Tiedät varmaan vapun, tapaninpäivän ja juhannuksen, mutta entäs Martin Luther Kingin päivän, presidentin päivän tai Labor Dayn?
Tiedät varmaan Yosemiten, Yellowstonen ja Evergladesin, mutta entäs Black Canyon of the Gunnisonin tai Havaijin tulivuoret?
Olen viimeiset pari vuotta tehnyt itselleni ja sukulaisilleni seinäkalentereita kuvista, joita olen ottanut vuoden aikana. Nyt vihdoin rohkaistuin laittamaan nämä laajempaan jakoon saman tutun ja hyväksi havaitun painotalon kautta. Tarjolla olisi seinäkalenteri kauneimmilla kansallispuistokuvillani, höystettynä mielenkiintoisilla faktoilla.
Kalenteri on mallia seinä-, eli sen voi ripustaa naulan tai nastan varassa seinälle. Suomenkielisessä kalenterissa on sekä suomalaiset että amerikkalaiset juhlapyhät, englanninkielisessä pelkästään amerikkalaiset. Suomenkielisen kalenterin viikko alkaa maanantaista, englanninkielisen amerikkalaiseen tyyliin sunnuntaista. Kummassakin viikonpäivät ja kuukaudet ovat englanniksi, muu teksti kalenterin kielen mukaan.
Jos kiinnostuit, niin klikkaa itsesi Lulun nettikauppaan! Kalenterin hinta on $19.99 + postitus, joka on Yhdysvaltoihin $3,99, Suomeen $6,34. Tällöin Suomeen postitettuna kalenterin hinnaksi tulee noin 24 euroa.
Hui, eiko siella ole jo kylmaa telttailuun! Ottawassa asuva Annika ihmetteli, kun hehkutin viime viikolla Facebookin puolella lähtevämme viikonlopuksi telttailemaan. Nojoo, eihän tuolla vuorilla sen lämpimämpää ollut kuin siellä pohjoisessa Kanadassakaan – yölämpötilat laskevat melkein pakkaslukemiin – mutta onneksi meillä oli jo heinäkuun Yellowstone-reissua varten ostettu pakkasenkestävät makuupussit. Silloin sitä pakkasta nimittäin oikeasti oli, heinäkuussa!
Telttailu täällä Yhdysvaltojen kansallispuistoissa tuntuu olevan aika erilaista kuin Suomen vastaavissa, joten tässä vähän kertomusta car campingista. Puistoissa on yleensä myös backcountry-paikkoja, jotka ovat enemmän samantyylisiä kuin Suomessa niin, että niihin päästäkseen täytyy heittää rinkka ja kamat selkään, mutta usein ne täytyy varata etukäteen puiston vierailijakeskuksesta, ja nekin saattavat olla maksullisia. Jokamiehenoikeustyyliin teltan pystyttäminen minne vain ei ole kansallispuistoissa sallittua.
Telttailu Yellowstonen kansallispuistossa
Suurin syy, miksi päädyimme Yellowstonessa telttaan oli, että halusimme yöpyä itse puistossa, eikä mitään muita vaihtoehtoja tuolloin ollut: kaikki sisämajoitukset oli varattu loppuun jo aikoja sitten. Varasimme aluksi neljä yötä – kaksi Grant Villagen telttailualueelta, toiset kaksi Madisonin telttailualueelta – mutta päädyimme lähtemään yötä myöten kotiin jo kolmen yön jälkeen, ja neljännen yön peruutus ilman lisäkustannuksia onnistui edellisenä päivänä.
Syy siihen, että varasimme yömme kahdelta eri telttailualueelta oli, että puisto on laaja, ja ajattelimme näin vähentävämme ajomatkoja. Tavallaan siinä onnistuimmekin, sillä jätimme Madisonia lähimpänä olevat nähtävyydet viimeiselle päivälle. Noin yleisesti ottaen kumpikin telttailualue oli hyvä, ja suurin ero oli, että Grant Villagessa oli kauppaa ja ravintolaa, Madisonista ei saanut ostettua muuta kuin polttopuita. Kummassakin olisi ollut puistonvartijoiden pitämää iltaohjelmaa tarjolla, mutta me käytimme ilta-ajan nuotioiden ääressä relaamiseen. Polttopuut olivat Yellowstonessa törkeän hintaisia ja huonosti pilkottuja, joten suosittelen lämpimästi näiden suhteen ostamaan puut jo vähän kauempaa – mutta ei liian kaukaa, etteivät puiden mukana kulkevat tuholaiset leviä puistoon.
Yellowstonessa telttaillessa erityisen tärkeää on muistaa kerätä kaikki ruoka bear containereihin eli karhukaappeihin, koska alueella liikkuu harmaakarhuja, jotka voivat ruoan haistaessaan hyökätä ihmisen kimppuun. ”Ruoka” tässä tapauksessa tulee ymmärtää laajassa käsityksessä, ja se sisältää esim hammastahnat ja -harjat, avaamattomat tai tyhjät kokistölkit, voidemaiset meikit ja shampoot. Ruokia voi periaatteessa jättää myös autoon, mutta Yosemitessa meitä peloiteltiin, että harmaakarhut kykenevät avaamaan autoja kuin sardiinipurkkeja ruoan haistaessaan – ja ne kyllä haistavat mitä vaan, sillä niiden hajuaisti on seitsemän kertaa parempi kuin vihikoirilla.
Telttailualueemme Grant Villagessa sisälsi tulisijan, pöydän ja parkkipaikan autolle. Teltan sai pystyttää vapaasti tilaan, joka jäi naapureilta: toisella puolella neljä kiinalaista opiskelijaa, joiden teltat olivat mallia ”mini”, jotka söivät illalliseksi myslipatukoita autossa istuen, ja joiden teltanpystytyspuuhat vaikuttivat aika sähellykseltä, ja toisella puolella jenkkiperhe kahden melkein parikymppisen lapsen kanssa, joiden teltat olivat mallia ”omakotitalo” ja jotka taikoivat kylmälaukuistaan esille sellaiset illallistarpeet, että Glorian Ruoka&Viini olisi arvostanut.
Telttailu Kalliovuorten kansallispuistossa
Kalliovuorille olimme saaneet seuraksi suomalaisen tuttavaperheen, mikä oli aivan mahtava juttu, sillä toisin kuin me, he jaksoivat herätä ennen kukonlaulua ja ajaa huruttaa Aspenglenin telttailualueelle telttapaikkaa varaamaan jo aamuyhdeksältä. Hyvä niin, sillä first come first serve -paikoissa selvästi kysyntä ylitti tarjonnan, ja saimme paikan sen ansiosta, että juuri sillä hetkellä joku sattui olemaan lähdössä. Juhlistimme tätä oivaa sattumaa erinomaisella aamiaisella Estes Parkin Egg & I -aamiaisravintolassa, jonne mekin ehdimme.
Päivän patikointien jälkeen ilta kului rattoisasti polttopuita poltellessa – olimme varmuuden vuoksi ostaneet niitä kolme sylillistä – sekä grillaillessa ja hyvästä seurasta nauttiessa, ja lopulta hiilloksen sammuessa kömmimme telttoihin makuupusseihin tuhisemaan ja kuuntelemaan vapitien paritteluölinöitä, jotka tuntuivat jatkuvan nyt kiima-aikaan läpi koko yön. Niin ja keräsimme toki ruoat karhusäiliöön, mutta täällä emme pelänneet automme puolesta, sillä Kalliovuorilla on vain mustakarhuja, ja suurin syy karhusäiliöille on, etteivät raukkaparat syö väärän tyyppistä ruokaa ja tulee pipi vatsa. Your consideration can save a bear’s life.
Aspenglenissä teltat piti pystyttää sepelillä päällystetylle alueelle, joten ilmapatjat tulivat todellakin tarpeeseen. Muuten varustelu oli aika samanlainen kuin Yellowstonessa. Tuli myös huomattua, että ei ole minkäänlaista ongelmaa grillata nuotiossa täytettyjä sieniä tai marinoitua kalkkunaa.
Mitä mukaan telttailemaan?
Tapoja on monia ja kukin taplaa tyylillään, mutta tässä kuitenkin meidän listamme asioista, joita olemme pakanneet autoon car campingia harrastaessamme:
Teltta. Ensimmäinen täällä hankkimamme teltta oli Walmartin halvin ja jätti toivomisen varaa sateenkestävyydessään, joten olemme sittemmin hankkineet vähän parempilaatuisemman yksilön. Kriteereinä valinnassa oli, että teltassa piti olla reilusti tilaa kahdelle, mutta sen piti olla tarpeeksi kevyt, että sitä pystyisi kantamaan mukana, jos joskus rinkka selässä sitä päätyisimme kantamaan, ja monen tunnin arvioiden lueskelun jälkeen Amazonin ostoskoriin päätyi Eureka! Scenic Pass 3XT*, johon olemme olleet erittäin tyytyväisiä. Teltan käyttöikää pidentämään hankimme sille sopivan footprintin*, joka suojaa teltan pohjaa lialta ja kosteudelta.
Makuupussit. Nämä ovat meillä periaatteessa pakkasenkestävät Slumberjack Latitudet*, mutta Yellowstonen pakkasöistä on pakko myöntää, että kärsimme kumpikin vähän kylmästä. Tämä lienee kuitenkin enemmän omaa mokaa, kun ei ollut lämpökerastoa mukana. Kalliovuorilla pärjäsimme hyvin, ja yli viiden asteen telttailukeleissä on tullut suorastaan kuuma.
Ilmapatja. Meillä kulkee mukana myös kodin vieraspatjana toimiva queen-size-ilmapatja*, joka mahtuu täydellisesti telttaamme. Emme pumppaa patjaa käsin, vaan hoidamme täyttöhommat auton sähköllä toimivalla pumpulla*. Kuten aiemmin totesin, car campingissa ilmapatja on ehdoton, koska usein teltta pitää pystyttää sepelin päälle, eikä sellaisessa viitsi edes täytettävillä makuualustoilla nukkua – kokemusta on!
Tyynyt. Nämä on yllättävän vaikeita muistaa ja kuitenkin kulkevat hyvin mukana autossa.
Retkikeitin. Harkitsimme hetken Trangiaa, mutta päädyimme sitten kuitenkin hankkimaan mielettömän kätevän söpön minikeittimen*, joka on toiminut hyvin myös tuulisessa säässä. Tässä vaan pitää huomioida, että propaanikaasupulloja on täällä kahta eri mallia. Meidän keittimemme sopii niihin punaisiin, joissa suutin on saman mallinen kuin Suomessa yleisesti myytävissä pulloissa, ei niihin isompiin vihreisiin puteleihin, joita meiltä nyt löytyy myös kaapista pienen harhaostostelun seurauksena. Retkikeittimen seuraksi hankimme pienen keittoastiasetin, joka oli niin sekundakamaa, ettei kestänyt sekuntiakaan keittimen liekkiä tyhjänä, ja jonka viskaamme menemään heti kun ehdimme hankkia jotain parempaa.
Grillipihdit. Tämä on meidän pakkauslistamme vakiounohtuja, ja haarukalla makkaroita on ikävämpi käännellä liekehtivässä nuotiossa. Muista myös retkikirves* pilkkomaan niitä taatusti liian isoja polttopuita sekä tekemään sytykkeitä.
Kovamuoviset astiat, retkiaterimet*, termosmukit aamukahville, tiskiharja ja astianpesuainetta. Karhualueilla tiskejä saa tiskata vain vessojen yhteydessä olevissa lukittavissa tiskikopeissa, joista hajut eivät pääse leviämään ympäristöön. Käyttöä on tullut myös monikäyttösaksille* ja linkkuveitselle.
Retkeilytuolit*. Pakollinen ostos, jos haluaa istua nuotion ääressä muualla kuin maassa.
Lamppuja. Paljon lamppuja. Täällä päin kesäyöt ovat pimeitä, ja koska lamppuja ei voi koskaan olla liikaa, mukaan tarttuu meillä joka ikinen huushollista löytyvä, myös pyörän lamppu. Meille on ollut hyötyä myös isompaa kaliiberia olevasta sähkölyhdystä, jota suosittelisin, ellei se pirulainen olisi mennyt ennenaikaisesti hajoamaan Kalliovuorilla.
Tämän lisäksi hyvää sapuskaa ja tarpeeksi juotavaa. Juomavettä saa telttailualueilta vaihtelevasti, joten sitä kannattaa aina olla mukana pulloissa. Ja villasukat makuupussiin, jos on kylmä. Kalliovuorilla tuntuu aina olevan.
Puuttuuko tästä listalta mielestäsi jotain oleellista? Mitä sinä ottaisit mukaan telttailemaan?
*) Affiliate-linkki, eli jos ostat tuotteen, bloggaaja saa muutaman euron. Tuotteen hinta on sinulle sama linkin käytöstä riippumatta.
Budjetointitaitoni ovat aina olleet vähän summittaisia: teininä totesin, että kaikki on hyvin niin kauan kuin pankkiautomaatista saa nostettua rahaa, ja pienin nostettavissa oleva rahasummahan oli 50 markkaa. Eurojen saapuessa peliin oli säästämistä alettava harrastaa vähän ahkerammin, sillä nyt tilillä oli pakko olla vähintään 20 euroa, jotta seinästä sai rahaa. Isäni jossain vaiheessa patisteli määrätietoisempaan tilin tarkkailuun, ja totesin pian toimivimmaksi menetelmäksi itselleni ”kuinka monta numeroa”-menetelmän: aina rahaa tililtä nostaessa katsoin tilille jäävän summan, ja jos siinä oli vähintään kolme numeroa ennen pilkkua, kaikki oli hyvin, ja jos ei, niin piti elää kitsaasti, kunnes rahaa tuli lisää. Omilleni muuttaessani tämä luku nousi neljään numeroon. Tällä menetelmällä on budjetoitu myös kaikki nuoruuden matkat (”Voinko lähteä opiskelijamatkalle Norjaan? Tilillä on neljä numeroa, eli voin!”), mikä muuttui, kun jossain vaiheessa keksin siirtää rahaa erilliselle säästötilille, joka oli pyhitetty niille tärkeille kalliimmille sijoituksille elämässä. Lähinnä matkustelulle.
Tämän budjetointihistoriani tietäjille saattaakin tulla nyt yllätyksenä, että kirjoitan postauksen aiheesta matkabudjetti. Ei, en laatinut sellaista itse etukäteen – osaan nykyään sujuvasti navigoida perstuntumalla konsumerismin suossa niin, että pankkitilini näyttävät aina hyvältä – vaan summat on kerätty jälkikäteen. Ehkäpä tästä on jollekulle suunnitelmallisemmalle budjetoijalle kuitenkin hyötyä?
Liikkuminen
Ellei ole himoretkipyöräilijä, Yellowstonessa käytännössä tarvitsee auton, sillä minkäänlaista bussijärjestelmää ei meidän tietääksemme ole ja välimatkat ovat pitkiä. Me toimme auton mukanamme 500 mailia suuntaansa, jonka lisäksi ajoimme Grand Tetonin ja Yellowstonin puistojen sisällä neljän päivän aikana vielä 500 mailia. Automme kuluttaa noin 20 gallonaa maililta (vajaa 12 litraa satasella, ihan kohtuullinen jenkkiauton kulutus), joten yhteensä 1500 maililla meni noin 75 gallonaa bensaa. Bensan gallonahinta oli Coloradossa lähtiessämme noin $3,6/gal, mutta puistossa ja niiden läheisyydessä hinnat olivat lähempänä $3,9/gal, joten lopulta bensoihin meni noin $285 (puistossa käytetty osuus noin $100).
