Neljä päivää New Yorkissa on ohitse, ja tänään olen jatkanut lomaa Coloradon Boulderissa samalla, kun Iiro on palannut töihin. Päivän vähemmän mukaviin hetkiin kuului asunnossa kaikunut palohälytys, jonka aikana pihalla odotellessani onnistuin tiputtamaan puhelimen kivetykselle – ja rikkihän se lasinäyttö viimein meni. Pähkäilin, että korjaaminen on todennäköisesti halvempaa täällä kuin Euroopassa, joten pyörä alle ja keskustaan elektroniikkaliikkeeseen, ja parin tunnin päästä pitäisi käydä hakemassa korjattu luuri ja samalla köyhtymässä sadan taalan verran. Mukavampia hetkiä taas oli aamulenkki: polulla aurinko paistoi ja helle helli (vähän liikaakin lenkkeilyn kannalta), ja kaiken aikaa horisontissa loistivat lumihuippuiset vuoret. Ja tästä sitten sainkin ajatuksen kertoa teille viimeaikaisista lenkkipoluistani…
Olen käynyt viime marraskuusta lähtien puolimaratontreenauksen merkeissä lenkillä 3-4 kertaa viikossa, ja toisin kuin yleensä, olen urheillut myös reissun päällä. Lenkkeily on mielestäni mahtava tapa nähdä vierasta kaupunkia, eikä sopivien lenkkimaastojen löytäminen suurkaupungeissakaan ole tuottanut tuskaa. Tässä minun juoksureittini neljästä suurkaupungista:
New York
NYCin hotelliamme valitessa hinta ja hotellin laatu olivat keskeisiä valintakriteereitä, mutta kun lopulta vaihtoehtoja oli pari, nappasin sen, josta oli lyhyin matka Central Parkiin. Kävin juoksemassa vain kerran, sunnuntaiaamuna ennen yhdeksää, ja silloinkin paluumatkalla hotellille kaduilla oli hitusen liikaa jengiä, jota piti väistellä. Central Park on mahtava ja olisi sopinut hyvin pidemmällekin lenkille vaihtelevine maisemineen ja kauniine polkuineen, mutta sille ei nyt ollut aikaa, kun piti ehtiä WTC-muistomerkille. Koirakammoisille Central Park ei kuitenkaan ole paras paikka, sillä puisto oli täynnä vapaana juoksevia koiria, joista yksi räksytti ja teki valehyökkäyksiä kimppuuni.
Pariisi
Pariisissa hotellimme sijaitsi aivan Champ de Marsin puiston eli Eiffeltornin vieressä, joten juoksin lauantaiaamuna puistoa ristiin rastiin. Puisto oli täynnä lenkkeilijöitä, mutta sekaan mahtui hyvin muuten paitsi puiston pohjoispäädyssä, missä turistit parveilivat odottaen Eiffeltornin avautumista. Pariisilaiset selvästi tykkäävät juoksemisesta: samana viikonloppuna sunnuntaina oli Pariisin maraton, ja lauantaina oli kaikenlaista oheistapahtumaa, mm. Champ de Marsin puistossa lasten maraton, jota ihmettelin lenkillä. Takaisin hotellille saavuttuani kuulin ikkunasta kovaäänistä musiikkia, ja pääsimme ihmettelemään vuorostaan breakfast runia, jossa seuraavan päivän maratoonarit juoksivat viisi kilometriä maidensa lippuja heilutellen, ja joka kulki suoraan hotellimme ohitse.
Sunnuntaina kavereiden lähdettyä lentokentälle lenkkeilin vähän pidemmälle Seinen vartta pitkin kuunnellen tarinointia Ranskan kahvila- ja juomakulttuurin historiasta. Seinen varsi on mahtavaa lenkkimaastoa: jokivarren reitti alittaa sillat, liikenne ja sen melu jää ylemmälle tasolle, ja joen vartta seuratessa matka on mukavan tasaista verrattuna esimerkiksi Luxemburgin rotkoissa poukkoiluun. Aamulenkin jälkeen onkin hyvä suunnata Marais’iin brunssille energiavajetta pain au chocolatilla täyttämään.
