamin lentoni lähtöä.

Untitled

Lähdössä kesti tavallista pidempään, sillä lentokoneen piti jonotella jäänpoistosuihkutuspisteelle.

Ensimmäisen kerran rapakon tällä puolella lentokenttäloungeen mennessäni luulin, että kyseinen lounge oli jotenkin poikkeuksellisen huono, koska ruokapuolella tarjolla oli vain oliiveja ja suklaapäällysteisiä popcorneja. Nyt näitä pari nähtyäni ja muiden kanssa jutellessa alan tajuta, että täällä se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Brysselissä loungessa oli aamupalabuffet, Lontoossa sai tilattua fish&chipsejä, Amsterdamissa tarjolla on aina jonkin sortin salaattia ja Frankfurtissa sai makkaraa, mutta täällä ilmainen ruokapuoli on olematon, ja sen sijaan loungeissa myydään ruokaa kalliilla ravintolahinnoilla.

Untitled

Nousu Denveristä: etualalla ruutukaavapreeriaa, taka-alalla lumihuippuiset vuoret

Miksi näin? Suurin osa loungejen asiakaskunnasta on liikematkustajia. Euroopassa käytössä on päivärahajärjestelmä, joten pukukansa suosii työmatkoillakin halvempaa, koska se on kaikki pois omasta pussista. Täällä taas päivärahat ovat harvinaisuus ja sen sijaan työnantaja yleensä maksaa työmatkan kulut kuittien perusteella. Ihan hyvin siis voi tilata $15 sämpylän, koska se menee kuitenkin suoraan matkalaskuun tippeineen kaikkineen.

Untitled

Nebraskan yllä maa oli paikoin ruskeaa valkoisen sijaan, ja pinnanmuodot olivat olemattomat

Toinen selitys, minkä keksimme Iiron kanssa asiaa puidessamme, on että amerikkalaiset muutenkin suosivat matkoillaan hyvin erilaisia asioita kuin mitä suomalaiset. Jos lukee suomalaisia hotelliarvosteluja, niissä korostuu hotelliaamiainen: se oli hyvä, se oli huono, se oli maksullinen (!), löytyikö munia ja pekonia ja oliko leipävalikoima monipuolinen. Saiko puuroa. Amerikkalaiset taas sivuuttavat aamiaisen olankohautuksella ja keskittyvät olennaiseen: kuinka iso huone on. Mahtuuko huoneeseen levittämään matkalaukut kunnolla, onko huoneessa sohva tai työpöytä, löytyykö kaapeista henkareita. Myös sängyn koko ja pehmeys ovat tärkeitä asioita, ja huoneen kunnosta valitetaan herkästi, että se on dated. Ennen kuin saimme huonekalumme, yövyimme eräässä Marriotissa, jossa moni arvostelija oli valittanut huoneiden olevan pieniä. Siis pieniä! Siellä oli kingsize-sänky, sohva JA työpöytä, ja lisäksi kummankin meidän matkalaukut mahtuivat avoimina lattialle!

Untitled

New Yorkin kulmilla otimme vauhtia meren päältä

Untitled

Silta näytti jotenkin NYC-leffoista tutulta, joten mietin, kumpi puoli on Manhattan. No ei kumpikaan. Bayonne Bridge yhdistää Jersey Cityä ja Staten Islandia.

Ehkäpä siis amerikkalaiset lomamatkustajatkaan eivät hae loungeilta ruoka- ja juomavalikoimaa (joka sekin on suurimmaksi osaksi maksullista: $10 ihan perus viinilasista! ja kuka kutsuu baarimikkoja ”mixologisteiksi”!) vaan eksklusiivista tunnelmaa. Tuolit ovat pehmeitä, internet toimii, ilmapiiri on rauhallinen. Enpä tiedä. Jos itse pitäisi valita, käytänkö $25-$50 tällaiseen loungeen vai maksanko saman hinnan lentokenttäravintolassa, valitsisin jälkimmäisen.

Newark int airport

Lentokenttä! Mutta ei JFK, vaan Newark.

