”Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää, ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.” — Tove Jansson, Taikatalvi
Viimeiset pari vuotta olen toistellut itselleni yllä olevaa elämänviisautta. Toisin kuin muumit, minä olen varma revontulista. Epävarmuus on koskenut jotain paljon isompaa: omaa tulevaisuuttani.
Aluksi ulkomaille muutto oli yksi suuri seikkailu. Uusia maita! Uusia kulttuureita! Uusia koteja, uusia kavereita, uusia kasvoja. Suomessa sukulaiset ja kaverit kyselivät jatkuvasti tulevaisuudestani – no mitä aiot tehdä? missä ajattelit asua? milloin taas muutat ja milloin palaat Suomeen? – ja minä naureskelin ja totesin, että älkää kyselkö, en minä tiedä ja suunnitelmat on tehty muutettaviksi.
Ja niinhän ne oli tehty. Georgiaan muuttaessa en olisi osannut arvata asuvani alle vuoden päästä Luxemburgissa; Luxemburgiin muuttaessa ei käynyt mielessäkään, että alle vuoden päästä ajaisimme muuttokuormaa Georgiasta Coloradoon. Siinä välissä olen reissannut pitkin maita ja mantuja, ja päätökset siitä, millä mantereella kotini sijaitsee olen tehnyt kahden kuukauden näkyvyydellä tulevaisuuteen.
Aikansa kutakin. Vaikka liikkuvuus, rentous ja tietynlainen vapaus ovat olleet paras ratkaisu tähän asti eikä minua ole missään vaiheessa ahdistanut tai pelottanut, viimeaikoina on alkanut tuntua, että kaipaan vaihteeksi pysyvämpiä rakenteita. Vuoden kuntosalijäsenyyttä tai tanssikurssia. Tulevien matkojen suunnittelua ensi kesälle eikä pelkästään ensi kuulle. Asunnon ostamista tai vähintään sisustamista ilman ajatusta, että ihan kohtahan tästä lähdetään.
Lisäksi paikasta toiseen pyöriminen on saanut minut ymmärtämään, mikä minulle on asuinpaikassa tärkeää. Luxemburgin sateet masensivat niin paljon, että vaikutus mielenlaatuun oli huomattava. Georgian Appalakit ravistelivat esille rakkauteni vuoriin. Atlantan autokaupunki vahvisti mielipidettäni, että haluan käveltävään kaupunkiin, ja ainainen kesä vakuutti, että haluan elämääni rytmittämään neljä vuodenaikaa.
Siksi päätimme Iiron kanssa, että kotimme on nyt toistaiseksi Coloradossa. Todennäköisesti saan taas vastailla tarkentaviin kysymyksiin – kuinka pitkään? mistä riippuu? mutta oletko varma? – ja voin vain sanoa, että ei, en ole varma. Olemme sen verran kuin olemme, viisumeidemme voimassaoloajoista ja työsopimuksien kestosta ei kannata yrittää päätellä mitään, riippuu niin monesta asiasta ettemme itsekään pysy kärryillä, ja loppuelämästä taikka Suomeen muutosta ei kannata juuri nyt puhua, koska ne suunnitelmat ennättävät vielä muuttua monta kertaa. Minulle riittää tämä ajatus, mindset, siitä, ettei näköpiirissä ole muuttoa, eikä asioita tarvitse suunnitella sen ehdoilla. Elämämme täällä ei ole enää väliaikaista, eikä juurien luominen tähän paikkaan ole väärin vaan jopa suotavaa.
Juuri nyt ei ole tarvetta ”palata” minnekään. Pääsinhän juuri kotiin.
PS. Syyskuu on mennyt ohitse humahtaen ja on taas kuukausikirjeen aika. Jos haluat kuulla tarkemmin, mitä syyskuussa tapahtui ja mitä lokakuulle on suunnitelmia, ilmoittaudu sähköpostilistalle sivupalkissa kohdan Tilaa kuukausikirje alta.
