Kesäkesäkesä! eli 7 parasta kesätekemistä

Kirjoitin kuukausi sitten, että auringonpaisteesta nauttiminen on yksi hyvä syy muuttaa Coloradoon: Kalliovuorten itäpuoleinen preeria kun on vähäsateista aluetta, ja minä olin jo lopen kylläsynyt Luxemburgin säihin. Toukokuun puolivälissä pakkasin kimpsuni innosta hihkuen, ja…

…no tietäähän sen miten siinä kävi. Jo puolivälissä toukokuuta uutisoitiin, että meneillään on sateisin toukokuu 20 vuoteen. Loppukuusta läheisestä Colorado Springsistä uutisoitiin, että toukokuu oli sateisin kuukausi 121 vuoteen, siis siitä lähtien kun mitään mittauksia on tehty. Boulderissakin oli satanut toukokuussa 20 senttiä, eli noin kolme kertaa niin paljon kuin yleensä Helsingissä marraskuussa.

Paikalliset vitsailivat jo muuttavansa pois. Minä hautauduin sohvalle takkatulen ääreen ja katselin rakeiden piiskaavan kivetystä ulkona, keitin uuden kupillisen teetä ja ihmettelin säätiedotuksia, jotka lupasivat lunta. Kai tämän on jossain vaiheessa pakko loppua???

Ja loppuihan se, viime viikonloppuna. Kävimme silloin laskemassa koskea, joka kuohui sateiden ansiosta ennätyslukemissa (siitä pian lisää juttua!), ja nyt tällä viikolla olen nauttinut helteisistä iltapäivistä uima-altaan äärellä. Ilmastointikin on vihdoin naksautettu päälle.

Alkaneen kesän ja Instagram Travel Thursdayn kunniaksi seitsemän parasta kesätekemistä Instagram-kuvilla höystettynä:

Loikoilu Uima-altaalla
Yhdysvalloissa useilla taloyhtiöillä on asukkaille uima-allas

1. Loikoilu

En ole rantalomien ylin ystävä, mutta välillä on kiva maata auringossa rannalla, altaan reunalla tai puistossa – ja lukea! Tilasin kesää vasten pari uutta aikakauslehteä (Backpacker, Travel+Leisure ja Real Simple) jo olemassaolevien tilausten lisäksi (Time ja paikallislehti 5280), mutta viimeiset pari päivää olen uppoutunut altaalla kirjaan. Tykkäsin elokuvastakin, mutta Wild toimii kirjana vielä tuhat kertaa paremmin. Iso peukku ja suositus tälle vaelluskirjalle!

Terassilla Haagissa
Alankomaiden Haagissa terassikelit alkoivat jo maaliskuussa

2. Terassit

Vaikka ne parhaat terassit löytyvätkin mielestäni Euroopasta, on täällä Atlantin toisellakin puolella hyviä vaihtoehtoja, kun vaan tietää mistä hakee. Tiistaina nautimme jääteetä saksalaisen naapurini kanssa Ozo Coffee Companyn terassilla, ja ajattelimme kesän aikana käydä läpi kaupungin kaikki kahvilat, joten kysykää minulta vinkkejä sitten elokuussa, jos olette Boulderiin suuntaamassa!

Patikointi Kalliovuorilla
Katse kohti mantereen läpi kulkevaa vedenjakajaa

3. Patikointi

Vuorilla on vielä lunta ja Fourteenereille ei ole asiaa ilman lumikenkiä ennen heinäkuuta, mutta matalammat vuoret alkavat olla jo kesäpatikointikunnossa. Avasimme patikointikauden viime lauantaina kiipeämällä Hanging Lakelle, mielettömän upealle vesiputoukselle, ja ellei ensi viikonlopulle ennustettu ukkonen äidy pahaksi, jatkoa on tiedossa jo ylihuomenna.

Purjehdus Havaijilla
Tämä purjevene ihasteli auringonlaskua Havaijilla

4. Purjehdus

Suomessa purjehdus on kuulunut olennaisena osana kesään siitä lähtien, kun isäni päätti parin vuosikymmenen haikailun jälkeen ostaa purjeveneen. Täällä on lähimmän meren rantaan reilu 1300 kilometriä, mutta vuorilta löytyy Yhdysvaltojen korkeimmalla sijaitseva purjehduskerho (2748m), ja kuulema sieltä saisi myös vuokrattua veneitä.

Mökkeily
Sipoon saaristo <3

5. Mökkeily

Jos päädymme kesällä Suomeen – suunnitelmamme tämän suhteen ovat vielä auki – niin tämä on ehdottomasti listalla. Nauttikaa te kaikki Suomessa asuvat mökkikulttuurista!

Telttailu Great Sand Dunesin kansallispuistossa
Aamu valkenee Great Sand Dunesien kansallispuistossa

6. Telttailu

Se fiilis, kun heräät aamulla upeissa maisemissa tukkina nukutun yön jälkeen, kömmit ulos makuupussistasi ja alat keitellä teetä lintujen laulaessa ja parin peuran mussuttaessa läheistä puskaa… Telttailukauden avasimme jo toukokuun sateiden keskellä, ja kesäsuunnitelmiimme kuuluu ainakin pari telttayötä Etelä-Dakotassa. Jos jollakulla on vinkkejä vaelluksesta ja telttailusta Badlandseillä, niin niitä otetaan vastaan.

