Notre Damen pääsiäismessussa joskus vuonna kuokka ja kivi väistin ranskalaisten poskisuudelmia, kun katolinen poskisuukotteluperinne tuli puun takaa
Luxemburgista ei kestä Pariisiin junalla kuin kaksi tuntia, ja kun liput ostaa pari kuukautta etuajassa, edestakaisen reissun saa 70 eurolla. Kun vielä päälle päätteeksi kolme ystävää osti lentoliput Suomesta kaupunkiin viikonlopuksi, ei tarvinnut paljon miettiä omia viikonloppusuunnitelmia.
Maalarit, nuo Pariisin katukuvan vakioasukkaat
Reissuviikonloppu osui elo-syyskuun vaihteeseen, ja säät hellivät meitä viimeisillä kesän helteillä. Koska porukasta kaksi oli Pariisissa ensimmäistä kertaa ja minäkin olin käynyt kaupungissa aiemmin vain kerran, viikonloppu meni maleksien, tunnelmasta nauttien, katukahviloissa istuskellen ja rentoutuen. Valmis ohjelma oli pidetty minimissä.
Louvren kohdalla oleva silta kimmelteli auringossa tuhansista lukoista, joita ihmiset olivat siihen iskeneet kiinni rakkaudenosoituksena
Seinen varrella riitti lämpimänä päivänä istuskelijoita
Eivätkö Pariisin katulamput olekin ihania?
Teimme me jotain vähän enemmän ohjelmoituakin, mutta koska napsin kuvia kahden muistikortillisen verran, jätän tarkemmat selostukset johonkin myöhemmäs. Tässä postauksessa siis pelkästään tunnelmia, pelkästään perjantailta.
Olen nähnyt vähemmänkin prameita kaupungintaloja
Jos jalat väsyvät kävelystä, voi vaikka istahtaa terassille kirille
Pariisin vanhin seinäkello on 1500-luvulta, ja kellon mekaniikka on sen jälkeen tarvinnut huoltoa peräti kahdesti
Hotellin olimme varanneet Latinalaiskorttelin välittömästä läheisyydestä, ja voimme sitä suositella toimivana ja halpana perushotellina. Kyseessä siis Hotel California St-Germain, josta varasimme neljän hengen huoneen. Olimme etukäteen päättäneet tarkan alueen, jolta hotelleja poimimme arvioitavaksi, ja vaihtoehtoja tarkastellessa yksi ystävä ihmetteli, miten Pariisissa on niin paljon saksalaisia hotelleja. Liikenteellisesti Saint-Germainin alue oli mainio.
Saint-Michelin aukion suihkulähde muodostui nopeasti maamerkiksemme matkalla hotellille
Mekin menimme näillä paateilla Seineä pitkin, mutta päiväsaikaan
Illalla matkasimme piknikille Eiffel-tornin juurelle, jossa ihailimme vilkkuvaa tornia – ja väistelimme turhankin tuttavallisia kaupustelijoita, jotka yrittivät kaikki myydä täsmälleen samanlaisia eiffeltorniavaimenperiä. Emme olleet ainoat, jotka olivat idean piknikistä saaneet, ja kaveri olikin vinkannut piknikiä saatesanoin, ”vähän niinkuin Kaivopuisto vapunpäivänä”.
Kimallusta tiedossa tasatunnein
On se vaan kiva, kun asut tuommoisessa keskeisessä paikassa, josta voi noin vain pyrähdellä viikonlopuksi Pariisiin tai muualle. :-) Toista se on täällä Euroopan perukoilla Suomessa, kun joka paikkaan pitää lähtemällä lähteä.
Kyllä, nautin täysin rinnoin! Ainoa huono puoli tässä on, että tulee ikään kuin syyllinen olo, jos ei käytä hyväkseen pyrähtelymahdollisuuksia. Jos rytvää koko viikonlopun kotona ja ilma on edes jossain lähiseudulla hieman koiranilmaa parempi, niin heti tulee tunne, että olisikohan sittenkin pitänyt käydä tutustumassa Trieriin/Nancyyn/Metziin/Antwerpeniin/Brysseliin/Kölniin…
Minusta teillä oli ihan oikea lähestymistapa. Lyhyelle vierailulle on turha kasata hirveän tiukkaa minuuttiaikataulua, kun parasta tässä kaupungissa taitaa kuitenkin olla eri kaupunginosien tunnelmasta nauttiminen. :)
Kyllä, parasta tosiaan oli kävellä hiljaksiin Montmartren läpi, ihmetellä vastaantulevia putiikkeja ja istuksia kahviloissa. Onneksi meille sattui hyvä sää!