14814153030_3e3c69449f_c

Helsingin kesä: saaristoa, yläilmoja ja hyvää teetä

Saaristo

Olen hieman kateellisena seurannut ihmisten sosiaalisessa mediassa ja blogeissa jakamaa Suomi-kesä-hehkutusta. Suomen kesä parhaimmillaan nyt vaan on jotain aivan upeaa, ja näytti siltä, että tänä kesänä se parhaimmillaan-osuus kesti monta viikkoa. Onneksi viime viikonloppuna sää oli vielä hyvä, kun itse lennähdin Suomeen. Tavoitteena oli ottaa viikonlopusta kaikki irti, oikea ”vanha kunnon Suomen kesä”-kokemus, ja jälkeenpäin ajateltuna taisin siinä onnistua.

Rapujuhlat

Viikonlopuksi suuntasimme mökille Sipoon saaristoon. Koko perhe oli saatu paikalle rapujuhliin, aurinko paistoi, sauna lämpeni. Juoruiltiin siskojen kesken lauteilla ja lätkittiin korttia sillä välin, kun miehet saunoivat. Meren lämpö olisi riittänyt uimiseen, mutta sinilevä oli tällä kertaa vallannut mökkirannan. Kokonaan ilman pulikointia ei kuitenkaan voinut olla, joten varovasti veteen, pää pinnalla, ja sen jälkeen saunaan peseytymään huolellisesti.

Sipoo Archipelago
Tässä kohtaa satamaa oli peräaaltojen tekeminen kiellettyä, mutta lapsilla näytti olevan sen verran hauskaa, ettei siitä viitsinyt kovinkaan tuohtunut olla.

Sunnuntaina oli Ravintolapäivä, joten hetken emmittyämme suuntasimme veneellä Sipoonrantaan, jonne pari naapuruston perhettä oli pystyttänyt keskikahvilan. Keksit olivat juuri loppuneet, mutta tilalle oli tuotu jotain vielä parempaa: mustikkapiirakkaa murupohjalla. Innosta halkeavat lapset laskivat yhteen summia äitinsä pienellä avustuksella ja toistivat kuorossa, että ottakaa vaan isompi pala. Ravintolapäivä on mielestäni yksi parhaimmista ruokafestivaaleista maailmassa, ja oli kiva pystyä taas pitkästä aikaa osallistumaan.

Ravintolapäivä 2014 Sipoonrannassa
Sipoonrannan keksikahvilan asiakkaita ja pyörittäjiä

Maanantaina oli vuorossa turisteilua Helsingissä. Olimme miettineet treffiseurani Marian kanssa suppailua tai Stadikalla uimista, mutta sää oli sen verran kolea, että vaihdoimme lennosta suunnitelmaa ja suuntasimme kohti Kauppatoria.

Helsinki Bad Boy
Kuvataiteilija Tommi Toijan veistos Bad Bad Boy pissii Itämereen. Häntäkö on kiittäminen mökkirannan sinilevälautoista?

Kohde Kauppatorilla oli selvä: Helsinki yläilmoista. Kauppatorin viereen pystytetty Finnair SkyWheel oli avain tähän, eikä ensimmäisten joukossa maailmanpyörään kiivetessä tarvinnut jonottaa.

Untitled

View of Kauppatori
Tallinnaan ei näkynyt, mutta mitä sillä väliä, sillä Itämeren helmi levittäytyi alla.

Uspenskin katedraali

Maailmanpyörässä pyörittiin noin vartin verran, ja näkymät olivat ikkunoiden värin ansiosta aika siniset. Tavallisen kierroksen saa 12 eurolla, mutta jos laittaa vähän enemmän rahaa tiskiin, saa VIP-kohtelua: pullo samppanjaa ja spessuhytti. Ihan mielenkiintoinen idea, mutta kuinkakohan moni tuosta VIP-kohtelusta on tähän mennessä maksanut?