Kirjoittajasta

Jenni

Jenni muutti ulkomaille kesällä 2012 ja on siitä lähtien ihmetellyt maailman menoa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Blogissa tutustutaan nähtävyyksiin, kulttuureihin ja ihmisiin sekä eletään ulkosuomalaisen arkea, yleensä pilke silmäkulmassa. Erityisenä kiinnostuksenkohteena patikointipolut kauniin luonnon keskellä ja maailmanperintökohteet missä vaan. Nykyinen asuinpaikka Boulder, Colorado, USA.

13 kommenttia postaukseen “Matkakulttuurieroja”

  1. Olen kanssasi samaa mieltä, että mieluummin loungessa hyvästä ruoasta nautin kuin ”eksklusiivisesta tunnelmasta”. Olen vasta viime aikoina aktivoitunut suosimaan tiettyjä lentoyhtiöitä, eikä Euroopan sisällä lentämisestä kertyvät pisteet ole päätä huimaavia, mutta pääsin kerran piste-upgradauksella Finnairin loungeen, jossa oli sekä mukava ja skandinaavisen pelkistetty, mutta tyylikäs tunnelma, että myös aamupalaa tarjolla. Mm. karjalanpiirakoita, puuroa, leikkeleitä, ym. En edes tiennyt, että rapakon toisella puolella ei vastaavaa tarjoilua ole.

    1. Karjalanpiirakoita! Istun juuri loungessa Amsterdamin päässä, ja meinasin hehkuttaa sitä, että täällä on tarjolla salmiakkia, mutta kyllä tuo vie voiton. ;)

      Euroopan sisällä pitäisi kyllä lentää ihan älyttömän paljon, että saisi mitään kanta-asiakastasoja, eikä niitä pisteitä aina järin kerry eurooppalaisyhtiöillä intercontinentalissakaan. Siksi kerään itse pisteet amerikkalaisyhtiölle.

  2. Itsellä on huimasti aikaa mistään loungen käyttämisestä Euroopassa, mutta täällä se syy miksi joskus löydän itseni loungesta on töiden teko ja sähköpostit. Surullista, mutta lounge on joskus rauhallisempi ja netti varmempi kuin muuten kentällä. Meillä ei firma (tietysti) korvaa loungen käyttämistä eli se täytyy pulittaa omasta pussista vaikka siellä töitä tekisikin.
    Mielestäni Jenkeissä lounget ovat huonontuneet vuosi vuodelta ja maksulliset palvelut tulleet kalliimmaksi.
    Viimeksi Lontoossa oli lähes viiden tunnin vaihto ja olisin ollut kiinnostunut kokeilemaan ’nukkumishuonetta’, mutta se ei ihan niin onnistunutkaan.

    1. Ajattelin tuota kirjoittaessani, että lentokenttäravintoloista löytyisi ravintoloiden asiakkaille järkevä wifi, mutta jos näin ei ole, niin lounget muuttuvat kertaheitolla paljon ymmärrettävämmiksi. Onneksi Euroopassa monella lentokentällä on ilmainen wifi, välillä rajoittamaton. JFK:llä yritin heidän ”ilmaista wifiään” (max 30min käyttöä), mutta en saanut edes toimimaan, koska olisi pitänyt käyttöoikeus saadakseen ladata puhelimeen joku Amazonin app, jota ei voinutkaan ladata, koska puhelimeni on eurooppalainen.

      Mitä ongelmia siinä nukkumishuoneen käytössä sitten tuli? Jos vaikka itse joskus kiinnostaisi käyttää samaa palvelua. ;)

      1. Olin näkevinäni Heathrow:lla mainoksia näistä nukkumiskopeista – sänky ja työpöytä kuvien mukaan ja niitä voisi vuokrata tuntikorvauksella. Olisin kokeillut sitä kolmeksi tunniksi, mutta joko näytin liian köyhältä tai sitten siinä oli minimituntimäärä ja se oli enemmän kuin kolme ! Olen mennyt useasti yli Lontoon kautta ja ne ostosmahdollisuudet lähinnä ahdistavat meikäläistä ja olisin paennut unten maille…..

