Saavuin Suomeen pitkää viikonloppua viettämään torstaina. Mitä pidempään on asunut ulkomailla, sitä enemmän huomaa, että ennen niin tutut asiat, tavat ja ilmiöt vaikuttavat omituisilta tai vähintäänkin vähän hassuilta. Tällä kertaa hätkähdyttävien juttujen aalto alkoi jo matkalla lentokentältä vanhempieni luokse, niinkin arkisessa paikassa kuin S-marketissa.
- Kaupassa kävelen Oltermanni-paketti kädessä isäni ostoskärryjen luokse ja olen juuri aikeissa valittaa juuston törkeän kalliista kilohinnasta, kun kuulen vieressä naisen puhuvan suomea. Suljen suuni, koska… koska muuten nainen saattaisi tajuta, että olemme suomalaisia!
- Yhtäkkiä olen korostetun tietoinen siitä, että kaikki ympärillä kulkevat ihmiset ymmärtävät puhettamme, joka ikisen sanan. Mietin joka lauseen kohdalla, viitsinkö sanoa sitä ääneen, koska taatusti vieressä ihmiset keskittyvät salakuuntelemaan keskusteluamme. Mitä oikein olen ehtinyt hölöttää tähän mennessä?
- Kassalla olen aikeissa sanoa ”Bonjour” kun kassan poika huikkaa minulle iloisen Moin. Hämmennyksissäni murahdan ”örrmh” ja puikahdan kassan ohitse pakkaamaan.
- Matkalla kaupungille vastaantulijat näyttävät hämmentävän tutuilta. Mietin pariinkin otteeseen katseen viipyessä, tunnenko tuon tyypin? Pitäisikö moikata? Ei, ei pitäisi, kaikki suomalaiset vaan näyttävät samalta. Viimeksi Suomessa käydessä olin tullut samaan lopputulokseen ja jättänyt moikkaamatta serkkuni näköistä nuorta miestä junassa, koska eihän serkkuni liiku Helsingin lähijunissa, joten kyseessä oli pakko olla vain joku hämäävä kaksoisolento. Myöhemmin kävi ilmi, että serkkuni oli juuri vaihtanut työpaikkaa junaradan varrelle…
- Pelmahdan asematunnelista Forumin alakertaan ja mietin, olenko tullut väärään paikkaan. Mitä täällä on tapahtunut? Missä ovat tutut etnoravintolat? Mistä lähtien tässä on ollut Gigantti? Elisan putiikkia ei löydy tutusta paikkaa – olen taas hukannut SIM-korttini – ja Forumin yläkertakin on todella omituisen näköinen.
- Vero Modasta sukkahousuja ostaessani kassa sanoo, että ”laitan tänne tällaisen alennuskupongin ensi kuulle”. Totean, etten tarvitse, koska ”en mä tänne kuitenkaan ensi kuussa tule”. Kassa reagoi nielaisemalla naurunhörähdyksen ja moikkaa omituisesti lähtiessäni. Vasta jälkeenpäin tajuan, että hän varmaan luuli kommenttini olevan kannanotto kyseistä vaateketjua kohtaan. Eipä käynyt mielessä selitellä.
- Saavun baariin, jossa olen sopinut treffaavani kaveria, vähän etuajassa ja istun alas. Säädän hetken takkiani ja mietin, pitäisikö käydä hakemassa olut tiskiltä vai odotella, että baarimikko tulee hakemaan tilauksen, kun tajuan, ettei tässä asiassa taida olla paljoa valinnanvaraa.
- Kai te kaikki helsinkiläiset tajuatte, että oluen hinta baareissanne on aivan pöyristyttävä? 8,5 euroa oluttuopista?? Ja kyseessä vieläpä niitä samoja oluita, jotka Coloradossa maksavat $4 per tuoppi! No, välillä luxemburgilaisissakin baareissa on kalliit oluen hinnat, joten etsin katseellani kolmen euron viinilaseja… 6,8 euroa lasista viiniä??? Vihdoin huomaan 6,5 euron Happy Hour -tuopin, joka ei ole juuri sellaista olutta, mitä minun tekisi mieli… mutta en vain kyennyt maksamaan yli seitsemää euroa oluesta!