Jäätelöä Trierissä
Trierin katedraali ja saksalaista jäätelöä tasan vuosi sitten

7. Jäätelö

Jäätelö on parasta silloin, kun on kuuma, ja parasta jäätelöä on Ben&Jerrysin Chocolate Chip Cookie Dough – $3 per puolen litran purkki lähikaupasta.

Mitä sinun kesääsi kuuluu?


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus, jonka tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu,Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @globecalledhome.

Pitkän vuorilla vietetyn viikonlopun saldo

Kuvittele neljä päivää ilman nettiyhteyttä, ilman kännykkäverkkoa, ilman uutisia, ilman tietoa ulkomaailmasta. Meidän ei tarvinnut kuvitella, kun viime viikonloppuna karautimme maanantain Memorial Day -pyhäpäivän siivittämänä kohti Lounais-Coloradoa: yhtä ravintolan wifiä lukuunottamatta lauantaista tiistaihin meni täydellisessä informaatiopimennossa. Mitä neljään päivään oikein mahtui?

kaksi uutta kansallispuistoa. Toisessa olin käynyt melkein 20 vuotta sitten, mutta uutena sekin suurimmaksi osaksi tuli. Kumpikin mielettömän upeita.

yli 900 ajettua mailia, noin 1500km. Vain neljäsosa tästä oli interstatea pitkin, loput enemmän tai vähemmän vuoristoisia osuuksia. Tähän liittyen, yhdet lievästi kärähtäneet jarrut, jotka onneksi haistoimme ajoissa.

kolme ”Onko tuo lunta?”-kysymystä tuulilasiin osuneesta sohjosta. Oli se, joka kerta. Yksi näistä kerroista oli pimeässä kapealla kiemuraisella vuoristotiellä, jossa pengertä oli alle puoli metriä eikä ajoradan reunassa ollut aitaa erottamassa meitä satojen metrien pudotuksesta.

viidet kiivetyt tikkaat ja kaksi ryömittyä oviaukkoa tutkiessa 800 vuotta vanhaa kanjonin seinämään kaiverrettua intiaanikylää.

kolme teltassa nukuttua yötä. Kaksi sateessa sammunutta iltanuotiota, yksi tihkun takia skipattu aamiainen (jonka korvasimme telttailualueen pannukakkukahvilassa), yhdet haaroista ratkenneet sadehousut, yksi hyvin hyvin märkä teltta… mutta nolla kastunutta makuupussia! Nyt on alla paras teltta ikinä!

neljä eläinkunnan edustajaa väärässä paikassa. Teltassa kovakuoriainen, muurahainen ja maaorava, vaelluskengässä hämähäkki. Näistä vain maaoravalle yritin puhua järkeä.

yksi äkäinen Jenni, joka kapusi keskellä yötä makuupussista kylmästä välittämättä valittamaan viereisen leirintäpaikan seurueelle melusta. ”Turn that generator off! Turn it off, right now!”

lukematon määrä ylitettyjä solia, tuhansia metrejä korkeuseroa, useampi varoittelu vuoristotaudista. Me suhtauduimme varoitteluun olankohautuksella: asumme muutenkin yli 1,6 kilometrissä.

701 valokuvaa. Tiedän, mitä julkaisen tänne blogiin seuraavat pari viikkoa. You have been warned.

…takaisin kännyköiden kuuluvuusalueelle päästyä 35 uutta kommenttia kirjoitukseeni ulkosuomalaisten ystävyyssuhteista. Syvällistä pohdintaa, iloja ja suruja, osa sydänverellä kirjoitettuja. Pitäisi lähteä datapimentoon useamminkin, jos tämä on seuraus!

Vuoret Durangossa
Perjantai oli pitkä ajopäivä, ja pääsimme perille vasta pimeän saavuttua. Lauantaiaamuna oli upeaa herätessä huomata, mihin maisemiin oli tultu.
Mesa Verde Cliff Palace
Aikoinaan intiaanit pääsivät kanjonin seinämisä sijaitseviin kyliinsä vain kalliokiipeilemällä. Meillä matka taittui tikkaita pitkin.
Telttailu Mesa Verdellä
Nuotiolla kokkailua sadeasussa. Viikonloppu ei sentään ollut yhtä sateinen kuin Teksasissa
Molas Pass, Colorado
Kesä, mikä kesä? Vuorilla ei yli kolmen kilometrin korkeudessa paljoa toukokuu näkynyt.
Black Canyon of the Gunnison
Black Canyon of the Gunnisonin kansallispuiston rotko on 700 metriä syvä. Kuviin ei rotkon kauneutta pysty vangitsemaan, mutta yritin silti.

Lisää juttua tästä reissusta seuraa heti, kun pyykit on pesty ja teltta kuivatettu! Sitä ennen, muistathan osallistua blogissa pyörivään risteilylahjakorttikilpailuun.

