Lauantaina parvekkeella istuessamme mietimme, että vaatehuoneeseen ostetut Ikean kaapit kaipaisivat kokoajia, mutta päivä on jotenkin aivan liian kaunis hukattavaksi sisätiloissa. Lähdettäisiinkö siis jonnekin? Vaikkapa ajelulle?
Ja niin me lähdimme.
En ole vielä alkuunkaan tottunut näihin maisemiin. Flatirons-vuoret näkyvät Boulderissa missä vaan ja nousevat vinojen seinien tavoin heti siitä, mihin kaupungin keskusta lännessä päättyy, nimensä mukaisesti kuin monta suurta vanhanaikaista silitysrautaa. Ei siis tarvinnut ajaa kuin reilu kymmenen minuuttia niiden vierustaa, ja päädyimme tienviitalle: Eldorado Canyon State Park, suoraan vuorten keskellä.
Kaikki varmaan ovat kuulleet USAn suurista kansallispuistoista – Yosemite, Yellowstone, Everglades, Kalliovuoret… – mutta puistot eivät täällä päin suinkaan lopu siihen. Muiden liittovaltion ylläpitämien kansallismetsien, kansallispreeria-alueiden, ja ties minkä kansallismonumenttien lisäksi osavaltiot ovat kunnostautuneet omien puistojärjestelmiensä ylläpitämisessä, ja Eldorado-kanjoni on näistä meitä lähin. Joku muukin on puiston huomannut, sillä eräässäkin listassa puisto oli arvostettu Yhdysvaltojen parhaitten osavaltiopuistojen top-10:een, kiitos kalliokiipeilymahdollisuuksiensa.
Eldorado-kanjonilla on pitkä historia matkailun saralta: 1900-luvun alkupuolella täällä oli ei yksi vaan kaksi hotellia, useampi uima-allas ja tanssisali, rullaluisteluareena ja vuokramökkejä, ja turistit saapuivat kanjoniin autotien lisäksi junalla. Paikan lempinimi oli Coney Island of the West viitaten newyorkilaisten kuuluisaan kesälomanviettopaikkaan. Hollywoodin kerma löysi myös tiensä Eldoradoon, mutta silti kuuluisin lomalainen taisi olla tuleva presidentti Eisenhower, joka vietti taannoin täällä häämatkaansa.
Tuolloin, Eldorado-kanjonin kulta-aikana, kanjonilla pyöri myös heppu nimeltä Ivy Baldwin. Hän oli vanha sirkuslainen ja Coloradon asukki, ja hän otti tavaksi ylittää kanjoni nuorallakävellen pari kertaa vuodessa, aina 82-vuotiaaksi asti. Kanjonin ylittävä nuora säilyi paikoillaan vielä pari vuosikymmentä, kunnes se otettiin alas, ettei kukaan muu saisi päähänsä yrittää samaa.
Me ihmettelimme hetken kalliokiipeilijöiden menoa ja päätimme sitten kiivetä kanjonin reunalle polkua pitkin. Craig Hotelin perustuksille menevä patikointireitti oli vielä suljettuna vuoden takaisten tuhotulvien jäljiltä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pohjoisreunan reitti, jota kapusimme reilu puoli tuntia ylöspäin hitaasti mutta varmasti.
Takaisin kanjonin pohjalle tullessa tuntui, että reidet ja pohkeet olivat saaneet liikuntaa.
Kivalta näyttää! Täytyy kyllä sanoa, että State Parkit on jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Miamin lähistöllä mentiin yhteen ja sinnehän maksoi sisälle. Hurjaa! Jos olisi enemmän aikaa oleskella Jenkeissä, tulisi varmaan koluttua näitäkin. Nyt kun aika on aina lomalla rajallista, sitä haluaa käydä niissä kaikkein huikeimmissa paikoissa ja monen ”ihan kivan” paikan ohi joutuu vain hurauttamaan autolla.
Juu, täälläkin oli sisäänpääsy $8, vuosijäsenyys $70. Ei taida Yhdysvalloissa kovinkaan montaa paikkaa olla, jonne ei maksaisi sisälle, koska ilmaiset palvelut eivät oikein istu paikalliseen verorahojenkäyttöideologiaan. Ja totta tuo, että näitä pienempiä nähtävyyksiä tulee koluttua lähinnä jos on enemmän aikaa. Nopealla roadtripillä täällä päin matkailijat menevät varmaan ensisijaisesti sinne Kalliovuorten kansallipuistoon – ellei sitten satu olemaan kalliokiipeilijä. ;)
Kävin eilen matkakirjakaupassa ja hypistelin siellä sellaista USA:n ja Kanadan kansallispuistojen opasta, jonka nimeä en nyt enää muista. Todella monenlaista maastoa löytyy! Vaikka täälläkin on tosi hyvät haikkailumaastot niin olisihan se mukava joskus nähdä mitä on rapakon siellä puolen :)
Luonto on minusta ehdottomasti ykkössyy tulla Yhdysvaltoihin. Onhan esimerkiksi New York ihan hieno kaupunki, mutta hyvin hoidetut kansallispuistot aivan uskomattomalla luonnolla ovat se jokin, jonka takia suosittelen melkein jokaiselle reissua tänne puolelle Atlantia.
Aika hurja tuo Ivy ukko ! Maisemat on upeat. Tuo kansallispuistojen tutkiminen kiinnostaa kovasti – taitaa olla se ainoa tapa, kun tuo ’jokamiehen oikeus’ on tuntemation kasite taalla…. Kavimme viime viikonloppuna ’state park’ ssa ja olin aika otettu, kuinka kovasti siella neuvottiin ja annettiin vinkkeja minne menna. Otankin tehtavaksi selvittaa, minne ne verorahat menevat…..
Kaipa ainakin noihin kansallispuistoihin menee valtion varojakin sisäänpääsymaksuista huolimatta, koska ne suljettiin silloin hallinnon sulkeutuessa, mutta ainakin täällä Coloradossa Kalliovuorten kansallispuiston kokonaistaloudellinen merkitys jää plussan puolelle, kiitos sen ympärillä pyörivän matkailutoiminnan. Siksi valtion sulkiessa rahahanat Colorado siirtyikin paikkaamaan tilannetta, ja Kalliovuorten kansallispuisto pysyi auki.
Kuviteltiin mekin löytäneemme kanjoni Kiilopäältä. Vähän eri kokoluokissa vain liikutaan :D Kyllähän lähellä tuollaisia puistoja kelpaisi asua. Sullahan on kohta varsinainen kokoelma puistoja käytynä :)
Musta on myöskin kuoriutunut täällä Yhdysvalloissa ihan uskomaton luontoihminen. Ei olisi tullut mielenkään Suomessa lähteä viikonloppuisin koluamaan luonnonpuistoja…