Auton kulut eivät tietenkään rajoitu pelkkiin bensoihin. Vuokra-autosta pitää maksaa vuokraa, omasta autosta vakuutuksia sun muita. Vakuutukset ja muut kiinteät kustannukset jätän pois laskuista, koska ne olisimme maksaneet myös ilman reissua, mutta AAA:n arvion mukaan autossamme maksavat jo pelkät kilometripohjaiset huollot ja renkaiden kuluminen noin $0,07 per maili. Tästä tulee siis noin $100 auton muita kustannuksia, mikä kuulostaa aika todenmukaiselta, kun muistelee sitäkin $300 mekaanikkolaskua, jonka maksoimme juuri ennen reissuun lähtöä.
Liikkuminen: $385 (280 euroa)
Asuminen
Yellowstonen majoitukset eivät ole mitenkään kohtuuttoman hintaisia, päinvastoin; siksi ne ovatkin loppuunvarattuja jo kuukausia etukäteen. Me yövyimme ensimmäiset kaksi yötä Togwotee Mountain Lodgessa Grand Tetonin itäpuolella, sillä eteläpuolisen Jacksonin kaupungin majoitushinnat olivat ihan törkeän kalliita. Nyt maksoimme lodgesta noin $220 per yö (paitsi ettemme maksaneet, koska käytin tähän hotellivarauspalvelun kaksi ilmaisyötä, mutta siitä vinkkejä joskus toiste). Lodgen tavallisissa huoneissa olisi mahtunut nukkumaan nelihenkinen perhe, mutta meidän paikalle tullessamme kaikki normaalit huoneet olivat menneet, joten saimme samaan hintaan sviitin, jossa oli parisängyn ja kerrossängyn lisäksi vielä kahden hengen vuodesohva. Sisällä nukuttujen öiden jälkeen siirryimme telttailemaan Yellowstoneen, jossa ensimmäiset kaksi yötä Grantin telttailualueella hintaan $29,58 per yö, viimeinen yö Madisonin alueella hintaan $24,46. Ainoa ero näiden kahden alueen välillä oli, että Grantissa oli suihkut, Madisonissa ei.
Lisäksi ostimme telttailutarvikkeita noin $350:llä, mutta koska näitä olisi tarkoitus käyttää muulloinkin, en laske näitä mukaan kustannuksiin. Jos joku sen sijaan on kiinnostunut kuulemaan ostoksistamme sekä varustekokemuksistamme, jätä kommentti niin ehkä rustaan tästäkin oman postauksensa.
Asuminen: $475 (350 euroa), viisi yötä
Syöminen
Teimme ruokamme matkalla suurimmaksi osaksi itse: telttaillessa iltaisin nuotiolla tai retkikeittimellä, päivisin taas mukana kulkivat tuhdit aamulla tehdyt eväsleivät. Kävimme kaupassa pariin otteeseen, ostimme kaikenlaista muutakin kuin ruokaa (tyyliin aurinkolasit, kameran muistikortti), ja toimme kotiin mukanamme sekä ylijääneitä säilykkeitä, patukoita ja pullovettä että matkamuistomeiningillä paikallisia oluita, joten tämä luku on vähän hatara, mutta arvioisin ruoka- ja juomaostoksiin menneen noin $130. Tämän lisäksi polttopuut maksoivat $14 ja kaasupullo retkikeittimeen leirintäalueen kaupasta $8. Puiston ulkopuolisesta kaupasta sai puita $6 per laatikko, leirintäalueelta $8, ja sen kaasupullonkin olisi saanut muualta varmaan puolet halvemmalla, eli viisaampi olisi varautunut näihin etukäteen.
Söimme reissun aikana ”ulkona” eli sisätiloissa yhteensä neljästi. Automatkalla kumpaankin suuntaan poikkesimme pikaruoka-aterialla: menomatkan burritot Laramien Qdobassa maksoivat yhteensä $20, paluumatkalla taas Casperin Taco Johnissa quesadillat ja tacot olivat $18. Ensimmäisenä iltana Lodgessa teimme lämpimiä voileipiä mikrossa, mutta toisena iltana kävimme Lodgen pubissa syömässä wapitiburgerit ja juomassa pari Snake River Brewing Co:n olutta, loppulasku veroineen ja tippeineen noin $50. Viimeisenä kokonaisena päivänä puistossa taas palatessamme koskenlaskureissulta opas kehui niin paljon montanalaisen Gardinerin kylän joenrantasaluuna Iron Horsen purilaisia, että suuntasimme sinne aurinkoiselle terassille paikallisen Red Lodge Alesin IPA-tuopeille ja biisoniburgereille, lasku noin $40.
