Törmääminen Boulder Beer Companylla

Viime lauantaina porealtaassa likoamisen jälkeen päätimme, että tänään voisi vähän turisteilla. Tai oikeastaan minä päätin ja mies suostui vähän pitkin hampain ja totesi, että ainakaan ei tarvitse lähteä kävelemään, sillä ulkona on pakkasta miljoona ja lunta sataa vaakasuoraan. En ole yleensä mikään maailman paras suostuttelija, mutta tällä kertaa selvästi onnistuin jossain, sillä puolisen tuntia myöhemmin tarvoimme siinä miljoonan pakkasessa ja lumisateessa pari kilometriä Boulder Beer Co:n panimolle.

Boulder Beer Co:n oluita [kuva: David Clucas]

Boulder ja Colorado yleisemmin on tunnettu pienpanimoharrastajien keskuudessa laajasta olutvalikoimastaan: koko osavaltiossa on toista sataa pienpanimoa, asukasmäärään suhteutettuna toiseksi eniten Yhdysvalloissa, ja ihan Boulderistakin niitä löytyy parisenkymmentä. Pienpanimoskenen pioneeri on Boulder Beer Co., jonka kaksi Coloradon yliopiston fysiikan professoria pisti pystyyn vuonna 1979, kun työkaverit yllyttivät tekemään rahaa autotallissa pannuilla ilmeisen hyvillä oluilla, ja vaimotkin halusivat kyseiset oluet pois autotallista tilaa viemästä. Boulder Beer Co. oli muuten Yhdysvaltain toinen pienpanimo sitten kieltolain, joka haki panimolisenssiä, ja se ensimmäinen on jo nyt lopettanut toimintansa, eli kyseessä on Yhdysvaltain vanhin pienpanimo.

En itse vaihteeksi jaksanut ottaa kuvia panimokierroksen aikana, mutta Coloradon senaattori Mark Udall on käynyt samalla kierroksella, ja kuvat on laitettu jakoon nettiin. Harmi vaan, että kuvaaja on keskittynyt kuvaamaan herra Senaattoria panimolaitteiden sijaan.

Kierroksella kuivalla huumorilla varustettu partaveikko-oluenpanija kertasi yksityiskohtaisesti oluen panoprosessin sekä lateli anekdootteja yrityksen historiasta. Esimerkiksi siilo, mistä mallasohra ohjataan mäskäysastiaan, on sijoitettu kolme metriä mäskäysastiasta sivuun, ja maltaan siirtämiseen tarvitaan erillinen pitkä putki, joka sidotaan sekä siilon että mäskäysastian suulle. Kun kierroksen pitäjä kysyi taannoin panimon perustajalta, miksei siilo ole suoraan mäskäysastian yläpuolella, perustaja totesi: Hey, we are physicists, not engineers. Our designs weren’t exactly perfect.

Partaveikko-oluenpanija käytti kierroksesta myös useamman hetken isojen panimoiden markkinoinnista marisemiseen, ehkäpä aivan oikeutetusti. Esimerkiksi Miller Lite -olutta on mainostettu sloganilla Triple Hops Brewed, mikä on aika hyvä mainos ottaen huomioon, että Yhdysvalloissa suurimpaan osaan oluista on lisätty humalaa kolmesti valmistusprosessin aikana.

Vasemmalla käymisastiat, oikealla pullotusjärjestelmä, ja takaseinällä Boulder Beer Co:n logo, jossa piirros Boulderin tunnusomaisista Flatiron-vuorista. [kuva: David Clucas]

Kierroksen loputtua kaikki kierroksella olleet istutettiin ison pöydän ääreen oluita maistelemaan – ja tapahtui ihme. Me tuppisuusuomalaiset rupesimme small-talkkaamaan vierustovereillemme, mitä ehkä vähän helpotti, että vierustoveritkaan eivät olleet amerikkalaisia. Felipe oli kolumbialainen fysiikan tohtoriopiskelija Coloradon yliopistosta, ja Karolina hänen puolalainen kihlattunsa, joka oli tullut pariksi viikoksi Boulderiin lomalle antropologian maisteriopintojen lomassa. He olivat tulleet paikalle panimolle kahdella bussilla, ja Karolina valitti Boulderin huonoa julkista liikennettä sekä vaikeaa käveltävyyttä, mihin minun oli muuta Yhdysvaltaa nähneenä hyvin vaikea yhtyä. Totesin Karolinalle, että Varsovan julkiset ovat hemmotelleet hänet piloille, ja hän myönsi, että näin saattaa olla; hän oli kyllä käynyt autokoulun, muttei sitten ollut jaksanut suorittaa inssiajoa, kun ei nähnyt sille tarvetta.