Pari päivää myöhemmin Brew Dogin uudessa pubissa en saa aivan samanlaista sätkyä, mutta pohdin valintaani epätavallisen paljon. Baarimikko luuli minun varmaan hämmentyneen valinnanvarasta, mutta oikeasti mietin, löytyykö listalta yhtäkään olutta, josta viitsisin maksaa 9,5 euron ryöstöhinnan. Miten Punk IPA voi maksaa täällä kaksi kertaa niin paljon kuin Luxemburgissa!
- Ravintolassa pyydämme laskut erikseen. Tarjoilija tuo meille ensin yhdet laskut, mutta nopeasti nappaa ne takaisin, rypistää ja pahoittelee: laskuissa olivat pääruoat menneet väärte päin. Pääruoat olivat arvoltaan 22 ja 23 euroa, joten ero kahdella laskulla oli peräti euron. Luxemburgissa usein laskut jaetaan niin, että loppusumma jaetaan paikalla olleiden pääluvulla.
Kaikesta huolimatta yhäkin parasta on tuttu kaupunki, tuttu kulttuuri, tutut (lohtu)ruoat, tutut kadut. Syy yllättävälle Suomen-vierailulleni on surullinen ja siihen liittyen olen viettänyt aikaa haudoilla ja palvelutaloissa, mutta olen ehtinyt myös nähdä rakkaita sukulaisia ja hyviä ystäviä, käydä teatterissa ja brunssilla.
Stockmannin yläkerrassa Fazer à la Carten brunssi oli erinomainen, myös hintalaatusuhteeltaan. Käytännössä kolmen ruokalajin lounas 24 eurolla!
Kaiken lisäksi olen nauttinut täysin rinnoin vanhempieni kissakatraan seurasta, jotka aamulla yksi kerrallaan rötkähtävät Hesarini päälle kerjäämään rapsutuksia. Tämäkin postaus on kirjoitettu kissa sylissä. Se tunki siihen ihan itse.
Kiinnostiko juttu? Tykkää Facebookissa ja saat jatkossa jutut uutisvirtaasi!
Ikävä että Suomi-vierailun syy oli surullinen :(. Mutta joo, hintataso taitaa olla se suurin juttu josta aina valitan Suomessa, kaikki tuntuu vaan niin kalliilta…ja sen lisäksi täytyy sanoa että välillä porukka tuntuu töykeältä kun ei kuule niitä tuttuja ”please” kohteliaisuussanoja joka välissä :)
Särähtääkö sulla toi ”please” korviin siis silloin, kun olet liikkeellä miehen kanssa ja puhut englantia? Mulla ei ole koskaan särähtänyt tuo korvaan, mutta aika harvoin myöskään puhun englantia Suomessa. Enemmän särähtää korvaan se, kun Luxemburgissa ”please” tungetaan joka väliin, puolet ajasta ranskan vaikutuksesta sinne, minne se ei edes kuuluisi. ;)
Hahaa, selitin taas vähän huonosti, yritin puhelimella kirjoittaa ja sillon sepustukset jää puolitiehen :) mua siis häiritsee se että Suomessa kaikki kuulostaa omaan korvaan tosi töksähtelevältä, eli siis esimerkkinä jos porukka tilaa jotain niin sanotaan vaan että ”kahvi” kun mä taas käännän suoraan englannista ”saisinko yhden kahvin kiitos” – tälleen kärjistettynä :) eli suomi kuulostaa liian suorasukaiselta verrattuna englantiin :)
Laura/My post-University Life on viimeisimpänä kirjoittanut: Viisi juttua tältä viikolta
Mä sanon kanssa aina suomeksi vähintään ”saisko” tai ”ottaisin”, että saan tungettua sinne väliin konditionaalin. Ranskaksi jää voudrais ja silvousplait helpommin väliin, kun välillä sen itse tilauksenkin muodostaminen on niin vaikeaa, ja yrittää vaan keskittyä lausumaan sen ymmärrettävästi että saa oikean ruoan tai juoman. ;) Toi pelkkä ”kahvi!” muuten tuo mulle jostain syystä mielikuvan keski-iän ylittäneestä mieshenkilöstä, en itse kykenisi jättämään sitä pelkästään tuohon.