Syöminen: $280 (205 euroa), kuusi ja puoli päivää
Aktiviteetit ja sisäänpääsyt
Yellowstonen ja Grand Tetonin kansallispuistojen yhteinen sisäänpääsymaksu on $25 alkavalta viikolta, ja tämä maksu on autokohtainen. En kuitenkaan laske tätä budjettiin mukaan (vaikka sinun ehkä kannattaa), koska totta kai kaikilla kansallispuistojen ystävillä Yhdysvalloissa on America the Beautiful Interagency Annual Pass, jolla pääsee ilmaiseksi kaikkiin puistoihin 12 kuukauden jakson ajan! Koska asumme Rocky Mountainsin kansallispuiston vieressä, ja vuosikortti kattaa myös muut federal recreation areat (esim Coloradon Mt Evans), on 75 dollarin hintainen kortti neljässä kuukaudessa jo maksanut itsensä takaisin.
Patikointi, kuvien napsiminen ja elukoiden ihmettely sekä erinomaiset puistonvartijoiden pitämät esitelmät ovatkin sitten ilmaisia, joten ainoaksi maksulliseksi aktiviteetiksi meille koitui koskenlasku, kahden tunnin reissu $82,40 kahdelta hengeltä, jossa käytimme Yellowstone Raft Companyn palveluita. Suosittelen lämpimästi, sillä nopean selvityksen perusteella firma oli sekä halvin että ainoa, joka jakoi kaikille automaattisesti märkäpuvut. Näimme yhden märkäpuvuttoman koskenlaskuporukan, ja he näyttivät aika jääkalikoilta.
Aktiviteetit: $82,40 (60 euroa)
Matkamuistot
Koska kaappimme ovat jo täynnä matkamuistokahvikuppeja ja jääkaappimme ovi on jotain tyhmää materiaalia, johon eivät magneetit tartu, olemme siirtyneet matkamuistoissa seuraavalle tasolle: oluttuoppeihin. Niitä tarttui mukaamme kaksi, yksi kummastakin puistosta. Tämän lisäksi ostin paljon postikortteja sekä luonnollisesti postimerkkejä, jotka yleensä ovat kalliimpia kuin itse kortit.
Matkamuistot ja kortit: $30 (22 euroa)
Loppusumma
Yhteensä: $1250
Per henki: $625 (460 euroa)
Puistossa olisi saanut menemään rutkasti enemmänkin rahaa, mutta emme kuitenkaan kokeneet jäävämme mistään paitsi. Toisaalta olisimme selvinneet vielä melkein puolet halvemmalla, jos olisimme telttailleet ja syöneet omia eväitä koko ajan. Totesimmekin, että kansallispuistomatkailu ei Yhdysvalloissa taida olla rahasta kiinni: kunhan telttailuvermeet ja auto löytyy, hyvinkin pienellä rahalla pääsee matkailemaan upeisiin maisemiin. Ehkä siksi paikan päällä näkyikin autoja niin Oregonista kuin Floridasta, Mainesta kuin Kaliforniasta, ja telttailualueet olivat viimeistä paikkaa myöten täynnä.
Saavuimme kotiin vihdoin puoli kahdelta viime yönä, ja nyt kun on ehditty nukkua kunnolla ja vähän muutenkin toipua, jaan teille Yellowstonen visiitin kohokohtia. Ja toki kerron, kuka voitti blogiarvonnassa, mutta se vasta postauksen lopussa!
Tiesimme Yellowstoneen lähtiessämme puistosta harvinaisen vähän, lähinnä ”siellä on puisto” ja ”se on kuulema hieno”. Meillä on kummallakin ollut kiirettä töissä ja muutenkin, joten kohteeseen tutustuminen jäi vähän puolitiehen. Lopputulos oli, että yllätyimme erittäin positiivisesti: totesimme autossa paluumatkalla, että Yellowstone on yksi hienoimmista ellei peräti hienoin kansallispuisto, jossa olemme tähän mennessä käyneet. Syyt hienoudelle voi jakaa suunnilleen neljään kategoriaan:
Norrisin geysiralueella oli vähän ”ei tällä planeetalla” -fiilis. Luonto oli isolta alueelta täysin kuollut kuumien lähteiden tieltä, paitsi että kuollut on väärä sana, sillä kuumissa lähteissä eläviä bakteereita on kiittäminen niiden upeista väreistä.
1. Tulivuoren jämät
Noloa ehkä myöntää, mutta emme oikeasti tienneet, että Yellowstonen paikoilla on joskus muinoin sijainnut valtava tulivuori. Ehkä vain kuvittelimme, että geysirit ja kuumat lähteet ovat putkahtaneet sinne tyhjistä… Niin tai näin, tulivuoren jämät veivät meidät täysin mennessään. Alunperin olimme ajatelleet patikoivamme puistossa paljonkin, mutta lopulta varsinaista patikointia kertyi vain yksi pieni lenkki yhtenä päivänä, kun oli pakko kiertää kaikki geysiralueet lävitse. Siinäkin tuli liikuttua: laskeskelin jälkeenpäin, että esimerkiksi Upper Geyser Basinia kiertäessämme kävelimme noin seitsemän kilometriä.
Grotto-geysir purkautui juuri sopivasti meidän kävellessämme siitä ohitse.
Grand-geysirin purkautumista kyttäsimme toista tuntia, ja lopulta odotus palkittiin. Purkautuminen oli ennustettu kolmen tunnin tarkkuudella.
Mammoth Hot Springsin travertiiniterassit loistivat auringonlaskun aikaan osin värikkäinä, osin vitivalkoisina.
2. Eläimet
Kirjoitan tästä joskus toiste enemmän, mutta brassailenpa nyt vaan, että nähtiin me siellä aika paljon erilaisia elukoita! Petoeläimet missasimme täysin, mikä on ehkä karhujen kohdalla ihan hyvä asia, mutta kaikenlaisia sorkkaeläimiä näkyi senkin edestä. Biisonit olivat meidän molempien lemppareita.
Biisoneita oli kiittäminen monesta liikenneruuhkasta, jossa jumitimme autoillessamme ympäri puistoa. Jättivät kuitenkin onneksi automme rauhaan, mikä näin kiima-aikaan on ihan hyvä saavutus.
Klassinen esimerkki siitä, että ihminen huomaa vain sen, mitä olettaa huomaavansa: en huomannut tämän mutatulivuoren edessä makaavaa biisonia, ennen kuin Iiro siitä minulle huomautti. Ja tässä nuo aidat on ihmisiä, ei eläimiä varten, joten ihan itsekseen se biisoni on tuohon mötkähtänyt lämmittelemään.
Valokuvauksesta vastaavana pidin siitä, että kerrankin kuvauskohde pysyi paikallaan.
3. Vuoret
Ei, Yellowstonen vuoret eivät vedä vertoja Kalliovuorille tai edes vähän etelämpänä oleville Grand Tetonin vuorille. Suomalaisiin ne kuitenkin tekevät vaikutuksen.
Maanosan vedenjakaja kulkee puiston lävitse, ja puiston tie ylittää sen korkeimmillaan 2558 metrissä.
Korkeimmillaan tie kuitenkin kulkee puistossa noin 2800 metrissä Dunravenin solan kohdalla. Suunnilleen tässä kohtaa automme check engine-valo pärähti päälle – moottori ei tykkää korkeista paikoista yhtä paljon kuin me.
4. Kanjoni ja vesiputoukset
Yellowstonen upein kanjoni on nimeltään Grand Canyon of the Yellowstone. Ei se tietenkään vedä vertoja Grand Canyonin kansallispuistolle, mutta kuten edellisessäkin kohdassa, tekee se silti vaikutuksen. Kanjonin lisäksi puistossa on useita hienoja vesiputouksia, joista korkein on kaksi kertaa Niagaran korkuinen.
Tower Falls puiston pohjoisosissa
Ainoan varsinaisen patikkalenkkimme teimme viimeisenä päivänä kanjonin reunalla, ja ei voi paljoa maisemista valittaa.
Lisää Yellowstonesta, kun saan ajatuksiani ja yli tuhatta napsittua valokuvaa vähän parempaan järjestykseen. Sen sijaan lopuksi tietoa arvonnasta, jonka suoritin tänä aamuna Iiron toimiessa sekä virallisena valvojana että onnettarena:
Istumme hetken Old Faithful Snow Lodgen aulassa, Iiro hoitamassa pari kiireellistä asiaa koneella ja minä selaamassa nopeasti nettiä. Vastaan kommentteihin, kun olemme takaisin sivistyksen (lue: internetin ja mobiilidatan) parissa, mutta nyt nopeasti fiilikset ekalta 24 tunnilta Yellowstonesta.
Siis ihan käsittämätön paikka tämä. Teimme eilen pienen kävelylenkin lähtien Old Faithfulilta ympäri Upper Geyser Basinia. Näköpiirissä yhtä aikaa useampi kymmenen savuvanaa geysireistä ja kuumista lähteistä, ja vähän väliä jossain purkaantuu jotain. Turvalliset kävelyreitit on tarkkaan merkattu, sillä polun sivussa maa ei välttämättä kanna ihmistä, ja riskinä on pudota maankuoren läpi kiehuvaan veteen.
Ihan tolkuttoman kaunista täällä kuitenkin on luonnonvoimien pullistellessa. Yellowstonen kaldera, josta tuliperäistä aktiviteettia on kiittäminen, kattaa noin puolet puistosta. Tänään jatkamme kuumien lähteiden, fumirolien ja mutakuoppien tiirailua, ja ehkä siinä ohessa spottaamme myös lisää eläimiä.
Illalla sitten takaisin teltalle. Ensi yöksi on luvattu pakkasta, eli pitää pukea yhdet ylimääräiset villasukat makuupussiin.
Olen tämän illan käyttänyt surffaillen nettiä aiheena Yellowstonen kansallispuisto. Olemme suuntaamassa sinne Iiron kanssa parin viikon päästä, kun puisto kerran sijaitsee ajomatkan päässä Coloradosta (siis kahdeksan tunnin ajomatkan…), ja pitäisi selvittää, mitä siellä oikeastaan kannattaa nähdä ja tehdä.
Olen siis bongaillut Instagramista mielenkiintoisen näköisiä paikkoja ja yrittänyt sijoittaa niitä kartalle, ja lopputulos on, että tämä puistohan on valtava! Eräs puistossa töissä ollut kaverini suosittelikin, että kannattaa yöpyä parissa eri paikkaa, ja niin varmaan teemmekin, etteivät ajomatkat puiston sisällä veny liian pitkiksi. Varasin nyt alustavasti telttapaikan ja mökkimajoituksen – ne voi onneksi peruuttaa vielä viimetingassa jos suunnitelmat hahmottuvat erilaisiksi – eikä niitä ollut kovinkaan runsaasti enää tarjolla.
Sen sijaan kysynkin, jos vaikka joku olisi tuolla käynyt: mihin Yellowstonessa kannattaa mennä? Mitä konkreettisempia vinkkejä, sitä tervetulleempia. Meillä on vajaa viikko aikaa, ja käymme varmaan myös Grand Tetonissa, koska sitä kaverini suositteli.
Seuraavaksi edistän tätä reissua googlailemalla autokorjaamoita. Automme on tällä hetkellä nimittäin Denverin lentokenttäparkissa, ja jäähdytysnesteet auton alla. Tämän pilven hopeareunus on, että mieluummin näin kuin jäähdytysnesteet jossain keskellä Wyomingin preeriaa, kyseessä kun on manner-Yhdysvaltain harvoiten asuttu osavaltio.