  3. Loungeissa on iso ero USAn ja muun maailman valilla…. siina missa Euroopassa ja ennen kaikkea Aasiassa syo ja juo hyvin, taalla on tyytyminen perus-punaviiniin, pahkinoihin ja porkkanoihin.

    Mutta toisaalta domestic lennoilla sinne loungeen ei edes paase ilman jasenyytta – oli niita miles sitten miten paljon tahansa. Nain ainakin Unitedilla, vaikka lennan noin 150k mailia vuodessa, niin silti maksan United club jasenyydesta.
    Tosin minulle se exclusive environment on tarpeeksi ja suhteellisen rauhallinen paikka toille hyva – mieluummin nain kuin ruokatarjoilut.

    1. Deltalla diamond-tason mukana taitaa tulla ilmainen SkyClub-jäsenyys, ja muistelisin, että siihen vaaditaan 125k vuodessa (sekä nykyään $12500 edestä lentolippuja…). Hassua, ettei Unitedilla ole tuollaista mahdollisuutta, mutta jos ne lounget menevät muutenkin kaupaksi, niin parempihan se on yhtiölle rahastaa.

      Lyhyempiä työmatkalentoja tehdessä lounge-prioriteetit taitavat olla joo erilaisia kuin minulla. Minua ei ollenkaan haittaa, että saan istua rauhassa nojatuolissa yölennon jälkeen, mutta erityisenä plussana pidän aamiaista, koska taisin iloisesti nukkua sen ohitse lennolla. Töitä en tässä kohtaa vuorokautta jaksaisi väkertää vaikka työmatkalla olisinkin. :)

      1. Joskus olen miettinyt, etta olisi pitanyt kerata Lufthansa miles – olisin joko Honors Circle tai vahintaan Senator joka vuosi, ja saisin mm sen United Club accessin ilmaiseksi. Mutta sitten toisaalta Unitedilla lentaesa olisi upgradejen kanssa niin ja nain.

        En taida osata olla tekematta toita reissussa ollessa koko ajan – vaikka useimmat lennot ovat transcontinental red eyes, niin silti aamulla ensimmainen task on tyot, aamiainen myohemmin, jos on aikaa …. ellen lennolla syonyt.

  4. Mulle olisi kyllä hirveä pettymys, jos loungesta saisi vain poppareita ja oliiveja! Tykkään loungeista nimittäin juurikin sen ruoan (ja juoman, haha) takia. Onneksi tähän mennessä tarjoilut ovat olleet varsinkin ruhtinaalliset (on kokemusta vaan Euroopasta ja Intiasta). :-)

    Toki rauhallinen ilmapiiri, mukavat istuimet ja netti ovat mukavia, mutta en kyllä osaisi iloita niistä yhtään, jos en saisi RUOKAA. :-D

    1. Mäkään en ole ihan päässyt yli tästä ”ilmainen ruoka täytyy aina hyödyntää ja ilmaista juomaa ei voi jättää juomatta”-syndroomasta, vaikka jälkimmäisen kohdalla olenkin edistynyt aika pitkälle. Mietin, että onkohan sillä enemmän tekemistä suomalaisuuden vai sen kanssa, että on vielä suhteellisen vähän aikaa siitä, kun piti opiskelijana laskea pennejä. Kuitenkin saisihan sitä ruokaa niistä lentokenttäravintoloistakin, ja juuri sellaisen tyyppistä kuin itse haluaa…

  5. Minulla on vain Aasian ja Aussilan lounge-kokemuksia, ja niissä näyttäisi olevan sekä hyvät ruoat että comfyt nojatuolit :) australian lounget tuntuvat olevan kyllä usein aika täysiä ja joskus istumapaikkaa saa hakea. Riippuu tietenkin lentoajankohdasta myös. Mutta ihaninta pitkillä matkoilla on kyllä suihkut!!!

    1. Suihkuja en ole koskaan käyttänyt, mutta mulla matkat ei taida vieläkään olla lähelläkään sun matkojen pituutta. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge