Mitä tänään syötäisiin?

Tämä on minun vastaukseni 3. ainekirjoitushaasteeseen.

Lihaton lokakuu. Jos joku ei ole vielä tästä kuullut, niin Luonto-Liitosta tuttu Leo Stranius haastoi Madventuresista tutun Riku Rantalan viettämään lihatuotteista vapaata lokakuuta, ja Facebookissa mukaan liittyi noin 30 000 suomalaista – minä mukaan lukien – tarkoituksenaan joko lopettaa lihansyönti tai vähentää sitä merkittävästi lokakuun ajaksi.

Suomessa asuessa käytin välillä ruokavaliostani nimitystä fleksitariaani, eli vain vähän lihaa syövä. Kuuluisat sikalakuvat aiheuttivat minussa pahoinvointia, broilereiden lyhyt ja tuskaisa elämä säälitti ja koin maailmantuskaa lihan hiilijalanjäljestä, mutta ehdottomuus ei kuulu repertuaariini. Erityisesti vapaana ennen kuolemaansa juosseet elukat saivat hyväksyntäni, WWF:n kalaoppaan vihreä valo oli myös minulle vihreä, ja vieraana ollessani söin lähtökohtaisesti sitä mitä tarjottiin. Joskus perustelut olivat aika laveita: jos buffetin tai työpaikkaruokalan kasvisvaihtoehdossa proteiinia leikki porkkana tai mausteet oli unohdettu, olin hyvä perustelemaan, miksi juuri nyt oli hyvä hetki syödä liharuokaa, johon osaamaton tai asennevammainen kokki oli selkeästi panostanut enemmän. Lopputuloksena taisin kuitenkin syödä kuussa reippaasti vähemmän lihaa kuin sen 6,5 kg, mitä suomalaiset keskimäärin pötsiinsä ahtavat – joka on muuten yli tuplasti suolistosyöpien riskirajan.

Sitten muutin ulkomaille ja pakka levähti.

Yhdysvalloissa kesti pitkään, ennen kuin pitkittyneellä matkalla olon tunne vaihtui kotitunteeseen. Ravintolassa tuli valittua paikallisia erikoisuuksia – hampurilaisia, tacoja, hampurilaisia, pizzaa ja hampurilaisia – koska pitäähän näitä nyt kokeilla kun kerran täällä ollaan, ja kotona jatkoin samalla linjalla kokkaamalla paikallisia perinneruokia, jotka sisälsivät lähes poikkeuksetta lihaa. Raaka-aineet tuli ostettua Walmartista, vaikka olen hyvin tietoinen siitä, että Yhdysvalloissa tuotettu liha ei ole yleensä terveellistä kenellekään, eikä siitä suurin osa läpäisisi EU:ssa lihaturvallisuussäädöksiä mm. liian suurten antibioottimäärien takia. Luomua oli saatavilla harvoin – jos oli, suosin kyllä sitä niin eettisistä kuin omaan hyvinvointiini liittyvistä syistä – sillä luomuruoan (kalliiseen) mekkaan Whole Foodsiin oli liian pitkä matka, että siellä olisi voinut tehdä ostoksia päivittäin tai edes viikottain. Kaikesta osakseen saamastaan parjauksestaan huolimatta suomalainen duopolikauppa on pärjännyt hyvin luomuvalikoimarintamalla, sillä Suomessa moniin resepteihin liharaaka-aineet löytyivät myös luomuna, ja pystyin kuvittelemaan lehmät, jotka pääsivät ulos, ja siat, jotka mahtuivat kääntymään karsinoissaan.

Juuri, kun olin ehtinyt asettautua aloilleni Yhdysvaltoihin, muutin tänne Luxemburgiin, jossa sama olen matkalla ja nyt pitäisi saada uusia kokemuksia-fiilis on taas jatkunut. Toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa monet (ketju)ravintolat ovat ymmärtäneet kasvissyöjien olemassaolon, täällä lihattoman vaihtoehdon tilaaminen ravintolassa voi olla mahdottomuus. Paikallinen kasvissyöjäkaverini totesi minulle kerran, että vaikka periaatteessa tykkää chevrestä, on ehtinyt jo moneen otteeseen kyllästyä chevresalaatteihin, jotka eivät nekään ole aina lihattomia, koska totta kai kyseiseen ruokalajiin kuuluu olennaisena osana pekoni. Välillä tulee ikävä Suomeen, jossa kasvissyöjien olemassaoloa ei olla pelkästään tajuttu, vaan osa kokeista on jopa sisäistänyt sen, että lihaton ruoka voi olla hyvää. Enkä nyt puhu pelkästään koulun pinaattiletuista vaan myös siitä ihanasta suppilovahverounelmasta, jonka eräässäkin työpaikan illanistujaisissa sain eteeni, kun muut hakivat buffetista sieluttoman ja sitkeän näköistä burgundinpataa.

Siispä ryhtiliike ruokavalion suhteen on paikallaan, ja olosuhteet eli myös laiskuuteni ja uusien ruokakokemusten haluni huomioonottaen kuukausi on tähän mennessä mennyt ihan hyvin. Kauppojen laaja ja herkullinen juustovalikoima auttaa pitkälle, eikä leivän päälle punakittijuuston tai brien seuraksi kaipaa kinkkua. Viime viikonlopun perjantaina söin lounaaksi sianniskaa – kansallisruokaa, eikä listalla yhtään kasvisvaihtoehtoa ollutkaan – ja illallisen meribassi ei jälkikäteen tarkistettuna ollut kalaoppaassa vihreää nähnytkään, mutta lauantaina Modernin taiteen museossa ensituttavuuteni quornin kanssa oli erittäin miellyttävä – sieniproteiinista tehdyt cordon bleut dijon-sinapilla, oijoi! – ja myöhäisillan Kaupunginmuseon snägäriständin ”kanasuikalekäärö” oli parasta soijasuikalemättöä, mitä olen ikinä syönyt. Kuluneella viikolla jääkaapissa on pitänyt valtaa pinaattifetacanellonivuoka, ja kun kotona iskee laiskuus, pasta pestokastikkeella on aina hyvää. Odotan jo innolla ensi viikon työpaikkaruokalan menuta: meksikolaisia paputortilloja! Linssivindaloota! Munsterjuustotorttua!

Taannoin Suomessa pidin onnistuneen kasvisruoan merkkinä sitä, ettei siitä ensimmäisenä tullut mieleen sana kasvisruoka vaan ihan vaan hyvä ruoka. Tänään siis aion syödä maistuvaa ja maittavaa hyvää ruokaa, josta jää parempi mieli, ja toivottavasti sen rohkaisemana jaksan jatkaa samalla hieman hankalammalla mutta iloisemmalla ja hyvinvoivammalla tiellä vielä ensi kuussakin.





10 kommenttia aiheesta “Mitä tänään syötäisiin?”

  1. Tuo fleksitariaani onkin hyvä, sitä mä olin viime ajat Suomessa :-) Ja jos olisin nyt ollut Suomessa, olisin myös ehdottomasti viettänyt lihattoman lokakuun. Viime vuonna vietin lihattoman elokuun, kahdella lipsahduksella (ensimmäinen vahinko, toinen ”tahallinen”, olin kylässä).

    Täällä olen yrittänyt etsiä soijarouhetta, mutta ei ole vielä osunut silmiin. Quorniakaan en ole löytänyt, se on kyllä vielä parempaa kuin soijarouhe. Seuraavat kaksi vuotta täällä tulee joka tapauksessa syötyä niin paljon kanaa, että pidän varmaan pari kasvisruokakuukautta kun palaan Suomeen :-)

    1. Niin piti ihmettelemäni jo aiemmin, että eikö siellä ole hyviä kasvisruokia tarjolla? Dubaissa välilaskun tehneillä lennoilla on nimittäin välilaskun jälkeen aina todella hyvää arabialaisvaikutteista kasvispöperöä tarjolla, niin jotenkin olisin odottanut, että sielläkin voisi olla kikherneet kunniassa.