Naurattaa…itse asun Norjassa ja Suomi ja Ruotsi on meille shoppailumaita matalan hintatasonsa vuoksi. Eniten kai minua on hätkähdyttänyt se vakavuus ja epäkohteliaat ja tylyt käytöstavat joihin joka kerta törmään. Miksei kukaan hymyile? Miksi sanoa mitään jos se on epäkohteliasta tai sillä vain pahoittaa toisen jopa tuntemattoman mielen? Viimeksi viikko sitten olin muutaman päivän surullisissa merkeissä itsekin käymässä Suomessa ja hätkähtelin ihmisten outoa käytöstä. Mihin ilo on kadonnut?
Mä olen lukenut tästä monelta ulkosuomalaiselta, mutta täytyy sanoa, etten ole itse ikinä törmännyt yleiseen epäkohteliaan käytökseen tai tylyyteen. Poikkeuksellisia yksilöitä toki on, mutta pääsääntöisesti Suomessa asiakaspalvelu on parempaa kuin Luxemburgissa. Mietin, voiko tässä olla jotain alueellisia eroja? Itselle ”Suomi” on nykyään yhtä kuin Helsinki, ja täällä esim vaatekauppaan mennessä myyjät tuntuvat tervehtivän melkein yhtä hanakasti kuin USAssa.
Mielenkiintoinen postaus Jenni, vaikka ikävää että olet Suomessa surullisesta syystä johtuen. Tottahan se on, että hintataso (juurikin vaikkapa sen oluttuopin) on Suomessa ihan käsittämättömän korkea, etenkin Helsingissä. Olin tänään kyläilemässä suomalais-italialaisen pariskunnan luona täällä Veneton alueella, ja kävimme läpi juuri näitä samoja asioita varteillessa Suomessa ja Italiassa asumista (esim. ravintolalaskujen yksilöinti ei tulisi täällä kuuloonkaan vaan jaetaan loppusumma osallistujien kesken tasan, ihan sama kuinka paljon ja mitä söit/joit). Ja sama jos ollaan porukalla baarissa, niin yksi tilaa kerralla kaikille ja maksaa, ja toinen taas tilaa seuraavan kierroksen kaikille jne. On tässä vielä vähän ehkä totuttelemista paikalliseen elämään, ja esimerkiksi siihen, että käteinen on valttia, missään ei oikein hyväksytä maksukortteja.
Marimente on viimeisimpänä kirjoittanut: Buranon saaren upein auringonlasku
Mulla ei ole muusta hintatasosta valittamista kuin noista oluttuopeista. Esim ravintolaruoka Luxemburgissa on monissa paikoissa samoissa hinnoissa kuin mitä Helsingissä. Ehkäpä tästä syystä en ole voinut nyökytellä itäeurooppalaisten kavereitteni kanssa, kun he valittavat, kuinka kallista Luxemburgissa on.
Luxemburgissa on mahdollista saada laskut eriteltynä, jos käy erikseen kassalta kysymässä, ja näin aika usein teemme suomalaisten kanssa ulkona ollessa. Eteläeurooppalaisten kanssa ulkona käydessä tämä on kuitenkin aika mahdotonta, koska he eivät näe tälle tarvetta, joten laitetaan sitten laskut tasan, vaikka toisen salaatti saattoi olla 12 euroa ja toisen pihvi 25 euroa. En tiedä kumpi tässä on silloin ikävämpää, joutua maksumieheksi vai käytännössä maksattaa ruokansa kaverilla…
Ja käteinen on kyllä monessa paikkaa valttia! Se unohtui tästä, että baarissakin Suomessa baarimikolla oli jo maksulaite kädessä, kun minä sitten tarjosinkin seteliä. Vain USAssa minun näkemistäni maista tunnutaan maksavan yhtä paljon kortilla kuin Suomessa.
Ikävää että Suomen-reissu tapahtui surullisissa merkeissä. :(
Hehee, ihmettelin itsekin sitä Giganttia Forumin alakerrassa, en pitänyt muutoksesta :D Mäkin murahtelin jotain epämääräistä turkki-englanti-suomi-sekoitusta kassaneidille, kun ekaa kertaa menin kauppaan Suomeen palattuani… ja yritin heittää small talk-läppää, mut ei ihan uponnut. Mieskin sanoi, että olipas tylyä asiakaspalvelua.. Turkissa kun kaupoissa saat kupposen teetä shoppailun yhteydessä jne. :D Ja kyllä, täällä on alkoholi kallista baareissa, tosin viina-ja viinipullon saa halvemmalla kuin itäisestä Turkista, yllättävää kyllä. Halvemmaksi tulee siis ryypätä kotona. :D
Tässä on näköjään eroja siinä, millaisesta asiakaspalvelusta tykkää. ;) Itse olen kiireessä tyytyväinen, jos saan vaan asiani hoidettua nopeasti. Joskus Yhdysvalloisa ärsyttää, kun kassa tuntuu hidastelevan ja jäävän smalltalkkaamaan – en ole näköjään vaan tottunut vielä! Mutta tietty silloin, kun ei ole kiire, on ihan kivakin vaihtaa pari sanaa kassan kanssa.