Helsinki Ferris Wheel
VIP-hytti pyöri ympäri tyhjänä, kuten suurin osa hyteistä sateisena maanantaiaamuna.

Pyörimisen jälkeen totesimme Marian kanssa, että aamukahvit jäivät kummaltakin väliin, ja Maria ehdotti, että lähtisimme läheiselle Johan & Nyströmille. Siis mihin? ”Miten sä et voi tietää Johan & Nyströmiä??” Maria ihmetteli, ja totesi, että tämä asianhaara oli pakko korjata.

Johan & Nyström Cafe
Katajanokan Kanavarannassa sijaitsevassa kahvilassa olisi voinut istua ulkonakin, mutta me suuntasimme tällä ilmalla sisätiloihin.
Johan & Nyström Cafe
3 euroa teekupista tuntuu paljolta, mutta tällä kertaa se oli täysin sen arvoista. Kahvilaan oli useampikin ihminen linnoittautunut läppärin kanssa tekemään töitä.

Minähän en juo kahvia, joten minulle ”aamukahvi” on yhtä kuin kupillinen teetä. Olen tottunut siihen, että monessa paikkaa ei hyvän teen päälle oikein ymmärretä, ja erityisesti Luxemburgissa ja Ranskassa on ihan normaalia, että ainoa tarjolla oleva musta tee on sitä perus-Liptonia, joka ei voi olla hyvää kenenkään mielestä. Johan & Nyströmillä oltiin toisessa ääripäässä: en ole ikinä Helsingissä nähnyt näin hyvää teevalikoimaa. Kahvilan ylivertaisuuden puolesta puhui jo se, että tarjolla olisi ollut lapsang souchongia ja oolongia, mutta minä valitsin tällä kertaa kuppiini senchaa – ja olin valintaani erittäin tyytyväinen.

Untitled
Ai miksi en ollut kuullut J&N:stä? Näköjään kahvila on perustettu suunnilleen samoihin aikoihin kun muutin pois Suomesta. Olen nykyään ihan pihalla Helsingin kahvila- ja ravintolatarjonnasta.

Teehetken jälkeen suuntasimme vielä shoppailemaan. Tykkään ostaa pienten suomalaisten merkkien tai yksittäisten käsityöntekijöiden tuotoksia, ja Helsingissä yksi hyvä paikka ostoksille on MadeBy Tuomiokirkon kupeessa. Itselleni tarttui mukaan Minkan nahkaiset kalakorvakorut, Maria taas kertoi viimeksi ostaneensa kaksi vai peräti kolme heijastinta. En ollut käynyt kaupassa aiemmin, koska olin ennakkoluuloisesti ajatellut sen olevan suunnattu turisteille, mutta hinnat ja valikoima tuntuivat olevan kohdallaan myös paikallisesta näkökulmasta.

Fashiontaivas
Piipahdimme myös FashionTaivaassa, joka on pop-up-vaatekauppa Kiseleffin talossa, auki elokuun loppuun. Olisin ostanut Katri Niskasen topin, jos sitä olisi löytynyt oikeassa koossa.

Helsingissä tuli käytyä viikonlopun aikana myös Ateneumin Tove Jansson -näyttelyssä, lounaalla Kappelissa ja kahvilla Fazerin kahvilassa, mutta parasta oli taaskin nähdä ystäviä ja sukulaisia. ”Nytkö jo”, kävi mielessä, kun maanantai-iltana raahauduimme laukkujemme kanssa Helsinki-Vantaalle. Lennot lähtivät sekä Iirolla että minulla sen verran aikaisin, että yövyimme lentokentän GLO-hotellissa, joka sijaitsi melkein suoraan checkin-aulan alapuolella. Ikkunattomasta huoneesta tuli vähän mieleen risteilyalusten autokannen alapuoleiset hytit, mutta siihen ne yhteneväisyydet onneksi loppuivat. Tältä se huone näytti:

GLO Hotel Helsinki-Vantaa

Meidän kahden laukut mahtuivat hädin tuskin sisään pieneen koppiin, mutta huone oli siisti, sänky erittäin hyvä ja tosiaan, se sijainti. Heräsimme vasta puoli tuntia ennen check-inin sulkeutumista, ja se riitti.

