Henkeäsalpaavat maisemat levittäytyivät eteemme neljän kilometrin korkeudessa. Niin henkeäsalpaavat, etten huomannut vuohta ennen kuin se oli melkein kohdalla. Vähän tanskandoggia isompi pörröturkkinen eläin piti katseensa tiukasti minussa astellessaan ylväästi ja sirosti polun vierustan kiveltä toiselle.
Kiipeilyoppaassa oli todettu Quandary Peakin huiputuksesta, että If you are lucky, mountain goats will guide you to the top. ”Taidamme olla todella onnekkaita”, Iiro totesi minun jo napsiessa kuvia täyttä häkää.
Kalliovuorten lumivuohet, mountain goats, elävät puurajan yläpuolella Coloradosta Alaskaan. Heinäkuussa vierailemassamme Yellowstonen kansallispuistossa oli myös lumivuohia, mutta sinne ne oli istutettu paikallisen sarvipään, paksusarvilampaan, kiusaksi. Tänne Coloradon vuorille lumivuohet kuuluvat, ovat aina kuuluneet, eivätkä ne paljon tuntuneet hätkähtävän patikoijista. Pikemminkin me mietimme pariin otteeseen, kuinka lähelle lähes satakiloista otusta uskalsi mennä.
Tuota, anteeksi herra vuohi, mutta polku kulkisi tästä…
Lumivuohen kesäturkki on maltillisen pituinen. Talvella eläin pörrööntyy paksuksi karvakasaksi.
Lumivuohet synnyttävät kilejä touko-kesäkuussa, ja kilit elävät äidinmaidolla syys-lokakuun vaihteeseen. Nämä kilit olivat siis vielä maitodieetillä:
Voisin kuvitella helpompiakin maastoja kävelyn opettelemiseen.
Näytän sulle kieltä!
Ihmettelimme hetken, millä lumivuohet oikein elävät! Neljän kilometrin korkeudessa ei kasvanut paljon mikään, joten kiviäkö ne söivät? Kotona aiheeseen perehtyminen paljasti, että vuohet laskeutuvat aamuisin ja iltaisin laaksoon laiduntamaan. Keskipäivän kuumaksi hetkeksi ne palaavat korkeuksiin vilvoittelemaan ja kierimään kaivamissaan kuopissa.
Laakso on noin 3,5 kilometrin korkeudessa. Pieni kapuaminen ruokailemaan siis näille kahdelle kutulle ja kahdelle kilille.
Lumivuohet ihastuttivat meitä niin, että pienemmät vuoren eläimet meinasivat jäädä kokonaan kuvaamatta. Tällä kertaa emme nähneet murmeleita – varmaankin polulla patikoijien mukana kulkeneet koirat pelästyttäneet pois – mutta piiskujänisten vikinä saatteli meidät taas huipulle ja takaisin. Vikkelistä pieneläimistä on vaikea ottaa kuvia, mutta sentään pari niistä jäi poseeraamaan.
Kotivuoreni on linnani.
Vikiviki! Vikisen sulle muuten vaan.
Niin mites se vuorikiipeily sitten tällä kertaa meni? Hyvin! Ensimmäinen Coloradon Fourteener on nyt huiputettu ja seuraava jo suunnitteilla. Siitä kuitenkin enemmän seuraavassa kirjoituksessa.
Tuo kymmenes kuva on suosikkini. Onko nama siis ihan villeja vai onko ne jonkun omia ?
Villejä ovat! Joissain paikoissa näitä kai metsästetään, mutta en tiedä mikä tilanne on Coloradossa. Veikkaisin että ei, koska eivät tuntuneet ollenkaan pelkäävän ihmisiä.
Aaa, iha ylisöpöjä!!!
No eikö!!
Mä olen niiiiin vihreänä kateudesta täällä :D Mutta silleen hyvällä tavalla ja iloinen teidän puolesta! Olen aina halunnut nähdä näitä vuorivuohia livenä. Te näitte niitä noin läheltä ja vielä mielettömät maisemat taustalla. Harmitti, kun oltiin Glacierin kansallispuistossa niin myöhään syksyllä, ettei niitä ollut näkynyt enää lähipäivinä. Siellähän on melkein takuuvarmaa nähdä noita. Ihana, ihana postaus <3 Kiitos!
Kiitos itsellesi kivasta kommentista! Lumivuohet olivat Yellowstonessa yksi ainoista isoista elukoista, jotka jäivät näkemättä, joten olin ihan fiiliksissä, kun niitä näkyi tuolla, oikeassa ympäristössään. Muutenkin mä olen todella positiivisesti yllättynyt USAn eläinrikkaasta luonnosta. Suomessa tuntuu, että hyvä jos näkee oravan metsään mennessä, mutta täällä noita isoja nisäkkäitä tallustaa vastaan jos vähänkin jalalla astuu luontopolulle.
Aivan upeita eläimiä! Ja miten kesyjä!!! Olimme juuri eilen patikoimassa ja näimme vuorikauriita, jotka tasapainoilivat jyrkillä kallionkielekkeillä. Ovat kyllä niin taitavia ja ketteriä :)
Mietittiin noita nähdessä pitkään, että mitä on ”mountain goat” suomeksi, eikä päässä pyörinyt kuin vuorikauris. Eivät vaan näyttäneet kovin kauriinomaisilta, joten piti sitten tarkistaa parempi käännös sanakirjasta. :D
Mitä söpöläisiä! Mitä maisemia! Wau!
Kyllä, tuonne tekee jo mieli takaisin!
Vau mitä elikoita! Me oltiin Norjassa jo pelkistä lampaista niin innoissaan. Näyttää niin puhtaan valkeilta nuo lumivuohet. Mieki haluan tuonne patikoimaan!
Mä olin kanssa Luxemburgissa innoissani lampaista, tykästyin siellä niihin kun ne tuli kerjäämään rapsutuksia. :)
Iiihania vuohia ja jäniksiä!!! <3
Eikö!!