Hih, minä kirjoitan kaikki juttuni kissa sylissä :). Hauska kirjoitus ja ah, niin kovin tutunoloisia ajatuksia. Oluen ja ruuan hinta sai minutkin haukkomaan henkeäni (tosin unohdin kaupoissa sen, että kyse oli kilohinnoista eikä per lb :p ). Ja aivan totta, että suomalaisen kyllä tunnistaa – maailmallakin ja suomeksi asiointi tuntuu aina aluksi hieman oudolta, vaikka suomi sujuukin vielä aivan sujuvasti. Mutta kaikista näistä kummallisuuksista huolimatta (tai juuri siksi) tuli ihan hirveä ikävä Suomeen. Pitääkin alkaa katselemaan lentoja kesäksi…
Kissa sylissä kirjoittaminen oli muuten kivaa, mutta välillä vähän vaikeaa, kun kissa rötkötti myös touchpadin päällä ja hiiren kursori hyppi välillä minne sattui…
Ruuan hinta musta riippuu todella paljon siitä, mitä ostaa. Kala on halvempaa Suomessa kuin Coloradossa (köh, ja syykin taitaa olla aika selvä…), mutta myös juustot ovat ihan poskettoman hintaisia Yhdysvalloissa. Miten voi brie maksaa $15 per PAUNA! Kilohintanakin tuntuisi kalliilta… ja sitten toisaalta tosi monet ruoat tuntuvat Coloradossa halvoilta. Pitää vaan näköjään osata valita sitä, mitä paikalliset syövät. ;)
Mä oon vahvasti sitä mieltä, ettei Suomi ole parempi tai huonompi kuin maat, joissa asun, pelkästään erilainen. Tai no, ehkä ihan pikkaisen parempi, ainakin silloin kun tulee nostalgiafiilistä ja koti-ikävää. ;)
Yksi asia, joka Suomessa on mielestäni älyttömän hienoa, on erillisten laskujen saaminen ravintolassa. Tällaisessa maassa, jossa ruoka ja olut ovat riistohintaisia, se on tosiaan tarpeen. Ulkomailla asuessa ehti jo tottua siihen pieneen stressiin, että kehtaako ehdottaa laskun jakamista pääluvulla ja ”mitä mä nyt söinkään”. Täällä taas ollaan niin kovin käytännöllisiä: jokainen hoitakoon oman osuutensa. :) Mutta innolla tosiaan odotan sitä päivää, kun Lidlin 12 euron samppanja rantautuu… ;)
Mä tykkään kanssa tosi paljon siitä, että jokainen hoitaa oman osuutensa, vaikka yksittäisistä euroista ei niin väliä olisikaan. Kuten sanottua, ei ne Luxemburginkaan hinnat mitään erityisen halpoja aina ole, ja mua jää aina vaivaamaan sekä silloin, kun tulee maksettua liikaa, että silloin kun maksaa liian vähän. Oma lisänsä tietty vielä, että usein porukan miehet haluavat tarjota, ja musta tämä on työkaverien kesken omituista, kun harvemmin pääsen sitten tarjoamaan takaisin.
Täällä on Auschanin halvin samppanja alle kympin, eikä kyllä harmita! ;D
Hih, hauskoja huomioita :D. Varsinkin hinnat ovat niin totta, ravintoloissa ja kahviloissa todella kirpaisee. Ja yksi huomio minkä olen tässä vuosien mittaan tehnyt: ilmeisesti koska Suomi on pieni ja aika yhtenäinen maa on siellä yleensä aina jokin yksittäinen asia pinnalla. Esim. yhtenä kesänä monta vuotta sitten saimme ihan joka ikisessä kyläpaikassa grillattuja herkkusieniä, jotka oli kääritty pekoniin. Oli parasta grilliaikaa ja söin valehtelematta kuudessa paikassa peräkkäin näitä sieniä. Viimeisessä kyläpaikassa alkoi jo tehdä mieli jotain muuta :). Monta muutakin tämmöistä juttua on tullut vastaan, oli se sitten hokema, ruoka tai sisustustuote. Jännää.