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu,Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.
Se on oikeasti ihana tunne, kun tietää kotipaikkansa edes jonkin aikaa eteenpäin. Me olemme elänneet nyt 13 vuotta pätkissä, ja alkuvuodet olivat jotenkin tosi stressaavia, kun en tiennyt, että kuinka kauan ollaan, palaammeko Suomeen vai jäämmekö. Kannattaako opetella kieli kunnolla vai niin että kunhan pärjää, miten työkuviot, nautitaanko nyt elämästä vai säästetäänkö rahaa Suomeen paluuseen… Minulle henkilökohtaisesti oli suuri helpotus, kun teimme päätöksen, että emme ole enää vain ”käymässä” vaan olemme ulkomailla pysyvästi, emmekä suunnittele palaavamme Suomeen. Asuntolainan otto oli myös merkittävä asia mielenrauhan löytämisessä: meillä on oma koti! Tällä hetkellä tiedetään kolme vuotta etukäteen, sitten pitää ehkä taas aloittaa alusta jossain uudessa maassa :)
Ansku BCN on viimeisimpänä kirjoittanut: Syyskuun säpinät – Instagram Travel Thursday
Toi kolme vuotta kuulostaa juuri sopivalta ajalta. Ehtii asettua, ehtii nauttia, ja toisaalta ehtii ehkä kasvattaa uuden tunteen lähtemisestä.
Mua etenkin tuo kieli on jäänyt harmittamaan ei-englanninkielisissä maissa asuessa, kun haluaisin opetella kielet kunnolla, mutta nyt osaan vain kohtalaisesti ranskaa ja osasin välttävästi tsekkiä (nyt jo täysin unohtanut). Toinen juttu, mikä itseä häiritsee jatkuvassa muuttamisessa on, että koko ajan on fiilis, että pitää nähdä ja kokea mahdollisimman paljon, koska ”justhan tästä lähdetään”. Tavallaan se on mukavaa, että kokee paljon, mutta joskus olisi mukavampi vain olla.
Tuo viimeinen lause ennen hattukuvaa on erittäin hienosti sanottu.
Kiitos!
Onnittelut kotipaikan loytamisesta :)
Tiedan kylla tuon tunteen. Itse vietin noin 7 vuotta noin reilun vuoden patkissa eri puolella maailmaa. Oli ihanaa sen lopuksi asettua ja jopa – ostaa huonekaluja – jee!!! Myos sekin alkoi jonkin ajan kuluttua rasittaa, etta aina oli aloitettava alusta kaikki, elamassa ei joissakin asioissa paassyt tavallaan eteenpain, kun aina oli avattava pankkitilit ja opeteltava kaikki kaytannon asiat uudestaan ja uudestaan. Vaikka kyllahan aika oli antoisaa monen muun seikan vuoksi, mutta silti…
sannabanana on viimeisimpänä kirjoittanut: Hengästyttävää tästä maailmasta, tästä tilanteesta
Me sentään ollaan pystytty ostamaan huonekaluja Yhdysvalloissa, kun mantereen sisällä niiden muutto vielä onnistuu järkevään hintaan, mutta yhä on välillä fiilis ollut, että kannattaako tuota taulua nyt edes ripustaa seinälle… no totta kai kannattaa.
Ihanaa että koti on nyt Coloradossa. <3
Marikaw on viimeisimpänä kirjoittanut: California Dreaming
Eikö :) Nautin!
Niinpä, tämä oli tosi hyvä teksti. Mutta tässäkin on puolensa ja puolensa. Nyt kun ollaan aloittamassa kolmatta vuotta Etelä-Ranskassa, huomaan kaipaavani jo taas uutta, uusia kokemuksia, jännittäviä hetkiä. Ehkäpä vika on omien korvien välissä…
Niin kovin viisaasti pohdittu. Ja tämä: onni on saada olla yhdessä, missä tahansa sitä sitten kulloinkin ollaan tai miten pitkään.