Telttailua Amerikan malliin – Yellowstone & Kalliovuoret

Hui, eiko siella ole jo kylmaa telttailuun! Ottawassa asuva Annika ihmetteli, kun hehkutin viime viikolla Facebookin puolella lähtevämme viikonlopuksi telttailemaan. Nojoo, eihän tuolla vuorilla sen lämpimämpää ollut kuin siellä pohjoisessa Kanadassakaan – yölämpötilat laskevat melkein pakkaslukemiin – mutta onneksi meillä oli jo heinäkuun Yellowstone-reissua varten ostettu pakkasenkestävät makuupussit. Silloin sitä pakkasta nimittäin oikeasti oli, heinäkuussa!

Telttailu täällä Yhdysvaltojen kansallispuistoissa tuntuu olevan aika erilaista kuin Suomen vastaavissa, joten tässä vähän kertomusta car campingista. Puistoissa on yleensä myös backcountry-paikkoja, jotka ovat enemmän samantyylisiä kuin Suomessa niin, että niihin päästäkseen täytyy heittää rinkka ja kamat selkään, mutta usein ne täytyy varata etukäteen puiston vierailijakeskuksesta, ja nekin saattavat olla maksullisia. Jokamiehenoikeustyyliin teltan pystyttäminen minne vain ei ole kansallispuistoissa sallittua.

Camp Fire

Telttailu Yellowstonen kansallispuistossa

Suurin syy, miksi päädyimme Yellowstonessa telttaan oli, että halusimme yöpyä itse puistossa, eikä mitään muita vaihtoehtoja tuolloin ollut: kaikki sisämajoitukset oli varattu loppuun jo aikoja sitten. Varasimme aluksi neljä yötä – kaksi Grant Villagen telttailualueelta, toiset kaksi Madisonin telttailualueelta – mutta päädyimme lähtemään yötä myöten kotiin jo kolmen yön jälkeen, ja neljännen yön peruutus ilman lisäkustannuksia onnistui edellisenä päivänä.

Syy siihen, että varasimme yömme kahdelta eri telttailualueelta oli, että puisto on laaja, ja ajattelimme näin vähentävämme ajomatkoja. Tavallaan siinä onnistuimmekin, sillä jätimme Madisonia lähimpänä olevat nähtävyydet viimeiselle päivälle. Noin yleisesti ottaen kumpikin telttailualue oli hyvä, ja suurin ero oli, että Grant Villagessa oli kauppaa ja ravintolaa, Madisonista ei saanut ostettua muuta kuin polttopuita. Kummassakin olisi ollut puistonvartijoiden pitämää iltaohjelmaa tarjolla, mutta me käytimme ilta-ajan nuotioiden ääressä relaamiseen. Polttopuut olivat Yellowstonessa törkeän hintaisia ja huonosti pilkottuja, joten suosittelen lämpimästi näiden suhteen ostamaan puut jo vähän kauempaa – mutta ei liian kaukaa, etteivät puiden mukana kulkevat tuholaiset leviä puistoon.

Yellowstonessa telttaillessa erityisen tärkeää on muistaa kerätä kaikki ruoka bear containereihin eli karhukaappeihin, koska alueella liikkuu harmaakarhuja, jotka voivat ruoan haistaessaan hyökätä ihmisen kimppuun. ”Ruoka” tässä tapauksessa tulee ymmärtää laajassa käsityksessä, ja se sisältää esim hammastahnat ja -harjat, avaamattomat tai tyhjät kokistölkit, voidemaiset meikit ja shampoot. Ruokia voi periaatteessa jättää myös autoon, mutta Yosemitessa meitä peloiteltiin, että harmaakarhut kykenevät avaamaan autoja kuin sardiinipurkkeja ruoan haistaessaan – ja ne kyllä haistavat mitä vaan, sillä niiden hajuaisti on seitsemän kertaa parempi kuin vihikoirilla.

Camping at Yellowstone

Telttailualueemme Grant Villagessa sisälsi tulisijan, pöydän ja parkkipaikan autolle. Teltan sai pystyttää vapaasti tilaan, joka jäi naapureilta: toisella puolella neljä kiinalaista opiskelijaa, joiden teltat olivat mallia ”mini”, jotka söivät illalliseksi myslipatukoita autossa istuen, ja joiden teltanpystytyspuuhat vaikuttivat aika sähellykseltä, ja toisella puolella jenkkiperhe kahden melkein parikymppisen lapsen kanssa, joiden teltat olivat mallia ”omakotitalo” ja jotka taikoivat kylmälaukuistaan esille sellaiset illallistarpeet, että Glorian Ruoka&Viini olisi arvostanut.

Telttailu Kalliovuorten kansallispuistossa

Kalliovuorille olimme saaneet seuraksi suomalaisen tuttavaperheen, mikä oli aivan mahtava juttu, sillä toisin kuin me, he jaksoivat herätä ennen kukonlaulua ja ajaa huruttaa Aspenglenin telttailualueelle telttapaikkaa varaamaan jo aamuyhdeksältä. Hyvä niin, sillä first come first serve -paikoissa selvästi kysyntä ylitti tarjonnan, ja saimme paikan sen ansiosta, että juuri sillä hetkellä joku sattui olemaan lähdössä. Juhlistimme tätä oivaa sattumaa erinomaisella aamiaisella Estes Parkin Egg & I -aamiaisravintolassa, jonne mekin ehdimme.

Päivän patikointien jälkeen ilta kului rattoisasti polttopuita poltellessa – olimme varmuuden vuoksi ostaneet niitä kolme sylillistä – sekä grillaillessa ja hyvästä seurasta nauttiessa, ja lopulta hiilloksen sammuessa kömmimme telttoihin makuupusseihin tuhisemaan ja kuuntelemaan vapitien paritteluölinöitä, jotka tuntuivat jatkuvan nyt kiima-aikaan läpi koko yön. Niin ja keräsimme toki ruoat karhusäiliöön, mutta täällä emme pelänneet automme puolesta, sillä Kalliovuorilla on vain mustakarhuja, ja suurin syy karhusäiliöille on, etteivät raukkaparat syö väärän tyyppistä ruokaa ja tulee pipi vatsa. Your consideration can save a bear’s life.

Camping at Rocky Mountain National Park

Aspenglenissä teltat piti pystyttää sepelillä päällystetylle alueelle, joten ilmapatjat tulivat todellakin tarpeeseen. Muuten varustelu oli aika samanlainen kuin Yellowstonessa. Tuli myös huomattua, että ei ole minkäänlaista ongelmaa grillata nuotiossa täytettyjä sieniä tai marinoitua kalkkunaa.

Mitä mukaan telttailemaan?

Tapoja on monia ja kukin taplaa tyylillään, mutta tässä kuitenkin meidän listamme asioista, joita olemme pakanneet autoon car campingia harrastaessamme:

  • Teltta. Ensimmäinen täällä hankkimamme teltta oli Walmartin halvin ja jätti toivomisen varaa sateenkestävyydessään, joten olemme sittemmin hankkineet vähän parempilaatuisemman yksilön. Kriteereinä valinnassa oli, että teltassa piti olla reilusti tilaa kahdelle, mutta sen piti olla tarpeeksi kevyt, että sitä pystyisi kantamaan mukana, jos joskus rinkka selässä sitä päätyisimme kantamaan, ja monen tunnin arvioiden lueskelun jälkeen Amazonin ostoskoriin päätyi Eureka! Scenic Pass 3XT*, johon olemme olleet erittäin tyytyväisiä. Teltan käyttöikää pidentämään hankimme sille sopivan footprintin*, joka suojaa teltan pohjaa lialta ja kosteudelta.
  • Makuupussit. Nämä ovat meillä periaatteessa pakkasenkestävät Slumberjack Latitudet*, mutta Yellowstonen pakkasöistä on pakko myöntää, että kärsimme kumpikin vähän kylmästä. Tämä lienee kuitenkin enemmän omaa mokaa, kun ei ollut lämpökerastoa mukana. Kalliovuorilla pärjäsimme hyvin, ja yli viiden asteen telttailukeleissä on tullut suorastaan kuuma.
  • Ilmapatja. Meillä kulkee mukana myös kodin vieraspatjana toimiva queen-size-ilmapatja*, joka mahtuu täydellisesti telttaamme. Emme pumppaa patjaa käsin, vaan hoidamme täyttöhommat auton sähköllä toimivalla pumpulla*. Kuten aiemmin totesin, car campingissa ilmapatja on ehdoton, koska usein teltta pitää pystyttää sepelin päälle, eikä sellaisessa viitsi edes täytettävillä makuualustoilla nukkua – kokemusta on!
  • Tyynyt. Nämä on yllättävän vaikeita muistaa ja kuitenkin kulkevat hyvin mukana autossa.
  • Retkikeitin. Harkitsimme hetken Trangiaa, mutta päädyimme sitten kuitenkin hankkimaan mielettömän kätevän söpön minikeittimen*, joka on toiminut hyvin myös tuulisessa säässä. Tässä vaan pitää huomioida, että propaanikaasupulloja on täällä kahta eri mallia. Meidän keittimemme sopii niihin punaisiin, joissa suutin on saman mallinen kuin Suomessa yleisesti myytävissä pulloissa, ei niihin isompiin vihreisiin puteleihin, joita meiltä nyt löytyy myös kaapista pienen harhaostostelun seurauksena. Retkikeittimen seuraksi hankimme pienen keittoastiasetin, joka oli niin sekundakamaa, ettei kestänyt sekuntiakaan keittimen liekkiä tyhjänä, ja jonka viskaamme menemään heti kun ehdimme hankkia jotain parempaa.
  • Tending the Camp Fire

  • Grillipihdit. Tämä on meidän pakkauslistamme vakiounohtuja, ja haarukalla makkaroita on ikävämpi käännellä liekehtivässä nuotiossa. Muista myös retkikirves* pilkkomaan niitä taatusti liian isoja polttopuita sekä tekemään sytykkeitä.
  • Kovamuoviset astiat, retkiaterimet*, termosmukit aamukahville, tiskiharja ja astianpesuainetta. Karhualueilla tiskejä saa tiskata vain vessojen yhteydessä olevissa lukittavissa tiskikopeissa, joista hajut eivät pääse leviämään ympäristöön. Käyttöä on tullut myös monikäyttösaksille* ja linkkuveitselle.
  • Retkeilytuolit*. Pakollinen ostos, jos haluaa istua nuotion ääressä muualla kuin maassa.
  • Lamppuja. Paljon lamppuja. Täällä päin kesäyöt ovat pimeitä, ja koska lamppuja ei voi koskaan olla liikaa, mukaan tarttuu meillä joka ikinen huushollista löytyvä, myös pyörän lamppu. Meille on ollut hyötyä myös isompaa kaliiberia olevasta sähkölyhdystä, jota suosittelisin, ellei se pirulainen olisi mennyt ennenaikaisesti hajoamaan Kalliovuorilla.

Tämän lisäksi hyvää sapuskaa ja tarpeeksi juotavaa. Juomavettä saa telttailualueilta vaihtelevasti, joten sitä kannattaa aina olla mukana pulloissa. Ja villasukat makuupussiin, jos on kylmä. Kalliovuorilla tuntuu aina olevan.

Puuttuuko tästä listalta mielestäsi jotain oleellista? Mitä sinä ottaisit mukaan telttailemaan?

*) Affiliate-linkki, eli jos ostat tuotteen, bloggaaja saa muutaman euron. Tuotteen hinta on sinulle sama linkin käytöstä riippumatta.

Yellowstone – mitä maksaa?

Budjetointitaitoni ovat aina olleet vähän summittaisia: teininä totesin, että kaikki on hyvin niin kauan kuin pankkiautomaatista saa nostettua rahaa, ja pienin nostettavissa oleva rahasummahan oli 50 markkaa. Eurojen saapuessa peliin oli säästämistä alettava harrastaa vähän ahkerammin, sillä nyt tilillä oli pakko olla vähintään 20 euroa, jotta seinästä sai rahaa. Isäni jossain vaiheessa patisteli määrätietoisempaan tilin tarkkailuun, ja totesin pian toimivimmaksi menetelmäksi itselleni ”kuinka monta numeroa”-menetelmän: aina rahaa tililtä nostaessa katsoin tilille jäävän summan, ja jos siinä oli vähintään kolme numeroa ennen pilkkua, kaikki oli hyvin, ja jos ei, niin piti elää kitsaasti, kunnes rahaa tuli lisää. Omilleni muuttaessani tämä luku nousi neljään numeroon. Tällä menetelmällä on budjetoitu myös kaikki nuoruuden matkat (”Voinko lähteä opiskelijamatkalle Norjaan? Tilillä on neljä numeroa, eli voin!”), mikä muuttui, kun jossain vaiheessa keksin siirtää rahaa erilliselle säästötilille, joka oli pyhitetty niille tärkeille kalliimmille sijoituksille elämässä. Lähinnä matkustelulle.

Tämän budjetointihistoriani tietäjille saattaakin tulla nyt yllätyksenä, että kirjoitan postauksen aiheesta matkabudjetti. Ei, en laatinut sellaista itse etukäteen – osaan nykyään sujuvasti navigoida perstuntumalla konsumerismin suossa niin, että pankkitilini näyttävät aina hyvältä – vaan summat on kerätty jälkikäteen. Ehkäpä tästä on jollekulle suunnitelmallisemmalle budjetoijalle kuitenkin hyötyä?

Morning Glory Pool
Morning Glory Pool kaikessa upeudessaan. Kuulema aiemmin on ollut vielä upeampi, mutta lähde on pikkuhiljaa menettänyt sinisimmän hohteensa, koska sinisen värin aiheuttamat bakteerit viihtyvät kaikkein lämpimimmässä, ja allas on viilentynyt aikojen saatossa – mahdollisesti siksi, että jästipäät ovat heitelleet sinne tavaraa ja tukkineet lähdettä.

Liikkuminen

Ellei ole himoretkipyöräilijä, Yellowstonessa käytännössä tarvitsee auton, sillä minkäänlaista bussijärjestelmää ei meidän tietääksemme ole ja välimatkat ovat pitkiä. Me toimme auton mukanamme 500 mailia suuntaansa, jonka lisäksi ajoimme Grand Tetonin ja Yellowstonin puistojen sisällä neljän päivän aikana vielä 500 mailia. Automme kuluttaa noin 20 gallonaa maililta (vajaa 12 litraa satasella, ihan kohtuullinen jenkkiauton kulutus), joten yhteensä 1500 maililla meni noin 75 gallonaa bensaa. Bensan gallonahinta oli Coloradossa lähtiessämme noin $3,6/gal, mutta puistossa ja niiden läheisyydessä hinnat olivat lähempänä $3,9/gal, joten lopulta bensoihin meni noin $285 (puistossa käytetty osuus noin $100).

Auton kulut eivät tietenkään rajoitu pelkkiin bensoihin. Vuokra-autosta pitää maksaa vuokraa, omasta autosta vakuutuksia sun muita. Vakuutukset ja muut kiinteät kustannukset jätän pois laskuista, koska ne olisimme maksaneet myös ilman reissua, mutta AAA:n arvion mukaan autossamme maksavat jo pelkät kilometripohjaiset huollot ja renkaiden kuluminen noin $0,07 per maili. Tästä tulee siis noin $100 auton muita kustannuksia, mikä kuulostaa aika todenmukaiselta, kun muistelee sitäkin $300 mekaanikkolaskua, jonka maksoimme juuri ennen reissuun lähtöä.

Liikkuminen: $385 (280 euroa)

Camaro & Corvette
Eniten Yellowstonen parkkipaikoilla näkyi SUVeja ja RVitä, mutta ovat jotkut tulleet paikalle urheiluautoillakin. Camaro vai Corvette, kumman sitä ottaisi?