Oluita maisteltiin isommista kannuista, enkä ole aivan varma, sainko lopulta 12 ihmisen ja 8 kannun pöydässä maistettua kaikkia oluita. [kuva: Quinn Dombrowski]

Felipe oli asunut Boulderissa jo toista vuotta, ja jäljellä oli enää puoli vuotta opintoja ennen väittelyä, häitä ja muuttoa Puolaan. Kysäisin, miksi Puola, että onko käynyt mielessä jäädä Yhdysvaltoihin? ja Karolina tokaisi, että ei missään tapauksessa! – I’m not very interested in waiting tables for a year. Karolina ei liioin kuvitellut saavansa helpolla alan töitä Puolasta, mutta piti sitä siltä todennäköisempänä kuin Yhdysvaltojen työmarkkinoilla onnistumista. Felipe taas oli asunut Puolassa jo aiemmin ja puhui kieltä auttavasti, vaikka hän totesi sivulauseessa, että olisihan se mahdollista palata Yhdysvaltoihin post-docia tekemään jossain välissä.

Olutvalikoimaa, jossa yllättäen vähiten minua miellytti vehnäolut Sweaty Betty. Voiton sen sijaan vei Hazed & Infused, mikä onkin panimon suosituin olut. [kuva: Jon Marler]

Juttu luisti sen verran hyvin, että näimme Felipeä ja Karolinaa vielä uudestaan illalla, jolloin seuraan liittyi myös kuwaitilainen Ahmad, joka vietti neljättä vuotta Coloradossa opiskellen ja lasketellen mutta suunnitteli jo paluuta Kuwaitiin öljy-yhtiöiden hommiin. Lämpimiksemme kertasimme kokemuksiamme Yhdysvaltojen maahanmuuttoviranomaisista – helppo small-talk aihe expatien kokemuksessa, kun kaikilla niitä kokemuksia on – ja Ahmad kertoi, kuinka on useampaan otteeseen joutunut erikoistarkastukseen – a ”completely random” special check – johon on valikoitunut täysin sattumanvaraisesti lähinnä arabeja. Epäluuloisimman kohtelun hän on kuitenkin saanut osakseen kotimaansa Kuwaitin lentokentällä: I was going skiing, so I had my ski gloves, helmet and goggles with me. They had not the slightest idea what those were, but made some kind of connection to military gear.

IPAt eli Indian pale alet ovat Yhdysvalloissa suosittu oluttyyli, ja myös Boulder Beer Co:lla oli ihan hyvä sellainen. [kuva: Tim Bounds]

Puhe kääntyi jossain vaiheessa stereotypioihin, ja Felipe nauroi sille, kuinka aina Kolumbian pääkaupunkia kuvatessa Hollywood-leffoissa mafiosot ajelevat avo-autoilla palmujen liehuessa – kun Bogotá on todellisuudessa ikiviileä vuoristokaupunki melkein kolmen kilometrin korkeudessa. Tähän Ahmad totesi, että häntä kanssa ärsyttää Iranin kuvaaminen yksisilmäisesti läpeensä pahana ydinasevaltiona, ja kysyi minulta, mitä minulle tulee mieleen Iranista. Myönsin, ettei paljoa mitään, mutta mutisin jotain naisten oikeuksista, johon Ahmad vastasi, että naisilla menee Iranissa ihan hyvin, paljon paremmin kuin Saudi-Arabiassa. Tässä kohtaa Felipe räjähti nauruun: So in Iran, women can drive a car! What an achievement!

[kuva: Quinn Dombrowski]

Viihdyimme lopulta uusien tuttaviemme kanssa ulkona baarien sulkemisaikaan aamukahteen asti, jonka jälkeen sain kokea pitkästä aikaa taksijonon ihanuuden yli kymmenen asteen pakkasessa.