Meidän takapihallamme on vuori. Tai kukkula tuo ehkä enemmänkin on; ”mountain” on lievää pröystäilyä, vaikka huippu kohoaakin selvästi 250 metriä ympäröivästä maisemasta. Mutta tämä ei olekaan mikään turha kukkula. Meidän kukkulamme näytteli olennaista osaa Yhdysvaltain historiassa.
Kukkulan juurella on vihje, miksi se on Tärkeä.
Yhdysvaltojen sisällissotaa oli kestänyt jo kolme vuotta, kun pohjoisen kenraali Sherman lähti marssille kohti Atlantaa ja merta tarkoituksena katkaista Etelävaltiot kahtia ja lopettaa sota. Ensimmäiset pari kuukautta pohjoisen ja etelän armeijat seurasivat samaa kaavaa: etelä linnoittautuu pohjoista vastaan, pohjoinen koukkaa sivulta, etelän on pakko perääntyä linnoituksista, kumpikaan puoli ei kärsi tappioita. Toista sama alusta.
150-vuotta sitten käyty sisällissota on yhä tunteita herättävä juttu: etelässä vihatun kenraali Shermanin naama oli tärvelty infotaulusta
Tämän meidän takapihan kukkulan, Kennesaw Mountainin, kohdalla etelä sitten linnoittautui, pohjoisen Sherman hyökkäsi, kummaltakin puolelta kaatui surullisen paljon poikia ja pohjoisen joukot hävisivät. En ole sotahistorian suuri asiantuntija, joten en ole ihan varma, miksi tämä taistelu oli niin merkittävä, mutta tämän jälkeen pohjoisen joukot kuitenkin jatkoivat matkaa etelään, polttivat Atlantan ja voittivat sodan. Pikakelaus nykypäivään…
Nykyään kukkulalla on national battlefield park, jossa kävimme eräänä taannoisena lauantaina reippailemassa ylös kukkulalle. Noin joka toisella vastaantulevalla seurueella oli koira, ja näkymät ylhäältä olivat jossei nyt hulppeat niin ainakin tarpeeksi hienot.
Huipulta näkyivät Atlantan pilvenpiirtäjät
Minä ja takana jossain meidänkin kotimme
Monta mielenkiintoista postausta sulla taas on ollut, en vain ole ”ehtinyt” kommentoida. Kiva kun on noin paljon mukavia vaellusreittejä ihan lähimailla.
Samaa mieltä kuin Soile, tosi mielenkiintoisia postauksia toinen toisensa jälkeen! Mielenkiintoinen yksistyiskohta, että sisällissota herättää noin vielä tunteita.
Kiitos teille kummallekin! Sisällissota todellakin on vielä yllättävän pinnalla täällä etelässä, ja esim. liikenteessä näkyy ”Sons of Confederate Veterans”-rekkarikilpiä. Toisaalta kyseessä on viimeisin tällä mantereella käyty suuri sota. Suomessa sisällissodasta taidettiin päästä yli siirtymällä käsittelemään talvisotaa, eikä nyt viime vuosinakaan aiheeseen osittain palatessa ihmiset käsittele asiaa ”me”-”te”-hengessä.
Johtuu varmaan aika lailla siitä, että täällä Suomessa maa ei ollut jakautunut kahtia maantieteellisesti, vaan osapuolet joutuivat jatkamaan elämäänsä samoilla seuduilla. Siinä oli pakko alkaa pikkuhiljaa käyttäytyä… Ja nykyään aika monen esivanhemmista löytyy sekä punaisia että valkoisia.
Amerikassa sen sijaan ”Sons of Confederate Veterans” -porukka on pysynyt etelässä ja vastapuoli pohjoisessa. Hassua, ettei pohjoisessa juurikaan muistella sisällissotaa, vaan oikeastaan vain itsenäisyystaisteluja. Toisaalta siellä ei sota ollut kotikulmilla ja siksi niin konkreettinen kuin etelässä.