Lontoo
Lontoossa hotellin sijainti oli töiden takia lähellä Regent’s Parkia, jonne pinkaisin iltalenkille perjantaina töiden jälkeen ennen systerin saapumista paikalle viikonlopun viettoon. Queen Mary’s Gardenin kukkaistutukset hieman häiritsivät juoksua – niitä olisi halunnut pysähtyä ihastelemaan! – ja pidemmällä puiston puolella oli hauska seurata brittinuorten futis- ja rugbyharjoituksia. Parasta puistossa kuitenkin oli polku, joka kulki Lontoon eläintarhan ohitse, ja jolta käsin näki kameleita! New Yorkin Central Parkissa muuten on sama, että lenkkipolulta näkyy elukoita, siellä tosin merileijonia.
Bryssel
Brysselissä olin melkein viikon, joten lenkkejäkin kertyi kolme. Ensimmäiselle lähdin katsomalla Google Mapsista, missä olisi lähin viheralue. Virhe! En nimittäin huomannut katsoa korkeuskäyriä, joten lenkkeilymaastoksi valikoitui Parc de Forest, joka toimii konserttipuistona sen luontaisen ”auditoriomaisuuden” ansiosta, sekä viereinen Parc Duden, jonka metsäpoluilla on parhaimmillaan kolmisenkymmentä metriä korkeuseroa. Puistossa ei myöskään ollut valaistusta, mikä oli vähän harmi, sillä aurinko oli juuri laskemassa lähtiessäni lenkille töiden jälkeen, ja loppulenkin juoksin ympäri puistoa valaistua jalkakäytävää pitkin.
Seuraavaa lenkkiä varten kysyin paikalliselta työkaverilta neuvoja lenkkeilymaastoista, ja hän neuvoi minut Bois de La Cambren puistoon, jonne pääsi mukavasti Ixellesin lävitse, mitä nyt matkalla pari autoa yritti ajaa päälle; Brysselin liikenne on suoraan sanottuna ihan kaistapäistä, eikä jalankulkijaa paljon kunnioiteta, edes jalkakäytävällä. Itse puisto oli kaunis, sää suosi, ja olin liikkeellä sen verran ajoissa että auringonvaloakin riitti. GPS sen sijaan temppuili, joten minulla ei ole jakaa reittiä.
Kolmas lenkki osui aamuun, ja olin jo suuntaamassa ulos kun tajusin, että siellä oli tihkusateinen nollakeli, mikä ei ihan sopinut yhteen lenkkeilyvarustukseni kanssa. Tällaisia tilanteita varten hotelleilla on kuntosalit ja niissä juoksumatot.
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Running With Wild Horsesin Veera. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @muorra.
Voi miten mielenkiintoinen postaus! Siis vaikka itse en todellakaan lenkkeile yhtään missään reissussa, olen siihen ihan liian laiska ;) Mutta kieltämättä tuo on erittäin hyvä tapa nähdä ympäristöä!
Mullekin tämä kulunut vuosi on ollut ensimmäinen, kun olen matkoilla edes ajatellut liikuntaa, mutta taidanpa ottaa agendalle tämän jälkeenkin! Etenkin, kun mies tykkää nukkua vähän pidempään, niin aamulenkki sopii ohjelmaan täydellisesti.
Olipas mielenkiintoinen postaus! Minä en yleensä lenkkeile lomalla, sillä no käveltyä tulee muutenkin aamusta iltaan etenkin kaupunkilomilla.
