Kennesawn julkinen liikenne ei ole hääppöistä. Cobb Countyn sisäisiä linjoja kulkee kerran tai kaksi tunnissa pysähtyen harvoilla pysäkeillä ja kulkien lähinnä ostoskeskuksen ja yliopiston väliä. Yhteydet Atlantan keskustaan taas keskittyvät palvelemaan työmatkalaisia ja silloinkin oletus on, että ihmisillä on auto, jolla he saapuvat Park&Driveen.
Jos siis haluat Atlantaan bussilla etkä halua istua kahta tuntia paikallisbusseissa vaihtaen transfer stationilta transfer stationille, toivottavasti olet liikkeellä arkipäivänä klo 06.30-08, sillä muulloin vuoroja ei ole… paitsi yksi, nimittäin bussin 480 ”turistivuoro”, joka lähtee arkipäivisin Kennesawn Busbee Park & Drivesta klo 14.20. Vuorolla ei ole yhtään muuta pysäkkiä koko Countyn alueella, ja tästä se posottaa interstatea pitkin keskustaan noin puolessa tunnissa. Pyysimme siis Niinan kanssa hänen miestään heittämään meidät Park&Driveen (johon minun kotoani on noin 5km matkaa) ja nousimme bussiin peräti kahden muun matkustajan kanssa suuntana epämääräisesti ”keskusta”.
Etualalla oleva rakennus ei ole moskeija vaan Fox Theater
Olimme etukäteen päättäneet vierailla Piedmont Parkissa, ja matkaa Civic Centerin bussipysäkiltä sinne oli noin 2km Midtownin kaupunginosan läpi, joten reippaina suomalaisina päätimme kävellä. Ihmettelimme matkalla Atlantan maankäyttö- ja kaavoitusstrategiaa, sillä 30-kerroksisen lasisen pilvenpiirtäjän vieressä saattoi hyvinkin olla autio ruohikkoläntti tai yksikerroksinen ränsistynyt autiotalo. Ilmeisesti maa on tarpeeksi kallista, että pilvenpiirtäjiä kannattaa rakentaa, mutta ei kuitenkaan niin kallista, että hukkakäytölle kannattaisi tehdä jotain.
Kioskikoju, jonka takana ränsitynyttä lauta-aitaa ja kellastunutta ruohoa, sadan metrin päässä pilvenpiirtäjästä
Midtown on erikoinen sekoitus pilvenpiirtäjillä höystettyä korttelikaupunkia ja tiivistä omakotitaloaluetta. Emme ehtineet kävellä paljonkaan sivuun pääkadulta, kun löysimme alueen, joka olisi voinut olla missä vain suomalaisessa taajamassa, lukuunottamatta matalia aitoja, jotka eivät toimineet näköesteinä koristeellisille etupihoille ja verannoille, jotka selkeästi oli tarkoitettu ajanviettoon. Etupihojen perusteella oli hauska arvailla, minkälaisia ihmisiä niissä ehkä asui.
Tässä talossa asuu varmaan joko taiteilija tai tavallista eksentrisempi käsityöihminen
Niina matkalla kohti Piedmont Parkia
Itse puisto toi mieleen vahvasti New Yorkin Central Parkin. Kooltaan se on ehkä puolet pohjoisesta vastineestaan, mutta tunnelma rauhallisessa ja toisaalta aktiviteetteja täynnä olevassa puistossa, jota ympäröi pilvenpiirtäjät, on kutakuinkin sama. Alueelta löytyy mm. maauimala, pari ravintolaa, lenkkipolkuja ja grillejä, joita asukkaat saavat halutessaan käyttää.
Puiston keskellä on iso järvi, mutta veneitä ei sentään näkynyt vuokrattavana.
Tässä vaiheessa lähes 40 asteen kuumuus alkoi jo painaa ja vetäydyimme Park Tavernin terassille levähtämään tuulettimen ääreen. Tavernista sai mukiinmenevää sushia, herkullisen näköistä kanaleipää ja paikan itse panemia oluita, joista ainakin American Pale Ale oli siinä paahteessa loistavaa.
Hetken istuskelun jälkeen pitikin jo lähteä takaisin päin, sillä viimeinen bussi Kennesawhan lähti keskustata klo 18.45. Paluumatkalla bussipysäkille testasimme metron, joka oli siisti, toimiva, kulki usein, helppokäyttöinen, teki vaikutuksen matkakorttilipunmyynnillään… ja jonka ainoat valkoiset käyttäjät taisimme olla.
Bussia odottamassa. Lierihattu tässä Saharan leveyspiirin auringonpaisteessa tuntuu olevan ainoa järkevä päähine.