PS. Globe Called Home löytyy nykyään Matkabloggaajat.fi-palvelusta, joka kokoaa yhteen monta lukemisen arvoista matkablogia. Jatkuvasti päivittyviä lukutärppejä löytyy myös tuosta sivupalkista, joten kannattaa aina täällä vieraillessa kurkata, josko siellä näkyisi mielenkiintoista luettavaa.





10 kommenttia aiheesta “Helsingin kesä: saaristoa, yläilmoja ja hyvää teetä”

  1. Oikein mukavan oloinen suomikesä-viikonloppu sulla! Mä en tiennytkään, että Helsinki-Vantaalla on mahdollisuus yöpyä noin lähellä check-inniä. Mitä tuollainen koppero maksaa yhdeksi yöksi?

    1. Enpä minäkään tiennyt ennen tätä, ja hotelli on aika hyvin piilotettu. Saatiin raahata laukkuja ympäriinsä ties minkä parkkipaikkojen lävitse ennen kuin löydettiin oikea sisäänkäynti.

      Huonehinnat lähtevät 150 eurosta ylöspäin tuolla, aika normaali helsinkiläinen hotellihinta siis. Mutta muuten en tuonne menisi, ellei checkin olisi todella aikaisin aamulla, sillä ikkunattomassa kopissa ei paljon kiinnosta hengailla.

  2. Paljon ehdit tehdä viikonlopun aikana! Ja vitsit että tuo Johan&Nyström kuulostaa loistavalta paikalta, ihan uusi tuttavuus minullekin!

    1. Katajannokalle ei muuten tule minulla mentyä, joten tuo sijainti jää helposti huomiotta, mutta kuulema teen lisäksi myös kahvi on erittäin hyvää. Eli tosiaan, suosittelen käymään kun seuraavan kerran Helsingissä kaipaat hyvää kahvilaa. :)

  3. Me saatiin uutenavuotena lentokentän Hiltonista huone sadalla dollarilla. 150 metriä lisää matkaa mutta oli ikkunat, vähän enemmän tilaa ja minun mittapuulla luksuskylppäri. Ja sama syy, aikainen lento

    1. Juu, tuo GLO-hotelli ei tosiaan taida olla lentokentän hotelleista siitä halvimmasta päästä – mutta koska ainoa, joka sijaitsee aidosti kentällä, niin tämä vierailu meni miehen lentokenttäharrastuksen piikkiin. ;) Noin yleisesti kuitenkin tuo lentokenttähotellissa yöpyminen oli todella ässä valinta aikaiselle aamulennolle verrattuna siihen, että oltaisiin jostain Helsingin keskustasta lähdetty sompailemaan.

  4. Hei pointsit Johan & Nyströmille! Myöskin teenjuojana on ilahduttavaa, jos jostain löytyy kunnon valikoima. Nyt kyllä vähän harmittaa, kun tänä kesänä jäi Helsinki ihan kokonaan väliin. Haluan tuohon SkyWheeliin! (Vaikka olenkin korkeanpaikankammoinen, mutta jotenkin kestän sen tuollaisessa kopissa :D )

    1. Jos sinne maailmanpyörään eksyt, niin älä sinä sitten ainakaan ota sitä VIP-koria! Siinä on nimittäin läpinäkyvä lattia, voisi kammottaa vähemmänkin korkeanpaikankammoisia. :D

    1. Kiitos kauniista kommentista! Monta soppea jäi tällä kertaa Helsingissä kiertämättä, mutta ehkä sillä ei ole väliä, kun se yksi päivä oli muuten niin onnistunut. :)



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge