Mainitsin aiemmassa postauksessa Mitä vielä ehdottomasti haluan nähdä/tehdä/kokea-listan, jonka laadin mielessäni toista viikkoa sitten. Tänään ruksin siitä viimeisen kohdan ylitse, kun kävin tutustumassa Luxemburgin katedraaliin.
On jotenkin nurinkurista, että katedraalit kuuluvat minulla aina vakionähtävyyksiin vieraissa kaupungeissa käydessä, mutta täällä en puolentoista vuoden aikana saanut aikaiseksi avata katedraalin ovia kertaakaan. Ei, vaikka se on ihan tuossa keskustassa, keskellä kaikkea. Niinpä eilen, kun kävimme syömässä lounasta keskustassa (Chiggeri, voin suositella), koukkasin katedraalin kautta takaisintulomatkalla.
Luxemburgin katedraali on virallisesti nimeltään Notre Damen katedraali, ja sen rakensivat jesuiitat 1600-luvulla barokkityyliin. Katedraalin arvonimi sille suotiin vasta vuonna 1870, ja samalla barokkisisustus vaihdettiin myöhäisgoottilaiseen. Olin alunperin ajatellut käyväni katedraalissa katsomassa pyhiinvaellusjuhla Oktavin päätöstilaisuutta, mutta se meni jotenkin ohitse minulta kumpanakin vuonna, kun siihen olisi ollut mahdollisuus. Oktav alkaa kolme viikkoa pääsiäisen jälkeen ja loppuu kaksi viikkoa myöhemmin, ja silloin katedraalin edustalla olevalle torille pystytetään markkinat ruokkimaan pyhiinvaeltajia.
Katedraalin lisäksi kävin vihdoin viime viikolla Villa Vaubanin taidemuseossa sekä paikallisessa Kansallismuseossa äänioppaan kera. Mikähän siinä on, että sitä aina tuudittautui ajatukseen, että ”tuonne voi mennä milloin vain” ja ”kyllähän minulla on aikaa”? Ilman tätä ajan loppumista tuskin olisin vieläkään saanut aikaiseksi käydä näitä katsomassa, vaikka kumpikin oli ehdottomasti käynnin arvoinen.
Katedraalin seinässä oli Luxemburgin kaupunkien vaakunoita.
Koska uskon, etten ole yksin tässä, haastan kaikki blogin lukijat vierailemaan jossain itselleen uudessa paikassa kotinsa lähellä vielä tämän kuun aikana. Vai onko täällä joku, joka on oikeasti käynyt katsomassa kotiseudultaan kaiken näkemisen arvoisen?