Ja kyllä, yhdessä oleminen on parasta. Kaukosuhde kasvatti, mutta sitä kasvamista en enää kaipaa…
Mussa varmaan on samaa vikaa, että palataan tähän aiheeseen sitten kolmen vuoden päästä. :D
Kun tulevaisuus on tavalla toisella epävarmaa, olisi uskottava vain siihen, että elämä kantaa. Tavalla tai toisella. Tuollaisesta kiertävästä elämästä saa helposti kadehdittavan kuvan, kun itse on jämähtänyt vakiduuneineen ja omistusasuntoineen jotenkin liiankin paikoilleen, mutta niinpä vain kaikessa on se toinenkin puolensa. Mutta onnea tälle päätökselle! Ihanaa, että olette löytäneet kodin – ainakin toistaseksi.
Annika | Travelloverblogi on viimeisimpänä kirjoittanut: Otetaas yhdet (ja ehkä toiset)!
Mulla ei ole ikinä ollut vaikeuksia uskoa, että elämä kantaa, ja ehkä sen takia juuri pystyin samaistumaan tuohon Muumi-lainaukseen. En ikinä halunnut jämähtää vakiduuniin synnyinsijoilleni (vaikka en sitä jämähtämiseksi kutsuisi – monelle se sopii erinomaisesti ja on hyvä päätös), mutta tosiaan rajansa kaikella ja aikansa kutakin… nyt näin. :)
Varmasti ihana tunne että olette ”tulleet kotiin”! Meillä oli samanlaiset fiilikset kun asettauduimme Norjaan, ja en usko että ihan heti lähdemme täältä yhtään mihinkään…
Satu VW I Destination Unknown on viimeisimpänä kirjoittanut: Kymmenen päivää, yhdeksän lentoa
Jotenkin sitä tosiaan maailmaa kierretyä taitaa tietää paremmin, mikä sopii ja mikä on hyvä. :) Luulen, että Norja olisi sopinut mulle monesta samasta syystä. :D
Mulla ei ole kokemusta ulkomailla asumisesta, mutta maailmanympärireissun ansiosta pystyn ehkä jotenkin kuvittelemaan ton halun asettua. Mutta siis mitä mun varsinaisesti piti kommentoida oli noi uppopaistetut suolakurkut! Kuulostaa todella oudolta mutta samalla niin kiehtovalta! :)
Nää on tosi yleisiä alkupaloja ravintoloissa, ja HYVIÄ! Ehdottomasti kannattaa kokeilla jos vaan eteen tulee, me otetaan nää melkein joka kerta jaettavaksi jos listalta bongataan.
Mä oon niin kauan haaveillut asumisesta ulkomailla! Ainakin mun haaveissa vaikuttaa ihanalta, mutta onhan todellisuudessa aina se toinenkin vähemmän hohdokkaampi puoli. Toivottavasti pääsen joskus toteuttamaan unelmani, eli asumisen ulkomailla, jotta tietäisin sitten itsekin nuo tunteet mistä niin moni ulkosuomalainen puhuu!
Jenna / Journey Diary -matkablogi on viimeisimpänä kirjoittanut: Blogihaaste: 10 Matkakuvaa vol. 2
Ihan varmasti pääset jos vaan asetat sen tavoitteeksi! Ei ole ylitsepääsemätön haaste kellekään!
Onnittelut kotipaikasta! Maailmaa kierrellessä ja ylipäänsä muutenkin eläessä sitä tietää koko ajan paremmin mitä ympärilleen ja elämäänsä kaipaa. Kiva että teille löytyi nyt ainakin toistaiseksi mieluinen paikka :) Musta tuntuu että mua ei haittais jos talvi jäisi pois. En toki ole yhtään varma, kun en ole koskaan sellaisessa paikassa asunut.
Iiro tykkäsi talven poisjäännistä aluksi, mutta toisaalta tänne muutettua on tajunnut, ettei se talvi ikinä ollut asia, joka vaivasi Suomessa. Se oli se pimeys, ja sitä ei Coloradossa ole, kun aurinko paistaa suoraan päältä päin keskitalvellakin. ;)
Jostain lauseesta tuli mieleen tuo väliaikaisuuden vaikutus moneen asiaan, niin positiivisena kuin negatiivisena.
Negatiivisena siten, että ajattelee, ettei tähän tilaan/tilanteeseen nyt enää kannata panostaa. Aikoinaan kun päätös isomman purjeveneen hankinnasta oli tehty, niin vanhaan ei enää kannattanut panostaa ja siksi päädyimmekin tilanteeseen, jossa ison nostin katkesi kesken matkan ja piti etsiä lähintä mastonosturia, 10 tunnin koneajolla!
Positiivisena siten, että sitä jotenkin muokkaa tavoitteellisemmin sitä omaa tulevaisuuttaan, kun tiedostaa, että tämä se ei pitemmän päälle ole.
Mutta, nauttikaa nykyisyydestä, ehkä nyt on sen aika!
Pirkko / Meriharakka on viimeisimpänä kirjoittanut: Etätyöpäivä
Mä olen aina inhonnut väliaikaisuudessa tuota, että ei panosteta nykyisyyteen, kun kuitenkin se nykyhetki on ainoa hetki elämässä, mitä eletään, ja tulevaisuus on vain haaveissa siihen asti kun se toteutuu. Olen vähän sitä mieltä, että ihmiset olisivat onnellisempia, jos eläisivät enemmän juuri tässä hetkessä ja huolehtisivat siitä, että se tyydyttää.
Kauniisti kirjoitettu juttu! Monia tuttuja fiiliksiä, vaikka juuri nyt olenkin asunut paikallani jo yli vuoden Helsingissä! :) Colorado kuulostaa mielenkiintoiselta paikalta asua, ehkäpä me tullaan jollain bloggaajaporukalla vielä käymään heh ;)
Minä täällä nimettömänä näköjään kommentoin :D
Veera Bianca on viimeisimpänä kirjoittanut: Hotelliarvostelu: Radisson Blu Plaza Helsinki
No tervetuloa vaan jos yhtään siltä tuntuu! Täältä löytyy matkabloggaajille koettavaa ympäri vuoden. :)
Hyvä ratkaisu!:) uskon että teitte oikean valinnan, se on myös hyvä että siellä voi ja saa puhua englantia niin ei tule kielimuuria vastaan eikä tarvitse opetella uusia kieliä vain maassa asumista varten. Outoa että Luxemburgissa satoi paljon. Kun vietin aikaa Belgiassa flandersissa niin siellä oli aurinkoista lähes joka toinen päivä ja sade oli (onneksi) lähinnä vain sellaista pientä tihkusadetta joka ei haitannut minua. Ilmeisesti Luxemburgissa on erilainen ilmasto, vaikka se onkin niin lähellä Belgiaa. Minä olen huomannut että minua häiritsee eniten kaamos, se pimeys kun aurinko ei paista. Viime talvena käväisin Tukholmassa ja se sää (jatkuvasti sumuinen, kolea, pimeä) häiritsi minua todella paljon ja ei tuntunut että jaksaisin sellaista säätä aina
Susanna on viimeisimpänä kirjoittanut: One moment my Dreams could be tomorrow East or West over Earth or by Ocean
Flanderissa sataa ihan yhtä paljon kuin Luxemburgissa, ja juurikin se tihkusade haittasi minua, kun sitä tuntui olevan ainakin joka toinen päivä. Mieluummin ottaisin sateeni kunnon myräkkänä, joka olisi nopeasti ohi, sellaisen pitkän raastavan tihkun sijaan, mutta nämä ovat niitä kuuluisia mielipidekysymyksiä. :)