Asuminen

Yellowstonen majoitukset eivät ole mitenkään kohtuuttoman hintaisia, päinvastoin; siksi ne ovatkin loppuunvarattuja jo kuukausia etukäteen. Me yövyimme ensimmäiset kaksi yötä Togwotee Mountain Lodgessa Grand Tetonin itäpuolella, sillä eteläpuolisen Jacksonin kaupungin majoitushinnat olivat ihan törkeän kalliita. Nyt maksoimme lodgesta noin $220 per yö (paitsi ettemme maksaneet, koska käytin tähän hotellivarauspalvelun kaksi ilmaisyötä, mutta siitä vinkkejä joskus toiste). Lodgen tavallisissa huoneissa olisi mahtunut nukkumaan nelihenkinen perhe, mutta meidän paikalle tullessamme kaikki normaalit huoneet olivat menneet, joten saimme samaan hintaan sviitin, jossa oli parisängyn ja kerrossängyn lisäksi vielä kahden hengen vuodesohva. Sisällä nukuttujen öiden jälkeen siirryimme telttailemaan Yellowstoneen, jossa ensimmäiset kaksi yötä Grantin telttailualueella hintaan $29,58 per yö, viimeinen yö Madisonin alueella hintaan $24,46. Ainoa ero näiden kahden alueen välillä oli, että Grantissa oli suihkut, Madisonissa ei.

Lisäksi ostimme telttailutarvikkeita noin $350:llä, mutta koska näitä olisi tarkoitus käyttää muulloinkin, en laske näitä mukaan kustannuksiin. Jos joku sen sijaan on kiinnostunut kuulemaan ostoksistamme sekä varustekokemuksistamme, jätä kommentti niin ehkä rustaan tästäkin oman postauksensa.

Asuminen: $475 (350 euroa), viisi yötä

Camping
Camping-tuolit ovat olennainen osa amerikkalaista telttailukokemusta.

Syöminen

Teimme ruokamme matkalla suurimmaksi osaksi itse: telttaillessa iltaisin nuotiolla tai retkikeittimellä, päivisin taas mukana kulkivat tuhdit aamulla tehdyt eväsleivät. Kävimme kaupassa pariin otteeseen, ostimme kaikenlaista muutakin kuin ruokaa (tyyliin aurinkolasit, kameran muistikortti), ja toimme kotiin mukanamme sekä ylijääneitä säilykkeitä, patukoita ja pullovettä että matkamuistomeiningillä paikallisia oluita, joten tämä luku on vähän hatara, mutta arvioisin ruoka- ja juomaostoksiin menneen noin $130. Tämän lisäksi polttopuut maksoivat $14 ja kaasupullo retkikeittimeen leirintäalueen kaupasta $8. Puiston ulkopuolisesta kaupasta sai puita $6 per laatikko, leirintäalueelta $8, ja sen kaasupullonkin olisi saanut muualta varmaan puolet halvemmalla, eli viisaampi olisi varautunut näihin etukäteen.

Söimme reissun aikana ”ulkona” eli sisätiloissa yhteensä neljästi. Automatkalla kumpaankin suuntaan poikkesimme pikaruoka-aterialla: menomatkan burritot Laramien Qdobassa maksoivat yhteensä $20, paluumatkalla taas Casperin Taco Johnissa quesadillat ja tacot olivat $18. Ensimmäisenä iltana Lodgessa teimme lämpimiä voileipiä mikrossa, mutta toisena iltana kävimme Lodgen pubissa syömässä wapitiburgerit ja juomassa pari Snake River Brewing Co:n olutta, loppulasku veroineen ja tippeineen noin $50. Viimeisenä kokonaisena päivänä puistossa taas palatessamme koskenlaskureissulta opas kehui niin paljon montanalaisen Gardinerin kylän joenrantasaluuna Iron Horsen purilaisia, että suuntasimme sinne aurinkoiselle terassille paikallisen Red Lodge Alesin IPA-tuopeille ja biisoniburgereille, lasku noin $40.

Syöminen: $280 (205 euroa), kuusi ja puoli päivää

Camping Food
Leirintäalueella valmistettu ruoka: retkikeittimellä puoliksi keitetyt, puoliksi paistetut lihat sekä salaattia ja kirsikkatomaatteja

Aktiviteetit ja sisäänpääsyt

Yellowstonen ja Grand Tetonin kansallispuistojen yhteinen sisäänpääsymaksu on $25 alkavalta viikolta, ja tämä maksu on autokohtainen. En kuitenkaan laske tätä budjettiin mukaan (vaikka sinun ehkä kannattaa), koska totta kai kaikilla kansallispuistojen ystävillä Yhdysvalloissa on America the Beautiful Interagency Annual Pass, jolla pääsee ilmaiseksi kaikkiin puistoihin 12 kuukauden jakson ajan! Koska asumme Rocky Mountainsin kansallispuiston vieressä, ja vuosikortti kattaa myös muut federal recreation areat (esim Coloradon Mt Evans), on 75 dollarin hintainen kortti neljässä kuukaudessa jo maksanut itsensä takaisin.