      1. Linsseistä ja pavuista (paitsi vihreistä) en hirveesti välitä, paitsi hummusta tulee syötyä paljon. Ja sairaalan ruokalassa ruoat eivät ole mitään kovin gourmeeta…

  2. Hei kiitos kirjoituksestasi. Määritelmäsi hyvästä kasvisruuasta on mainio! Meillä ”lihaton” on ollut ”enemmän kasviksia ja kalaa”. Soijaa rouheena ja suikaleina on nyt kokeiltu, quornia vaikka sitten ensi viikolla. Kun kauppalapusta puuttui liha, niin kyllä mies ihan oma-aloitteisesti sen täydensi bratwurstilla ja porsaanfileellä. Haasteen idea kuitenkin toteutunee, jos kasvisuutuudet jäävät oikeiksi vaihtoehdoiksi, kun meillä jatkossa pohditaan, mitä ruokaa laitettaisiin.

    1. Hahaa, miehesi ei kuulosta kovinkaan erilaiselta kuin omani. ;) Olen äärimmäisen ylpeä jokaisesta kerrasta, kun olen kokannut illalliseksi kasvisruokaa, ja mies ei ole kommentoinut, että ”ihan hyvää mutta missä tässä on se ruoka”. Ilokseni nuo kommentit ovat nykyään enemmän poikkeus kuin sääntö.

  3. Toiseen kertaan kolmessa päivässä törmään quorniin, ehkä sitä lähtee tänään kaupasta kotiin… Ex-kasvissyöjäksi mies on aika heikko kasvisproteiinin purija, mutta jos tätä markkinoisi sienenä, voisi mennä helpommin läpi. ;)

    Hyvä idea tuo lihaton lokakuu, kuten yllä Tuuli kommentoi, jotain on jo sekin jos monessa kodissa kasvisruoka on sen jälkeen todellinen vaihtoehto. Vaikka Meatless Mondays (and a couple other days) trendiksi seuraavaksi! Taisinpa kirjoituksesi inspiroimana päättää taas yrittää vähentää lihaa itsekin.

    1. Minä en ole vielä kokeillut quornista itse valmistaa mitään, mutta olen kuullut huhua, ettei pitäisi olla kovinkaan vaikeaa, ja ”pihveistä” saa helposti maistuvia. Jos päädyt tekemään, niin kerro miten käy!

      Muistan jutelleeni joitain vuosia sitten kaverin kanssa, joka totesi, ettei ikinä tee kasvisruokaa, koska hänelle illallinen on automaattisesti yhtä kuin liha + lisuke. Mitään kasvisruokaa vastaan hänellä ei ollut ja varmaan sitä olisi mielellään tehnytkin, joten minusta loistavinta tällaisessa teemakuukaudessa on, että se auttaa rikkomaan juuri noita tapoihinjuurtumisia.

  4. Tunnistan kyllä ton lomailmiön mutta onneks täälä sitä ehkäisi asuminen hippikämpässä ekat ajat (ja köyhyys, liha maksaa). Sen sijaan lihansyönti on lähteny vähän lapasesta kun älyttömän hyvää ja eettistä lihaa on liian helposti tarjolla! Damn you, waguy!

    Mä en oo oikee noiden liharuokaa imitoivien soija-quorn-seitan-whatevö systeemien fani. Tofu on hyvää jos se on aasialaisessa safkassa johon se kuuluu mutta ei minkään korviikkeena koska koko korvikeajattelu on musta väärin. Ei sitä lihaa tarvii korvata, että se on ruokaa :) (En siis nyt viittaa Jenniin vaan ärsyttäviin tofukinkkuhippeihin)

    Parasta kasvista tekee inkkarit ja thait. Ei niis raflois ees kande tilaa muuta ku kasvissafkoi tai kalaa koska ne on vaa nii älyttömästi parempia ku geneerine beeffi.

    1. Mustakaan kasvisruoan pointti ei ole imitoida liharuokia, mutta tavallaan ymmärrän, että tuo quornikin nimettiin cordon bleuksi. ”Kasvis-cordon-bleu” kuulosta vaan niin paljon järkevämmältä (ja paremmalta) kuin ”leivitetty quorn juustolla”. Enemmän mua häiritsi se, että soijasuikalemuki piti mennä nimeämään ”kanasuikalemukiksi”.

      Samaa mieltä noista inkkarisafkojen hyvyydestä! Palak paner on mun vakiovalinta.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge