Olen käynyt Suomessa pedikyyrissä ehkä kerran tai kaksi, mutta täällä Yhdysvalloissa käydessä ja oleillessa siitä on tullut tapa. Suurin syy tähän lienee, että täällä pedikyyrit ovat selvästi koti-Suomea halvempia sekä usein myös rentouttavampia. Koska käytännöt ovat eronneet tähän mennessä jossain määrin niistä parista hassusta Suomi-kokemuksestani, seuraa vähän selostusta, miten homma toimii.
Nail salooneja tuntuu olevan täällä kaikkilla, ja ne ovat kaikki aika samanlaisia. Georgiassa kävin vain lähimmässä ja olin siihen tyytyväinen; täällä Coloradossa taas en tykännyt ensimmäisestä kokemuksesta, mutta onneksi lyhyen kävelymatkan päässä oli kaksi eri paikkaa, ja se toinen on loistava. Yhteistä kaikilla kokeilemillani paikoilla on ollut, että niitä pyörittävät vietnamilaiset maahanmuuttajat: vanhemmat työntekijät juttelevat toisilleen vietnamiksi, sisustus on usein räikeää, ja monessa paikassa telkkarista tulee joku aasialainen TV-kanava. Ensimmäisessä Coloradossa kokeilemistani paikoista ongelmaksi muodostui, etten ymmärtänyt työntekijöiden englantia, eivätkä heidän käyttämät lakatkaan olleet mielestäni yhtä laadukkaita. Seuraavassa paikassa taas puhumisen hoitivat työntekijät, joiden kieltä ymmärsin, poikkeuksellisen rauhallisesti sisustetussa tilassa soi rentouttava klassinen musiikki ja lopputuloskin vaikutti paremmin tehdyltä.
Jos olen ollut joskus liikkeellä muiden ihmisten kanssa, olen saattanut tehdä ajanvarauksen, mutta muuten olen aina kävellyt vain suoraan sisään. Kun astun liikkeeseen, yleensä joku huikkaa hellooo can I help youuuu, jolloin kysyn, olisiko aikaa manipedille, ja tähän mennessä on aina ollut. Joskus olen joutunut odottamaan puoli tuntia, mikä aika on kulunut lehtiä lukiessa. Tänään pedikyyrini tehnyt tyttö vinkkasi, että alkuviikosta on aina hiljaisempaa, sillä naiset haluavat uudet lakat kynsiin ennen viikonlopun rientoja.
Manipedi alkaa valitsemalla lakan lakkahyllystä sekä lehden luettavaksi lehtihyllystä – vaihtoehtoina tänään Glamour, Travel + Leisure ja Time – jonka jälkeen johdatetaan pedikyyrituoliin. Se, mitä tämän jälkeen tapahtuu, riippuu vähän paikasta. Peruspedikyyri kynsien viilaamisineen ja lakkauksineen on sama, mutta jalkojen pesu ja puunaus vaihtelee paikoittain. Aina se kuitenkin kutittaa, jos siihen on taipuvainen! Georgian kantapaikassani sai todella hyvän ja perusteellisen jalkahieronnan sääriä myöten – paikalle kannattaa tulla sellaisissa vetimissä, että sääret saa polviin saakka helposti paljaaksi – kun taas tässä Coloradon löydössäni saa jalkoihin kuumakivihieronnan. Pedikyyrin lopuksi saa jalkoihinsa hassun näköiset muoviläpsykkeet, ellei ole tullut paikalle flipflopeissa. Minä suosin nykyään flipfloppeja, ja olen talsinut niissä lähikynsipaikkaan myös helmikuun pakkasilla.
Olen yleensä suosinut tavallisia lakkoja, mutta tällä kertaa ranskalaista manikyyriä pyytäessäni manikyristi kaivoi mukisematta esille geelimanikyyrihärpättimet. Olin jo jonkin aikaa pohtinut geelilakkausta, joten annoin mennä. Normaalin lakkauksen jälkeen pitää vielä kuivatella kynsiä hurisevan tuuletinpöydän luona, mutta geelilakkauksella pääsin liikkelle suoraan ilman pelkoa lakkauksen suttaantumisesta. Nyt vaan saa nähdä, miten pitkään nämä pysyvät hyvän näköisinä…
Lempparilakkaukseni kautta aikojen, jonka toteutti Georgian kantapaikan taiteilijapoika.
Koska työhön kuuluu paljon muutakin kuin pelkät lakkaukset, koko manipediin mahdollisine odotteluineen ja lakkojen kuivatteluineen kannattaa varata noin kaksi tuntia. Lopuksi tulee maksun aika. Hinnat vaihtelevat vähän paikasta riippuen: perusmanipedi Georgiassa oli $32 (erikseen mani $15, pedi $20), täällä taas $46 (erikseen mani $18 ja pedi huikeat $32). Hinta ei tietenkään jää tähän, sillä tapana on myös tipata noin 15%. Joissain paikoissa pitää sanoa suoraan loppusumma, jonka haluaa maksaa (esim Georgiassa manipedi kaiken maailman kuvioilla oli $42, jolloin totesin, että make it $48 eli noin 35 euroa), kun taas joissain paikoissa luottokorttimaksun allekirjoituksen yhteydessä kirjoitetaan erilliselle riville tipattava summa. Tänään maksoin kuviollisesta pedikyyristä ja ranskalaisesta geelimanikyyristä palvelumaksuineen kaikkineen $84 eli noin 60 euroa, ja sain kaupan päälle niskahartiahieronnan. Ihan hyvä tapa viettää lomapäivää.
PS. Vielä viikko aikaa osallistua 2 vuotta ulkomailla -arvontaan, hip hop hei!
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu, Kaukokaipuun Nella ja Running With Wild Horsesin Veera. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @muorra.
Mä käyn Aasiassa ollessani aina hierottavana ja laitattamassa kynsiäni. Ihanaa ja halpaa hemmottelua. Etenkin omien varmaankynsien lakkaaminen kunnolla kun on aina haaste :)
Homma on juuri tuollaista kuin kuvaat. Ihan sitä myöten, että työntekijöiden englantia ei oikein ymmärrä. Paljon on menty esim Jakartassa ihan ilman yhteistä kieltäkin. Osoittelemalla selviää.
Hyvän näköisiä kynsiä ovat tehneet.
Mä käyn hyvin harvoin normaalisti missään kauneushoidoissa tms, mutta matkoilla sitä tulee mentyä helpommin: yleensä halvempaa, ja lisäksi se on aina vähän kokemus. ;) Hiustenleikkuu on ollut jo ammoisista ajoista jotain, mitä tein aina ulkomailla (ihan hyvin onnistui hyvin vajavaisella venäjällä selittää Pietarissa, että haluan samanlaiset hiukset kuin kampaajalla), ja nyt sitten kynnet Jenkeissä on ihan vakio. Aasiassa on mulla tullut reissattua niin vähän, ettei sieltä ole paljoa kokemusta, mutta ehdottomasti kävisin sielläkin hieronnoissa jos olisin siellä päin reissussa.
Täällä yhteinen kieli vähän haittasi, koska kielimuurin takia tulin ”tilanneeksi” jonkun erikoispedikyyrin, josta en oikeasti olisi ollut kiinnostunut, mutta joka maksoi kuitenkin ihan mukavasti. Halvemmissa maissa ei olisi tuokaan varmaan haitannut.
Mä en käy Suomessa juuri koskaan hierojalla tai manipedissa, mutta ulkomailla edullisemmat hinnat houkuttaa ja onhan se kivaa luksusta hemmotella itseään. Ja kerrankin on kauniit varpaankynnet! Onneksi kotona kosmetologi-pikkusiskoni laittaa kynsiäni ja tekee jalkahoitoja aina joskus kun näemme :)
Siskojen ammattitaitoa on tosi kätevä hyödyntää. ;) Itse en valitettavasti saa heiltä jalkahoitoja, mutta kyllä kaksi kävelevää ravitsemus- ja terveystietopankkiakin on olleet hyödyksi.
Taalla on sama juttu etta kynsisalonkeja pyorittaa vietnamilaiset ja valilla heidan englannista on todella vaikea saada selvaa, mutta onneksi elekielella paasee pitkalle. Mulla on akryylikynnet koska Briteissa niiden huoltaminen on todella edullista (16 puntaa niiden huolto ja lakkaus), samasta jutusta kun Suomessa saa pulittaa ihan mansikoita. Ihanat noi varpaankynnen koristelut!
Mikähän siinä on, että Suomessa noi on niin kalliita verrattuna moneen muuhun länsimaahan. Uskon, että suomalaisten ”teen kaiken itse”-mentaliteetti johtuu pitkälti siitä, että palvelut ovat niin kalliita. Täällä ei tarvinnut eilenkään paljon miettiä, paikkaanko pyörän kumin itse, kun viereisessä talossa pyöräkorjaamo vaihtoi uuden sisäkumin odottaessa $10:lla.
Mä en ole koskaan käynyt mani- tai pedikyyrissä, kun en tykkää siitä, että vieras ihminen koskee minuun. :-) Hierojalle olen uskaltautunut kerran, eikä se ollutkaan niin kauheaa kuin olin kuvitellut. Ihan kiva kokemus itse asiassa.
Mutta noin hienot varpaankynnet olisi kyllä kiva omistaa!
Hierojia on mun kokemusten mukaan tosi monen tasoisia. Jos olet sellaisen löytänyt, joka tuntuu hyvältä, niin kannattaa pitää kiinni!
Tuollainen on ihanaa arjen hemmottelua! :) Itse en ole koskaan aikaisemmin itse asiassa käynyt mani-tai pedikyyrissä, mutta jalkahieronnassa kyllä ja se pikkaisen kutitti :D Nyt kesäksi kyllä innostuin manikyyristä ja sain joku aika sitten mainoksen postilaatikkoon yhdestä lähialueen kynsihoitolasta ja pakko kyllä sanoa, että mieli tekisi, ei edes maksaisi kuin 15 euroa manikyyri + geelilakkaus. Täällä vaan on huima hintaero useiden paikkojen välillä, ostoskeskuksissa ja keskustan alueella saa helposti maksaa tuplahinnan, kun taas näissä ”lähiöiden” pikkupaikoissa hinnat on todella edullisia.
No ei kyllä ole hinnalla pilattu! Tietty geelilakkaus maksaa vielä sen verran, että se olisi hyvä käydä poistattamassa (tai hankkia siihen tarkoitetut poistatusvermeet), mutta ei varmaan montaa euroa ole tuohon päälle. Ihan kätevää siis tuo lähiössä asuminen, kun löytää noita halpoja helmiä. ;)
Samanlainen meininki täälläkin! Olen kaksi kertaa nyt käynyt manipedissä, molemmat samassa paikassa. Toisella kerralla otin geelit varpaisiin, koska Suomessakin minulla oli aina kesäisin sellaiset. Saa nähdä, minkälainen laatu on; vielä ei voi sanoa juuta eikä jaata. En tiedä kyllä, mistä päin Aasiaa ne naiset (ja yksi mies) ovat kotoisin…
En muuten tiennyt termiä strip mall. :)
t. hannel
Minä en olisi ulkonäöstä tai kielestä osannut päätellä, mutta useammassa paikassa olen vaihtanut kohteliaisuuksia manikyristien kanssa, ja aina he kertovat olevansa Vietnamista. Musta on tavallaan jännää, että koko USAn manikyyriskene näyttää olevan vietnamilaisten hallussa. Miksei thaimaalaisia tai kiinalaisia? Miksei yhdysvaltalaisia?
Aika huikeita manikyyrejä! :)
Komppaan Annaa, Aasiassa tulee aina käytyä noissa hoidoissa. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan ihan hintojen puolesta. Lontoossakin olen löytänyt noin kymmenellä punnalla (!) manikyyrin, ja jälki oli oikeasti hyvää. Tykkään. :)
Kymmenen puntaa on jo tosi halpa! Ilmeisesti moni jenkkinainen ei lakkaa kynsiään paljoa itse vaan käy huollattamassa näillä hinnoilla aina kynsipaikassa. Ite onneksi pidän kynsien lakkaamista ihan rentouttavana puuhana ni säästyy nekin rahat. :)
Ah, Norjassa en oikein raaski käydä hemmottelemassa itseäni, mutta Suomessa sitä enemmänkin. Suomenkin hinnat kun tuntuvat kovin halvoilta Norjaan verrattuna… Onneksi ystäväni on täällä kuitenkin urheiluhieroja, joten hän hoitaa aina tasaisin väliajoin kropan kuntoon :)
Upeat nuo kynnet, hämärästi muistan kun vaihtarivuotenani jenkeissä kävin laittamassa kunnon kynnet promia varten. Niillä oli sen verran pituutta että auton ovenkin avaamisessa oli ongelmia…. ;)
Kiva kuulla, että edes jostain näkökulmasta Suomen hinnat ovat halpoja. :D Minä en ole koskaan innostunut pitkistä kynsistä juuri tuon takia, että niillä on sitten hankala tehdä joitain asioita. Tai varmaan jos osaa niin ei ole hankalaa, mutta minä en osaa…
Ihanat varpaankynnet, söpöt! Pitäisi itsekin raahautua useammin kynsihoitoon, mutta se on niin ikävän kallista hupia täällä Suomessa!
Ainoat kerrat, kun olen itse raaskinut mennä kynsihoitoon Suomessa, ovat olleet Groupon-tarjousten ansiosta. Ei sitten kuitenkaan ole ollut niin päräyttävä kokemus, että olisi raaskinut tulla takaisin normaalilla hinnalla.