Tennesseen Chattanoogassa joulukuun alussa vierailimme Ruby Fallsin luolastossa yli 300 metrin syvyydessä Lookout-vuoren alla. Luolasto löytyi sattumalta, kun vuonna 1928 kallion läpi porattiin kuilua, johon oli tarkoitus rakentaa hissi hieman alempana olevaan jo tunnettuun luolaan. Sen sijaan poraajat löysivät raon tähän luolaan, jota pitkin pääsi vain ryömimällä. Kaivajien johtaja Leo Lambert otti mukaan eväitä, lähti ryömien etenemään luolassa ja palasi takaisin kymmenen tuntia myöhemmin kuulema aika täpinöissään.
Luolan läpi virtaava puro muodosti ajoittain altaita
Herra Lambertin piti kuulema ryömiä monta tuntia ennen kuin hän pystyi nousemaan edes kyyryyn. Perältä luolasta löytyi hieno tippukivikokoelma ja aivan perältä melkein 50 metriä korkea maanalainen vesiputous. Lambert toi luolaan myös rouvansa Rubyn, jonka mukaan hän nimesi putouksen, ja yhdessä he nimesivät monia luolan tippukivimuodostelmia. Osassa niistä piti käyttää rutkasti mielikuvitusta, mutta esim. perunalastu näytti tosiaan ihan perunalastulta.
Ihan selkeä kala, eikö sinustakin?
Oppaan mukaan luolaan johtava hissi oli hajonnut joskus 80-luvulla niin, että luolassa oli ollut sillä hetkellä sisällä noin kolmekymmentä turistia. Varaosaa piti lähteä hakemaan Atlantasta asti, ja turisteihin pidettiin yhteyttä laskemalla alas viestejä, vettä ja muonaa pientä kuilua pitkin. Hissin korjauksessa meni toistakymmentä tuntia, yön yli, mutta aamulla, kun hissi vihdoin saatiin toimimaan, turisteille tarjottiin aamiaista sekä elinikäinen vapaakortti luolastoon. Kuulema kukaan ei ole tähän päivään asti tätä korttia käyttänyt.
Luolan ainoa tippukivi, johon oli lupa koskea, mutta se ei tietenkään estänyt edellä käveleväämme intialaisnaista hipelöimästä joka ikistä ohittamaansa tippukiveä
Kierroksen rasittavin osuus oli itse opas. Ei ole ensimmäinen kerta, kun jonkun kierroksen opas on täällä käyttänyt enemmän aikaa puujalkavitseihin ja korkeintaan keskinkertaiseen stand-up-komiikkaan kuin itse opastamiseen, mutta tällä kertaa se todella rassasi. Yleensä olen opastetuilla kierroksilla innokkaasti ryhmän kärjestä, mutta nyt jättäydyin ryhmän peräpäähän tarkoituksella, koska en jaksanut kuulla yhtään uutta oppaan laukomaa läppää hänen ulkonäöstään tai ylipainostaan, ja ne loputkin läpät olivat aika kuluneita. Thanks for the tour, and if you liked it, while you fill out the feedback form, my name was Mary. In the case you didn’t like it, I’m Karin. Eh, kiitos vaan Karin.
Itse putous.
Putous oli luolan päässä, ja sitä katseltiin värivalojen vaihdellessa ja klassisen musiikin pauhatessa. Fiilis oli hieman sama kuin pari vuotta aiemmin Tytyrin kaivosmuseossa Lohjassa, jossa suuren kaivosluolan valoperformanssia siivitti Vuorenpeikkojen tanssi. Tytyrissä ei ollut tippukiviä, mutta opastus oli huomattavasti miellyttävämpi, joten suosittelen pistäytymään Lohjalla, jos Chattanoogaan on liian pitkä matka.
Yök, inhoan tuollaisia oppaita, joiden pääasiallisin tarkoitus näyttää olevan oman itsensä esilletuonti. Jos ihmiset kerran ovat tulleet sinne tippukiviluolaan (tai minne tahansa muualle), niin eiköhän heitä kiinnosta kuulla siitä tippukiviluolasta eikä oppaasta.
Hieno paikka! Lohjallakin tulee ajeltua aina silloin tällöin, mutta koskaan ei ole kaivosmuseossa tullut käytyä. Ensi kerralla pitää ottaa se ihan asiakseen, jos kerran suosittelet. :-)
Hyvin sanottu tuosta opasasiasta!
Suosittelen todellakin sitä Lohjan kaivosmuseota. Olen ollut siellä kahdesti, joskus pienenä ja myöhemmin aikuisena, ja kummallakin kerralla oli mieleenpainuva kierros (joskin ehkä eri syistä). Aikuisena oli mielenkiintoista kuulla Suomen kaivosalan historiasta, kun siitä en muuten mitään tiedä, sekä kaivoksen vaikutuksesta lähialueen yhteisöön. Lisäksi valtavat luolastot ja hissit maan alla sekä valoshow tekivät vaikutuksen massiivisuudellaan. :)