Patikointi, kuvien napsiminen ja elukoiden ihmettely sekä erinomaiset puistonvartijoiden pitämät esitelmät ovatkin sitten ilmaisia, joten ainoaksi maksulliseksi aktiviteetiksi meille koitui koskenlasku, kahden tunnin reissu $82,40 kahdelta hengeltä, jossa käytimme Yellowstone Raft Companyn palveluita. Suosittelen lämpimästi, sillä nopean selvityksen perusteella firma oli sekä halvin että ainoa, joka jakoi kaikille automaattisesti märkäpuvut. Näimme yhden märkäpuvuttoman koskenlaskuporukan, ja he näyttivät aika jääkalikoilta.

Aktiviteetit: $82,40 (60 euroa)

Ready to go Rafting
Supertyylikkäänä märkäpuvussa valmiina laskemaan koskea

Matkamuistot

Koska kaappimme ovat jo täynnä matkamuistokahvikuppeja ja jääkaappimme ovi on jotain tyhmää materiaalia, johon eivät magneetit tartu, olemme siirtyneet matkamuistoissa seuraavalle tasolle: oluttuoppeihin. Niitä tarttui mukaamme kaksi, yksi kummastakin puistosta. Tämän lisäksi ostin paljon postikortteja sekä luonnollisesti postimerkkejä, jotka yleensä ovat kalliimpia kuin itse kortit.

Matkamuistot ja kortit: $30 (22 euroa)

Bison

Loppusumma

Yhteensä: $1250
Per henki: $625 (460 euroa)

Puistossa olisi saanut menemään rutkasti enemmänkin rahaa, mutta emme kuitenkaan kokeneet jäävämme mistään paitsi. Toisaalta olisimme selvinneet vielä melkein puolet halvemmalla, jos olisimme telttailleet ja syöneet omia eväitä koko ajan. Totesimmekin, että kansallispuistomatkailu ei Yhdysvalloissa taida olla rahasta kiinni: kunhan telttailuvermeet ja auto löytyy, hyvinkin pienellä rahalla pääsee matkailemaan upeisiin maisemiin. Ehkä siksi paikan päällä näkyikin autoja niin Oregonista kuin Floridasta, Mainesta kuin Kaliforniasta, ja telttailualueet olivat viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Viikonloppu pilvessä Mustan kiven vuorella

Camping Ground

Telttapaikka, jossa puiston puolesta keppi, jonka nokkaan voi ripustaa joko lyhdyn (minun ideani) tai roskat (puiston idea, jotta pesukarhut eivät levittele niitä ympäriinsä)

Lauantaiaamuna kömmimme ulos kosteasta teltasta vielä kosteampaan ulkoilmaan. Olimme saapuneet Black Rock Mountain State Parkiin myöhään edellisenä iltana ja pystyttäneet leirin pimeässä ennalta varatulle leirintäpaikalle. Pian leirin pystyttämisen jälkeen ukkonen iski päälle, taivas räjähti ja kaatosade kasteli meidät, kaikki ulos jättämämme tavarat ja ison osan teltassa olevista tavaroistamme – tässä vaiheessa oli hyvä huomata, että osa teltan saumoista vuoti. Grillipaikalla ritilää ei voinut säätää alemmas ja se oli selvästi suunniteltu polttopuille, joten hiilemme eivät aivan riittäneet luomaan tarvittavaa kuumuutta. Jätimme pihvimme grilliin siihen asti, kunnes sade sammutti hiilloksen täysin, mutta ihme kyllä pihvi ehti juuri ja juuri kypsyä. Söimme sisällä teltassa ja paneuduimme nukkumaan kosteille alusille aivan liian kovalle sepelin peittämälle maalle.

Rainy Day

Kuulostaa itseasiassa pahemmalta kuin mitä tilanne oikeasti oli. Suomessa ne pari kertaa, kun olen nukkunut vuotavassa teltassa sateella, olen tärissyt horkassa läpi yön makuupussin kostuttua. Täällä nukuin puoliksi ulkona makuupussista, ja sade sentään hiljensi heinäsirkat, jotka olivat pitäneet alkuillasta mieletöntä meteliä.

Inside a Cloud

Polku telttapaikalta parkkipaikalle peittyi pian herättyämme pilveen

Black Rock Mountain State Park on Georgian osavaltion korkein osavaltionpuisto Appalakeilla lähellä Pohjois-Carolinan rajaa. Puisto oli mainittu pari viikkoa sitten lehdessä paikkana, jossa ensimmäistä kertaa mitatussa historiassa lämpötila oli kohonnut alkukesästä yli 90 fahrenheit-asteen (n. 32C) – siis täydellinen lomakohde niille, joita Georgian kuuma kesä rassaa. Varasimme puistosta ”walk-in campsiten”, jonka käveltävyys tarkoitti, että autolta piti kävellä teltalle 10-50 metriä, vastakohtana niille telttapaikoille, jossa telttapaikka sisälsi parkkipaikan. Puistossa saa yöpyä vain määrätyillä telttapaikoilla, joista pari backcountry-paikkaa on oikeasti metsän keskellä. Meidän alkeellisella vaellusvarustelutasollamme walk-in campsite yhdistettynä päiväreppukävelyihin tuntui oikealta valinnalta.