Lontoossa tein kuitenkin poikkeuksen ja kävin yksi aamu juoksemassa ja katselemassa lähiön maisemia ja voin sanoa, että oli kyllä paljon miellyttävämpää juoksennella uusissa maisemissa kuin kotona vain aina samaa lenkkiä. :D
Mun oli tarkoitus käydä NYCissä lenkkeilemässä kahdesti, mutta ”korvasin” sitten toisen lenkin vähän reippaammalla kävelyllä Liberty State Parkissa. Jalat kyllä olivat NYCin reissun jälkeen hellinä, mutta muuten tuntui, että oli sen verran tullut myös istuttua ravintoloissa, että lenkki tuli tarpeeseen.
Tähän ei voi muuta kuin todeta että aika jees lenkkimaastot sinulla! ;) itse en ole Regents Parkissa koskaan lenkkeillyt, Hyde Parkissa kylläkin ja sielläkin ihan ok on juosta – tosin reitistä riippuen ja ajasta. Joskus siellä on liian täyttä. Yritän tässä juuri pohtia miten saisin sunnuntaina kuljetettua sauvakävelysauvat Lontooseen, niskat jumissa ja tuo laji ilmeisesti auttaisi juoksun ohella… :D en ainakaan matkustamoon niitä suostu ottamaan seurakseni.
Mä kävin toissa Lontoon reissulla Hyde Parkissa kävelyllä, ja sielläkin oli tosi kaunista! Hauska katsella ratsastajia.
Sauvakävelysauvat on jotain niin suomalaista, etten ole ikinä kokeillut. :D
Ihan loistava postaus ja kivat lenkkeilymaisemat ollut sulla! Tässä tuli itsellekin oikein lenkkeilykuume vaikka en olekaan käynyt ikuisuuksiin juoksemassa :)
Hei jos tämän inspiroimana joku lähtee lenkille, niin olen kyllä tosi ylpeä itsestäni! :)
Siis mitkä lenkkimaastot!! Sulla ei varmasti ole treenit käyneet tylsiksi, kun maisemat ovat vaihtuneet näin tiheään tahtiin! Olen itse juuri matkalla kohti viikonloppureissua Italiaan ja lenkkitossut on pakattuna kassiin. Toivottavasti ehdin käydä juoksemassa ainakin pikaisen kierroksen, olen samaa mieltä siitä että uuteen kaupunkiin tutustuu parhaiten joko juoksulenkin lomassa tai fillarin päältä.
Mulla reissussa noi menee aina aamulenkeiksi (paitsi tuo Bryssel töiden jälkeen isona poikkeuksena), kun tuntuu, että iltapäivisin ja iltaisin on aina jotain muuta menoa. Mutta näkeepähän vasta heräilevää kaupunkia. Toivottavasti sulla onnisti!
Ihana kirjoitus! Ja aivan mahtavaa, että sulla on statsit tallella kaikaista, reittejä on aina hauska tutkia. (:
Mä käytän Heiaheiaa, jonne laitan kännykän mittaamat reitit, joten sieltä nämä oli helppo kaivaa. Suosittelen!
Hienot ja vaihtelevat lenkkimaastot !
:)
Ootpa tosi reipas. Mun leinkkeilyt on kavelya. Juoksemaan en ole koskaan oppinut vaikka pari kertaa olen yrittanyt mutta se on ollut sellaista tervanjuontia etta. :) Ihanaa varmasti juosta erilaisissa paikoissa ympari maailmaa. :D
Mä opin juoksemaan vasta viime kesänä, ja sitä ennen se oli mullekin tervanjuontia. Tai oli se opettelukin, mutta pari kuukautta kun sitkeästi jatkoi, niin alkoi sujua. Mutta onhan se kävelykin jo hyvä, moni kun ei lenkkeile edes kävellen.
Aika huisit lenkkimaastot sulla on ollu! Mä lopetin lenkkeilyn melkein kuin seinään kun rupesin skeittaamaan. Se on melkein joko tai. Nivelet ei kestä molempien rasitusta. Viimeks taisin juosta ulkomailla Hollywoodissa hillseillä! :D
Mulla ei ole vielä tullut mitään rasitusvammoja, kun en ole tätä urheilua niin paljoa elämässäni harrastanut. ;) Skeittaus on mulle täysin tuntematonta, mutta näyttää kyllä hienolta.