AnskuBcn on viimeisimpänä kirjoittanut: Ei hassumpi tiedemuseo (Museu de la Ciència i de la Tècnica de Catalunya)
Mä oon kanssa huomannut saman näistä trendeistä, mutta pekoniin käärityt herkkusienet on musta olleet pinnalla jo 10 kesää. :D Me tehdään niitä itsekin todella usein ja tarjotaan ulkomaalaisille tuttaville, ja usein tuttavat pitää niitä eksoottisina, tyyliin ”onko tämä joku suomalainen erikoisuus”. Ehkäpä onkin?
Avokadopasta on yksi tuollainen muoti-ilmiö joka tuli ja meni. Miten voi yhden muotireseptin ansiosta kaupoista loppua avokadot?
Vähän samoja fiiliksiä mulle, kun tulen Oulusta Helsinkiin.
Missä on tutut liikkeet Foorumissa? Apuaaa….
Miten olut voi maksaa noin törkeästi, sillä Oulussa se ON halvempaa.
Missä Hesassa saa enää ruokaa ravintolassa järkihintaan? Hullujako noi on, jos luulee että mä maksan noin paljon.
Kuka on mennyt ja muuttanut ratikkalinjoja?
Onks tässä aikaisemmin ollut tuollainen iso rakennus?
Turhaan tunget sitä Sokoksen alennuskuponkia mulle, koska ei Oulussa ole Sokosta.
Ja kirsikkana kakussa. Siis noi puhuu ruotsia?? Oulussa kun ei suomenruotsalaisia todellakaan ole :D
Anna / Tämä matka-blogi on viimeisimpänä kirjoittanut: Anna Koskela on kommentoinut artikkelia Mitä maksaa Thaimaan matka omatoimisesti
Ratikkalinjat, kyllä! Ihan mahdotonta pysyä perässä kolmosen ratikan reiteistä kun niitä venkslataan jatkuvasti. Sentään Helsingissä on aika hyvin julkisen liikenteen karttoja pysäkeillä, että tällainen turistikin pysyy kärryillä, missä mennään.
Ja juuri tätä bussipysäkillä naputellessa annoin kolmen sopivan bussin mennä ohitse, koska ”ne on seutubusseja”. Luxemburgissa kaupungin sisäinen lippu ei kata seutubussien käyttöä kaupungin sisällä, mutta olin näköjään unohtanut, että Helsingissä asia ei ole ihan näin…
Mukavia havaintoja. Minulla, 25 vuoden ulkomailla asumisen jälkeen, iskee joskus ujous, kun tulen Suomeen. Hassu tunne. Että kehtaanko pyytää sitä tai tätä. Suomalaiset Ovat ystävällisiä, auttavaisia ja helppoja ihmisiä. Joskus häkellyttävän suoria sanavalinnoissaan.
Sinuttelu särähtää joka kerta aluksi korvaan – ja pahasti. Koska en ole sinunkauppoja tehnyt kyseisten palvelualan henkilöiden kanssa. En minäkään sinuttele ketään työssäni, paitsi työkavereitani. En koskaan asiakkaitani. Katsekontakti on toinen, Jota suomalaiset välttelevät. Kummallinen ominaisuus.
Mutta aina on yhtä mukava käydä kotimaassa, tuttua, mutta kuitenkin jotenkin vierasta.
Totta, sinuttelu särähtää aina korvaan.
Taannoin oikein säikähdin, kun kaupan myyjä sinutteli äitiäni, huomattavasti itseään vanhempaa naista :D Kyllä ei aina ihan onnistu kulttuurishokitta.
Toisaalta yhtä hämmentävää oli, kun junassa nuorjmies teititteli minua ja piti ravintolavaunun ovea auki. Piti ihan vilkaista olan yli, että oliko perässäni joku muu.