Snail

Aamulla lähtiessämme liikkeelle tarkistimme sääennusteen ja totesimme, että uusia ukkosmyräköitä on tiedossa iltapäivästä, joten vaihdoimme pidemmät vaellussuunnitelmamme 3,5 kilometrin Tennessee Rock Trailiin. Koska polun alkuun oli leiripaikalta edestakaisin parin kilometrin matka, totesimme matkan riittäväksi jatkuvassa tihkussa ja lähestulkoon nollanäkyvyydellä. Olimme pilven sisässä.

Cowee Overlook

Pysähdyimme ennen polun alkua Coween näköalapaikalla, jossa hyvällä näkyvyydellä pitäisi olla upeat näkymät Pohjois-Carolinan puolelle. Näkymät olivat kieltämättä huikeat… Juuri ja juuri näki lähimmät puut.

Fallen trees

Metsä oli täynnä kaatuneita puita ilmeisesti osittain viime huhtikuun tornadon jäljiltä. Lyhyempi Ada-Hi Fallsin polku, jonka olimme ajatelleet käydä katsastamassa, oli suljettu tornadotuhojen takia.

Roots

Osittain polun päälle kaatuneen puun juurakko

Tennessee Rock Trail

Välillä meinasi pettää usko, olimmeko yhä polulla, kun aluskasvillisuus oli niin tiheää.

Eastern Continental Divide

Puiston läpi kulkee maanosan valuma-alueiden raja. Teoriassa, jos kuset kyltin vasemmalle puolelle, kusesi päätyy Meksikonlahteen, kun taas oikealla puolella Atlanttiin.

Mountain Dew at Black Rock Mountain

Vuorikastetta vuorella, takana upea näkymä yli Tennesseen.

Black Rock Mountain Summit

Huipulla! (1110m, nousua leirintäalueelta n. 200 metriä)

Tennessee Rock Trail

Ehkä suurin ero Suomen metsiin verrattuna Black Rock Mountainilla oli metsän läpitunkemattomuus. Puut olivat suurimmaksi osaksi lehtipuita, ja aluskasvillisuus oli runsasta. Esimerkiksi alppiruusuja ja saniaisia kasvoi tiuhaan polun varrella – alppiruusuja korkeammalla ja saniaisia vähän matalemmalla. Jossain kohtaa, kun kasvillisuus oli erityisen tiheää ja käsiä piti pitää pään päällä siltä varalta, että joku niistä vyötärölle ulottuvista kasveista olisi myrkkymurattia, Iiro totesi, että täällä voisi hyvinkin kuvata Vietnam-leffojen viidakko-osuuksia.

Stump

Nuorempi puu lienee kasvanut kannon päälle, jonka jälkeen kanto on lahonnut pois alta.

Päästyämme parin tunnin kävelyn jälkeen takaisin leiriin pakkasimme tavarat ajatuksella, että olemme kumpikin kokeneet tarpeeksi märkiä öitä sateisessa metsässä, että leiriydymme mieluusti seuraavaksi illaksi kodin lämpöön. Vielä autoa pakatessamme satoi, mutta Coween näköalapaikan ohi ajaessamme huomasimme hämmästykseksemme, että pilvet olivat vihdoin kaikonneet ja näimme kuin näimmekin vähän kauemmas.

View from Cowee Overlook

Näkymä Smoky Mountainsien suuntaan

Hetken ihmeteltyämme päätimme hieman pohtia säätä ja nauttia lounassalaatit odotellessamme. Kun salaattien jälkeen sää oli yhä aurinkoinen, kävelimme vielä Black Rock -järven ympäri.

Black Rock Lake

Greasy Creek

Järveen laskeva Greasy Creek eli rasvainen puro

Matkalla kotiin juttelimme paikallisesta maataloudesta ja Iiro totesi, että jos matkalle osuu joku kiinnostava maatalousyrittäjä puoteineen, siihen voisi vaikka pysähtyä. Juuri sillä hetkellä ohitimme kyltin: Hillside Orchard Farmsilla persikkajäätelöä viiden mailin päässä! Mietimme hetken, mutta jäätelöä ei tehnyt mieli. Parin mailin päässä oli uusi kyltti: Hillside Orchard Farmsilla kaikenlaisia hyviä hilloja kolmen mailin päässä! Kun kolmas kyltti Tigerin kylän kohdalla kehotti kääntymään oikealle, olimme valmiit taipumaan painostuksen edessä ja päädyimme todella söpöön ja yllättävän isoon maatilamyymälään.

hillokauppa

Myymälästä sai kaikenlaisia hilloja, marinadeja, BBQ-kastikkeita, salsoja, marmeladeja, hyytelöitä, siirappeja, hunajia, ”fruit buttereita”, säilöttyjä juttuja sekä isoja, punaisia pihvitomaatteja puolet halvemmalla kuin mitä Wal-Martissa. Makuina oli marjoja, hedelmiä ja vihanneksia mansikoista jalopenoon ja persikoista hillosipuliin sekä paljon muutakin, mm. itse tehtyä pirtua. Me päädyimme ostamaan lajitelman marinadeja ja salsoja osittain sen ansiosta, että ne olivat maisteltavina. Illalla kotona söimme grillimakkaraa ja persikkasalsaa.