Yksi unelmiani on juosta jossain New Yorkin Central Parkin alueella aamunkajossa..One day! Kivat lenkkimaastot sulla kyllä, vähän meinaa kateeksi käydä :) Tosin itsekin ulkoistin juoksemisen juuri juoksumatolta ulkoilmoille, joten on täälläkin vielä tutkimista ”uusissa” maastoissa talven jälkeen. Milloinka meinaat puolikkaalle osallistua? itsellä on vähän sama haave, se tosin tuntuu edelleen aika mahdottomalta. Ei yhtä mahdottomalta kuin kuukausi sitten, mutta aika villiltä idealta silti :D
Toukokuun viimeisenä lauantaina on Luxemburgin yömaraton, jonka yhteydessä ajattelin puolikkaan vetäistä. Silloin, kun marraskuussa rupesin miettimään asiaa, löysin ohjelman, jossa oli juuri sopiva määrä viikkoja tuota tavoitetta varten – ja ilmoittauduin jo joulukuussa, että tavoite saisi ympärilleen konkretiaa. Hyvä niin, sillä en välttämättä uskaltaisi ilmoittautua enää, jos nyt olisi mahdollista lusmuilla…
Aika kivat lenkkeilymaastot sulla :)
Itse en lenkkeile, mutta kävelen reissussa pitkiä matkoja. Se on paras tapa tutustua paikkoihin. Tosin nykyisin on pyöräilykin ruvennut viehättämään yhä enemmän.
Pyöräilystä reissussa mulla on parhaita kokemuksia kaupunkipyöristä, joita on alkanut putkahdella isompiin kaupunkeihin. Tosi kätevä tapa liikkua puolipitkiä matkoja (sellaista 2-3km), joita ei jaksaisi kovinkaan montaa päivän aikana kävellä, mutta julkisten etsiminen oudossa kaupungissa tuntuu liian vaivalloiselta.
Jos reissussa haluaa urheilla, niin kyllä ne lenkkarit on vaan ihan ylivoimaisesti näppärin urheiluväline. Ja aamuvirkku lenkkeilijäkaverihan on siitäkin hyödyllinen matkaseuralainen, että hän voi käydä scouttailemassa ympäristöä valmiiksi unisemmankin seurueen tarpeisiin. Itse ainakin olen bongaillut aamulenkeiltä juttuja, mitä olen halunnut esitellä muullekin matkaseurueelle sitten myöhemmin ihan kävellen. Eli kerro Iirolle, kuinka onnekas hän onkaan, kun hänellä on sut! :)
Iiro taitaa kokea olevansa onnekas erityisesti siksi, että saa nukkua tunnin pidempään kuin minä ilman minkäänlaista häiriötä. ;)
Juoksemisen etuna oli jossain mainittu, että niin voi käydä turvallisesti myös alueilla, joissa ei viitsisi muuten mennä. Kukaan ei yritä ryöstää juoksijaa (nopeus + vähän tavaraa mukana). :-D
Matkaillessa juoksulenkistä saa kivaa vaihtelua kävelyyn, esim Floridassa kaupunkilenkkien lisäksi käytiin muutama kilometri 7-mile-bridgen hylättyä pätkää.
Timo on viimeisimpänä kirjoittanut: Jos Madeiralta hiekkarannat puuttuvatkin…
Hah, tuo on aika hauska huomio. Tosin mulla on aina kännykkä olkavarressa toimittamassa GPS:n ja musiikkisoittimen virkaa, ja se tietty saattaa herättää joillain alueilla jo huomiota. Pitäisi varmaan jättää pois, jos lähtisi jonnekin oikeasti hämäräperäisillä hoodeilla. :D
Tuo 7 mile bridge olisi kyllä ollut hauska käydä kokemassa jalan tai pyöräillen! Katseltiin, että sillä oli nytkin kävelijöitä liikkeellä.