Teitittely on Suomessa aika vaikeaa asiakaspalvelijoillekin. Olin 10 vuotta sitten asiakaspalvelutehtävissä, ja vanhempien ihmisten teitittely oli aika selvää, mutta nuoremmista piti aina arpoa, loukkaantuuko tuo jos sinuttelen/teitittelen – kumpikin kun oli mahdollista… aika usein sitten yritin kiertää persoonapronominit jotenkin. ;) Toisaalta hassua oli myös, että vaikka itse teititteli, niin moni asiakas sinutteli takaisin.
Mä niin tykkään siitä suoruudesta. Musta on ihanaa, kun asiat saa hoidettua tehokkaasti ja asiallisesti. :)
Tuo teitittely taitaa olla sukupolvikysymys. Minusta taas on aina vähän omituista kun teititellään, tulee olo että pitääkö tuo minua jonain vanhuksena. ;) Onneksi englanniksi näitä asioita ei tarvitse edes ajatella. Ranskassa tarvitsisi, ja se on yksi syy miksi en halua siirtyä käyttämään ranskaa töissä, koska sitten pitäisi ottaa kantaa, ovatko työkaverit (erityisesti ne muiden osastojen) minulle tu vai vous.
Suomen hinnat on kyllä jotain aivan järkyttäviä ainakin ruoan ja juoman suhteen. Ei vaan millään raaski lähtee Suomessa baariin tai edes muutamalle, kun on ulkomailla maksanut samaisesta litkusta yli puolet vähemmän. Haluaisin kanssa asua ulkomailla hetken, et näkisi sitten Suomen tavallaan ihan uusin silmin!
Jenna / Journey Diary on viimeisimpänä kirjoittanut: Paloja häämatkalta|Vaihtoehtoinen lomakohde Sharjah, UAE
Ulkomailla asuminen kyllä avaa silmiä – sekä huonoille että hyville puolille! Yksi hassu juttu nimittäin on, että moni suomalainen aina valittaa siitä millaista Suomessa on, kun niin moni asia Suomessa on oikeasti aika hyvin. ;)
Niin tuttua kaikin puolin! Erityisesti tuo kissa sylissä bloggaaminen :-D
Tiina, Kinttupolulla on viimeisimpänä kirjoittanut: Dramaattinen Riviera
Tähän voisi todellakin tottua! ;)
Niinpä, olut ja monesti ravintolaruoka on Helsingissä poskettoman kallista ja kallistuu jatkuvasti lisää. Nousu tuntuu olevan sitä luokkaa, ettei sitä voida millään inflaatiolla selittää. Sitten vielä voivotellaan, että ihmiset eivät käy baareissa ja ulkona syömässä entiseen tapaan. Mistähän johtuisi… Niin ja tosiaan, palveluakaan ei baareissa saa, vaikka asiakas joutuu maksamaan niissä itsensä kipeäksi. Varmaan vielä nähdään se päivä, että olut kaadetaan itsepalveluna, tuopit tiskataan itse ja oluen hinta on silti 20 euroa/tuoppi. :P
Jepa Unelmatripillä on viimeisimpänä kirjoittanut: Tähtien alla Tekapo-järvellä
Mä olin palveluun ihan tyytyväinen – yhdessä paikassa baarimikko tuli jopa pöytään kysymään haluaisinko toisen tuopin! – mutta varmaankin johtui siitä, että kävin olutravintoloissa, joissa palveluun ja erityisesti baarimikkojan oluttuntemukseen on panostettu. Varmaan jossain muualla olut olisi sitten ollut euron halvempaa.
Olen muuten nähnyt Tsekeissä baarin, jossa olut kaadettiin itsepalveluna suoraan pöydässä olevasta hanasta, ja sitä pidettiin tosi siistinä juttuna. ;) Hinta vaan taisi olla luokkaa euron tuoppi, hiukka halvempaa. :D
Muahha, just toi ”nehä tajuu mitä mä puhun” on niin tuttua. Sillonku viimeks kävin nii koko aja oli dösissä outo fiilis ku KAIKKI puhuu suomea! No ylläri, koska olin Leppävaarassa. Ja herrajumala ku on kallista bissee! Iha kamalat hinnat! Ja just ku oon oppinu joten kuten juomaan olutta ku ”hei, näin voi säästää”. Aina häviää…
Sun pitää käydä jossain kulmakuppiloissa sitten eikä kalabaareissa tai William K:ssa. ;) Jotenkin luulisi että Helsingistäkin vielä löytyisi alle 5 euron oluita, mutta se on sitten jotain lageria ja todennäköisesti Kalliossa. Enpä ole käynyt moneen vuoteen katsomassa Roskapankin hintatasoa…
Chilimaster A ja säbämaster L kerto meille täällä käydessään, että Roskapankki on nykyään iha hipsteri! Kolmas linja on Stadin trendikkäin katu! Varmaa jossai Siimassaki olut maksaa kohta 8€!
Just noin! Mäkin meinaan aina moikkailla kaikkia vastaantulijoita ja kieltä saa purra, ettei tulis kommentoitua esim. jonkun käytöstä tai vaatetusta, niin kuin saatan täällä Italiassa joskus tällä salakielellämme tehdä. Viini on sikakallista ja sitä mitataan lasiin tarkasti senttilitramitalla. Ja kahvi se vasta kallista onkin!
Mutta sitten taas on sellaisia ihmeitä, että bussit tulevat ajallaan ja pysäkillä voi jopa nähdä kauanko joutuu odottamaan, suihkusta tulee lämmintä vettä odottelematta ja liikennesäännöillä – etenkin ryhmittäytymis- ja ohittamissäännöillä – on taas väliä.
Mä muuten jaksan hämmästyä joka kerta aluksi siitä, että Suomessa on niin tyhjää! Eihän siellä ole ketään, liikenne olematonta.
Heli on viimeisimpänä kirjoittanut: Vierailulla Neron edustuskodissa Domus Aureassa
Mulla nää hyvät ja huonot puolet ei ole ihan samanlaisia Luxemburgiin tai Coloradon verrattuna, mutta juu, molempia löytyy!
Tuon tyhjyyden tunnistan kanssa. Nykyään vähän naurattaa, kun Helsingissä puhutaan ruuhkista. Siellä ruuhka pidentää matka-aikaa kolmasosan, Atlantassa kolminkertaiseksi, eikä Kehän ja seitsenkaistaisen I-75n ruuhkista voi oikein puhua samassa lauseessa. Toisaalta hyvä, että Helsingissä ruuhkista puhutaan jo nyt eikä anneta tilanteen mennä samalla tavalla katastrofaaliseksi kuin mitä monessa amerikkalaiskaupungissa.
Tutun kuuloisia ”ongelmia” ;) Oon vähän huono kommentoimaan tätä sun blogia, kun tuntuu, että kommenttiboksissa on aina kaikki sanottava jo sanottu, heh! Mutta siis tiedoksi vaan, että täällä kyllä lueskellaan;)
Ps.Ihana kissa!!
Emmi H on viimeisimpänä kirjoittanut: Asunnonmetsastysta
Kissa on ihana! Samanlaisia karvakasoja pyörii tuolla kotikotona kolme, plus vielä yksi yhteishuoltajuudessa oleva pentu. Välillä mietin, muistaako ne kissat mua vaikka käyn aika harvoin, kun niin aktiivisesti tulevat rapsuteltaviksi, mutta taitavat vaan olla tasaisen sosiaalisia kaikkia kohtaan.
Ei, kuules, tarvii olla kuin Espoosta, niin voi järkyttyä ja eksyä Forumin alakerrassa. :)
Kissa sylissä on ihan kiva kirjoitella, jos kissa nukkuu. Jos se leipoo tai on kovin rakkaudennälkäinen ja haluaa koko ajan pökkiä tai pussailla, niin silloin mistään ei tule kyllä yhtään mitään.
Minttu on viimeisimpänä kirjoittanut: Ensimmäisen maailman ongelmia
Kaukana ovat ne ajat kun kävelin Forumin läpi joka arkipäivä matkalla kouluun. Sen takia varmaan järkytyskin on niin paha, kun luulee tuntevansa paikan kuin omat taskunsa – mutta taskut onkin muuttuneet!
Ihan aluksi ulkomaille muutettuani ei niin käynyt, mutta viime kerralla meinasin moikkailla kaikkia lentokentällä, kun näyttivät niin tutuilta. :) Kalliin oluen voi melkein antaa anteeksi hyvistä kasviksista ja juustoista nauttiessa – sopuhintaan
Mä en voi Luxemburgin vuosien jälkeen olla sitä mieltä, että Suomen juustojen hinnat olisi erityisen sopuisia. Mutta hyviä ne sentään on. Ja kasvikset on Suomessa aivan huippuja kun ottaa huomion, minkälaisessa ilmastossa ne on kasvatettu!